Suvussani kulkee vahvana perintönä nivelreuma; äiti, mummo, muutama täti ja useampi serkku sairastaa nivelreumaa. Odotankin kokoajan milloin oireet kohdallani alkavat. Voihan olla etten koskaan sairastu, mutta silti asia on mielessä aina välillä.
Kiinnostaisi kuulla miten muilla on sairaus alkanut, kerta rysäyksellä vai hiipimällä. Mitä olivat ensioireenne? Miten pahoja piti vaivojen olla, että lääkäri kykeni sairauden tunnistamaan?
Minulla on ollut jonkin verran pikku vaivoja, joiden vuoksi ei oikein edes kehtaisi lääkäriin lähteä. Ainoastaan lanneranka on kerran työterveyslääkärin lähetteellä kuvattu iskiasoireiden vuoksi.Jalassa on ollut ajoittaista vihlomista ja joskus puutumisiakin. Röntgenkuvissa näkyi lievää kulumaa ja nokkaisuutta.
Puoli vuotta sitten toinen nilkka kipeytyi päivän mittaan ja oli illalla jo niin kipeä, ettei kestänyt astua. Nilkka oli vähän turvoksissa, punotti ja tuntui lämpimältä. Ajattelin nukkua yön yli ja mennä vasta aamulla lääkäriin. Mutta yön aikana tapahtui ihme ja aamulla jalka oli täysin kunnossa. Nykyään sama nilkka toisinaan vihlaisee, kun astun huolimattomasti.
Pari viikkoa myöhemmin tulehtui isovarpaan tyvinivel, punotti vähän ja oli hiukan arka kävellä kolmen päivän ajan.
Kuukautta myöhemmin sama vaiva, mutta toinen jalka.
Kuukausi taas eteen päin ja kipeytyi päkiä parin päivän ajaksi.
Sormet ovat olleet aamuisin turvoksissa jo ainakin vuoden ajan. Sormet turvottelevat myös, jos istun pitkään kädet laiskoina. Oikeassa kädessa on samanlaisia oireita kuin miehelläni, jonka rannekanavat operoitiin. Minulla kuitenkin lievempiä. Käsissä on ollet pientä vihlontaa vain silloin, kun olen tehnyt käsilläni jotain erityisen raskasta ja rasittavaa.
Toisen jalan isovarpaan kärkinivelessä on luullakseni kulumaa. Nivel on ollut jo vuosia jäykkä ja kipeytyykin esimerkiksi näin kesällä, kun kävelen avojaloin tai sandaaleilla. Nyt kuitenkin muutaman päivän ajan myös muut varpaat ovat tästä jalasta vihloneet. Rasittuvatko siis kun isovarvas ei toimi oikein vai...?
Ja tiedetään: lääkäri olisi oikea osoite. Mutta työterveyslääkäri oli kiinnostunut vain siitä kykenenkö olemaan töissä. Ei kaikkia pikkujuttuja viitsisi valittaa. Vaivat tulee ja menee, tuskin osuisivat edes vastaanottoajalle. Odottelen tässä siis, että tulen OIKEASTI kipeäksi...
Kiinnostaisi kuulla miten muilla on sairaus alkanut, kerta rysäyksellä vai hiipimällä. Mitä olivat ensioireenne? Miten pahoja piti vaivojen olla, että lääkäri kykeni sairauden tunnistamaan?
Minulla on ollut jonkin verran pikku vaivoja, joiden vuoksi ei oikein edes kehtaisi lääkäriin lähteä. Ainoastaan lanneranka on kerran työterveyslääkärin lähetteellä kuvattu iskiasoireiden vuoksi.Jalassa on ollut ajoittaista vihlomista ja joskus puutumisiakin. Röntgenkuvissa näkyi lievää kulumaa ja nokkaisuutta.
Puoli vuotta sitten toinen nilkka kipeytyi päivän mittaan ja oli illalla jo niin kipeä, ettei kestänyt astua. Nilkka oli vähän turvoksissa, punotti ja tuntui lämpimältä. Ajattelin nukkua yön yli ja mennä vasta aamulla lääkäriin. Mutta yön aikana tapahtui ihme ja aamulla jalka oli täysin kunnossa. Nykyään sama nilkka toisinaan vihlaisee, kun astun huolimattomasti.
Pari viikkoa myöhemmin tulehtui isovarpaan tyvinivel, punotti vähän ja oli hiukan arka kävellä kolmen päivän ajan.
Kuukautta myöhemmin sama vaiva, mutta toinen jalka.
Kuukausi taas eteen päin ja kipeytyi päkiä parin päivän ajaksi.
Sormet ovat olleet aamuisin turvoksissa jo ainakin vuoden ajan. Sormet turvottelevat myös, jos istun pitkään kädet laiskoina. Oikeassa kädessa on samanlaisia oireita kuin miehelläni, jonka rannekanavat operoitiin. Minulla kuitenkin lievempiä. Käsissä on ollet pientä vihlontaa vain silloin, kun olen tehnyt käsilläni jotain erityisen raskasta ja rasittavaa.
Toisen jalan isovarpaan kärkinivelessä on luullakseni kulumaa. Nivel on ollut jo vuosia jäykkä ja kipeytyykin esimerkiksi näin kesällä, kun kävelen avojaloin tai sandaaleilla. Nyt kuitenkin muutaman päivän ajan myös muut varpaat ovat tästä jalasta vihloneet. Rasittuvatko siis kun isovarvas ei toimi oikein vai...?
Ja tiedetään: lääkäri olisi oikea osoite. Mutta työterveyslääkäri oli kiinnostunut vain siitä kykenenkö olemaan töissä. Ei kaikkia pikkujuttuja viitsisi valittaa. Vaivat tulee ja menee, tuskin osuisivat edes vastaanottoajalle. Odottelen tässä siis, että tulen OIKEASTI kipeäksi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaaduin pahaksi onneksi seittemän vuotiaana pyörällä, jonka jälkeen polvi turpos yllättäen. täysin terve olin tätä ennen, suvussa kyllä kans sairaita.
jalka ei sitten alkanu millään tavoin rauhottuun, kävin kokeissa ja humps...."valitettavasti teillä on lasten reuma". kiitos. sitä olin aina joulupukilta toivonu...
oon omikseni pähkäilly, että perimä tekijä kyllä ootteli mussa vielä puhkeamistaan, mutta tuo mokoma könähys ja polvelle raju kaatuminen laukas kaiken. en sitte tiiä...
toivotaan että pysyt terveenä!!