ilkeät vanhemmat

vanhempani ovat kuolleet, mutta jos eivat olisi niin valit saattaisi olla kireat.

totta, ei tarvitse selitella kellekaan mitaan, voi elaa omaa elamaansa ja jos ei se muille kelpaa niin ei kiinnosta mua hetkeakaan.

tama on minun elamani ja elan sen itselleni ja tietenkin niille jotka elavat kanssani yhdessa.

kyllä se on ihan tervettä vihata vanhempia jotka ovat väärinkohdelleet lastansa koko iän...ja tervettä ja oikeudenmukaista on myös ilmaista nuo tunteet vanhemmille riippumatta riippumatta heidän tunnereaktioista

Hei vaan,

Rakenna ( niinkuin varmasti olet jo tehnytkin) Itsellesi oma elämä ilman vanhempien valvovaa katsetta. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että se on ainoa mikä auttaa.
Jos odottele suuria perintöjä tms , hukkaat kallisarvoisen oman itsesi lisäksi aikaa.

Minut oli niin hyvin aivopesty, että olin kuin robotti lapsuudenkodin vaikutuspiirissä.
Sairastuin henkisesti, pitkäksi ajaksi ; 10 vuodeksi. Itkua, masennusta, jatkuvaa lapsuuden ajan läpikäyntiä.
Koko muu sukuni näki tämän minuun kohdistuvan laiminlyönnin. He sanoivatkin siitä, mutta mikään ei muuttunut. Samat asiat jatkuvat yhä. Jos vaan annan niiden jatkua.
Tänään viimeksi itkin saamaani todella epäoikeudenmukaista kohtelua. Koko muu perhe lähti lomamatkalle, minne minunkin piti mennä. Olivat vaan vahingossa lähteneet ilman minua.

Pitänee taas laittaa välit jäihin; näin on aivan ihana aviomieheni monet kerrat jo sanonut.

Koska itselläni on tilanne samankaltainen.Yritä "rakentaa" omaa elämääsi niin kuin se sinusta itsestäsi parhaimmalta tuntuu!!Yritetään irrottautua siitä kaltoin kohtelusta,mitä joudumme kärsimään,ja käymään läpi sisimmässämme....itselläni terapia auttaa jonkin verran,ja etäisyyden otto kaikkeen p.....n.Niin helppoa ei ole,mut älä anna loukata itseäsi...olet varmaan ihan hyvä ihminen.En ole uskovainen mut tämä runo koskettaa.Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,joita en voi muuttaa.ROHKEUTTA muuttaa minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaa.

>Jung on kaiketi joskus sanonut, että ihminen kehittyy omaksi itsekseen, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet<

Äitini kuoli vuonna 97 ja isäni 98. Nyt olen vasta pystynyt tunnustamaan että he olivat oikeasti aikamoisia kusipäitä.

Etkös alkaisi jo olla siinä iässä, että sinunkin olisi aika alkaa elää omaa elämääsi, eikä vanhempiesi elämää? Jos nyt sinulle sattui käymään paskatuuri ja sait huonot vanhemmat, niin nyt sinulla on kuitenkin mahdollisuus itselläsi tehdä elämästäsi parempi. Älä tyydy enää mihinkään huonoon, vaan pidä itse aikuisena ihmisenä huoli siitä, että saat vain parasta. Ja jos muu ei auta, niin katkaise välisi vanhempiisi ja etsi ympärillesi ihmisiä, jotka pitävät sinusta. Homma on sinusta itsestäsi kiinni. Lopeta ruikutus ja suuntaa kohti parempaa loppuelämää.

Vihantunteiden syntyminen on ymmärrettävää huonon ja epäoikeudenmukaisen kohtelun seurauksena.

Seuraavaksi sitten tuleekin valinnan vaikeus, mitä niille tunteille tekee ja miten niitä käsittelee. Mikäli suinkin mahdollista, voisi olla hyödyllistä yrittää kohdistaa vihan tunteet niihin tekoihin joita vanhemmat ovat tehneet, ei tekijöihin / vanhempiin. Toki helpommin sanottu kuin tehty. Jotta siinä voisi onnistua pitäisi voida ymmärtää miksi he ovat toimineet sillä tavoin. Pitäisi tuntea mahdollisimman hyvin heidän oma tunneperäinen kasvualusta.

Luonnollisestikin lapsi on syytön saamaansa huonoon kohteluun. Hän ei sitä kuitenkaan kykene analysoimaan ja kantaa siitä suurta ja raskasta taakkaa, taakkaa joka ei todellisuudessa kuulu hänelle.

Hyvin usein vanhemmat todellisuudessa projisoivat omia alitajuisesti omassa lapsuudessaan sisäistämiään vahingollisia ja käsittelemättömiä tunteitaan omiin lapsiinsa. Juuri tuon alitajuisen ehdollistumisen vuoksi he vaikuttavat / ovat täysin sokeita omalle käytökselleen.

Ajatellaan esimerkiksi > käsittelemättömien < hylätyksi tulemisen tunteiden kanssa kasvanutta henkilöä. Nuo hänen sisimmät tunteet vaikuttavat hänen ihmissuhteisiin yleensäkin ja on mahdollista, että hän siirtää ne tunteet omiin lapsiinsa muodossa tai toisessa.

Tehtävä on hyvin vaativa, sillä samaan aikaan kun pitäisi käsitellä omia vihantunteitaan ja huonon kohtelun aiheuttamia kipeitä tunteita, pitäisi ponnistella ymmärtääkseen / analysoidakseen vanhempiensa käytöstä ja menneisyyttä yrittäen samalla erottaa ihmiset ja teot toisistaan ja edelleen tästä seuranneen ymmärryksen ansiosta yrittää antaa anteeksi vanhemmilleen riippumatta heidän käytöksestään.

Toisia imisiä ja tapahtuneita asioita emme voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista voimme, joskin se vaatii paljon ponnistelua.

Mielestäni on erityisen hyvä kun osaat tehdä eron saamasi kohtelun sekä lastesi ja vanhempiesi välillä. Kyse on sinun ja vanhempiesi valisestä vaikeasta tilanteesta ja toisaalta lastesi ja heidän isovanhempiensa suhteesta joka on lasten kehitykselle kuitenkin tärkeää. Se että lapsi oppii tutemaan juurensa on arvokasta ja kuten sanoit, niin isovanhempina vanhempasi toimivat hyvin ja se on lahja lapsillesi.

Seurasin läheltä erään hyvän ystävän vastaavaa tilannetta, jossa hän venyi hyvin kärsivällisesti ja salli / kannusti samalla lastensa omata hyvät suhteet vanhempiinsa ponnistellen itsekin kaikesta huolimatta pitämään suhteita yllä. Nyt hänen vanhempansa eivät ole enää elossa ja toteaa toimineensa kaikkien parhaaksi.

Oikeudenmukaisuuden osoittaminen on kaikkein vaikeinta juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan.

Kaikkein paras tapa saada rauha itselleen ja vapautua menneisyyden taakasta on hyväksyä se sellaisena kuin se on ja ennenkaikkea oppia antamaan anteeksi. Anteeksi antaminen on kaikkein vaikein ja haasteellisin asia ja samalla se on kaikkein rakentavin ja hyödyllisin asia.

Oman maailman olet varmasti jo rakentanutkin, mutta vaihtoehtoinen hoito voi tukea hyvin eheytymis prosessia. Homeopaatin haastattelu on kokonaisvaltainen ja siinä helposti löytää itsekin vastauksia. Itse tapaaminen on jo erittäin terapeuttinen! Itselläni on monelaisia traumoja, joista selviytymiseen uskon sen auttaneen. Myös oman elämänpolun vahvistamiseen-oman itsensä ankkuroiminen vahvasti nyky hetkeen sekä sisimpäänsä- auttaa.

Todella lohduttavaa, että toisillakin on samanlaisia kokemuksia. Itse olen ainoa lapsi ja nykyään vain soittelen vanhemilleni ja silloinkin tulee pelkkää haukkumista. Ikävä on omia vanhempia, mutta minusta heillä ei ole mitään hyvää sanomista minusta. Kaikki ilkeät ihmiset ovat heidän mielestä IN ja varsinkin ne jotka haukkuu minua, ja niin sitä sitten haukutaan kilpaa!

Lähisuku on oikea rottapesä kaikki jotain työttömiä ja monen lapsen vanhempia. Nämä on sitten jatkuvasti vanhempien luona esittämässä isäntää ja vittuilemassa mulle. Aikuisen ihmisen, kun ei tarvi käydä töissä, vaan pärjää hyvin muutenkin, ja voi vaan hengalla. Kaikki rahat tulevat keplottelemalla ja tekemällä petoksia. Nykyään itsellä on kaksi korkeakoulututkintoa, vakio työ ja olen tosi ahkerasti 10 tuntia päivässä töissä, ja olen se halveksinnan kohde!

happy enkö,

olen tosi pahoillani, että olet saanut kokea tuollaista kohtelua vanhemmiltasi. Tuollaista ei toivoisi tapahtuvan kenellekään, mutta valitettavasti jotkut saavat sitä kokea ja se on hyvin surullista.

En tiedä helpottaako sinua se tieto, että muitakin kaltaisiasi on olemassa, heitä on jopa paljonkin. Minäkin kuulun heihin: äitini on persoonallisuushäiriöinen ihminen ja projisoi eli siirsi minuun monia omia ikäviä tunteitaan. Syytön olin, mutta lapsesta asti olen joutunut kokemaan monenlaista väheksyntää ja moitetta.

On varmasti vaikea ymmärtää, että vanhemmat eivät ole kaikille lapsilleen samanlaisia vaan kohtelevat lapsia eri tavalla. On suosikkeja ja inhokkeja, jotkut taas ovat vanhemmilleen näkymättömiä lapsia ja saavat kokea väheksyntää siten, etteivät vanhemmat huomioi jotain lasta. Monenlaista on.

Itse sain oman itseni ja elämäni järjestykseen pitkässä kognitiivisessa psykoterapiassa. Sain rakennettua terapiassa itsetuntoa, itseluottamusta ja hyväksyntää itseäni kohtaan. Terapia oli vaikeaa ja siihen kului rahaa, mutta kannatti, Kelakin onneksi auttoi. Sain terapeutiltani paljon sellaista, mitä minun olisi kuulunut saada vanhemmiltani, sellaista, jota he eivät pystyneet omien vaikeiden kokemusten takia antamaan minulle.

Saat olla vihainen vanhemmillesi - todella saat! Vaikka he siirtävät sinulle todennäköisesti jotain sellaista kokemusta, mitä he ovat saaneet kokea omilta vanhemmiltaan, sinun ei tarvitse missään tapauksessa hyhväksyä sitä, mitä he ovat tehneet!

Sinun ei myöskään tarvitse antaa anteeksi, jos sinusta ei tunnu siltä! Vihan tunteiden ilmaiseminen ja ulospäästäminen heitä kohtaan auttanee sinuakin, mutta voi olla, että sinun on turhaa ilmaista vihaasi suoraan vanhemmillesi, koska he tuskin ottavat sitä vastaan: voi olla, että tällaisessa tapauksessa vanhempasi voivat vain saada sinut tuntemaan entistä huonommaksi, jos alkavat moittia vihan ilmaisuasi tai jos he kieltävät huonon kohtelun.

Voi olla, että hyötyisit psykoterapiasta. Siellä voisit käsitellä lapsuuden traumasi ja eheytyä kokonaisemmaksi, omaksi ja tasapainoiseksi itseksesi. Mieti ja tunnustele asiaa, erityisesti jos sinua painaa ja masentaa. Monet tällaiset asiat saattavat periytyä tiedostamattomasti omille lapsillekin: tuskin kukaan vanhempi on tahallaan ilkeä omille lapsilleen, mutta tiedostamatta on. Myös oma lapsesi voisi siis hyötyä psykoterapiasta, koska sinun suhteesi omaan lapseen voi muuttua paremmaksi psykoterapian jälkeen.

Toivottavasti löydät voimaa ja ratkaisuja tähän tilanteeseen, ja uskonkin että löydät. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista.

Jos haluat lukea kirjallisuutta tästä aiheesta, voit hankkia esim. kirjastosta Martti Paloheimon kirjan "Suomalaisen lapsuuden haavat: miten sinua kohdeltiin"

Hei!
Elämään kuuluu positiivisia ja negatiivisia tunteita, myös omia vanhempiaan kohtaan. Vanhempiin voi ottaa etäisyyttä myös mielessään. Suosittelen lämpimästi vuorovaikutustaitojen lisäämistä.

Sinulla on oikeus kokea kaikki nuo mainitsemasi tunteet ja vaatia kunnioittavaa kohtelua. Sitä voit oppia vaatimaan erilaisilla vuorovaikutustaitojen kursseilla tai hakeutumalla Sinulle sopivaan terapiaan. Tällaisesta asiasta voi puhua myös lääkärin kanssa.

Tällaiset tunteet ja ajatukset ovat hyvin yleisiä ja niihin on apua saatavana. Tsemppiä