"Re: Re: Jaha - taas yksi kepulainen nimmari lisää..
Vesa Kaitera & Oiva Härkönen 26.4.2002 (arvatkaa kumpi o oiwa.. :)
> > ”Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen
> > ulkopuolella...On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa
> > suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä...
> > Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut
> > sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde."
> Nuo Virolaisen sanat tuovat aivan oikein esille ne ulkopoliittiset syyt, joiden takia Kokoomus vielä 70-luvun
> lopulla oli hallitukseen kelpaamaton.
Asia ei kylläkään ollut niin. Kokoomuksen piti hallituksen ulkopuolella se, että Keskusta halusi pelata Kokoomuksen eduskuntapaikoilla eikä SDP halunnut päästää hallitukseen yhtä pahaa kilpailijaa lisää. Honka-liiton kaatumisen jälkeen ulkopolitiikka ei sinänsä vaikuttanut hallituksien muodostamiseen, koska Kekkosen dominoiva vaikutus tunnustettiin kaikissa puolueissa, myös Kokoomuksessa. Kun 80-luvun puolivälissä Väyrynen rupesi tekemään hajurakoa demareihin maksimoidakseen mahdollisuutensa vuoden 1988 presidentinvaaleissa, SDP rupesi pitämään Suomisen johtama Kokoomusta pienempänä pahana kuin Väyrysen johtamaa Keskustaa.
> Asiahan sai alkunsa siitä, että demareissa pääsi valtaan 60-
Tarkoitit tietenkin 50-luvun.
> luvun lopulla ninnsanottu asevelisosialistien porukka. Sitä johti Leskinen ja Tanner. Tannerista tehtiin demareiden
> puheenjohtaja. Tämä klikki liittoutui Kokoomuksen kanssa, josta Junnila oli saanut vahvan otteen.
Junnillalla oli sikäli vahva ote että hän oli vuoden 1955 puoluekokouksessa varsin lähellä tulla valituksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Vuonna 1960 Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Hetemäki oli saanut Maalaisliiton, pienten porvariryhmien ja Sos.dem.opposition kanssa aikaan sopimuksen yhteisestä hallituksesta, muta Kokoomuksen eduskuntaryhmän enemmistö kärjessään Junnila kaatoi tämän sopimuksen. Se ei halunnut osallistua SDP:n sisäiseen kiistaan tukemalla oppositiota. Moraalisesti Kokoomuksen eduskuntaryhmän ratkaisua voidaan pitää ansiokkaana, poliittisesti ei. Tämän jälkeen suuttunut Hetemäki erosi eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta ja rupesi keskittymään entistä enemmän vaikuttamiseen talouselämän piirissä.
> Joukkoon liittyi myöhemmin vielä Vennamo puolueineen. Joitakin ruotsalaisten johtomiehiä
> > siihen kuului alusta lähtien. Joukkio perusti oikeistorintaman tavoitteenaan lopettaa Kekkosen johtama ystävyyspolitiikka
> > Neuvontoliiton kanssa ja Kekkosen kaataminen.
Tuo on maalailiittolainen "virallinen" totuus. Mutta todellinen tilanne oli monisyisempi. Maalaisliitto ei suinkaan ollut yksimielisesti Kekkosen ulkopolitiikan takana, eivätkä kaikki honka-liittoon osallistuneet voimat sitä vastaan. Kyse oli paljolti myös Kekkosen persoonasta ja tavasta maksimoida oma vallankäyttönsä. Tämä suututti oikeistodemareita ja suurta osaa kokoomuslaisista. Kekoen puolestaan ei tehnyt juuri mitään parantaakseen välejään hänen potentiaalisiin vastustajiinsa. Itse asiassa hän usein tahallaan kärjisti tilannetta. Kekkonen oli avoimesti kokoomusvastainen poliitikko, ja tämä asenne hänen kohdallaan lientyi vasta hänen viimeisinä presidenttivuosinaan, jolloin hän ei enää henkilökohtaisesti vastustanut Kokoomuksen hallitukseentuloa, mutta muut tekivät sen kyllä hänen puolestaan.
SDP:n tannerilainen siipi ei hakenut yhteistyötä Kokoomuksen kanssa an sich, vaan se oli reaktio Kekkosen ja Maalaisliiton operaatioille. Tannerilaiset tunsivat, että Kekkonen koetti eristää heidät jokseenkin kaikesta poliittisesta vallankäytöstä, ja että hän ja Maalaisliitto tukivat SDP:n oppositiota maksimoidakseen omaa valtaansa (tässä he varmaan olivat oikeassa). Kokoomuskortti oli tannerilaisten hätävarjelua, he saattoivat kuitenkin luottaa Kokoomuksen peruslinjaan, kuten Fagerholmin demarihallitus oli voinut tehdä 1949. Honka-liittoa yhdisti tarve pudottaa Kekkonen maan pinnalle omista sfääreistään, siihen kuuluvilla puolueilla oli varsin paljon keskenään ristiriidassa olevia pyrkimyksiä.
Virolainen viittaa tuossa vuoden -57 hallitukseen, jonka tuo klikki kuodosti ja Fagerholmin III hallitus muodostettiin kesän 1958 vaalien jälkeen. Noissa vaaleissa vasemmisto sai niukan eduskuntaenemmistön ensimmäisen kerran itsenäisyytemme aikana, ja SKDL:stä tuli 50:llä paikallaan eduskunnan suurin puolue (sekä SDP että Maalaisliitto jäivät 48:aan paikkaan).
> johon myös kepu erehtyi menemään. Se joutui pian eroamaan, kun osoittautui, että se ei pystynyt hoitamaan N-liiton suhteita.
> Tannerilaisten päästyä valtaan puolueessa, demaripuolue hajosi ja SAK:kin hajosi.
Tannerilaiset saivat Leskisen johdolla yhden äänen enemmistön SDP:n vuoden 1957 puoluekokouksessa. Vähemmistöön jääneillä oli vahvat asemat ay-liikkeessä ja TUL:ssa. He perustivat oman puolueen, joka vuoden 1958 vaaleissa sai 3 paikkaa, 1962 2 paikkaa ja 1966 7 paikka (valliliitot SKDL:n kanssa auttoivat) ja jäi sen jälkeen ilman paikkoja.
> Tämä oikeistorintama ei tajunnut, että me sodan hävinneenä ja meille saneltujen Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimusten
> olimme joutuneet N-liiton etupiiriin, jonne länsivallatkin meidät auliisti hylkäsi. Meidän piti ottaa kaikessa huomioon
> neukkujen mielipide. Rintaman huipentuma olikin sitten Honka-liitto, jonka avulla aiottiin kaataa Kekkonen.
> Kekkonen piti pintansa, eikä ottanut toista kertaa tuota porukkaa hallitukseen. Maata jouduttiin hallitsemaan vuosikausia
> maalaisliittoon tukeutuvien vähemmistö- tai virkamieshallitusten avulla. Lopulta demareissa alkoi tapahtua, Leskinen teki
> täyskäännöksen ja Tanner joutui eroamaan. Paasio tuli puheenjohtajaksi ja puolue niinkuin SAK:kin taas yhtenäistyivät.
> Niinpä maata voitiin taas hallita normaalisti maalaisliittoon ja sosialisdemokraatteihin nojautuvilla enemmistöhallituksilla.
> Mutta Kokoomus jäi edelleen sodan aikaisiin juoksuhautoihin, eikä ollut vielä aikoihin kelvollinen hallitukseen.
Tuo väite ei kylläkään pidä paikkaansa.
> Tuon oikeistorintaman suurin vihollinen oli N-liitto ja päävastustaja maalaisliitto. Se haki tukea silloisilta neukkujen
> vihollisilta , länsimailta. Paljolti samantapainen tilanne on nytkin: Lipponen on koonnut ympärilleen oikeistorintaman, jonka
> mielestä suurin uhka on Venäjä ja päävastustaja kepu. Se on viemässä meitä lännen helmaan kannattamalla EU:n
> liittovaltiokehitystä ja hivuttamalla maata Natoon.
> Tuo Tannerin oikeistorintama ei onneksi päässyt valtaan, mutta tämä nykyinen on paljon vaarallisempi, se on jo hallinut 7
> vuotta. Sinä aikana se on lähellä tuhota itsenäisyydemme ja harjoittamallaan äärimmäisen oikeistolaisella sisäpolitiikalla
> on jo tuhonnut maan sosiaalisen ja alueellisen rakenteen.
On toisaalta hyvä, että keskustalaiset avoimesti tunnustavat, kuinka oikeistolaista politiikkaa sateenkaarihallitukset ovat ajaneet ja että Keskustalla on pyrkimys kääntää kurssia vasemmalle. Monet keskustalaiset kirjoittajat ovat väittäneet, että Kokoomus vain matelee Lipposen edessä ja että Keskustan voitto katkaisi SDP:n kuningastien ja palauttaisi "tosiporvarilliset" arvot kunniaan. Tässä mielessä yllä kommentoimani kirjoitus on pari pykälää rehellisempää tekstiä. "
Vesa Kaitera & Oiva Härkönen 26.4.2002 (arvatkaa kumpi o oiwa.. :)
> > ”Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen
> > ulkopuolella...On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa
> > suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä...
> > Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut
> > sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde."
> Nuo Virolaisen sanat tuovat aivan oikein esille ne ulkopoliittiset syyt, joiden takia Kokoomus vielä 70-luvun
> lopulla oli hallitukseen kelpaamaton.
Asia ei kylläkään ollut niin. Kokoomuksen piti hallituksen ulkopuolella se, että Keskusta halusi pelata Kokoomuksen eduskuntapaikoilla eikä SDP halunnut päästää hallitukseen yhtä pahaa kilpailijaa lisää. Honka-liiton kaatumisen jälkeen ulkopolitiikka ei sinänsä vaikuttanut hallituksien muodostamiseen, koska Kekkosen dominoiva vaikutus tunnustettiin kaikissa puolueissa, myös Kokoomuksessa. Kun 80-luvun puolivälissä Väyrynen rupesi tekemään hajurakoa demareihin maksimoidakseen mahdollisuutensa vuoden 1988 presidentinvaaleissa, SDP rupesi pitämään Suomisen johtama Kokoomusta pienempänä pahana kuin Väyrysen johtamaa Keskustaa.
> Asiahan sai alkunsa siitä, että demareissa pääsi valtaan 60-
Tarkoitit tietenkin 50-luvun.
> luvun lopulla ninnsanottu asevelisosialistien porukka. Sitä johti Leskinen ja Tanner. Tannerista tehtiin demareiden
> puheenjohtaja. Tämä klikki liittoutui Kokoomuksen kanssa, josta Junnila oli saanut vahvan otteen.
Junnillalla oli sikäli vahva ote että hän oli vuoden 1955 puoluekokouksessa varsin lähellä tulla valituksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Vuonna 1960 Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Hetemäki oli saanut Maalaisliiton, pienten porvariryhmien ja Sos.dem.opposition kanssa aikaan sopimuksen yhteisestä hallituksesta, muta Kokoomuksen eduskuntaryhmän enemmistö kärjessään Junnila kaatoi tämän sopimuksen. Se ei halunnut osallistua SDP:n sisäiseen kiistaan tukemalla oppositiota. Moraalisesti Kokoomuksen eduskuntaryhmän ratkaisua voidaan pitää ansiokkaana, poliittisesti ei. Tämän jälkeen suuttunut Hetemäki erosi eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta ja rupesi keskittymään entistä enemmän vaikuttamiseen talouselämän piirissä.
> Joukkoon liittyi myöhemmin vielä Vennamo puolueineen. Joitakin ruotsalaisten johtomiehiä
> > siihen kuului alusta lähtien. Joukkio perusti oikeistorintaman tavoitteenaan lopettaa Kekkosen johtama ystävyyspolitiikka
> > Neuvontoliiton kanssa ja Kekkosen kaataminen.
Tuo on maalailiittolainen "virallinen" totuus. Mutta todellinen tilanne oli monisyisempi. Maalaisliitto ei suinkaan ollut yksimielisesti Kekkosen ulkopolitiikan takana, eivätkä kaikki honka-liittoon osallistuneet voimat sitä vastaan. Kyse oli paljolti myös Kekkosen persoonasta ja tavasta maksimoida oma vallankäyttönsä. Tämä suututti oikeistodemareita ja suurta osaa kokoomuslaisista. Kekoen puolestaan ei tehnyt juuri mitään parantaakseen välejään hänen potentiaalisiin vastustajiinsa. Itse asiassa hän usein tahallaan kärjisti tilannetta. Kekkonen oli avoimesti kokoomusvastainen poliitikko, ja tämä asenne hänen kohdallaan lientyi vasta hänen viimeisinä presidenttivuosinaan, jolloin hän ei enää henkilökohtaisesti vastustanut Kokoomuksen hallitukseentuloa, mutta muut tekivät sen kyllä hänen puolestaan.
SDP:n tannerilainen siipi ei hakenut yhteistyötä Kokoomuksen kanssa an sich, vaan se oli reaktio Kekkosen ja Maalaisliiton operaatioille. Tannerilaiset tunsivat, että Kekkonen koetti eristää heidät jokseenkin kaikesta poliittisesta vallankäytöstä, ja että hän ja Maalaisliitto tukivat SDP:n oppositiota maksimoidakseen omaa valtaansa (tässä he varmaan olivat oikeassa). Kokoomuskortti oli tannerilaisten hätävarjelua, he saattoivat kuitenkin luottaa Kokoomuksen peruslinjaan, kuten Fagerholmin demarihallitus oli voinut tehdä 1949. Honka-liittoa yhdisti tarve pudottaa Kekkonen maan pinnalle omista sfääreistään, siihen kuuluvilla puolueilla oli varsin paljon keskenään ristiriidassa olevia pyrkimyksiä.
Virolainen viittaa tuossa vuoden -57 hallitukseen, jonka tuo klikki kuodosti ja Fagerholmin III hallitus muodostettiin kesän 1958 vaalien jälkeen. Noissa vaaleissa vasemmisto sai niukan eduskuntaenemmistön ensimmäisen kerran itsenäisyytemme aikana, ja SKDL:stä tuli 50:llä paikallaan eduskunnan suurin puolue (sekä SDP että Maalaisliitto jäivät 48:aan paikkaan).
> johon myös kepu erehtyi menemään. Se joutui pian eroamaan, kun osoittautui, että se ei pystynyt hoitamaan N-liiton suhteita.
> Tannerilaisten päästyä valtaan puolueessa, demaripuolue hajosi ja SAK:kin hajosi.
Tannerilaiset saivat Leskisen johdolla yhden äänen enemmistön SDP:n vuoden 1957 puoluekokouksessa. Vähemmistöön jääneillä oli vahvat asemat ay-liikkeessä ja TUL:ssa. He perustivat oman puolueen, joka vuoden 1958 vaaleissa sai 3 paikkaa, 1962 2 paikkaa ja 1966 7 paikka (valliliitot SKDL:n kanssa auttoivat) ja jäi sen jälkeen ilman paikkoja.
> Tämä oikeistorintama ei tajunnut, että me sodan hävinneenä ja meille saneltujen Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimusten
> olimme joutuneet N-liiton etupiiriin, jonne länsivallatkin meidät auliisti hylkäsi. Meidän piti ottaa kaikessa huomioon
> neukkujen mielipide. Rintaman huipentuma olikin sitten Honka-liitto, jonka avulla aiottiin kaataa Kekkonen.
> Kekkonen piti pintansa, eikä ottanut toista kertaa tuota porukkaa hallitukseen. Maata jouduttiin hallitsemaan vuosikausia
> maalaisliittoon tukeutuvien vähemmistö- tai virkamieshallitusten avulla. Lopulta demareissa alkoi tapahtua, Leskinen teki
> täyskäännöksen ja Tanner joutui eroamaan. Paasio tuli puheenjohtajaksi ja puolue niinkuin SAK:kin taas yhtenäistyivät.
> Niinpä maata voitiin taas hallita normaalisti maalaisliittoon ja sosialisdemokraatteihin nojautuvilla enemmistöhallituksilla.
> Mutta Kokoomus jäi edelleen sodan aikaisiin juoksuhautoihin, eikä ollut vielä aikoihin kelvollinen hallitukseen.
Tuo väite ei kylläkään pidä paikkaansa.
> Tuon oikeistorintaman suurin vihollinen oli N-liitto ja päävastustaja maalaisliitto. Se haki tukea silloisilta neukkujen
> vihollisilta , länsimailta. Paljolti samantapainen tilanne on nytkin: Lipponen on koonnut ympärilleen oikeistorintaman, jonka
> mielestä suurin uhka on Venäjä ja päävastustaja kepu. Se on viemässä meitä lännen helmaan kannattamalla EU:n
> liittovaltiokehitystä ja hivuttamalla maata Natoon.
> Tuo Tannerin oikeistorintama ei onneksi päässyt valtaan, mutta tämä nykyinen on paljon vaarallisempi, se on jo hallinut 7
> vuotta. Sinä aikana se on lähellä tuhota itsenäisyydemme ja harjoittamallaan äärimmäisen oikeistolaisella sisäpolitiikalla
> on jo tuhonnut maan sosiaalisen ja alueellisen rakenteen.
On toisaalta hyvä, että keskustalaiset avoimesti tunnustavat, kuinka oikeistolaista politiikkaa sateenkaarihallitukset ovat ajaneet ja että Keskustalla on pyrkimys kääntää kurssia vasemmalle. Monet keskustalaiset kirjoittajat ovat väittäneet, että Kokoomus vain matelee Lipposen edessä ja että Keskustan voitto katkaisi SDP:n kuningastien ja palauttaisi "tosiporvarilliset" arvot kunniaan. Tässä mielessä yllä kommentoimani kirjoitus on pari pykälää rehellisempää tekstiä. "
Vastaukset 3
Vanhimmat
rikkaruoho.
...
Jos kansalainen on ollut lainkuuliainen kaidan polun kulkija koko ikänsä, ja joutuu sitten vaikkapa perättömän ilmiannon seurauksena tutkittavaksi, syyttäjä tekee hänestä vähintäänkin epäillyn vaikkei syytettä nostakaan. Mutta mitä tekevät laillisuudenvalvojat? Mitä on tehnyt oikeuskansleri, mitä eduskunnan oikeusasiamies, mitä oikeusministeri, mitä valtakunnansyyttäjä? Eivät mitään. Oikeusvaltiossa nämä kaikki olisivat jo vähintäänkin joutilaita kehäraakkeja mutta parhaimmillaan telkien takana. Syyttäjä- ja oikeuslaitoksen juristeriaa "valvovat" laillisuudenvalvojat ovat nykymuodossaan täysin tarpeettomia. Ne puuttuvat silloin tällöin muodon vuoksi lillukanvarsiin, että julkisuuskuva säilyy ja kansa luulee niiden olevan valppaita. Kokonaisuus, ns. maan tapa suoltaa oikeusmurhia ja tekee kunnon kansalaisista rikollisia. Pelottavinta tässä on se, että kansa palvoo keskitysleirinsä vartijoita kuin maanpäällisiä jumalia. Esimerkiksi kirjoittajasta tehtiin epäilty, kun yhtiö kumppani teki perättömän ilmiannon valehtelemalla kostoksi laamannille, että hänelle kuuluvan laskun maksuvastuu kuuluu kirjoittajalle. Laamanni siirsi perinnän serkulleen, joka teki rikosilmoituksen. Poliisi ja syyttäjä totesivat ilmiannon perättömäksi, mutta syyttämättäjättämispäätöksen juristerialatinan sanankääntein erään käräjäoikeuden laamanni väänsi oikeusmurha-automaattia ja teki rikoksen uhrista syyllisen eli vieraan velan maksajan. Perintä pyörii kirjoittajan "piikissä" nyt kuudetta vuotta. Perättömän ilmiannon tehnyt pääsi taitavan keimailunsa ansiosta kuin koira veräjästä.
Niin pääsi myös vuonna -88 eräs myyntipäällikkö, joka teki työnantajalleen kepulin miljoonapuhalluksen vuoden 1989 vuosi-ilmoittelusopimuksia myydessään. Asian paljastuttua myyntipäällikkö ajoi suoraan kilpailevan lehden palvelukseen. Siviilikorvauskanteen tehtäväkseen saanut asianajotoimisto "unohti" tehtävänsä ja palautti saamansa rahat vasta kun sitä uhattiin rikosilmoituksella, Suomen Tietotoimistolla ja asianajajien liitolla. Eräässä avovankilassa istuu parhaillaan yrittäjä, jonka tuomion oikeellisuus tutkitaan vielä sana sanalta ja rivien väleistäkin. Erittäin suurella todennäköisyydellä koko jutun tutkinta ei siedä päivänvaloa. Kuulustelupöytäkirjojakin kerrotaan sormeillun niiden jo tultua allekirjoitetuiksi. Kun tutkijaparia kuultiin käräjäoikeudessa, toinen tutkija vastasi sormeilua koskevaan kysymykseen: "Onko tähän pakko vastata?" Oikeuden puheenjohtaja vastasi: "Ei." Vääryydentekijät "oikeuslaitoksessa" ja syyttömistä epäiltyjä tehtailevat syyttäjät on saatava vastuuseen niin pian kuin suinkin mahdollista. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan, mikäli kansalaiset luopuvat oikeuksistaan yhden kurjan pahvilautasrokan hinnalla. On ryhdistäydyttävä, sillä sikailu maksaa miljardeja euroja vuosittain kaikkinensa pakkotyöttömyyden ja elinkautisvelkavankeuden sekä moninkertaisesti ylisuuren hallintobyrokratian muodossa. Rahat otetaan sinunkin kukkarosta. Maailman iljettävin ja kallein saippuaooppera on finaalissaan.