Onko masturbaatio syntiä?

>lääkäri_1 5.7.2006 klo 10.05
>Mistähän johtuu niin monien uskontojen epäterve ja >luonnoton suhtautuminen seksuaalisuuteen?

Ortodoksisella puolella on mielestäni kohtuullisen terve suhtatuminen kaikkeen siihen mitä Jumala on meidän iloksemme ja terveydeksemme meille lahjoittanut.

Seksi, viinipuun anti, ruoka yms. on kaikki meille annettu KOHTUUDELLA nautittavaksi; kaikki liiallinen jonkun asian himoitseminen tai harjoittaminen lienee sitten taas sitä syntiä.

Kirjoittamani on oppimattoman maallikon mielipide, maisterit oikaiskoot jos aihetta löytyy.

toteamaan suurena uskonoppineena ja intohimojen valtameressä polskineena että ns. itsetyydytys kuuluu nuoren kehittymiseen ihmisenä ja seksuaalisena olentona. Tätä näkemystä tukevat osittain myös moderni biologia ja tsykologia. Teologisesti asia -erityisesti kilvoittelijoiden parissa- on saanut vahvan kielteisin leiman.

Toisaalta, itsetyydytys voi "temmata" pitkässä juoksussa ihmisen mukaansa. Ja kun kuvioon tulee erilaisia ko. jutskaa "tukevia" vempaimia ja apparaatteja, valuu ihmisen luova energia vallan kokonaan hukkaan tyhjien käsien kautta.

Eli, mitäs opettaisimme nuorille ja muille ko. asiasta. Päälinja mielestäni on sanoa että se on osa kehitystä, mutta siihen juuttuminen johtaa hengelliseen itsesaastutukseen ja turmioon (masennukseen, seksuaalisen kehittymisen kieroutumiseen). Ja tämä "tila" rikkoo selvästi ja avoimesti ihmisen ja Jlan välistä suhdetta!




[EXTRA: Pyhien Isien kanonit: Timoteos Aleksandrialaisen ( 412)vastaus kysymykseen 12: "Jos yöllisen vuodon kokenut maallikko kysyy asiasta papilta, niin saako pappi antaa hänelle ehtoollista vai ei? Vastaus: Jos syynä on naisen himoitseminen, ei saa. Mutta jos saatana kiusaa häntä saadakseen hänet tällä varjolla vieraantumaan jumalallisten salaisuuksien yhteydestä, tulee hänen osallistua ehtoolliseen, koska ei kiusaaja lakkaa kiusaamasta ja hyökkäilemästä silloin, kun hänen pitää osallistua ehtoolliseen."]

MarSarug kirjoitti:

toteamaan suurena uskonoppineena ja intohimojen valtameressä polskineena että ns. itsetyydytys kuuluu nuoren kehittymiseen ihmisenä ja seksuaalisena olentona. Tätä näkemystä tukevat osittain myös moderni biologia ja tsykologia. Teologisesti asia -erityisesti kilvoittelijoiden parissa- on saanut vahvan kielteisin leiman.

Toisaalta, itsetyydytys voi "temmata" pitkässä juoksussa ihmisen mukaansa. Ja kun kuvioon tulee erilaisia ko. jutskaa "tukevia" vempaimia ja apparaatteja, valuu ihmisen luova energia vallan kokonaan hukkaan tyhjien käsien kautta.

Eli, mitäs opettaisimme nuorille ja muille ko. asiasta. Päälinja mielestäni on sanoa että se on osa kehitystä, mutta siihen juuttuminen johtaa hengelliseen itsesaastutukseen ja turmioon (masennukseen, seksuaalisen kehittymisen kieroutumiseen). Ja tämä "tila" rikkoo selvästi ja avoimesti ihmisen ja Jlan välistä suhdetta!




[EXTRA: Pyhien Isien kanonit: Timoteos Aleksandrialaisen ( 412)vastaus kysymykseen 12: "Jos yöllisen vuodon kokenut maallikko kysyy asiasta papilta, niin saako pappi antaa hänelle ehtoollista vai ei? Vastaus: Jos syynä on naisen himoitseminen, ei saa. Mutta jos saatana kiusaa häntä saadakseen hänet tällä varjolla vieraantumaan jumalallisten salaisuuksien yhteydestä, tulee hänen osallistua ehtoolliseen, koska ei kiusaaja lakkaa kiusaamasta ja hyökkäilemästä silloin, kun hänen pitää osallistua ehtoolliseen."]

Mainittu viittaus pyhien isien kanoneihin osoittaa sen, että isät pitivät tätä kysymystä HENGELLISENÄ, eikä pelkästää fysiologisena ilmiönä. Tämä teki asiasta vakavahenkisen.

Perusteet tälle käsitykselle löytyy siitä, että ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja koko olemuksemme kautta meidät kaikki (eikä vain luostarien asukkaat) on kutsuttu kirkastamaan Kristusta. "Te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." (1.Kor.6:20) Itsetyydytys kuuluu "lihan tekojen" piiriin joka on kol.3:5 mukaan epäjumalanpalvelusta ja näin kuljettaa pois päin kirkastumisen ja näin myös Hengen maailman suunnasta. Tämän vuoksi kilvoitteluohjeissa itsetyydytys on koettu kielteisenä ilmiönä. Tästä taistelusta "himoja vastaan" Kristuksen Kirkko muistuttaa joka vuosi aivan erityisellä tavalla paastonaikoina joiden tulisi ensisijaisesti suuntautua paheita ja himoja vastaan - hyvyyden enentämiseksi.

Langenneen maailman "katumuksettomuuden henki" ei kuitenkaan tällä masturbaatioasialla stressaa, sillä yksi katumattomuuden perusongelma on hengellisen ulottuvuuden puute. Tämän vuoksi mm.lääketiede tai psykologia ottaa asian puhtaan fysiologisena ja ihmisen kehitykseen kuuluvana asiana. Tämä ON totta, muttei koko totuus asiasta. Siihen liittyy MYÖS hengellinen ulottuvuus. Vilpittömälle kilvoittelijalle (myös maallikolle) juuri tämän ulottuvuuden takia itsetyydytysasia ei ole helppo - vaan varmasti lyö särönsä myös kilvoituselämään.

Täällä aikaisemmin viitattu linkki isä Tuomaksen kirjoitukseen on hyvä. Papeilta vaatii todellista pastoraalista taituruutta osata oikealla tavalla opettaa nuoria näistä asioista - toisaalta ottamatta pois hengellistä ulottuvuutta, toisaalta armollisesti ymmärtäen ihmisen heikkouden ja keskeneräisyyden ulottuvuudet.

Juxukka kirjoitti:

Mainittu viittaus pyhien isien kanoneihin osoittaa sen, että isät pitivät tätä kysymystä HENGELLISENÄ, eikä pelkästää fysiologisena ilmiönä. Tämä teki asiasta vakavahenkisen.

Perusteet tälle käsitykselle löytyy siitä, että ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja koko olemuksemme kautta meidät kaikki (eikä vain luostarien asukkaat) on kutsuttu kirkastamaan Kristusta. "Te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." (1.Kor.6:20) Itsetyydytys kuuluu "lihan tekojen" piiriin joka on kol.3:5 mukaan epäjumalanpalvelusta ja näin kuljettaa pois päin kirkastumisen ja näin myös Hengen maailman suunnasta. Tämän vuoksi kilvoitteluohjeissa itsetyydytys on koettu kielteisenä ilmiönä. Tästä taistelusta "himoja vastaan" Kristuksen Kirkko muistuttaa joka vuosi aivan erityisellä tavalla paastonaikoina joiden tulisi ensisijaisesti suuntautua paheita ja himoja vastaan - hyvyyden enentämiseksi.

Langenneen maailman "katumuksettomuuden henki" ei kuitenkaan tällä masturbaatioasialla stressaa, sillä yksi katumattomuuden perusongelma on hengellisen ulottuvuuden puute. Tämän vuoksi mm.lääketiede tai psykologia ottaa asian puhtaan fysiologisena ja ihmisen kehitykseen kuuluvana asiana. Tämä ON totta, muttei koko totuus asiasta. Siihen liittyy MYÖS hengellinen ulottuvuus. Vilpittömälle kilvoittelijalle (myös maallikolle) juuri tämän ulottuvuuden takia itsetyydytysasia ei ole helppo - vaan varmasti lyö särönsä myös kilvoituselämään.

Täällä aikaisemmin viitattu linkki isä Tuomaksen kirjoitukseen on hyvä. Papeilta vaatii todellista pastoraalista taituruutta osata oikealla tavalla opettaa nuoria näistä asioista - toisaalta ottamatta pois hengellistä ulottuvuutta, toisaalta armollisesti ymmärtäen ihmisen heikkouden ja keskeneräisyyden ulottuvuudet.

on myös pidettävä huoli siitä että Jlan kuvaksi luotu ihminen kehittyy tasapainoisesti myös seksuaalisuuden alueella. Hengellisyyden ja seksuaalisuuden suhde ei saa olla tabu. Tai että kaikki mikä liittyy seksuaalisuuteen tai seksiin olisi jollain tapaa vastakohtainen ihmisen hengellisyydelle tai jumaloitumiselle. Tosin tästä puhuminen nykyään, jolloin kaikki "mikä tuntuu hyvältä niingu musta, on niingu oikein" ajassa se on äärimmäisen hankalaa.

Tätä aspektia eivät muuten kilvoittelijat ja isät ole systemaattisesti juurikaan pohtineet ja nyky(ortodoksinen teologia)ottaa siinä vasta ensiaskelia.

MarSarug kirjoitti:

on myös pidettävä huoli siitä että Jlan kuvaksi luotu ihminen kehittyy tasapainoisesti myös seksuaalisuuden alueella. Hengellisyyden ja seksuaalisuuden suhde ei saa olla tabu. Tai että kaikki mikä liittyy seksuaalisuuteen tai seksiin olisi jollain tapaa vastakohtainen ihmisen hengellisyydelle tai jumaloitumiselle. Tosin tästä puhuminen nykyään, jolloin kaikki "mikä tuntuu hyvältä niingu musta, on niingu oikein" ajassa se on äärimmäisen hankalaa.

Tätä aspektia eivät muuten kilvoittelijat ja isät ole systemaattisesti juurikaan pohtineet ja nyky(ortodoksinen teologia)ottaa siinä vasta ensiaskelia.

veli(?) puhuu viisaita sanoja.

MarSarug kirjoitti:

on myös pidettävä huoli siitä että Jlan kuvaksi luotu ihminen kehittyy tasapainoisesti myös seksuaalisuuden alueella. Hengellisyyden ja seksuaalisuuden suhde ei saa olla tabu. Tai että kaikki mikä liittyy seksuaalisuuteen tai seksiin olisi jollain tapaa vastakohtainen ihmisen hengellisyydelle tai jumaloitumiselle. Tosin tästä puhuminen nykyään, jolloin kaikki "mikä tuntuu hyvältä niingu musta, on niingu oikein" ajassa se on äärimmäisen hankalaa.

Tätä aspektia eivät muuten kilvoittelijat ja isät ole systemaattisesti juurikaan pohtineet ja nyky(ortodoksinen teologia)ottaa siinä vasta ensiaskelia.

...totta!

Olen samaa mieltä, että enempi tarvittaisiin "tavisteologiaa" jossa maailmassa elävien kiusat ja kilvoituselämän haasteet realistisesti ja ymmärrettävästi käsiteltäisiin teknologia-ajan ihmistä koskettavalla tavalla - ilman "kukkaiskieltä" tai tuntua että "tää opetus on ihan hebreaa."

Viimemainitulla sitaattimerkinnällä viittaan viimeisimmän (2006) ortodoksisten teologian opiskelijoiden ainejärjestön, Pistiksen, lehteen Oinon neoniin. Siinä eräs uskonnonopettajan hommia tehnyt teologian opiskelija kirjoittaa siitä, kuinka hän testasi ortodoksisten lukiolaisnuorien kykyä ymmärtää kirkkoveisujen tekstejä. Lopputulos: heikosti! Nuorten yleisvaikutelma oli:"ihan sekavaa, en tajuu mitään." Kirjoittaja toteaa artikkelissa, että nuoret ovat tottumattomia ymmärtämään "sanoilla maalailevia lauseita" joilla Kirkko puhuu. Tälläinen "tapa" kyllä puhutteli syvästi isiä ja heidän aikansa ihmisiä, sillä isät käyttivät aikansa sanontoja, metodeja ja jopa filosofisia keinoja tehdäkseen sanomansa ymmärrettäväksi. Se mikä silloin oli "in" - voi olla tänään, ei sanomaltaan, mutta ymmärrettävyydeltään "out." Tässä mielessä selkokielisen teologian lisääminen Kirkossamme on todellinen haaste! Onneksi tälläisia "isien henkisiä" selkokieliyrityksiä on Kirkossamme aikojen saatossa ollutkin. Valitettavan usein ne tyrmätään oppineiden suunnalta "skolastiikkana" - jos ne särkevät "kukkaiskielen" ja käyttävät modernia tapoja ilmaista asiaa.

Muinaisaikojen kilvoittelijaisillä on paljon hienoja hajaopetuksia erilaisiin teemoihin liittyen, mutta niiden systematisoinnille (kuten totesit) ja sen lisäksi sopeuttamiselle meidän aikaamme olisi myöskin tilausta.

MarSarug kirjoitti:

on myös pidettävä huoli siitä että Jlan kuvaksi luotu ihminen kehittyy tasapainoisesti myös seksuaalisuuden alueella. Hengellisyyden ja seksuaalisuuden suhde ei saa olla tabu. Tai että kaikki mikä liittyy seksuaalisuuteen tai seksiin olisi jollain tapaa vastakohtainen ihmisen hengellisyydelle tai jumaloitumiselle. Tosin tästä puhuminen nykyään, jolloin kaikki "mikä tuntuu hyvältä niingu musta, on niingu oikein" ajassa se on äärimmäisen hankalaa.

Tätä aspektia eivät muuten kilvoittelijat ja isät ole systemaattisesti juurikaan pohtineet ja nyky(ortodoksinen teologia)ottaa siinä vasta ensiaskelia.

sanoisin että varsinkin varhaiset eräämaaisät ja kirkkoisät eivät olleet niin paljoa kiinnostuneita lihallisten syntien kuin hengellisten syntien (viha, ylpeys...)analysoimisesta. Lännen kristikunnassa karnaalisuus sai mielestäni tässä suhteessa hieman dominoivamman aseman.

Toki isät siis sanoivat syntiä kuin syntiä synniksi, mutta tuntuu siltä että ihmissielun "näkymättömät" vääristymät olivat heille lihallisia lerpaantumisia hengenvaarallisempia.

In nuce, ortodoksien on avoimesti ja rakentavasti -omista lähtökohdistaan käsin- puhuttava ihmisen seksuaalisuudesta, mutta mitään typikonia SEKSI ja LISÄÄNTYMINEN - Miten ja Milloin -tyyppistä ratkaisua en toivo näkeväni kirjakaupoissa.

MarSarug kirjoitti:

sanoisin että varsinkin varhaiset eräämaaisät ja kirkkoisät eivät olleet niin paljoa kiinnostuneita lihallisten syntien kuin hengellisten syntien (viha, ylpeys...)analysoimisesta. Lännen kristikunnassa karnaalisuus sai mielestäni tässä suhteessa hieman dominoivamman aseman.

Toki isät siis sanoivat syntiä kuin syntiä synniksi, mutta tuntuu siltä että ihmissielun "näkymättömät" vääristymät olivat heille lihallisia lerpaantumisia hengenvaarallisempia.

In nuce, ortodoksien on avoimesti ja rakentavasti -omista lähtökohdistaan käsin- puhuttava ihmisen seksuaalisuudesta, mutta mitään typikonia SEKSI ja LISÄÄNTYMINEN - Miten ja Milloin -tyyppistä ratkaisua en toivo näkeväni kirjakaupoissa.

Oma typikon lisääntymiskysymyksille... Ostaisikohan Lampukka sellaisia myyntiin, jos joku alkaisi julkaista omaa sarjaa?

















Mar Sarug, taas sait minut melkein tukehtumaan naurusta! Ja pelastit päiväni.

...Kotkansydäntä (www.healineagle.net):
"Ruumiimme on aina nykyhetkessä eikä se ole koskaan itsekäs. Sillä on omat tarpeensa, ja joskus se voi olla janoinen tai nälkäinen(tai seksin ja läheisyyden puutteessa, kirj. lisäys), mutta siinä ei ole mitään pahaa eikä syntistä. Jano ja nälkä eivät ole haluja eivätkä himoja vaan tarpeita. Halut ovat ajatuksissamme ja tulevaisuudessa, mutta tarpeet ovat aina nykyhetkessä. Halut ovat lähes aina merkki tarpeesta paeta pois nykyhetkestä. Jokin nykyhetkessä on tuskallista, ja me kaipaamme tulla pelastetuksi nykyhetkestä, joskus niin kovasti ettemme pysty ajattelemaan mitään muuta. Addiktit käyttävät ruumistaan elääkseen addiktiossaan. Se on ainoa tapa tehdä jotakin, tehdä rakastava, vihaava tai addiktiivinen teko. Me käytämme ruumistamme, mutta se johtuu siitä halusta joka on mielessämme. Jos me käytämme ruumistamme väärin, se johtuu siitä että mielemme käskee ruumistamme, ja koska se ajattelee löytävänsä vapautuksen sen kautta...Ruumiimme on aina nykyhetkessä eikä niillä voi olla haluja sillä halut liittyvät aina tulevaisuuteen. Ruumiillamme voi olla tarpeita, mutta ne ovat aina nykyhetken tarpeita, ja kun ne on täytetty, ne ovat menneet eivätkä ne jätä syyllisyyttä. Ne eivät ilmene uudelleen ennekuin ruumis tarvitsee ruokaa tai juomaa. Halut eivät katoa senkään jälkeen kun ne on täytetty, ja jos ne on täytetty väärällä tavalla, ne keräävät syyllisyyttä ja häpeää. Halut ovat mielessä kuviteltuna taivaana, jonakin sellaisena joka tarjoaa pakoa siitä että emme pysty antautumaan nykyhetkelle. Halut ovat pahoja, koska ne estävät meitä antautumasta sille mikä on, ja koska ne ovat kuviteltu pelastus Jumalan antamasta nykyhetkestä jossakin tulevaisuudessa olevan helpotuksen tunteen odottamiseen."

en tiedä: kysyjä etsii monenlaisia vastauksia ja valitsee niistä sitten mieluisimman eli semmoisen mikä on helppo ja kiva toteuttaa. Eiks nää uskonasiatkin nykyään ratkaista tällä "musta tuntuu ja mikä on kivaa" -periaatteella??

T. Ollo kirjoitti:

en tiedä: kysyjä etsii monenlaisia vastauksia ja valitsee niistä sitten mieluisimman eli semmoisen mikä on helppo ja kiva toteuttaa. Eiks nää uskonasiatkin nykyään ratkaista tällä "musta tuntuu ja mikä on kivaa" -periaatteella??

Ketjun keskustelusta sain sen käsityksen, että sielun autuuden eli pelastuksen varmistamiseksi on tarpeellista selvittää jollakin tavalla yöllisen vuodon alkuperä.
Mikäli yöllisen vuodon aihettaja on sielunvihollinen, ei hätää. Mutta, jos se johtuu kiinnostuksen tunteesta vastakkaista sukupuolta kohtaan eli lihallisuudesta, on syytä hätääntyä.
Maallikon on tuskallisen vaikea ymmärtää näitä asioita. Onneksi on olemassa tällaisiin asioihin perehtyneitä. Tärkeintä on toimia Jumalan tahdon mukaan.