Sinä, joka kirjoitit nimimerkillä kapris. Haluaisitko vielä auttaa miestä pulassa? Sun näkemykset olivat kullanarvoisia ja niille olisi nyt yhdessä hieman mieltäni painavassa asiassa käyttöä. =) Kiitän.
Tarviin naisen näkemystä asiasta!
credence
101400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
EN AUTA SINUA PASKAA ENÄÄ. OLET TUTTUNI!
No hei, on niitä riitoja paremmissakin piireissä. ;D Täytyy varoa ettei nyt nyrkistä tule kun seuraavan kerran tavataan. Sen verran tempperamenttia näyttää sulta löytyvän.
Se miksi mä kirjotin tänne on...
KUN IRL SÄ PASKA ET VASTAA MIHINKÄÄN!!! JOS SÄ OISIT VASTANNU SUORAAN YHTEENKÄÄN KYSYMYKSEEN JONKA SULLE OLEN ESITTÄNYT, NIIN EI OLTAIS TÄSSÄ!!!
JOS NEITI SANOO ETTÄ OLLAAN KAVEREITA JA SITTEN KUN YRITÄN OLLA KAVERIA, NIIN ON TODELLA KIVAA KUN SAAN OSAKSENI VAIN VITTUUNTUNEEN ILMEEN JA AIVAN YHTÄ VÄLINPITÄMÄTTÖMÄN KÄYTÖKSEN KUIN ENNENKIN. JOS ET YMMÄRTÄNYT, NIIN LÄHESTYIN KAVERINA SIKSI, ETTÄ PÄÄSTÄISIIN NYT EDES PUHEVÄLEIHIN, MUTTA EI NÄKÖJÄÄN KELPAA!!
Jos oisit tunnin päätyttyä (silloin kun jopa juteltiin) edes vilkaissut silmiin, niin olisin ottanut sua hihasta ja sanonut asiat mitä olin koko lopputunnin suunnitellut.
Lueskelin tuossa noita aiempia jorinoita. Minä en todellakaan ollut tuo valekapris, joka aiemmin vastasi. Jos sinäkään et ole tuolla aiemmin oleva credence, kerropa asiasi. Tunnistat minut kyllä:-)
Juuh. Mitähän noikin tuossa meidän nimimerkeillä leikkivät. Häpeäisivät. ;P
Elikkäs. Luulin että olisimme mielitiettyni kanssa jo ymmärtäneet toisiamme, kun hän ilmoitti että voisimme olla kavereita, vaikka olinkin lähetellyt hänelle useita vihjailevia ja suoriakin tekstareita. Muutenkin hänen viestistään ymmärsin, että aloitettaisiin puhtaalta pöydältä - ikäänkuin ei tunnettaisi lainkaan toisiamme. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että hän sanoi niin, jotta minun olisi helpompi lähestyä - tiedä sitten olenko väärässä. :/ Niin ainakin toivoin. Kuitenkin, sen enempiä miettimättä (miettinyt olen jo aivan tarpeeksi) päätin sitten lähestyä häntä kuten kuvittelin hänen haluavan minun lähestyvän eli ihan kaverillisesti. Olisin kuvitellut sen merkitsevän hänelle jotain, jos hän tuntisi minua kohtaan mitään, sillä kyllähän hän verrattain laimeasta lähestymisestäni huolimatta tiesi oikeista tunteistani. No, itseasiassa minulla oli kyllä hieman syvällisempääkin sanottavaa mielessä, kuin mitä lopulta sain suustani ulos, mutta ne sanat sitten jäivät sanomatta. Odotin, että hän olisi ilostunut lähestymisestäni, mutta ainakaan hänen ilmeestään ei sitä näkynyt. Siis, kyllä hän jutellessamme oli ihanan pirteä, mutta ei enää sen jälkeen. ?-/ No, ei minua tietenkään tuo ilme yksistään olisi pelästyttänyt niin paljoa, ettenkö olisi voinut laskarin jälkeen häntä uudelleen lähestyä, vaan se, ettei hän luonut minuun minkäänlaista rohkaisevaa katsetta kun olimme lähdössä, saatika jäänyt odottamaan minua, minkä nyt olisi luullut siinä tilanteessa olevan helppoa ihan kaveruudenkin merkeissä, vaan lähti luokasta niin nopeasti kuin mahdollista. Siitä sitten talsin ulos, jälleen yksinäni ja mieli maassa, kun en näytä kelpaavan kaveriksikaan. :(
Seuraavan kerran tapasimme tuosta viiden päivän kuluttua ja siinä ajassa olin saanut mielen taas positiiviseksi. Olisin halunnut mennä luennolla rohkeasti hänen viereensä istumaan, mutta aluksi näytti ettei hän saapuisikaan sinne, joten päädyin normaalisti ystäväni viereen. No, tulihan hän sitten yli 10 minuuttia myöhässä, mutta oli kuin ei olisi muistanutkaan keskusteluamme. En sitten tiedä, miten hän olisi toiminut, jos olisin istunut yksinäni, sillä kyllä hän hieman normaalista poikkeavasti istui yksinään. Yrittiköhän hän vihjata sillä jotain, mutta vaikeahan minun oli sellaista arvata, sillä itsekin tulin aivan viimetingassa. Vaikka en kyllä itsekään usko siihen, että hän olisi yrittänyt mitään vihjata. Taisi olla vain joku yhteensattuma, sillä pari päivää myöhemmin yritin järjestää tilanteen siten, että hän olisi voinut halutessaan tulla istumaan viereeni, mutta ei tullut. Itseasiassa olen joka kerta tuon keskustelumme jälkeen mennyt saliin hieman myöhässä ajatuksena istua hänen viereensä (ja itseasiassa lukuisia kertoja myös ennen sitä), jos hän olisi istunut yksinään. Joka kerta hänellä on joko ollut vieressään kaveri tai sitten hän on tullut myöhässä. Siksipä emme olekaan jutelleet sen yhden ainoan kerran jälkeen lainkaan, vaikka olisin kuvitellut, että se olisi jo murtanut jään meidän väliltämme.
Miksi hän sanoo, että voisimme olla kavereita, mutta sitten antaakin sellaisen vaikutelman, ettei ole kovinkaan halukas juttelemaan kanssani?
Eipä tässä muuten mitään, pikkuhiljaa varmasti selviäisi itsestäänkin, mutta kun alkaa aika loppua ja joululoma painaa päälle. En missään nimessä halua olla painostava, mutta en haluaisi jatkaa tällaisessa epätietoisuudessakaan koko loman ajan. Emmekä välttämättä enää loman jälkeen osu samoille kursseille, mikä olisi sääli. :(
Sitten on toinenkin asia. Jos me vielä pääsisimme niin pitkälle, että sellainen olisi ajankohtaista, niin kuinka voisin ilmaista sen, että olen täysin kokematon. Onko se sellainen asia, jota ei voi hyväksyä, vaikka mies olisi muuten ihan ok? Hän kun vaikuttaa sellaiselta naiselta, joka vaatii mieheltä itsevarmuutta. Mutta kun en ole esim. kertaakaan suudellut, niin vaikea sitä on taidoistaan olla varma, ymmärräthän. ;P Pitkälti juuri tuo seikka ujouteni kanssa estää minua lähestymästä ketään (ml. häntä) rohkeammin. Toivoisin että jos kiinnostusta enempään on, niin hän ottaisi tuon tiedon tyynesti vastaan ja ottaisi itse ohjat käsiinsä. Mikään korjaamattomissa oleva puute tuo kun ei ole, eikö juu?
Näin ensinnäkin tulee mieleen, että luota ennemmin siihen mitä hän on sinulle sanonut, äläkä mistään sattumanvaraisista tilanteista tee johtopäätöksiä.
Jos hän on sanonut, että ollaan kavereita, hän varmastikin sitä tarkoittaa. Tuollaisissa tilanteissa, joissa ollaan suuremmassa ihmisjoukossa, tulee väkiselläkin tilanteita, joissa luulee toisen välttelevän itseänsä.
Sanoisin, että kannattaa laittaa vain "jäitä hattuun" ja edetä varovasti. Koskapa hän on kertonut haluavansa olla kaveri, tarkoittaa se, ettei hänellä ole sellaiset tunteet sinua kohtaan kuin sinulla häntä. Joten jos haluat, että hän kenties joskus tuntee samoin sinua kohtaan, täytyy sinun antaa hänelle vähän tilaa, jotta ko. tunteet voisivat kehittyä. Eli sinun täytyy "teeskennellä" tuntevasi vähemmän kuin tunnet, jottet pelota häntä pois...
Tuosta kokemattomuudesta sanoisin, että se ei ole mikään este, pieni hidaste korkeintaan. Itse olen ihastunut kokemattomaan mieheen ja jos tästä jutusta joskus jotain tulee, otan kyllä ohjat käsiini, jos tarvitaan. Mutta vanha viisaus "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa" pitää tässäkin paikkansa. Ei hätää siinä suhteessa...
Tällainen vaikutelma minulla on tilanteestasi. Vaikea sanoa muuta kuin, että malttia, malttia...
Kiitos kun vastasit. Yritän tehdä neuvosi mukaan. Ainoa vaan että vaikeahan sitä kummallekaan on vahvoja tunteita toiseen syntyä, jos emme ensin kunnolla tutustu toisiimme. Juuri siihen yritin saada muutoksen lähestymällä häntä, tai ainakin alun sille muutokselle. Vai meinaatko että ensin pitäisi muodostua tunteet ja sitten vasta tutustuttaisiin? Ei toimi niin päin, väittäisin. Ihastua voi tuiki tuntemattomaan, mutta vahvat tunteet syntyvät vasta kun tuntee toisen syvällisesti.
ensin tutustuminen. Mutta maltilla, ettet säikytä häntä pois.
Toki myös kannattaa ajatella realistisesti, miten suuret mahdollisuudet on siihen että hän joskus tuntisi samoin kuin sinä. Väkisinhän toista ei voi saada rakastamaan...
"miten suuret mahdollisuudet on siihen että hän joskus tuntisi samoin kuin sinä"
Tuota olen miettinyt pääni puhki koko tämän ajan, minkä olemme tunteneet. Tai oikeammin sitä, että kuinka mahdollista on että joskus rakastaisimme toisiamme syvästi. Monilta osin juttumme voisi toimiakin, sen olen havainnut, mutta sitten on joitain seikkoja joihin olisin halunnut selvyyden. Ajattelin että asia selviäisi pikkuhiljaa kunhan pääsisimme juttelemaan kunnolla, mutta siinä nyt kävi niinkuin kävi. :/ Viestistäsi jo rivien välistä saatan lukea, että lienee parempi kummankin kannalta, jos jatkamme hänen kanssaan vain kavereina, ainakin näillä näkymin.