Siitä on jo jonkin aikaa kun pääsi pois sisäoppilaitoksesta nimeltä armeija. Lähdin aikoinaan sinne hyvillä mielin, mutta tulin sieltä vittuuntuneenpana kuin laki sallii. Jaa miksi? Valaisenpa hieman, miksi armeija on mielestäni perseestä.
Pari vuotta sitten lähdin armeijaan pirtein mielin. Tutuilta kuulemia paska-juttuja en pahemmin kuunnellut, ajattelin vain niitä hyviä asioita, joita olin kuullut. Lisäksi pappa oli minusta ylpeä, sillä hän sai nähdä ainakin yhden lapsenlapsensa menevän armeijaan. Olihan hän taistellut maamme puolesta 40-luvulla.
Alku sujui kivasti. Totta kai silloinkin jo vitutti vähäinen vapaa-aika, ja typerät paska-duunit. Tein kuitenkin asiat työtä käskettyä; mielessä AUK ja kenties armeija –ura. Lisäksi suoriuduin, ainakin kehuista (ja RUK-puheista) päätellen, eri rasteista ja vastaavista touhuista melko hyvin.
No, kuitenkin kävi jostain syystä niin, etten päässyt AUK:iin. Minun (ei niin täydellisen, mutta särmän kuitenkin) sijasta sinne otettiin täysin tumpeloita ja niitä, jotka ei alkuunkan halunnut sinne. Oli myös niitä, jotka perseili tahallaan, mutta joutuivat kuitenkin. Tästä alkoikin ensimmäinen äärimmäinen vitutukseni siellä. Miksi helvetissä pitää ryhmänjohtajan tehtäviin ottaa henkilöitä, jotka ovat täysin onnettomia kaikessa tai niitä, joita kiinnosta touhu yhtä paljon kuin nörttejä naiset? Ei tajua, ei tajua… Tämmöisiinkö johtajiin maamme turvautuu mahdollisessa sodassa?
No, kyselin vielä mahdollisesta pääsystä AUK:iin joukkueemme päälliköltä, mutta häntä ei kiinnostanut minun tulevaisuuteni. Kiitos vielä kerran tälle sotahullulle kusipäälle.
Koska AUK jäi jostain mystisestä syystä, päätin hoitaa homman pois 6kk ja keskittyä johonkin toiseen uraan. Mutta petyinpä pahasti tässä puolen vuoden miehistössä. Minun mielestäni on kumma, miten ryhmänjohtajina, ja skappareina, oli niin tietämätöntä porukkaa. Monet asiat olisi saanut hoidettua huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin (erilaiset hyökkäykset, vartioinnit..). Näistä huomauttaessani skappareille vastaukseksi tuli ”Niin, tai jos atomipommi tulee ja kaikki kuolee?” Aha, selvä… Ei näemmä pystytä myöntämään, että paskaakin alempana oleva sotamies voi olla fiksu..
Näistä ryhmänjohtajista; vaikka ne periaattessa olivatkin samassa tilanteessa kuin minä, voin vain ihmetellä, miksi heillä on rautaa kaulassa. Leireillä he porasivat kaikesta mahdollisesta. Paras ollut se, että alikersantilla oli kuumetta 36,9 ja pääsi leiriltä kassulle piereskelemään ja tv:tä katsomaan. Ja tuota ”kuumetta” oli siis nuotion vieressä.
Jollakulla alikersantilla oli aseenpuhdistusvälineitä hukassa. Kuinka ollakaan, SOTAMIEHET pistettiin ne etsimään. Ja kun sotamiehet ei niitä löytänyt, paskaa tuli niskaan. Sotamiehille siis. Miksi, oi miksi, jos herra alikersantti itse ne oli hukannut?
Tasa-arvon puuttuminen vitutti minua kaikista eniten. Itse olin joukkoni johtajana. Joukkueessamme oli kaikkiaan neljä vastaavassa hommassa. Näiden piti saada korpraalin merkit. Nimenomaan piti. Vain yksi kuitenkin sai. Loput kolme jaettiin aivan käsittämättömästi perseennuolijoiden kesken. Yksi näistä nuolijoista ei osallistunut yhteenkään marssiin. Siis ei yhteenkään! Lisäksi vemppasi monista fyysisesti raskaista harjoituksista/hommista. No, merkit kuitenkin sai.
Toisen nuolijan sodan ajan tehtävä on skappareiden teltan lämmittäminen. Ja sai vielä nukkua leireillä päivisin, kun telttaa ei enää tarvinnut lämmitellä. Ei hän leireillä muuta tehnyt ja kassulla ollessa hengaili näiden kanssa, kahvia keitellen yms. On se saatana kumma..
En minä menetettyjen merkkien perään poraa. Pikemminkin monien muiden sisukkaiden ja särmien herrojen merkkien perään. Eräs sotamies mursi kätensä yhdellä viikonloppulomalla. Oli kuitenkin leireillä ja muissa jutuissa mukana. Vain ammunnat ja uinnit jäi väliin, niitä kun ei voinut kipsi kädessä tehdä. Tämän herran palkinto: paskaduunia paskaduunin perään. Siinä kiitos hänelle. Moni muukin teki tehtävänsä asiallisesti ja mukisematta, mutta paskaa vain suorastaan satoi niskaan. Sen sijaan nämä perseennuolija korpraalit vain nukkuivat ja piereskelivät.
Että näin armeijassa. Toki, sieltä jäi kivojakin muistoja. Tupakaverit, ja kauniit leiriaamut. Ja muutamia kädentaitoja oppi.
Luojan kiitos se armeija on kuitenkin ohi. Tällä reissulla meni usko armeijaan täysin.
Tämä poistettiin Jippiin foorumilta. Liekö joku skappari ylläpitämässä sitä..
Pari vuotta sitten lähdin armeijaan pirtein mielin. Tutuilta kuulemia paska-juttuja en pahemmin kuunnellut, ajattelin vain niitä hyviä asioita, joita olin kuullut. Lisäksi pappa oli minusta ylpeä, sillä hän sai nähdä ainakin yhden lapsenlapsensa menevän armeijaan. Olihan hän taistellut maamme puolesta 40-luvulla.
Alku sujui kivasti. Totta kai silloinkin jo vitutti vähäinen vapaa-aika, ja typerät paska-duunit. Tein kuitenkin asiat työtä käskettyä; mielessä AUK ja kenties armeija –ura. Lisäksi suoriuduin, ainakin kehuista (ja RUK-puheista) päätellen, eri rasteista ja vastaavista touhuista melko hyvin.
No, kuitenkin kävi jostain syystä niin, etten päässyt AUK:iin. Minun (ei niin täydellisen, mutta särmän kuitenkin) sijasta sinne otettiin täysin tumpeloita ja niitä, jotka ei alkuunkan halunnut sinne. Oli myös niitä, jotka perseili tahallaan, mutta joutuivat kuitenkin. Tästä alkoikin ensimmäinen äärimmäinen vitutukseni siellä. Miksi helvetissä pitää ryhmänjohtajan tehtäviin ottaa henkilöitä, jotka ovat täysin onnettomia kaikessa tai niitä, joita kiinnosta touhu yhtä paljon kuin nörttejä naiset? Ei tajua, ei tajua… Tämmöisiinkö johtajiin maamme turvautuu mahdollisessa sodassa?
No, kyselin vielä mahdollisesta pääsystä AUK:iin joukkueemme päälliköltä, mutta häntä ei kiinnostanut minun tulevaisuuteni. Kiitos vielä kerran tälle sotahullulle kusipäälle.
Koska AUK jäi jostain mystisestä syystä, päätin hoitaa homman pois 6kk ja keskittyä johonkin toiseen uraan. Mutta petyinpä pahasti tässä puolen vuoden miehistössä. Minun mielestäni on kumma, miten ryhmänjohtajina, ja skappareina, oli niin tietämätöntä porukkaa. Monet asiat olisi saanut hoidettua huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin (erilaiset hyökkäykset, vartioinnit..). Näistä huomauttaessani skappareille vastaukseksi tuli ”Niin, tai jos atomipommi tulee ja kaikki kuolee?” Aha, selvä… Ei näemmä pystytä myöntämään, että paskaakin alempana oleva sotamies voi olla fiksu..
Näistä ryhmänjohtajista; vaikka ne periaattessa olivatkin samassa tilanteessa kuin minä, voin vain ihmetellä, miksi heillä on rautaa kaulassa. Leireillä he porasivat kaikesta mahdollisesta. Paras ollut se, että alikersantilla oli kuumetta 36,9 ja pääsi leiriltä kassulle piereskelemään ja tv:tä katsomaan. Ja tuota ”kuumetta” oli siis nuotion vieressä.
Jollakulla alikersantilla oli aseenpuhdistusvälineitä hukassa. Kuinka ollakaan, SOTAMIEHET pistettiin ne etsimään. Ja kun sotamiehet ei niitä löytänyt, paskaa tuli niskaan. Sotamiehille siis. Miksi, oi miksi, jos herra alikersantti itse ne oli hukannut?
Tasa-arvon puuttuminen vitutti minua kaikista eniten. Itse olin joukkoni johtajana. Joukkueessamme oli kaikkiaan neljä vastaavassa hommassa. Näiden piti saada korpraalin merkit. Nimenomaan piti. Vain yksi kuitenkin sai. Loput kolme jaettiin aivan käsittämättömästi perseennuolijoiden kesken. Yksi näistä nuolijoista ei osallistunut yhteenkään marssiin. Siis ei yhteenkään! Lisäksi vemppasi monista fyysisesti raskaista harjoituksista/hommista. No, merkit kuitenkin sai.
Toisen nuolijan sodan ajan tehtävä on skappareiden teltan lämmittäminen. Ja sai vielä nukkua leireillä päivisin, kun telttaa ei enää tarvinnut lämmitellä. Ei hän leireillä muuta tehnyt ja kassulla ollessa hengaili näiden kanssa, kahvia keitellen yms. On se saatana kumma..
En minä menetettyjen merkkien perään poraa. Pikemminkin monien muiden sisukkaiden ja särmien herrojen merkkien perään. Eräs sotamies mursi kätensä yhdellä viikonloppulomalla. Oli kuitenkin leireillä ja muissa jutuissa mukana. Vain ammunnat ja uinnit jäi väliin, niitä kun ei voinut kipsi kädessä tehdä. Tämän herran palkinto: paskaduunia paskaduunin perään. Siinä kiitos hänelle. Moni muukin teki tehtävänsä asiallisesti ja mukisematta, mutta paskaa vain suorastaan satoi niskaan. Sen sijaan nämä perseennuolija korpraalit vain nukkuivat ja piereskelivät.
Että näin armeijassa. Toki, sieltä jäi kivojakin muistoja. Tupakaverit, ja kauniit leiriaamut. Ja muutamia kädentaitoja oppi.
Luojan kiitos se armeija on kuitenkin ohi. Tällä reissulla meni usko armeijaan täysin.
Tämä poistettiin Jippiin foorumilta. Liekö joku skappari ylläpitämässä sitä..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muuten hyvä juttu, mutta miksi ihmeessä se on täynnä kirosanoja. jos oisin sefu, se poistettaisiin heti. Opettele kirjoittamaan asiallisemmin, teinimoukka.
TUNGE SE MELASI ISÄSI RYPPYREIKÄÄN HUORA!!!!!!
Tällaistako voidaan todella kirjoitella toisesta ihmisestä? Eikö tämä täytä jo rikoksen tunnusmerkit? Teenkö ilmoituksen?
Viestisi perusteella en kauheasti ihmettele, jos ei sinua johtajakoulutukseen valittu. Johtajilta kun edellytetään muutakin kuin perustaitojen kaavamaista osaamista ja Täydellisyyttä.
Jos sinussa olisi riittävästi johtaja-ainesta, olisit jättänyt tämänkin vuodatuksen lähettämättä ja niellyt nöyrästi tappiosi. Etkä näkisi kaikissa ympärilläsi olevissa ihmisissä vain negatiivisia piirteitä, vaan yrittäisit löytää heidän vahvuutensa. Erilaisuus ei ole pahasta.
Omien kokemusteni mukaan alikersantit olivat poikkeuksetta mukavia tyyppejä, toisin kuin ne muutamat omasta mielestään täydellisen särmät sotamiehet, jotka olivat heti ensimmäisenä itkemässä jos joku palvelustovereista oli vähän hitaampi kuin toinen, tai jos joku ei osannut tehdä jotain asiaa oikein.
Sain viestistäsi valitettavasti vähän samanlaisen kuvan kuin noista keskenkasvuisista itkijöistä.
Jaakko Sivonen muutaman vuoden päästä.
Toivottavasti provo.
Jos ei, niin todella säälittävä tilitys.
Miksi säälittävä? Ei armeija voi jokaista kiinnostaa. Kyseisessä laitoksessa kieltämättä on paljon muutettavaa.
Eihän tuossa ollut kyse siitä, että armeija ei jokaista kiinnosta, vaan herra "täydellinen" itkee sitä, ettei päässyt aukkiin.
Olisi mielestään järjestänyt hyökkäykset, vartioinnit ym. tehokkaammin, kuin ammattisotilaat. Just...
Minäkin olin muutaman kerran erimieltä hyökkäyksistä ynnä muista. Sen takia olin yleensä päivystämässä tyhjää kasarmia, kun muut olivat lomilla. Ei se kuitenkaan mielipiteitäni muuttanut. Sain palikkatestissä 65 ja minut pakotettiin aukkiin. Ei sinne todellakaan oteta ketähyvänsä.
...olin välillä itsekin, mutta sotilas tekee niinkuin käsketään, eikä urputa. Tietysti esim. joukkueen johtaja ja varajohtaja voivat keskenään neuvotella, tarkoitan lähinnä tilannetta kapiainen vs. varusmies koulutuksessa/kasarmilla. Tietysti, jos luti sattuu kysymään jääkärin mielipidettä, niin se on eri asia.
Tuo ketjun aloitus on sitä samaa paskaa, mitä on kuultu ennenkin; rivimies väittää auk:iin päässeen vain tolloja ja alikessu sanoo samaa rukkiin päässeistä. Minä taas sanon, että paskaa. Kumipäisin aines jää rivimiehiksi, mutta kaikki rivimiehet eivät ole kumipäitä. Se, että rivisolttu on särmä ja osaa hyvin oman tehtävänsä, ei välttämättä tarkoita kuitenkaan hänen olevan johtaja-ainesta.
Korpin jämät kai voivat mennä "arpomalla"? Serkku pääsi juuri pois Kajaanista ja sanoi saaneensa käytöksestä kolmosen, vaikka yritti olla särmä. Vastaavasti yksi hemmo, joka oli mm. saanut jokusen kerran pekkaa, olisi saanut käytöksestä vitosen. Tiedä sitten oliko taas tornihuhuja, en huomannut serkulta kysyä, että näkikö kyseisen arvostelun itse.