Mitä teille entisille Jehovan todistajille on tapahtunut sen jälkeen kun olette päässeet irti vartiotorniseuran otteesta.Itse olen sen jälkeen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista eli olen mennyt mukaan poliittiseen vaikuttamiseen.(tietoni voi katsoa minun profiilista)Asetuin kansanedustaja ehdokkaaksi.Olin myös ehdokas kunnallisvaaleissa.
Työväenliikkeen aate on aina ollut lähellä sydäntäni.Vanha työväenliikkeen aatehan perustui pitkälti kristinuskoon.
Työväenliikkeen aate on tasa-arvoa.Eli
vapaus,veljeys ja tasa-arvo.
Vapautta en koskaan saanut ollessani mukana Jehovan todistajissa,vaikka he väittivätkin olevansa kristittyjä.
Työväenliikkeen aate on aina ollut lähellä sydäntäni.Vanha työväenliikkeen aatehan perustui pitkälti kristinuskoon.
Työväenliikkeen aate on tasa-arvoa.Eli
vapaus,veljeys ja tasa-arvo.
Vapautta en koskaan saanut ollessani mukana Jehovan todistajissa,vaikka he väittivätkin olevansa kristittyjä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jehovan siunaama avioliittoni loppui ja siihen liittyvä maallinen viisumi.
Erottamiseni seurakunnasta merkitsi samalla erottamista työpaikastani. Olin pian kadulla.
Ja kun ei ollut oleskelu eikä työlupaa, jouduin lähtemään evakkoon maasta, josta oli tullut kotini.
Kun tulin Suomeen, Suomi oli vieras ja köyhä maa minulle ja melkoisen vihamielinen. Jehovan todistajien puheet pahasta maailmasta tuntuivat oikeaan osuneilta tai ne olivat jopa kaunistelevia. Oikeasti maailma oli paljon pahempi.
Vaikka sain asunnon, jatkoin elämistä nurkissa. Asuin yhden narkomaanin luona.
Vuosien mittaan olen parantunut "demoneista", masennuksestani, monista sairauksistani. Minua ei myöskään vaivaa Jehovan todistajille tyypillinen pelko materiaalisen elämän menettämisestä, sillä minulla ei ole mitään jäljellä materiaalista menetettävää kuin vaatteeni.
Minua kiinnostaa ekoasiat taas. Hoivaan myös narkomaaniystävääni. Minusta tärkeintä elämässä on tehdä vähintään yksi ihminen itsensä lisäksi onnelliseksi ja suojella ympäristöä. Olen anarkistinen individualisti, minä en kannata lojaalisuutta esivaltoja enkä muita väkivallalla itsensä oikeuttavia auktoriteetteja kohtaan.
Minä kuvittelen olevani vähemmän kuin Jehovan todistajana ja olen enemmän. Se on johtanut siihen, että minua pidetään puoleensavetävänä.
Elämäni luisui viinaan, doubbiin ja villiin naisiin, avioliittoni kariutui, menetin kaiken mitä olin kokoon saanut, nyt olen vuosikymmenten jälkeen onnellinen työtön, ammattitaidoton, sairauksien riivaama ihminen joka ei omista kuin yhden soittimen ja vanhat Jamekset.
Olen löytänyt rakkauden ja onnen itse tuntemuksesta ja ehdoitta rakastamisesta, en edelleenkään luota ihmisiin ja en osallistu yhteiskuntaan, olen siis syrjäytynyt, mutta onnellinen.
on kuitenkin jäljellä duuni ja pankkitilillä pari euroa.. Sillä ei kuitenkaan ole väliä koska vasta nyt olen oppinut ehdoitta rakastamisen taidon. Siihen meni 20 vuotta. Syrjäytynyt en ole, mutta läheiseltäni toivon ymmärrystä menneestä elämästäni. Muutamat jt-sukulaiseni ja -ystäväni tietysti olen menettänyt..
Vaikeaa on ollut pidätellä katkeruutta tai itsetunto ongelmaa tyhmyydestään, mutta rakkaus ehdoitta auttaa eteenpäin ja ympärillä on uusi perhe joka tietää ja rakastaa.
Minulla yhteys katkesi vuosiksi perheeseeni, vanhempiini ja kaikkeen entiseen, olin siis aivan yksin kunnes pikkuhiljaa rakensin elämäni uudelleen,,,uudeksi täydellisesti.
..oli muuten aika tervehdyttävää kesälomalla ajella vanhalla asuinseudulla ja katsella taloja.. tuolla kävin ovella.. ja tuolla.. ja tuolla.. Ja huomata että nyt niilla ovilla käy "uudet yrittäjät"..
Niin, paljon tuli koettua, opittua ja nähtyä ihmisten parissa, mutta ei enää koskaan mitään tuohon viittaavaakaan tahdo kokea, jälkeenpäin ajateltuna elämänsä alku-taipaleen olisi voinut elää toisinkin, mutta tällä kertaa näin. :)
..paljon yhteistä. Nykyinen puolisoni sanoi hyvin: Anna olla, he eivät ole sen arvoisia.. Hän katsoo koko tilannetta "sivullisen silmin". Mutta tietysti koko elämän uhraaminen (työurat ja koulutus) jt-asialle painaa mieltä, vaikkakin uskon että minä en olisi minä vailla näitäkin kokemuksia. Nyt kun olen eronnut todistajista, huomaan ymmärtäväni ihmisiä jotka painiskelevat vastaavan kaltaisten ongelmien kanssa. Areenani tehdä hyvää ihmisille on vaan nykyään täysin eri kuin todistajilla.
VT-seura ja Jt:t mielessä Eihän heitä kuitenkaan prosenteissa ole paljonkaan. Erotetut/eronneet ainakin alkuun karttelevat entisiä uskontovereitaan ja siten elämä vaikeutuu. Moni jopa valitsee muuttamisen muualle Suomeen ja ehkäpä myös ulkomaille. Sellainen mahti tällä uskontokunnalla on.
Varmaan kokemuksemme menee monen kanssa yksiin, nykyinen puoliso tietää asioista ja on tutkinut systeemejä, eikä oikein kaikkea hyväksy(en ihmettele enää), koulutus ja työ tuli uhrattua "kenttätyön" ja "oikean asian" puolesta, no sitä saa maksaa ennen kuin oppii ja kyllä nyt elämä maistuu vaikka on nekin polut joskus kuljettu.
Tärkeintä on rakastaa toisiamme unohtamatta itseään, rakastaa todellisesti, alistamatta, pakottamatta, laittamatta ihmisiä mihinkään valmistettuihin muotteihin missään tarkoituksessa, rakkaus on vastaus, se on totuus (hui:)) jos sellaista nyt haluaa mainostaa.
Monet ovat samoissa kohdissa elämässään kuin minä aikoinaan, matka on pitkä ja ankara, mutta sen arvoinen, pois alta ikeen, vapauteen ja v-a-s-t-u-u-s-e-e-n.
ps. hyvää jatkoa sinulle ja voimia.
On mahtavaa lukea kuinka ihmisillä on tasan samoja fiiliksiä kuin muillakin. Ja vaikka meidän puolisomme kertovatkin (sulaa vilpittömyyttä ja rakkautta meitä kohtaan) edes vähänkin ymmärtävämme meitä, he eivät tule sitä koskaan täysin tekemään, koska he eivät ole olleet tämän opin kuristusnarussa. Vertaistuella on suuri merkitys, oli asia mikä hyvänsä..
menetin ovo puolison jota syvästi rakastin vuosi sitten . samaan aikaan todettiin vakava sairaus menetin työni ja tuloni . itsetunto painui maan rakoon olin itsemurhan partaalla . jt huomasivat tilaisuutensa aloitettiin tutkistelu , todellinen "rakkaus pommitus" . tarjottiin vakuutusta ja omaisuuden testamenttia seuran hyväksi . syötin ja juotin "ystäviä" , tein talkoita minkä kunto kesti lahjoitin tavaraa . epäilys heräsi minua ei kutsuttu "ystäville" ja olisin pienen avun tarvinnut eipä ollutkaan ketään auttajaa . olin rahaton ja olisin halunnut konventtiin enpä sopinutkaan kyytiin . se siitä rakkaudesta . nyt olen alkanut toipua ja olen huomannut ettei kaikki entiset oikeat ystävät ole minua hylänneet . jt on pelkästään hyödyn tavoittelijoita .
Sen jälkeen kun erosin Jehovan todistajista on perhe-elämäni säilynyt hyvänä.Meillä molemmilla niin vaimollani kuin minulla on omat menomme.Molemmat käymme omissa kokouksissamme.Olen nykyään niin paljon eri järjestö hommissa mukana,että minulla nykyään enemmän kokouksia kuin Jehovan todistaja aikana.Vaimoni on kunnioittanut minun ratkaisua eikä mitenkään paasaa minulle uskonasioita.
En nykyään enään paljonkaan mieti uskonnollisia asioita,koska omaan nykyään lähes ateistisen maailmankuvan.
vastaanko tähän mitään,mutta on kait "pakko".
Mielestäni vartiotornilaisuudesta eroaminen on aika monimutkainen juttu.
Jt:than sanoo että:"eroavat ja erotetut joutuu saatanan kiusattavaksi",tavalla tai toisella.
Minä väitän päinvastoin.
Kun ihminen joutuu vartiotorniseuran lumoihin hän itse asiassa joutuu paholaisen valtaan.Siellä on turvallista niin kauan kun pysyy hänen talutushihnassaan.Hänellä on monia sellaisia "talutushihnoja",mutta "hän tekeytyy valkeuden enkeliksi",eihän muuten hänen juttunsa puris kehenkään.
No..mitä sitten kun joku lähtee hänen leiristään?
Hänellä on suuri hätä,ettei lähtijät siirtyisi Jeesuksen "leiriin".
Siksi useimmat ex-jt:t kavahtavat Jeesusta.
Tuo vartiotorniseura on antanut niin huonon kuvan Jeesuksesta että useimmat menevät samaan ansaan kuin ne jotka eivät ole koskaan olleet missään tekemisissä uskonnon kanssa..."kaikkea muuta ymmärrän,paitsi polvistumista Jeesuksen edessä ja tunnustamalla Hänelle syntini" he sanovat.
On siis kaksi leiriä.
Toinen on paholaisen joka pyrkii estämään ihmisten antautumista Jeesukselle.Sama se miten.Ateisti,agnostikko tai Jt.
Toinen yksin Jeesus pelastaa.Huuda häntä avuksi kun näät Jt:n mädännäisyyden.
Puhun omasta kokemuksestani
Siunausta teille jotka jätätte Jt:t
Tulkaa Jeesuksen luo.
käyn terapiassa, siellä saan purkaa fiiliksiäni. jehovana ollessani söin masennuslääkkeitä ja tunsin koko ajan olevani huono jt, pienet asiatkin painoivat, olivat syntiä. nyt elän normaalia elämää, tapailen miehiä, ehkä löydän sen oikean vielä, olen kokopäivätyössä,(iltaisin enimmäkseen.... ei tarvitse potea siitäkään syyllisyyttä! =) )harrastan urheilua, mihin ennen minua ei kannustettu, vaan sen sijasta kenttätyöhön, luen kirjoja ja olen kiinnostunut maailman menosta, ennen en halunnut lukea mitään ylimääräistä, kun oli jo tarpeeksi syyllisyyttä lukematta jääneistä järjestön kirjoista, ja koska paratiisi tulisi, ei politiikan ja maailman sotatilanteiden tarvitse kiinnostaa... olen suhteellisen onnellinen, persoonallisuuteni takia olen ailahtelevainen, mutta enää en pode syyllisyyttä, käytän aivojani, minulla on omat mielipiteeni ja todellisia ystäviä, jotka eivät tuomitse minua huonoksi ihmiseksi, jos en käy kokouksissa tarpeeksi usein...perheeni on minut osittain hylännyt, mutta toivoa on, että välit parantuisivat hieman. onneksi muut sukulaiseni ovat tukenani.
elämä ilman jehovaa on elämä ilman syyllisyyttä, ilo ilman vihaa, tyytyväisyys ilman katkeruutta, ystäviä ilman ulkokultaisuutta, elämää tässä ja nyt, rakkautta ilman rajoja.
"Vanha työväenliikkeen aatehan perustui pitkälti kristinuskoon."
Pitäisiköhän Japin käydä uudestaan niitä työväenliikkeen juttuja.