Suicide

itsemurha on yleensä keino päästä pois heille mahdottomasta tilanteesta. Joillekin varmaan olisi helpotus myös tuo "ei mitään kuoleman jälkeen". Useimmat reinarkaatioajatuksista lähtee siitä, että sitä mitä taakseen jättää, edestään löytää, eli syntyisit vaan uudelleen samankaltaiseen tilanteeseen, jossa koettaisit mahdollisesti tappaa itsesi. Ei kovin piristää =(.

Toisaalta en valitettavasti tiedä missään uskonnossa yms. olevan hirveän suopeita itsemurhan tehneille. Yleensä ne skenaariot liikkuvat siitä maan päälle jäävästä vaeltavasta aaveesta sinne helvettiin. Ei myöskään hirveän hilpeää... että tälläistä, jos joku osaa sanoa mukavempia asioita, niin rohkeasti vaan =).

Aikoinaan itsemurhayrityksessä oli tavoitteena sammuttaa tietoisuus lopullisesti.

Niin ja kaikki ihmisen toimintahan on itsekeskeistä, jos sitä siltä kantilta katsoo.

>>Ehkä siinä toivossa, ettei itsarin jälkeen elämä vaan loppuis vaan vois saada jopa uuden mahdollisuuden tai kokonaan paremman elämän jossain tuonpuoleisessa

Olen lukenut runsaasti esoteerista ja teosofista kirjallisuutta, joissa on käyty itsemurhiakin ja niiden jälkiseuraamuksia läpi. En itse ole mainittavammin uskonnollinen ja en kuulu kirkkoon.

Eräät näkijät ovat nähneet itsemurhaan päätyneen eräänlaisessa sumeassa välitilassa niin pitkään, kunnes hänen oikea luonnollinen kuolemanhetkensä tulee täyteen. Tässä välitilassa, ainakin aluksi, hänen aistinsa eivät pääse kunnolla heräämään, vaan hän ajelehtii päämäärättömästi lähes vailla omaa tahtoa ympäriinsä. Itsemurhaajat eivät voi saavuttaa täydellisen onnellista tilaa. On kerrottu siitä, että jokaisen malja (lue: kuolemanjälkeinen persoona) täytetään viimeistä pisaraa myöten onnella kuoleman jälkeen jossain vaiheessa, mutta oman elämänsä päättäneet eivät tätä täyteyttä tule kokemaan. Itsemurhaajat eivät kykene kohoamaan riittävän korkeille tasoille.

Varsinkin itsekkäästi ja omaa etua tavoitelleet itsensä murhanneet kokevat olonsa vähintäänkin suht kurjaksi kuoleman jälkeen. On olemassa myös se mahdollisuus kuulemma, että tällainen henkilö joutuu kokonaan eroon ihmiskunnan virrasta matkalla kohti täydellisempiä olotiloja, ja painuu iäksi eroon ihmiskunnan yhteydestä yksinäisyyteen. Tällöin kuitenkin tarvitaan erittäin syvää vihaa omaa itseään kohtaan ja halua todella päättää olemassaolonsa lopullisesti. Tällaisen yrityksen kuolemanjälkeinen persoona kokee ilmeisesti äärimmäisenä rikoksena ihmiskuntaa vastaan, jolloin hän tuomitsee itsensä näin ankarasti, koska omatunto on suunnattomasti vahvempi kuolemanjälkeisissä tiloissa kuin täällä raskaammassa materiassa, tahdoimme sitä tai emme.

Sen sijaan, jos on luhistunut mielisairauden tai muun painostuksen vuoksi, ja kokee olonsa kestämättömäksi, ja siksi päättää päivänsä, itsetuomio ei ole näin kova. Kuitenkaan tässäkään tapauksessa henkilö ei saane pikaista helpotusta oloonsa, vaan joutuu odottamaan oikeaa kuolemanhetkeänsä välitilassa. Vasta sitten hänen aistinsa ovat valmiita ja hän kykenee siirtymään omalle tasolleen.

Monet asiaa tutkineet selvänäkijät ovat sitä mieltä, että itsemurhaajan olo ei ainakaan helpotu kuoleman jälkeen.

Tässä siis pikakooste siitä, mitä olen lukenut asiasta vuosien mittaan.

tässä maailmassa itsemurhan niin tietoisuus siitä mitä teit tässä elämässä palautuisi mieleesi seuraavassa elämässä ja tuolloin syyllisyys painaisi sinua ja voisit sortua tuolloinkin samaan ratkaisuun eli olisit hankaluuksissa seu-raavassakin elämässäsi.