Surullista, mutta totta, Toivonlinnassa tarvittaisiin OIKEATA "käännytystyötä" ja rakkaudentekoja.
Luoko adventismi jonkinlaista riippuvuutta adventismista ja adventtiopista, vertaisin esim. peliriippuvuuteen.
ADVENTISTI POIKA TOIVONLINNASTA
Hänet on kasvatettu adventisti-uskoon, muun muassa terveiden elämäntapojen kunnioittamiseen sekä hän opiskeli Toivonlinnan sisäoppilaitoksessa.
Tämä oppilas, 18, kiipesi opinahjonsa, piikkiöläisen Toivonlinnan yhteiskoulun katolle, eteni reunalle ja - hyppäsi. Se oli ihan tavallinen tiistaiaamuyö, kello näytti neljää.
Reippaasti kävellessään hän ei pysähtynyt kertaakaan. Tunteiluun ei ollut syytä, päätös oli tehty. Itsemurha.
Etukäteen hän oli miettinyt, että pudottautuminen korkealta on varmin tapa lopettaa päivänsä. 15 metrin piti riittää; varsinkin kun alla oli pelkkä kova asfaltti. Nyt se vaan ei riittänyt.
Kaksi tuntia myöhemmin töihin aamuvuoroon tullut koulun keittäjä löysi hänet. Siitäkään hänellä ei ole muistikuvia. Hän oli tajuissaan, mutta vakavasti loukkaantunut ja syvässä shokissa.
Kolme seuraavaa päivää hän "nukkui" keskussairaalan teho-osastolla.
Kivut ympäri vartaloa olivat sietämättömät. Molemmissa säärissä oli avomurtumat, reisiluussa, lantiossa ja kädessä murtumat. Heti oli selvää, että fyysiset vammat vaativat kuukausien ja taas kuukausien kuntoutusta.
- Ennuste on nyt se, että vielä kävelen. Pelaanko? En tiedä.
Vain viikkoa ennen hyppyään hän oli keskustellut kavereittensa kanssa nuorten itsemurhista. Ringissä oli ollut sisäoppilaitoksessa läheiseksi tulleita ystäviä ja myös tyttöystävä. Porukassa oli pähkäilty, miltähän omaisista ja tuttavista tuntuu, kun joku päättää päivänsä oman käden kautta.
- Mua alkoi kiehtoa ajatus siitä, miten ne pitää mun hautajaisia ja suree mua. Mut kenellekään en sanonut, että mä teen sen.
Hän kertoo vielä yhden syyn ratkaisuunsa. Hän kärsi jo vuosia jatkuneesta sairaalloisesta pelihimosta - pokeria, kasinoa, mitä tahansa uhkapelejä...
- Ensimmäiset rahani panin pelikoneeseen 12-vuotiaana, kuudennella luokalla. Kaikki rahat tuli pelattua, tuhansia markkoja kuussa.
Tuhansia markkoja? Kuussa?
- Kyllä.
Vuosi sitten hän haki ongelmaansa apua terveyskeskuksesta. Hän pääsikin riippuvuudestaan eroon - mutta vain vähäksi aikaa.
Itsemurhayritysyönä ei Hän mielestä tapahtunut mitään erityistä. Hän vain valvoi.
- Jo vuosi sitten ajattelin, että elämällä ei ole tarkoitusta. Nyt hyppyä edeltävinä päivinä mietin, mikä on elämän idea. Totesin, että ei muuta kuin käydään koulua, saadaan ammatti ja perhe, kuollaan pois.
Sen verran hän puntaroi, että onko nyt oikea hetki kuolla. Toinen vaihtoehto olisi ollut hypätä kotikerrostalon parvekkeelta, kuudennesta kerroksesta.
- Mutta en malttanut odottaa koulusta lomaa. Sitä paitsi tämä aiheutti suuremman kohun...
Hän etsi teollaan toisten huomiota. Tätä hän ei kiistä.
Hänet on kasvatettu adventisti-uskoon, muun muassa terveiden elämäntapojen kunnioittamiseen. Tämän takia alkoholi ja huumeet eivät kuulu hänen elämään.
Tai on toinenkin kerta. Se on jo paljon lohdullisempi:
- Silloin, kun hyppäsin, tuuli ihan hirveästi. Jumalan enkelit piti mua kädestä kiinni. En lyönyt päätäni, aivoihin tai kaula- ja selkänikamiin ei jäänyt vikaa.
Välittömästi teho-osastolla herättyään, ankarien särkyjenkin keskellä, hän ajatteli, että onneksi! Onneksi olen hengissä!
=======>Useita
Kirjoittanut: Kaarinasta kotoisin 3.6.2006 klo 14.32
Kaarinassa aikaisemmin asuneena olen seurannut Toivonlinnaa aika läheltä ja useampia adventistipoikia on Toivonlinnan aikana tai jälkeen yrittänyt tai tehnyt itsemurhan.
Luoko adventismi jonkinlaista riippuvuutta adventismista ja adventtiopista, vertaisin esim. peliriippuvuuteen.
ADVENTISTI POIKA TOIVONLINNASTA
Hänet on kasvatettu adventisti-uskoon, muun muassa terveiden elämäntapojen kunnioittamiseen sekä hän opiskeli Toivonlinnan sisäoppilaitoksessa.
Tämä oppilas, 18, kiipesi opinahjonsa, piikkiöläisen Toivonlinnan yhteiskoulun katolle, eteni reunalle ja - hyppäsi. Se oli ihan tavallinen tiistaiaamuyö, kello näytti neljää.
Reippaasti kävellessään hän ei pysähtynyt kertaakaan. Tunteiluun ei ollut syytä, päätös oli tehty. Itsemurha.
Etukäteen hän oli miettinyt, että pudottautuminen korkealta on varmin tapa lopettaa päivänsä. 15 metrin piti riittää; varsinkin kun alla oli pelkkä kova asfaltti. Nyt se vaan ei riittänyt.
Kaksi tuntia myöhemmin töihin aamuvuoroon tullut koulun keittäjä löysi hänet. Siitäkään hänellä ei ole muistikuvia. Hän oli tajuissaan, mutta vakavasti loukkaantunut ja syvässä shokissa.
Kolme seuraavaa päivää hän "nukkui" keskussairaalan teho-osastolla.
Kivut ympäri vartaloa olivat sietämättömät. Molemmissa säärissä oli avomurtumat, reisiluussa, lantiossa ja kädessä murtumat. Heti oli selvää, että fyysiset vammat vaativat kuukausien ja taas kuukausien kuntoutusta.
- Ennuste on nyt se, että vielä kävelen. Pelaanko? En tiedä.
Vain viikkoa ennen hyppyään hän oli keskustellut kavereittensa kanssa nuorten itsemurhista. Ringissä oli ollut sisäoppilaitoksessa läheiseksi tulleita ystäviä ja myös tyttöystävä. Porukassa oli pähkäilty, miltähän omaisista ja tuttavista tuntuu, kun joku päättää päivänsä oman käden kautta.
- Mua alkoi kiehtoa ajatus siitä, miten ne pitää mun hautajaisia ja suree mua. Mut kenellekään en sanonut, että mä teen sen.
Hän kertoo vielä yhden syyn ratkaisuunsa. Hän kärsi jo vuosia jatkuneesta sairaalloisesta pelihimosta - pokeria, kasinoa, mitä tahansa uhkapelejä...
- Ensimmäiset rahani panin pelikoneeseen 12-vuotiaana, kuudennella luokalla. Kaikki rahat tuli pelattua, tuhansia markkoja kuussa.
Tuhansia markkoja? Kuussa?
- Kyllä.
Vuosi sitten hän haki ongelmaansa apua terveyskeskuksesta. Hän pääsikin riippuvuudestaan eroon - mutta vain vähäksi aikaa.
Itsemurhayritysyönä ei Hän mielestä tapahtunut mitään erityistä. Hän vain valvoi.
- Jo vuosi sitten ajattelin, että elämällä ei ole tarkoitusta. Nyt hyppyä edeltävinä päivinä mietin, mikä on elämän idea. Totesin, että ei muuta kuin käydään koulua, saadaan ammatti ja perhe, kuollaan pois.
Sen verran hän puntaroi, että onko nyt oikea hetki kuolla. Toinen vaihtoehto olisi ollut hypätä kotikerrostalon parvekkeelta, kuudennesta kerroksesta.
- Mutta en malttanut odottaa koulusta lomaa. Sitä paitsi tämä aiheutti suuremman kohun...
Hän etsi teollaan toisten huomiota. Tätä hän ei kiistä.
Hänet on kasvatettu adventisti-uskoon, muun muassa terveiden elämäntapojen kunnioittamiseen. Tämän takia alkoholi ja huumeet eivät kuulu hänen elämään.
Tai on toinenkin kerta. Se on jo paljon lohdullisempi:
- Silloin, kun hyppäsin, tuuli ihan hirveästi. Jumalan enkelit piti mua kädestä kiinni. En lyönyt päätäni, aivoihin tai kaula- ja selkänikamiin ei jäänyt vikaa.
Välittömästi teho-osastolla herättyään, ankarien särkyjenkin keskellä, hän ajatteli, että onneksi! Onneksi olen hengissä!
=======>Useita
Kirjoittanut: Kaarinasta kotoisin 3.6.2006 klo 14.32
Kaarinassa aikaisemmin asuneena olen seurannut Toivonlinnaa aika läheltä ja useampia adventistipoikia on Toivonlinnan aikana tai jälkeen yrittänyt tai tehnyt itsemurhan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000013840828#22000000013840828
Kouluako syytät?
Millä perusteella?
Juttele rehtorin kanssa, miten hän näkee nuorten ongelmia, mitä niissä on takana.
Siunausta
jari laurila
Muistan tapauksen, koska perhe on tuttu ja seurakuntaa pyydettiin rukoilemaan pojan puolesta. Viesti kulki seurakunnasta toiseen ja Jumala kuuli rukoukset. Tästä tapauksesta on kirjoiteltu ennemminkin, ehkä silloinkin Toivonlinnan yhteydessä. Haulla saattaa löytää, jos haluaa tietää, ja liittenä oli Turun sanomien artikkeli pojan kertomana.
En puolusta, koska tuomion on aika alkaa Jumalan huoneesta(=joka on Jumalan tietämä seurakunta kautta avaran maailman). Kaikki mätä tulee esille ennen Jeesuksen toista tulemusta. Seurakunta on "puhdas neitsyt" Jeesuksessa Kristuksessa, kun Kuninkaamme saapuu.
Siksi seurakunnassa myös tunnustetaan syntejä ja tehdään parannusta. Mutta seurakunnasta myös kerrotaan paljon juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa. Täällä niitä monet oikovat, mutta yhä uudelleen ne tulevat kuin uutena esille.
Me olemme kaiken maailman tunkio.
Lukioaikaiset kokemukset SPA:n sisäoppilaitoksessa USA:ssa.
""Lukio oli tietyllä tavalla avartavaa aikaa. Oleskelu kaukana kotoa, sen rajoittavasta ympäristöstä, näytti saavan esille pahimman minusta ja muista oppilaista. Kun käveli asuntolan käytäviä edestakaisin, kuulosti siltä kuin olisi ollut rockkonsertissa, jossa soitti tusina erilaista hevibändiä. Musiikki taukosi vain sapattisin, kun oppilaat käänsivät desibelejä pienemmälle välttääkseen nuhtelut.
Eräs nuori adventistimies vuokrasi pornovideoita ja kutsui muita oppilaita huoneeseensa katselemaan niitä. Oli ällistyttävä näky, kun 25 nuorta miestä kasautui asuntolahuoneeseen videon katseluun.
Lauantai-iltapäivisin asuntola tyhjeni, kun oppilaat menivät paikallisiin baareihin ja tanssiklubeihin. Katselin heitä toisinaan heidän kävellessään (tai hoiperrellessaan) takaisin asuntolaan punaisin silmin. Oppilaat piilottelivat huoneissaan olutta, pornoa ja veitsiä. Toisinaan dekaani teki jonkun huoneeseen ratsian ja takavarikoi laittoman materiaalin.
Asuessani asuntolassa minulla oli mahdollisuus tutustua Ellen Whiten pojanpojanpoikaan Steve Whiteen. Hänen huoneensa oli vastapäätä omaa huonettani, käytävän toisella puolella. Hän oli mukava kaveri eikä ottanut osaa joihinkin aktiviteetteihin kuten muut.
Eräs oppilas erotettiin sinä aikana kun olin asuntolassa. Hän asui asuntolani alakerrassa ja oli nimeltään Kevin. Hän oli ystävällinen kaveri, pidetty ja lahjakas. Hän sai potkut koulusta, koska hän oli homoseksuaali. Hän siirtyi länsirannikon adventistikouluun. 19-vuotiaana hän teki itsemurhan. En tiedä miksi, mutta luulen, että hän ei kestänyt ympäristön painetta eikä pystynyt hyväksymään omaa epätäydellisyyttään.""