Juon viinaa, se helpottaa. Pateettinen ratkaisu, niin. Mutta voiko muuta minulta odottaa.
On hetkiä, jolloin tunnen elämänilon täyttävän sydämeni. Tiedätkös, katselin tänään KappAhlin mainoslehtistä, ihastuin erään naismallin hymyyn, hänen silmiinsä.
On niin kauan siitä, kun olen viimeksi rakastanut. Ja nyt tajuan, että en ole antanut itselleni lupaa rakastaa, tuntea.
En ole Notre Damen kellonsoittaja. Olen vain raukka, joka ei uskalla ottaa riskiä ihmissuhteessa. Olen mieleltäni pieni mies, joka ei uskalla lähestyä naista.
Ja nyt olen tajunnut, että olen oman vankilani vartija. Olen itse tuominnut itseni syvälle pimeään, tummaan tyrmään. Vain itselläni on avaimet. Minun on turha syyttää ketään muuta. Minun on turha kerjätä sääliä vetoamalla rumuuteeni. Koska en ole ruma, niinkin omahyväiseltä kuin se kuulostaakin. Ulkoisesti minussa ei ole mitään joka saisi naiset juoksemaan kirkuen karkuun.
Huono itsetuntoni vain paistaa selkeästi läpi. On rakastettava itseään (kohtuuden nimissä), että voi rakastaa muita.
Kaipaan niin läheisyyttä, hymyjä, kuiskailtuja rakkauden sanoja. Syvältä kouraisevia tunteita. Mutta minun on selvitettävä tunteeni itseni kanssa, jotta voin tuntea rehellisesti toista ihmistä kohtaan.
Tiedätkö päiväkirja, elämä on kaunis. Synkimmistäkin hetkistä huolimatta, elämä on kaunis.
On hetkiä, jolloin tunnen elämänilon täyttävän sydämeni. Tiedätkös, katselin tänään KappAhlin mainoslehtistä, ihastuin erään naismallin hymyyn, hänen silmiinsä.
On niin kauan siitä, kun olen viimeksi rakastanut. Ja nyt tajuan, että en ole antanut itselleni lupaa rakastaa, tuntea.
En ole Notre Damen kellonsoittaja. Olen vain raukka, joka ei uskalla ottaa riskiä ihmissuhteessa. Olen mieleltäni pieni mies, joka ei uskalla lähestyä naista.
Ja nyt olen tajunnut, että olen oman vankilani vartija. Olen itse tuominnut itseni syvälle pimeään, tummaan tyrmään. Vain itselläni on avaimet. Minun on turha syyttää ketään muuta. Minun on turha kerjätä sääliä vetoamalla rumuuteeni. Koska en ole ruma, niinkin omahyväiseltä kuin se kuulostaakin. Ulkoisesti minussa ei ole mitään joka saisi naiset juoksemaan kirkuen karkuun.
Huono itsetuntoni vain paistaa selkeästi läpi. On rakastettava itseään (kohtuuden nimissä), että voi rakastaa muita.
Kaipaan niin läheisyyttä, hymyjä, kuiskailtuja rakkauden sanoja. Syvältä kouraisevia tunteita. Mutta minun on selvitettävä tunteeni itseni kanssa, jotta voin tuntea rehellisesti toista ihmistä kohtaan.
Tiedätkö päiväkirja, elämä on kaunis. Synkimmistäkin hetkistä huolimatta, elämä on kaunis.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jep,minä rupean kanssa juomaan...Lähes samasta syystä.
Se on inhimillistä.