On yksi ja sama syy miksi Helsingissä Keskustan kannatus jää vaatimattomaksi, kun taas Kokoomuksen kannatus on käsittämättömmän korkea. Kaikki johtuu ihmisten taipumuksesta samastua sosiaalisesti "ylöspäin".
Pyrkiessään niin sanotusti parempaan elämään ihmiset tuntevat vetoa sellaisiin hyvän elämän standardeihin, jotka "menestyjille" ovat tyypillisiä. Tämä samastumisilmiö suuntaa sitten vahvasti myös poliittisia mielipiteitä. Sen sijaan että ihmiset kannattaisivat ja äänestäisivät niitä puolueita jotka heidän etujaan parhaiten ajaisivat, he äänestävät niitä puolueita joita yhteiskunnan hyväosaiset äänestävät.
Kun suuri osa helsinkiläisistä on muutaman sukupolven perspektiivissä katsoen maaltapakolaisia, on selvää että uuden itseidentiteetin, siis kaupunkilaisen identiteetin, etsiminen orientoi entiset maalaiset hylkäämään oman taustansa ja äänestämään Kokoomusta.
Helsingin ihmisten identiteetittömyyttä ja juurettomuutta kuvaa tilanne, joka puolueiden kannatuksessa siellä ilmenee. Kokonaiskuva tässä valtakunnallisessa kasvukeskuksessa on puoluekannatuksen osalta varsin poikkeava yleiseen tilanteeseen nähden. Kovin moni ei vain ole tullut ajatelleeksi syitä miksi kannatuskuva on nimenomaan sellainen kuin on.
Asiaa voidaan tarkastella vielä laajemmin, yleisemmällä tasolla.
Suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa joukko sille tyypillisiä perusvastakohtaisuuksia, joita vasten kaikkia yhteiskuntaelämän ilmiöitä pitää tarkastella. Tässä tapauksessa osa selitystä palautuu tuonne 50-60 luvuille, jolloin maalaisten ja kaupunkilaisten välinen perusvastakohtaisuus oli vahvimmillaan. Näillä palstoilla on nähty, että tietyn pysähtyneistön mielissä tuo perusvastakohtaisuus jatkaa asennetasolla yhä elämistään. Näin vaikka todellisuudessa sen ovat jo sivuuttaneet poliittis-hallinnollisen eliitin ja ns. tavallisen kansalaisen välinen perusvastakohta sekä yhä merkitsevämmäksi käyvä repeämä rikkaan vähemmistön ja suhteellisesti kurjistuvan suuren enemmistön välillä.
Tavallisesti pysähtyneistön syvät rivit ovat kulttuurikehityksen muutoksissa noin kolmisenkymmentä vuotta edelläkävijöitä jäljessä. Kaupunkilaista ja maalaisten perusvastakohdan lientymisessä eletään näköjään kuitenkin yhä varsin vahvan perusdualismin vallassa. Ehkä tuon dualismin esiin manaaminen keskusteluissa auttaa ihmisiä jäsentämään oman paikkansa yhteiskunnassa paremmin.
Pitää joka tapauksessa tajuta, ettei nykyinen poliittisen kannatuksen jakautuminen suuressa kaupungissa ole terve ilmiö.
Pyrkiessään niin sanotusti parempaan elämään ihmiset tuntevat vetoa sellaisiin hyvän elämän standardeihin, jotka "menestyjille" ovat tyypillisiä. Tämä samastumisilmiö suuntaa sitten vahvasti myös poliittisia mielipiteitä. Sen sijaan että ihmiset kannattaisivat ja äänestäisivät niitä puolueita jotka heidän etujaan parhaiten ajaisivat, he äänestävät niitä puolueita joita yhteiskunnan hyväosaiset äänestävät.
Kun suuri osa helsinkiläisistä on muutaman sukupolven perspektiivissä katsoen maaltapakolaisia, on selvää että uuden itseidentiteetin, siis kaupunkilaisen identiteetin, etsiminen orientoi entiset maalaiset hylkäämään oman taustansa ja äänestämään Kokoomusta.
Helsingin ihmisten identiteetittömyyttä ja juurettomuutta kuvaa tilanne, joka puolueiden kannatuksessa siellä ilmenee. Kokonaiskuva tässä valtakunnallisessa kasvukeskuksessa on puoluekannatuksen osalta varsin poikkeava yleiseen tilanteeseen nähden. Kovin moni ei vain ole tullut ajatelleeksi syitä miksi kannatuskuva on nimenomaan sellainen kuin on.
Asiaa voidaan tarkastella vielä laajemmin, yleisemmällä tasolla.
Suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa joukko sille tyypillisiä perusvastakohtaisuuksia, joita vasten kaikkia yhteiskuntaelämän ilmiöitä pitää tarkastella. Tässä tapauksessa osa selitystä palautuu tuonne 50-60 luvuille, jolloin maalaisten ja kaupunkilaisten välinen perusvastakohtaisuus oli vahvimmillaan. Näillä palstoilla on nähty, että tietyn pysähtyneistön mielissä tuo perusvastakohtaisuus jatkaa asennetasolla yhä elämistään. Näin vaikka todellisuudessa sen ovat jo sivuuttaneet poliittis-hallinnollisen eliitin ja ns. tavallisen kansalaisen välinen perusvastakohta sekä yhä merkitsevämmäksi käyvä repeämä rikkaan vähemmistön ja suhteellisesti kurjistuvan suuren enemmistön välillä.
Tavallisesti pysähtyneistön syvät rivit ovat kulttuurikehityksen muutoksissa noin kolmisenkymmentä vuotta edelläkävijöitä jäljessä. Kaupunkilaista ja maalaisten perusvastakohdan lientymisessä eletään näköjään kuitenkin yhä varsin vahvan perusdualismin vallassa. Ehkä tuon dualismin esiin manaaminen keskusteluissa auttaa ihmisiä jäsentämään oman paikkansa yhteiskunnassa paremmin.
Pitää joka tapauksessa tajuta, ettei nykyinen poliittisen kannatuksen jakautuminen suuressa kaupungissa ole terve ilmiö.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lepikontorpan multaa!
... on jo nyt 5 prosentin luokkaa. Se on itse asiassa aika paljon. Kirjoittaja on oikeassa: kun kaupunkilaisten ja maalaisten vastakkainasettelu edelleen lievenee, Keskustan kannatus Helsingin seudullakin kasvaa. Maakuntien monissa suurissakin kaupungeissa se on jo nyt suuri, Rovaniemi, Oulu, Kuopio, Jyväskylä, Joensuu, Kajaani, Mikkeli, Seinäjoki, Pori ...
Kokoomus on "yrittäjien puolue" ja "valkokauluspuolue", demarit "duunareitten puolue", RKP "svenskien puolue", ja Keskusta "maalaisten puolue". Tällaiset mielikuvat muuttuvat hitaasti,usein ne siirtyvät sellaisinaan isältä pojalle. Mielikuvat ovat Keskustan suurin este päästä Helsinkiin.
Eikä näitä mielikuvia muuta ainakaan Vanhasen kaltainen pääministeri, ei takaisin eduskuntaan äänestetty Juhantalo, eikä umpikiero Pekkarinen.
Lisäksi Kokoomus ja SDP ovat onnistuneet lyömään sitkeän leiman Keskustan otsaan. Ja siinä leimassa lukee : "Keskusta pettää aina!"
on käsittämätöntä tai anteeksiantamatonta että ihmiset äänestävät vastoin omia etujaan.
Kokoomus saa kummallisesti enemmän ääniä erityisesti vielä sokeilta ja itseään täynnä olevilta nuorilta kuin mitä sen ajama politiikka edellyttäisi.
Lopulta ei ole kovin monenkaan etu antaa äänensä eliittijoukolle joka pääosin ajaa vain omia etujaan - kuten sionistit kärjistetysti tekevät.
Kiistatta kokoomus ei välitä duunarista joka on sille toisen luokan kamaa - kuten ns. gentile (muut kansat) on sionistille.
Kokoomus on kaikkein selvemmin itsekkyyden ja oman edun puolue jolla on hyvin vähän sosiaalista omaatuntoa. Silti se saa ääniä sellaisiltakin jotka eivät koskaa hyödy sen politiikasta.
Hyvä esim. on tätini, ent. sairaanhoitaja, joka aina äänestää Kokoomusta vaikka se on vahvimmin koko terveydenhuollon alasajon puolue joka haluaa lakkauttaa yleisen terveydenhuollon ja yksityistää lääkärin ammatin. Tämähän ei ole hänen eikä koko yhteiskunnan etu lainkaan.
Olen usein kummastellut ja kysynytkin häneltä mitä järkeä tuossa on kun annat äänesi niinistöläisille mutta ei hän osaa sitä kunnolla perustella, sanoo vain että Lipponen on vastenmielinen (mitä hän minustakin on). Kun olen yrittänyt sanoa että ajattele vähemmän sitä henkilöä ketä äänestätä kuin puoluetta joka lopulta joukkona ajaa asioita niin ei hän siihen pysty.
No, ei ihme että tuo kuvaamasi ilmiö toimii käytännössä ainakin niin kauan kunnes ihmiset oppivat ajattelemaan rationaalisesti ja kokonaisvaltaisesti, eivät siis vain omaa etuaan.
Tätisi on malliesimerkki äänestäjästä -- naisäänestäjästä -- jonka äänestyspäätös syntyy paitsi yleisten "hyvään elämänlaatuun" kuuluvien mielikuvien myös ja ehkä ennen kaikkea henkilön mukaan. Olematta sen kummemmin sovinisti väitän että naiset äänestävät usein henkilöä eivätkä puoluetta, ja puoluettakin äänestäessään kokevat tiettryjen henkilöiden edustavan tuota puoluetta. Poliittiset opit ja ohjelmat eivät heitä kiinnosta.
Matti Vanhasen tämänhetkinen yllättävä suosio on osin seurausta siitä että hän on vapaa mies. Tämän toteaminen ääneen on välttämätöntä jos haluaa nähdä kannatustilanteen oikein. Jos hän löytäisi itselleen naisen ja menisi naimisiin, hänen kannatuksensa putoaisi jonkin verran. Sitten, kun uudelle parille syntyisi lapsi, kannatus taas hetkeksi nousisi. Näin on osoittautunut tapahtuvan, ja kyynisimmät poliitikot ovatkin Lipposen tapaan hyödyntäneet vaalivaivojaan härskisti.
Valitettavasti ihmiset ovat tällaisia. Jos mennään pois politiikan alueelta ja tarkastellaan muita ammattiryhmiä, jotka ovat ratkaisevasti yleisöstään riippuvaisia, niin tilanne on ihan sama. Esim. muusikot nauttivat suurinta suosiotaan niin kauan kun pysyvät tavoiteltavina olevien naimakategoriassa. Ukkoitunut rokkitähti ei enää vedä saleja täyteen. Samasta ilmiöstä on periaatteessa kyse esim. silloin, kun maan suosituin popartisti osoittautuu homoksi -- suosio ja myyntimenestys romahtavat totaalisesti. Raadollista mutta valitettavasti totta.
Miehet ovat rationaalisempia naiset tunteikkaampia. Näin miehillä on äänestyspäätöksen takana enemmän järkisyitä, naisilla enemmän tunnesyitä (tästä se hassu sana tunneäly).
Mutta varsinaiseen asiaan! Ties kuinka monissa vaaleissa olen jo joutunut antamaan ei-äänen. Esim. äänestin aikoinaan Halosta mutta ääni oli itseasiassa "ei Esko Ahoa presidentiksi"-ääni. Ja tämä lista on pitkä mutta en halua raottaa vaalisalaisuutta tämän enempää.
ei innosta. Joutuisi ajattelemaan ja se vie voimavaroja kun pitää kisailla kyynärpäillään toisten kanssa. Joku vielä saisi kyynärpäänsä edelle.
Toisaalta kun ihmiset pysähtyvät ajattelemaan asioita näin kesäisin lomillaan, yleensä keskustan kannatus kasvaa.
ja asiallinen arvio tilanteesta !
(-;
Kokoomuksen kannatus H:gissa ei kestä tarkastelua.