Jillille

"Pienen pieni huomautus siitä, että et ole laittanut minun kommenttiani lainausmerkkeihin, jolloin sivullisen on vaikea erottaa mistä viestini loppuu ja sinun alkaa... "

Huomasin sen, mutta olin jo liian väsynyt muuttamaan asiaa. Olen pahoillani.

"Viestissäni yritin antaa kuvan, että kaikki minun keräämäni todisteet ihmeparantumisista puhuvat ihmeparantumisia vastaan, jolloin minulla ei ole mitään syytä uskoa niiden tapahtuvan. "

Olet aivan oikeassa. Ei sinulla olekkaan syytä uskoa niiden tapahtuvan.

"En ole yleensä uskonnollisuutta vastaan, vaan toivon ihmisten ajattelevan itse ja olevan itsenäisiä, kuten joissain tapauksissa uskovat nuoret tekevät pyrkiessään erottumaan massasta, mutta liiallisuuksiin mentäessä usko voi olla psyykkeelle vaarallista. Tiedät varmasti uskovia, joilla todellisuudentaju on heikentynyt. Ei kai hellarinuoria olla ajamassa samaan tilaan?"

Lakihenkinen uskonto on psyykkeelle vaarallista, sillä se asettaa ihmisen hartioille taakkoja, joita ihminen ei kykene kantamaan. Lakihenkisyyteen liittyy aina tiukat säännöt ja ulkoinen uskonnollisuus, josta poikkeavaa saatetaan mm. uhkailla. Kun viittaat todellisuudentajuun, mitä tarkoitat sillä? Vaarallista todellisuudentajun menetystä mielestäni edustaa sellainen toiminta, jonka seurauksena esim. ihmisen fyysinen terveys on vaarassa. Kun ihminen ei kykene tai hänen ei anneta pitää huolta itsestään ja perustarpeistaan. Terveessä kristillisyydessä harvoin esiintyy sellaista rajoittamista tai toimintaa, joka on uhka ihmisen terveydelle.

"Seurakunnissa opetetaan, että sairaudet paranevat rukouksilla, ihmisissä on pahoja henkiä ja niitä voidaan manata (ainakin Kankaanniemi opettaa), ihmiset leijuvat (näiden pahojen henkien voimasta) ja muutenkin tehdään selvä jako hengellisten ja maallisten asioiden välillä."

En tunne Kankaanniemeä, mutta näkisin, että ei ole väärin sanoa, että sairaita paranee rukouksen avulla, mutta jos opetetaan, että kaikkien pitää parantua ja jos ei parane, on uskossa vikaa, se on väärin. En kannata ns. menestysteologiaa, jonka mukaan ihmisen terveys tai maallinen menestys olisi todiste hyvästä jumalasuhteesta. Se asettaa sairastelevat ja taloudellisesti ahdingossa olevat uskovat eri asemaan, vaikka he kokisivat muuten Jumalan siunausta elämässään. Menestysteologia on vastoin Jeesuksen opetuksia ja apostolien kärsimyksien osoittamaa ristintietä. Toki Jumala voi antaa terveyttä ja maallistakin hyvää uskovalle, mutta se ei ole palkinto hyvästä palveluksesta!

Hengelliselle ihmiselle ei ole erikseen maallisia tai hengellisiä asioita. Jos ihminen toimii Hengessä, hänelle kaikki mitä hän tekee, on hengellistä, vaikka se olisi ikäänkuin maallista. Siksi on harhaanjohtavaa mm. puhua erikseen maallisesta työstä tai hengellisestä työstä.

"Tampereella Usko Katto kehotti Wake Upissa hellarinuoria pitämään paastoa maallisista asioista. Hän kehotti heitä esim. kuuntelemaan muutaman viikon aikana vain hengellistä musiikkia, lukemaan vain hengellistä kirjallisuutta ja pysymään lähellä Jumalaa, esim. rukoilemalla."

Ihmisiä myös kehoitetaan hiljentymään, olemaan erossa työasioista, vetäytymään luontoon lataamaan akkuja. Jos koet hengelliseen ympäristöön vetäytymisen vaarana todellisuudentajulle, esitän edelleen kysymyksen, mikä on todellisuus? Luontoon vetäytyminen koetaan hyvänä, se on irtiotto jokapäiväisestä maailmasta, tekniikan ja kulutuksen ympäristöstä, mutta siltikin hyvin harva elää jokapäiväisesti luonnossa. Vaarantaako siis luontoon vetäytyminen nykyaikaisen maailman aiheuttamaa todellisuudentajua? Luonnossa ei nimittäin päde samat asiat kuin modernissa maailmassa. Kumpi on todellisuutta? Elämä luonnossa vai esim. kaupungissa?

Hälyttävää on pysyvä eristäytyminen, kieltojen ja rajoitusten asettaminen ja omien valintojen estäminen. Myös jatkuva syyllistäminen tai maailman tuomitseminen voi olla merkki epäterveestä uskonnollisuudesta, sillä se aiheuttaa vain negatiivisuutta ja usein myös ahdistusta ihmisissä.

"Uskon, että tälläinen opetus saattaa hämärtää heikkouskoisten nuorien todellisuudentajua ja jossain pisteessä he todella alkavat uskomaan kaikkeen, mitä edessä olevat auktoriteetit puhuvat varsinkin, jos he ruokkivat itseään vain hengellisellä materiaalilla."

Riippuu hengellisestä materiaalista. Itseasiassa useat hengelliset materiaalit nimenomaan estävät auktoriteetteihin sokeasti uskomisen. Suosittelen tutustumaan mm. Mauri Vikstenin kirjaan "Armo-avain yltäkylläiseen elämään." Se käsittelee armon ja lakihenkisyyden suhdetta kristillisyydessä.

Helluntailaisuudessa ja yleisesti ottaen muissakin kristillisissä seurakunnissa ei kumarreta tiettyjä ihmisiä tai heidän opetuksiaan ainoina oikeina, eikä myöskään kielletä itse ottamasta selvää asioista ja mikä tärkeintä, ollaan oppimassa se asia, ettei kuuluminen tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon ole pelastuksen ehto.

"En tiedä miten maailmankaikkeus on syntynyt, mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava. Vielä vähemmän todennäköistä olisi, että Jumala olisi juuri sellainen minkälaiseksi kristinusko Hänet kuvailee. "

Kristinuskon Jumala on kuten Jeesus on kuvailtu. Mutta Hän on myös Vanhan testamentin Jumala.

"mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava."

Itseasiassa ihmiskunnan kannalta olennainen asia on juuri se, että jos Jumala on olemassa, että Hän nimeomaan on hyvä ja rakastava. Jos Hän ei olisi, olisimme paljon pahemmassa pulassa kuin nyt olemme. Ainoastaan rakastava ja hyvä Jumala haluaa poistaa pahuuden, rankaista syyllisiä ja armahtaa katuvia. Paha ja ei-rakastava jättää tuomitsematta syylliset, antaa pahan jatkua ikuisesti, eikä armahda ketään, vaikka kuinka anoisimme. Hän myös sallisi kaiken, puuttumatta asiohin mitenkään. Muista, että välinpitämättömyys ja kaiken suvaitseminen ei ole välttmättä merkki hyvyydestä, vai oletko sitä mieltä? Välillä vaikuttaa siltä, että Jumalan kyllä odotetaan poistavan pahuuden ja rankaisevan syyllisiä, mutta silti Hänen odotetaan sallivan kaiken, jotta Hän olisi hyvä ja rakastava? Hyvä ja rakastava Jumala ei salli syntiä eikä pahuutta.

"Perustelet kristinuskon valintaa sillä, että se on helpompaa kuin muut uskonnot? Kun ei itse tarvitse ponnistella..? Ehkä ymmärsin hiukan väärin, mutta se johtuu siitä, että asettelit sanasi kuten asettelit. "

Ei uskossa eläminen välttämättä helppoa ole, mutta kristinuskon mukaan kukaan ihminen ei kykene ansaitsemaan omilla teoillaan Taivaspaikkaa, eli pelastusta. Mutta kenenkään ei sitä myöskään tarvitse yrittää, sillä kristinuskon mukaan Kristus teki jo kaiken. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että armo oikeuttaisi elämään ihan miten vain, mutta kun ihminen tajuaa olevansa armahdettu ja syyttömäksi julistettu, kiitollisuus siitä saa ihmisen haluamaan elämänmuutosta, parannuksen tekoa ja siihenkin kristinuskon mukaan saa apua Jumalalta. Kristinuskon mukaan Pyhä Henki tulee ihmiseen ja Kristus meissä tekee jatkuvaa muutostyötä ja se näkyy elämässä, mitä enemmän annamme Hänelle tilaa, oman itsekkään luontomme sijaan. Silloin toteutuu käsky: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Kristinuskon mukaan tie pelastukseen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jeesuksen ristintyöhön ja ihminen syntyy uudelleen, ylhäältä. Sitäkään ihminen ei voi tehdä itse, vaan sekin on Jumalasta lähtöistä. Jumala tarvitsee siihen vain ihmisen halun ja luvan. Kristinusko on kuin purjevene. Pitää vain tajuta levittää purjeet myötätuulessa, niin vene kulkee. Jos ei tajua, joutuu soutamaan tajuamatta mahdollisuutta kulkea tuulen mukana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myrskyjä olisi, mutta niissäkin Jumala on vierellä.

"Pidän kuitenkin toimintaa hiukan arveluttavana, koska olen huomannut, että uskosta on elämässä harvoin hyötyä ja joissain tapauksissa se voi olla jopa vaarallista... "

Millaista hyötyä tarkoitat? Itse olen uskon kautta löytänyt vaimon, ihanan mummonmökin, sisäisen varmuuden siitä, että Jumala kantaa pimeinäkin päivinä, irtauduin työpaikasta, jossa oli paljon epätervettä toimintaa, ja päivittäin Jumala vahvistaa uskoani, vaikka epäuskon hetkiäkin on, mutta ne koskevat lähinnä Jumalan toimintaa, eikä olemassaoloa. Hän ei aina toimi kuten toivoisin;(.
Minulle usko avasi aivan toisenlaisen maailman. Vaikka maailmassa kuohuisi, uskon että Jumala on myös pahimmissa myrskyissä läsnä, mutta useimmiten hiljaisessa tuulen huminassa.

"Luulisi sinun tietävän, että tällä palstalla tuollainen abstrakti 'Jeesus julistus' ei saa kauheasti painoarvoa, vaan sydäntämme lämmittää hyvät perustelut ja faktat."

Kysyit, että miksi sinun pitäisi valita kristinusko, ja siihen vastasin. Toinen perustelu on se, että usein ihmiset toivovat voivansa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä tai saattavat sanoa, että jos saisi kelattua aikaa taaksepäin, he toimisivat toisin. No, kristinuskon mukaan ihminen voi aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä kun ihminen pyytää tekojaan anteeksi Kristuksen nimessä, hän ne myös saa anteeksi. Kaikki vanha on mennyttä ja uusi tullut tilalle. Silloin ihminen todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä, vastasyntyneenä! Hän voi joutua omantunnontuskien takia pyytämään tekojaan oikeasti anteeksi myös ihmisiltä, jos se on mahdollista, mutta sisäisesti hän saa kaiken anteeksi Jumalalta. Muutos voi olla nopea tai sitten prosessi, mutta se on täydellinen eräänä päivänä, jos ihminen antaa Jumalan muuttaa itseään yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, kuten Paavali sanoisi.

"Minä väitän, että monet uskovat Jeesukseen ilman ainuttakaan omakohtaista kokemusta Jumalasta. Uskovien vanhempien lapset uskovat monissa tapauksissa Jumalaan. He ovat kasvaneet uskoon."

Minä en ole kasvanut uskoon, mutta allekirjoitan tuon näkemyksen myös yhtenä asiana uskoontulon tekijöistä. Mutta kuitenkin kristinuskon mukaan usko ei ole ihmisestä lähtöistä, vaan Jumalan lahja, eli se tulee ihan muualta kuin kasvatuksen tuloksena. Kasvatuksen tuloksena ihminen toki voi helpommin valita sen, että avaa oven uskolle, kun Jeesus kolkuttaa.

"Toisaalta monen kausaliteetin taju ei ole aivan kohdallaan. Ihminen uskoo sen mitä haluaa uskoa. Jos rukoillessa tulee hyvä fiilis, niin monet haluavat uskoa, että se on vastaus Jumalalta. Jos ylistäessä tulee hyvä fiilis, monet kiittävät siitä Jumalaa. Monet kiittävät perheestään, työpaikastaan ja asunnostaan. Fakta on kuitenkin, että yhdestäkään näistä tapahtumasta ei voida vetää johtopäätöstä, että Jumala olisi millään tavalla mukana prosessissa saatika että Jumala olisi olemassa. Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta."

Miten selität ne uskovat, jotka kiittävät Jumalaa silloinkin kun mikään ei mene hyvin ja fiilikset ovat mahdollisimman huonot? Me tarkastelemme uskoa usein hyvinvoinnissa elävän länsimaalaisen silmin, mutta pitää muistaa, että uskovia on tällä hetkellä ehkä eniten juuri kolmansissa maissa ja erittäin ankeissa oloissa. Voisi siis kuvitella, että fiilispohjainen uskominen kokisi nolon lopun siellä? Myönnän väitteessäsi olevan perää ja se on eräs karismaattisene liikehdinnän ongelmakohta. Usko voi nopeasti olla vain fiilisten perässä juoksemista, mikä kuvaa ehkä enemmänkin nykyajan elämyshakuista maailmaa, mutta usko on enemmän kuin hyvä fiilis. Se on kuin avioliitossa oleva rakkaus, joka kestää silloinkin kun ei ole niin hyvä fiilis...;) Ymmärrätkö mitä yritän ajaa takaa? Usko on muutakin kuin fiilis tai tunne. Se on Jumalan kanssa elämistä, kahdensuuntainen suhde, lapsi-vanhempi, mutta toisaalta myös työsuhde. Uskova on Jumalan yhteistyökumppani, lapsi ja myös rakkauden kohde, enkä tarkoita mitään romanttista rakkautta, vaan ihmistä muuttavaa ja kasvattavaa rakkautta.


"Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta. Hiukan vanhempana tajusin, että näiden asioiden välille ei voida vetää minkäänlaista syy-seuraus suhdetta. "

Rikoksen tekemisestä voi jollekin tulla hyvä olo, itsensä viiltelemisestä tai päihteiden käytöstä myöskin. Onko se siis merkki siitä, että toimii oikein tai on oikeassa? Ei. Siksi uskoakaan ei pitäisi perustaa siihen, että miltä tuntuu tai millaisen olon rukous aiheuttaa. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että fiiliksen ja Jumalan olemassaolon välillä ei välttämättä ole syy-seuraus suhdetta. Jumalan läsnäolon kokeminen voi aiheuttaa hyvän fiiliksen, mutta hyvä fiilis ei välttämättä ole merkki Jumalan olemassaolosta tai läsnäolosta. Paavalilla tuskin oli kovinkaan hyvä fiilis, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Väittäisin jopa, että aivan päinvastoin.

"Jumala sanoo, tee mitä tahdot, mutta jos teet väärän valinnan, sinua kidutetaan ikuisesti helvetissä. Tämä hyvä herra ei ole vapaata tahtoa. Se on sukua miehelle joka kertoo tyttöystävälleen, "Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle". Kun mies sanoo tämän, kutsumme häntä psykopaatiksi vaadimme hänen vangitsemista/teloittamista. Kun jumala sanoo saman, annamme hänelle rakkautemme ja rakennamme kirkkoja hänen kunniakseen."
- William C. Easttom II

""Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle"

Minun näkemykseni:"Tee mitä tahdot, olen varoittanut sinua siitä toisesta miehestä, hän td. ampuu aivosi pellolle, niin paha hän on. Se on seuraus, jos jätät minut ja valitset tuon pahan miehen."

Koska Raamatun mukaan kaikkien maallisten valintojen yläpuolella ihmisellä on kaksi valintaa, joiden välillä ei ole kompromisseja. Joko paholainen tai Jumala. Ihminen joka ei valitse Jumalaa, on paholaisena armoilla, hänen puolellaan tahtomattaankin. Jumala passittaa aikojen lopussa paholaisen sinne minne tämä kuuluu ja sinne menevät myös kaikki ne, jotka valitsivat paholaisen kieltämällä Jumalan. Yksikään ihminen ei mene helvettiin tietämättömyyttään, eikä kukaan mene sinne väkisin tai pakotettuna. Sinne mennään tietoisesta valinnasta.

On mielenkiintoista, että Jumalan ja ihmisen toimintaa on sallittua verrata aina Jumalaa syyttävissä kannanotoissa, mutta jos minä esim. otan maallisen esimerkin kasvatuksesta tai kokemuksellisesta oppimisesta, rikostuomioistuimesta, vedotaan heti Jumalan kaikkivaltiuteen ja sanotaan, etteivät esimerkit ole vertailukelpoisia. Miksi siis esilletuomasi esimerkkikään olisi? Toisaalta helvetin kokeminen ko. olevalla herralla vaikuttaisi olevan aika synkkä ja kuva helvettiin joutumisesta rinnastettuna kuolemantuomioon. Jokainen itseään hyvänä pitävä kokee helvetin epäreiluna kohteluna suhteessa ihmisen hyvyyteen. "Enhän minä ole mikään murhaaja tai parantumaton rikollinen, itseasiassa olen kohtalaisen hyvä ihminen."
Tällaisia ajatuksia pohtiessaan ihmisen tulisi tutustua Jeesuksen elämään ja kohtaloon. Kuinka moni on absoluuttisen hyvä? Valmis kuolemaan syyttömänä syyllisten puolesta? Olisitko sinä? Minä en. Jeesus tuli palvelemaan, ei palveltavaksi. Kuinka moni pystyy elämään tätä todeksi jokapäiväisessä elämässä? Olemaan vain antajapuolella, vaatimatta mitään takaisin? Ei kukaan. Kukaan ihminen ei ole täysin hyvä, vaikkei pahakaan. Mutta Taivaaseen ei pääse yhtään ripausta pahuutta. Sinne ei mene kohtalaisen synnittömät tai vain vähän pahaa tehneet. Ilman Kristusta sinne ei mene kukaan. Ilman Kristusta kaikki menevät helvettiin, sekä ns. hyvät että pahat ihmiset, koska kukaan ei ole kumpaakaan täydellisesti. Vain paholainen on täysin paha ja Jumala hyvä. Jumala vihaa pahuutta niin paljon, että tuhoaa sen. Jos ihminen ei luovu pahuudesta ja synnistä, hän tuhoutuu sen mukana. Kun ihminen pukee Kristuksen ylleen Pyhässä Hengessä syntyneenä, Kristus on kilpi Jumalan vihalle pahuutta kohtaan. Hän näkee vain Kristuksen ja Hänen ristintyönsä siihen uskovassa ihmisessä. Siksi usko Kristukseen on niin tärkeää. Hän kärsi, jottei yhdenkään ihmisen tarvitsisi enää kärsiä Jumalan vihaa ja tuomiota. Ihminen, joka ei sitä usko, on suojaton ja jo tuomittu.

"Yritän olla avoin uusille ajatuksille ja mietteille, mutta näin entisenä uskovana tuo julistuksesi ei herättänyt suurempia tajunnanvirtoja..."

Entisenä uskovana? Ehkäpä tunsit vain uskon uskonnollisen puolen ennen, fiilismaailman, mutta et henkilökohtaisesti Jeesusta? Tämä nyt on vain minun spekulaatiotani.

Toisaalta, Kristus vie loppuun sen työn, jonka on jokaisessa uskovassa aloittanut, vaikka me välillä lankeaisimme muille poluille. Sinä olet nyt kääntänyt selkäsi uskolle ja nimenomaan Kristukselle, mutta niin on moni muukin tehnyt.

Jokaisen ihmisen on itse tiensä löydettävä ja toivotankin sinulle onnellista taivallusta ja uusia löytöjä, olivat ne mitä tahansa.

Mielestäni sinulla on oikeus etsiä tietäsi, ehkä joskus löydät takaisin ristin luokse, en tiedä.

Kiitos asiallisista vastauksistasi!

P.S Jos jaksat, lue Jeesuksen kylväjävertaus.

Apostoli35 kirjoitti:

"Pienen pieni huomautus siitä, että et ole laittanut minun kommenttiani lainausmerkkeihin, jolloin sivullisen on vaikea erottaa mistä viestini loppuu ja sinun alkaa... "

Huomasin sen, mutta olin jo liian väsynyt muuttamaan asiaa. Olen pahoillani.

"Viestissäni yritin antaa kuvan, että kaikki minun keräämäni todisteet ihmeparantumisista puhuvat ihmeparantumisia vastaan, jolloin minulla ei ole mitään syytä uskoa niiden tapahtuvan. "

Olet aivan oikeassa. Ei sinulla olekkaan syytä uskoa niiden tapahtuvan.

"En ole yleensä uskonnollisuutta vastaan, vaan toivon ihmisten ajattelevan itse ja olevan itsenäisiä, kuten joissain tapauksissa uskovat nuoret tekevät pyrkiessään erottumaan massasta, mutta liiallisuuksiin mentäessä usko voi olla psyykkeelle vaarallista. Tiedät varmasti uskovia, joilla todellisuudentaju on heikentynyt. Ei kai hellarinuoria olla ajamassa samaan tilaan?"

Lakihenkinen uskonto on psyykkeelle vaarallista, sillä se asettaa ihmisen hartioille taakkoja, joita ihminen ei kykene kantamaan. Lakihenkisyyteen liittyy aina tiukat säännöt ja ulkoinen uskonnollisuus, josta poikkeavaa saatetaan mm. uhkailla. Kun viittaat todellisuudentajuun, mitä tarkoitat sillä? Vaarallista todellisuudentajun menetystä mielestäni edustaa sellainen toiminta, jonka seurauksena esim. ihmisen fyysinen terveys on vaarassa. Kun ihminen ei kykene tai hänen ei anneta pitää huolta itsestään ja perustarpeistaan. Terveessä kristillisyydessä harvoin esiintyy sellaista rajoittamista tai toimintaa, joka on uhka ihmisen terveydelle.

"Seurakunnissa opetetaan, että sairaudet paranevat rukouksilla, ihmisissä on pahoja henkiä ja niitä voidaan manata (ainakin Kankaanniemi opettaa), ihmiset leijuvat (näiden pahojen henkien voimasta) ja muutenkin tehdään selvä jako hengellisten ja maallisten asioiden välillä."

En tunne Kankaanniemeä, mutta näkisin, että ei ole väärin sanoa, että sairaita paranee rukouksen avulla, mutta jos opetetaan, että kaikkien pitää parantua ja jos ei parane, on uskossa vikaa, se on väärin. En kannata ns. menestysteologiaa, jonka mukaan ihmisen terveys tai maallinen menestys olisi todiste hyvästä jumalasuhteesta. Se asettaa sairastelevat ja taloudellisesti ahdingossa olevat uskovat eri asemaan, vaikka he kokisivat muuten Jumalan siunausta elämässään. Menestysteologia on vastoin Jeesuksen opetuksia ja apostolien kärsimyksien osoittamaa ristintietä. Toki Jumala voi antaa terveyttä ja maallistakin hyvää uskovalle, mutta se ei ole palkinto hyvästä palveluksesta!

Hengelliselle ihmiselle ei ole erikseen maallisia tai hengellisiä asioita. Jos ihminen toimii Hengessä, hänelle kaikki mitä hän tekee, on hengellistä, vaikka se olisi ikäänkuin maallista. Siksi on harhaanjohtavaa mm. puhua erikseen maallisesta työstä tai hengellisestä työstä.

"Tampereella Usko Katto kehotti Wake Upissa hellarinuoria pitämään paastoa maallisista asioista. Hän kehotti heitä esim. kuuntelemaan muutaman viikon aikana vain hengellistä musiikkia, lukemaan vain hengellistä kirjallisuutta ja pysymään lähellä Jumalaa, esim. rukoilemalla."

Ihmisiä myös kehoitetaan hiljentymään, olemaan erossa työasioista, vetäytymään luontoon lataamaan akkuja. Jos koet hengelliseen ympäristöön vetäytymisen vaarana todellisuudentajulle, esitän edelleen kysymyksen, mikä on todellisuus? Luontoon vetäytyminen koetaan hyvänä, se on irtiotto jokapäiväisestä maailmasta, tekniikan ja kulutuksen ympäristöstä, mutta siltikin hyvin harva elää jokapäiväisesti luonnossa. Vaarantaako siis luontoon vetäytyminen nykyaikaisen maailman aiheuttamaa todellisuudentajua? Luonnossa ei nimittäin päde samat asiat kuin modernissa maailmassa. Kumpi on todellisuutta? Elämä luonnossa vai esim. kaupungissa?

Hälyttävää on pysyvä eristäytyminen, kieltojen ja rajoitusten asettaminen ja omien valintojen estäminen. Myös jatkuva syyllistäminen tai maailman tuomitseminen voi olla merkki epäterveestä uskonnollisuudesta, sillä se aiheuttaa vain negatiivisuutta ja usein myös ahdistusta ihmisissä.

"Uskon, että tälläinen opetus saattaa hämärtää heikkouskoisten nuorien todellisuudentajua ja jossain pisteessä he todella alkavat uskomaan kaikkeen, mitä edessä olevat auktoriteetit puhuvat varsinkin, jos he ruokkivat itseään vain hengellisellä materiaalilla."

Riippuu hengellisestä materiaalista. Itseasiassa useat hengelliset materiaalit nimenomaan estävät auktoriteetteihin sokeasti uskomisen. Suosittelen tutustumaan mm. Mauri Vikstenin kirjaan "Armo-avain yltäkylläiseen elämään." Se käsittelee armon ja lakihenkisyyden suhdetta kristillisyydessä.

Helluntailaisuudessa ja yleisesti ottaen muissakin kristillisissä seurakunnissa ei kumarreta tiettyjä ihmisiä tai heidän opetuksiaan ainoina oikeina, eikä myöskään kielletä itse ottamasta selvää asioista ja mikä tärkeintä, ollaan oppimassa se asia, ettei kuuluminen tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon ole pelastuksen ehto.

"En tiedä miten maailmankaikkeus on syntynyt, mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava. Vielä vähemmän todennäköistä olisi, että Jumala olisi juuri sellainen minkälaiseksi kristinusko Hänet kuvailee. "

Kristinuskon Jumala on kuten Jeesus on kuvailtu. Mutta Hän on myös Vanhan testamentin Jumala.

"mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava."

Itseasiassa ihmiskunnan kannalta olennainen asia on juuri se, että jos Jumala on olemassa, että Hän nimeomaan on hyvä ja rakastava. Jos Hän ei olisi, olisimme paljon pahemmassa pulassa kuin nyt olemme. Ainoastaan rakastava ja hyvä Jumala haluaa poistaa pahuuden, rankaista syyllisiä ja armahtaa katuvia. Paha ja ei-rakastava jättää tuomitsematta syylliset, antaa pahan jatkua ikuisesti, eikä armahda ketään, vaikka kuinka anoisimme. Hän myös sallisi kaiken, puuttumatta asiohin mitenkään. Muista, että välinpitämättömyys ja kaiken suvaitseminen ei ole välttmättä merkki hyvyydestä, vai oletko sitä mieltä? Välillä vaikuttaa siltä, että Jumalan kyllä odotetaan poistavan pahuuden ja rankaisevan syyllisiä, mutta silti Hänen odotetaan sallivan kaiken, jotta Hän olisi hyvä ja rakastava? Hyvä ja rakastava Jumala ei salli syntiä eikä pahuutta.

"Perustelet kristinuskon valintaa sillä, että se on helpompaa kuin muut uskonnot? Kun ei itse tarvitse ponnistella..? Ehkä ymmärsin hiukan väärin, mutta se johtuu siitä, että asettelit sanasi kuten asettelit. "

Ei uskossa eläminen välttämättä helppoa ole, mutta kristinuskon mukaan kukaan ihminen ei kykene ansaitsemaan omilla teoillaan Taivaspaikkaa, eli pelastusta. Mutta kenenkään ei sitä myöskään tarvitse yrittää, sillä kristinuskon mukaan Kristus teki jo kaiken. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että armo oikeuttaisi elämään ihan miten vain, mutta kun ihminen tajuaa olevansa armahdettu ja syyttömäksi julistettu, kiitollisuus siitä saa ihmisen haluamaan elämänmuutosta, parannuksen tekoa ja siihenkin kristinuskon mukaan saa apua Jumalalta. Kristinuskon mukaan Pyhä Henki tulee ihmiseen ja Kristus meissä tekee jatkuvaa muutostyötä ja se näkyy elämässä, mitä enemmän annamme Hänelle tilaa, oman itsekkään luontomme sijaan. Silloin toteutuu käsky: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Kristinuskon mukaan tie pelastukseen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jeesuksen ristintyöhön ja ihminen syntyy uudelleen, ylhäältä. Sitäkään ihminen ei voi tehdä itse, vaan sekin on Jumalasta lähtöistä. Jumala tarvitsee siihen vain ihmisen halun ja luvan. Kristinusko on kuin purjevene. Pitää vain tajuta levittää purjeet myötätuulessa, niin vene kulkee. Jos ei tajua, joutuu soutamaan tajuamatta mahdollisuutta kulkea tuulen mukana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myrskyjä olisi, mutta niissäkin Jumala on vierellä.

"Pidän kuitenkin toimintaa hiukan arveluttavana, koska olen huomannut, että uskosta on elämässä harvoin hyötyä ja joissain tapauksissa se voi olla jopa vaarallista... "

Millaista hyötyä tarkoitat? Itse olen uskon kautta löytänyt vaimon, ihanan mummonmökin, sisäisen varmuuden siitä, että Jumala kantaa pimeinäkin päivinä, irtauduin työpaikasta, jossa oli paljon epätervettä toimintaa, ja päivittäin Jumala vahvistaa uskoani, vaikka epäuskon hetkiäkin on, mutta ne koskevat lähinnä Jumalan toimintaa, eikä olemassaoloa. Hän ei aina toimi kuten toivoisin;(.
Minulle usko avasi aivan toisenlaisen maailman. Vaikka maailmassa kuohuisi, uskon että Jumala on myös pahimmissa myrskyissä läsnä, mutta useimmiten hiljaisessa tuulen huminassa.

"Luulisi sinun tietävän, että tällä palstalla tuollainen abstrakti 'Jeesus julistus' ei saa kauheasti painoarvoa, vaan sydäntämme lämmittää hyvät perustelut ja faktat."

Kysyit, että miksi sinun pitäisi valita kristinusko, ja siihen vastasin. Toinen perustelu on se, että usein ihmiset toivovat voivansa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä tai saattavat sanoa, että jos saisi kelattua aikaa taaksepäin, he toimisivat toisin. No, kristinuskon mukaan ihminen voi aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä kun ihminen pyytää tekojaan anteeksi Kristuksen nimessä, hän ne myös saa anteeksi. Kaikki vanha on mennyttä ja uusi tullut tilalle. Silloin ihminen todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä, vastasyntyneenä! Hän voi joutua omantunnontuskien takia pyytämään tekojaan oikeasti anteeksi myös ihmisiltä, jos se on mahdollista, mutta sisäisesti hän saa kaiken anteeksi Jumalalta. Muutos voi olla nopea tai sitten prosessi, mutta se on täydellinen eräänä päivänä, jos ihminen antaa Jumalan muuttaa itseään yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, kuten Paavali sanoisi.

"Minä väitän, että monet uskovat Jeesukseen ilman ainuttakaan omakohtaista kokemusta Jumalasta. Uskovien vanhempien lapset uskovat monissa tapauksissa Jumalaan. He ovat kasvaneet uskoon."

Minä en ole kasvanut uskoon, mutta allekirjoitan tuon näkemyksen myös yhtenä asiana uskoontulon tekijöistä. Mutta kuitenkin kristinuskon mukaan usko ei ole ihmisestä lähtöistä, vaan Jumalan lahja, eli se tulee ihan muualta kuin kasvatuksen tuloksena. Kasvatuksen tuloksena ihminen toki voi helpommin valita sen, että avaa oven uskolle, kun Jeesus kolkuttaa.

"Toisaalta monen kausaliteetin taju ei ole aivan kohdallaan. Ihminen uskoo sen mitä haluaa uskoa. Jos rukoillessa tulee hyvä fiilis, niin monet haluavat uskoa, että se on vastaus Jumalalta. Jos ylistäessä tulee hyvä fiilis, monet kiittävät siitä Jumalaa. Monet kiittävät perheestään, työpaikastaan ja asunnostaan. Fakta on kuitenkin, että yhdestäkään näistä tapahtumasta ei voida vetää johtopäätöstä, että Jumala olisi millään tavalla mukana prosessissa saatika että Jumala olisi olemassa. Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta."

Miten selität ne uskovat, jotka kiittävät Jumalaa silloinkin kun mikään ei mene hyvin ja fiilikset ovat mahdollisimman huonot? Me tarkastelemme uskoa usein hyvinvoinnissa elävän länsimaalaisen silmin, mutta pitää muistaa, että uskovia on tällä hetkellä ehkä eniten juuri kolmansissa maissa ja erittäin ankeissa oloissa. Voisi siis kuvitella, että fiilispohjainen uskominen kokisi nolon lopun siellä? Myönnän väitteessäsi olevan perää ja se on eräs karismaattisene liikehdinnän ongelmakohta. Usko voi nopeasti olla vain fiilisten perässä juoksemista, mikä kuvaa ehkä enemmänkin nykyajan elämyshakuista maailmaa, mutta usko on enemmän kuin hyvä fiilis. Se on kuin avioliitossa oleva rakkaus, joka kestää silloinkin kun ei ole niin hyvä fiilis...;) Ymmärrätkö mitä yritän ajaa takaa? Usko on muutakin kuin fiilis tai tunne. Se on Jumalan kanssa elämistä, kahdensuuntainen suhde, lapsi-vanhempi, mutta toisaalta myös työsuhde. Uskova on Jumalan yhteistyökumppani, lapsi ja myös rakkauden kohde, enkä tarkoita mitään romanttista rakkautta, vaan ihmistä muuttavaa ja kasvattavaa rakkautta.


"Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta. Hiukan vanhempana tajusin, että näiden asioiden välille ei voida vetää minkäänlaista syy-seuraus suhdetta. "

Rikoksen tekemisestä voi jollekin tulla hyvä olo, itsensä viiltelemisestä tai päihteiden käytöstä myöskin. Onko se siis merkki siitä, että toimii oikein tai on oikeassa? Ei. Siksi uskoakaan ei pitäisi perustaa siihen, että miltä tuntuu tai millaisen olon rukous aiheuttaa. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että fiiliksen ja Jumalan olemassaolon välillä ei välttämättä ole syy-seuraus suhdetta. Jumalan läsnäolon kokeminen voi aiheuttaa hyvän fiiliksen, mutta hyvä fiilis ei välttämättä ole merkki Jumalan olemassaolosta tai läsnäolosta. Paavalilla tuskin oli kovinkaan hyvä fiilis, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Väittäisin jopa, että aivan päinvastoin.

"Jumala sanoo, tee mitä tahdot, mutta jos teet väärän valinnan, sinua kidutetaan ikuisesti helvetissä. Tämä hyvä herra ei ole vapaata tahtoa. Se on sukua miehelle joka kertoo tyttöystävälleen, "Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle". Kun mies sanoo tämän, kutsumme häntä psykopaatiksi vaadimme hänen vangitsemista/teloittamista. Kun jumala sanoo saman, annamme hänelle rakkautemme ja rakennamme kirkkoja hänen kunniakseen."
- William C. Easttom II

""Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle"

Minun näkemykseni:"Tee mitä tahdot, olen varoittanut sinua siitä toisesta miehestä, hän td. ampuu aivosi pellolle, niin paha hän on. Se on seuraus, jos jätät minut ja valitset tuon pahan miehen."

Koska Raamatun mukaan kaikkien maallisten valintojen yläpuolella ihmisellä on kaksi valintaa, joiden välillä ei ole kompromisseja. Joko paholainen tai Jumala. Ihminen joka ei valitse Jumalaa, on paholaisena armoilla, hänen puolellaan tahtomattaankin. Jumala passittaa aikojen lopussa paholaisen sinne minne tämä kuuluu ja sinne menevät myös kaikki ne, jotka valitsivat paholaisen kieltämällä Jumalan. Yksikään ihminen ei mene helvettiin tietämättömyyttään, eikä kukaan mene sinne väkisin tai pakotettuna. Sinne mennään tietoisesta valinnasta.

On mielenkiintoista, että Jumalan ja ihmisen toimintaa on sallittua verrata aina Jumalaa syyttävissä kannanotoissa, mutta jos minä esim. otan maallisen esimerkin kasvatuksesta tai kokemuksellisesta oppimisesta, rikostuomioistuimesta, vedotaan heti Jumalan kaikkivaltiuteen ja sanotaan, etteivät esimerkit ole vertailukelpoisia. Miksi siis esilletuomasi esimerkkikään olisi? Toisaalta helvetin kokeminen ko. olevalla herralla vaikuttaisi olevan aika synkkä ja kuva helvettiin joutumisesta rinnastettuna kuolemantuomioon. Jokainen itseään hyvänä pitävä kokee helvetin epäreiluna kohteluna suhteessa ihmisen hyvyyteen. "Enhän minä ole mikään murhaaja tai parantumaton rikollinen, itseasiassa olen kohtalaisen hyvä ihminen."
Tällaisia ajatuksia pohtiessaan ihmisen tulisi tutustua Jeesuksen elämään ja kohtaloon. Kuinka moni on absoluuttisen hyvä? Valmis kuolemaan syyttömänä syyllisten puolesta? Olisitko sinä? Minä en. Jeesus tuli palvelemaan, ei palveltavaksi. Kuinka moni pystyy elämään tätä todeksi jokapäiväisessä elämässä? Olemaan vain antajapuolella, vaatimatta mitään takaisin? Ei kukaan. Kukaan ihminen ei ole täysin hyvä, vaikkei pahakaan. Mutta Taivaaseen ei pääse yhtään ripausta pahuutta. Sinne ei mene kohtalaisen synnittömät tai vain vähän pahaa tehneet. Ilman Kristusta sinne ei mene kukaan. Ilman Kristusta kaikki menevät helvettiin, sekä ns. hyvät että pahat ihmiset, koska kukaan ei ole kumpaakaan täydellisesti. Vain paholainen on täysin paha ja Jumala hyvä. Jumala vihaa pahuutta niin paljon, että tuhoaa sen. Jos ihminen ei luovu pahuudesta ja synnistä, hän tuhoutuu sen mukana. Kun ihminen pukee Kristuksen ylleen Pyhässä Hengessä syntyneenä, Kristus on kilpi Jumalan vihalle pahuutta kohtaan. Hän näkee vain Kristuksen ja Hänen ristintyönsä siihen uskovassa ihmisessä. Siksi usko Kristukseen on niin tärkeää. Hän kärsi, jottei yhdenkään ihmisen tarvitsisi enää kärsiä Jumalan vihaa ja tuomiota. Ihminen, joka ei sitä usko, on suojaton ja jo tuomittu.

"Yritän olla avoin uusille ajatuksille ja mietteille, mutta näin entisenä uskovana tuo julistuksesi ei herättänyt suurempia tajunnanvirtoja..."

Entisenä uskovana? Ehkäpä tunsit vain uskon uskonnollisen puolen ennen, fiilismaailman, mutta et henkilökohtaisesti Jeesusta? Tämä nyt on vain minun spekulaatiotani.

Toisaalta, Kristus vie loppuun sen työn, jonka on jokaisessa uskovassa aloittanut, vaikka me välillä lankeaisimme muille poluille. Sinä olet nyt kääntänyt selkäsi uskolle ja nimenomaan Kristukselle, mutta niin on moni muukin tehnyt.

Jokaisen ihmisen on itse tiensä löydettävä ja toivotankin sinulle onnellista taivallusta ja uusia löytöjä, olivat ne mitä tahansa.

Mielestäni sinulla on oikeus etsiä tietäsi, ehkä joskus löydät takaisin ristin luokse, en tiedä.

Kiitos asiallisista vastauksistasi!

P.S Jos jaksat, lue Jeesuksen kylväjävertaus.

Minä kysyin 6-vuotiaana eli 40 vuotta sitten että oletkos sinä taivaan isä oikeasti olemassa?
Ei tullut mitään vastausta.

Kysyin myös vanhemmiltani yli 30 vuotta sitten, että olisiko heillä antaa jotain todistetta siitä jumalasta josta he välillä puhuivat? Ihan mitä tahansa vaikka kuinka pientä, kunhan se on kunnollinen todiste. Eipä ole siihenkään kysymykseen tullut vieläkään mitään vastausta.

Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu.

ei mitään kirjoitti:

Minä kysyin 6-vuotiaana eli 40 vuotta sitten että oletkos sinä taivaan isä oikeasti olemassa?
Ei tullut mitään vastausta.

Kysyin myös vanhemmiltani yli 30 vuotta sitten, että olisiko heillä antaa jotain todistetta siitä jumalasta josta he välillä puhuivat? Ihan mitä tahansa vaikka kuinka pientä, kunhan se on kunnollinen todiste. Eipä ole siihenkään kysymykseen tullut vieläkään mitään vastausta.

Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu.

ja Hän vastasi.

"Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu."

Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?

Apostoli35 kirjoitti:

"Pienen pieni huomautus siitä, että et ole laittanut minun kommenttiani lainausmerkkeihin, jolloin sivullisen on vaikea erottaa mistä viestini loppuu ja sinun alkaa... "

Huomasin sen, mutta olin jo liian väsynyt muuttamaan asiaa. Olen pahoillani.

"Viestissäni yritin antaa kuvan, että kaikki minun keräämäni todisteet ihmeparantumisista puhuvat ihmeparantumisia vastaan, jolloin minulla ei ole mitään syytä uskoa niiden tapahtuvan. "

Olet aivan oikeassa. Ei sinulla olekkaan syytä uskoa niiden tapahtuvan.

"En ole yleensä uskonnollisuutta vastaan, vaan toivon ihmisten ajattelevan itse ja olevan itsenäisiä, kuten joissain tapauksissa uskovat nuoret tekevät pyrkiessään erottumaan massasta, mutta liiallisuuksiin mentäessä usko voi olla psyykkeelle vaarallista. Tiedät varmasti uskovia, joilla todellisuudentaju on heikentynyt. Ei kai hellarinuoria olla ajamassa samaan tilaan?"

Lakihenkinen uskonto on psyykkeelle vaarallista, sillä se asettaa ihmisen hartioille taakkoja, joita ihminen ei kykene kantamaan. Lakihenkisyyteen liittyy aina tiukat säännöt ja ulkoinen uskonnollisuus, josta poikkeavaa saatetaan mm. uhkailla. Kun viittaat todellisuudentajuun, mitä tarkoitat sillä? Vaarallista todellisuudentajun menetystä mielestäni edustaa sellainen toiminta, jonka seurauksena esim. ihmisen fyysinen terveys on vaarassa. Kun ihminen ei kykene tai hänen ei anneta pitää huolta itsestään ja perustarpeistaan. Terveessä kristillisyydessä harvoin esiintyy sellaista rajoittamista tai toimintaa, joka on uhka ihmisen terveydelle.

"Seurakunnissa opetetaan, että sairaudet paranevat rukouksilla, ihmisissä on pahoja henkiä ja niitä voidaan manata (ainakin Kankaanniemi opettaa), ihmiset leijuvat (näiden pahojen henkien voimasta) ja muutenkin tehdään selvä jako hengellisten ja maallisten asioiden välillä."

En tunne Kankaanniemeä, mutta näkisin, että ei ole väärin sanoa, että sairaita paranee rukouksen avulla, mutta jos opetetaan, että kaikkien pitää parantua ja jos ei parane, on uskossa vikaa, se on väärin. En kannata ns. menestysteologiaa, jonka mukaan ihmisen terveys tai maallinen menestys olisi todiste hyvästä jumalasuhteesta. Se asettaa sairastelevat ja taloudellisesti ahdingossa olevat uskovat eri asemaan, vaikka he kokisivat muuten Jumalan siunausta elämässään. Menestysteologia on vastoin Jeesuksen opetuksia ja apostolien kärsimyksien osoittamaa ristintietä. Toki Jumala voi antaa terveyttä ja maallistakin hyvää uskovalle, mutta se ei ole palkinto hyvästä palveluksesta!

Hengelliselle ihmiselle ei ole erikseen maallisia tai hengellisiä asioita. Jos ihminen toimii Hengessä, hänelle kaikki mitä hän tekee, on hengellistä, vaikka se olisi ikäänkuin maallista. Siksi on harhaanjohtavaa mm. puhua erikseen maallisesta työstä tai hengellisestä työstä.

"Tampereella Usko Katto kehotti Wake Upissa hellarinuoria pitämään paastoa maallisista asioista. Hän kehotti heitä esim. kuuntelemaan muutaman viikon aikana vain hengellistä musiikkia, lukemaan vain hengellistä kirjallisuutta ja pysymään lähellä Jumalaa, esim. rukoilemalla."

Ihmisiä myös kehoitetaan hiljentymään, olemaan erossa työasioista, vetäytymään luontoon lataamaan akkuja. Jos koet hengelliseen ympäristöön vetäytymisen vaarana todellisuudentajulle, esitän edelleen kysymyksen, mikä on todellisuus? Luontoon vetäytyminen koetaan hyvänä, se on irtiotto jokapäiväisestä maailmasta, tekniikan ja kulutuksen ympäristöstä, mutta siltikin hyvin harva elää jokapäiväisesti luonnossa. Vaarantaako siis luontoon vetäytyminen nykyaikaisen maailman aiheuttamaa todellisuudentajua? Luonnossa ei nimittäin päde samat asiat kuin modernissa maailmassa. Kumpi on todellisuutta? Elämä luonnossa vai esim. kaupungissa?

Hälyttävää on pysyvä eristäytyminen, kieltojen ja rajoitusten asettaminen ja omien valintojen estäminen. Myös jatkuva syyllistäminen tai maailman tuomitseminen voi olla merkki epäterveestä uskonnollisuudesta, sillä se aiheuttaa vain negatiivisuutta ja usein myös ahdistusta ihmisissä.

"Uskon, että tälläinen opetus saattaa hämärtää heikkouskoisten nuorien todellisuudentajua ja jossain pisteessä he todella alkavat uskomaan kaikkeen, mitä edessä olevat auktoriteetit puhuvat varsinkin, jos he ruokkivat itseään vain hengellisellä materiaalilla."

Riippuu hengellisestä materiaalista. Itseasiassa useat hengelliset materiaalit nimenomaan estävät auktoriteetteihin sokeasti uskomisen. Suosittelen tutustumaan mm. Mauri Vikstenin kirjaan "Armo-avain yltäkylläiseen elämään." Se käsittelee armon ja lakihenkisyyden suhdetta kristillisyydessä.

Helluntailaisuudessa ja yleisesti ottaen muissakin kristillisissä seurakunnissa ei kumarreta tiettyjä ihmisiä tai heidän opetuksiaan ainoina oikeina, eikä myöskään kielletä itse ottamasta selvää asioista ja mikä tärkeintä, ollaan oppimassa se asia, ettei kuuluminen tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon ole pelastuksen ehto.

"En tiedä miten maailmankaikkeus on syntynyt, mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava. Vielä vähemmän todennäköistä olisi, että Jumala olisi juuri sellainen minkälaiseksi kristinusko Hänet kuvailee. "

Kristinuskon Jumala on kuten Jeesus on kuvailtu. Mutta Hän on myös Vanhan testamentin Jumala.

"mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava."

Itseasiassa ihmiskunnan kannalta olennainen asia on juuri se, että jos Jumala on olemassa, että Hän nimeomaan on hyvä ja rakastava. Jos Hän ei olisi, olisimme paljon pahemmassa pulassa kuin nyt olemme. Ainoastaan rakastava ja hyvä Jumala haluaa poistaa pahuuden, rankaista syyllisiä ja armahtaa katuvia. Paha ja ei-rakastava jättää tuomitsematta syylliset, antaa pahan jatkua ikuisesti, eikä armahda ketään, vaikka kuinka anoisimme. Hän myös sallisi kaiken, puuttumatta asiohin mitenkään. Muista, että välinpitämättömyys ja kaiken suvaitseminen ei ole välttmättä merkki hyvyydestä, vai oletko sitä mieltä? Välillä vaikuttaa siltä, että Jumalan kyllä odotetaan poistavan pahuuden ja rankaisevan syyllisiä, mutta silti Hänen odotetaan sallivan kaiken, jotta Hän olisi hyvä ja rakastava? Hyvä ja rakastava Jumala ei salli syntiä eikä pahuutta.

"Perustelet kristinuskon valintaa sillä, että se on helpompaa kuin muut uskonnot? Kun ei itse tarvitse ponnistella..? Ehkä ymmärsin hiukan väärin, mutta se johtuu siitä, että asettelit sanasi kuten asettelit. "

Ei uskossa eläminen välttämättä helppoa ole, mutta kristinuskon mukaan kukaan ihminen ei kykene ansaitsemaan omilla teoillaan Taivaspaikkaa, eli pelastusta. Mutta kenenkään ei sitä myöskään tarvitse yrittää, sillä kristinuskon mukaan Kristus teki jo kaiken. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että armo oikeuttaisi elämään ihan miten vain, mutta kun ihminen tajuaa olevansa armahdettu ja syyttömäksi julistettu, kiitollisuus siitä saa ihmisen haluamaan elämänmuutosta, parannuksen tekoa ja siihenkin kristinuskon mukaan saa apua Jumalalta. Kristinuskon mukaan Pyhä Henki tulee ihmiseen ja Kristus meissä tekee jatkuvaa muutostyötä ja se näkyy elämässä, mitä enemmän annamme Hänelle tilaa, oman itsekkään luontomme sijaan. Silloin toteutuu käsky: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Kristinuskon mukaan tie pelastukseen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jeesuksen ristintyöhön ja ihminen syntyy uudelleen, ylhäältä. Sitäkään ihminen ei voi tehdä itse, vaan sekin on Jumalasta lähtöistä. Jumala tarvitsee siihen vain ihmisen halun ja luvan. Kristinusko on kuin purjevene. Pitää vain tajuta levittää purjeet myötätuulessa, niin vene kulkee. Jos ei tajua, joutuu soutamaan tajuamatta mahdollisuutta kulkea tuulen mukana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myrskyjä olisi, mutta niissäkin Jumala on vierellä.

"Pidän kuitenkin toimintaa hiukan arveluttavana, koska olen huomannut, että uskosta on elämässä harvoin hyötyä ja joissain tapauksissa se voi olla jopa vaarallista... "

Millaista hyötyä tarkoitat? Itse olen uskon kautta löytänyt vaimon, ihanan mummonmökin, sisäisen varmuuden siitä, että Jumala kantaa pimeinäkin päivinä, irtauduin työpaikasta, jossa oli paljon epätervettä toimintaa, ja päivittäin Jumala vahvistaa uskoani, vaikka epäuskon hetkiäkin on, mutta ne koskevat lähinnä Jumalan toimintaa, eikä olemassaoloa. Hän ei aina toimi kuten toivoisin;(.
Minulle usko avasi aivan toisenlaisen maailman. Vaikka maailmassa kuohuisi, uskon että Jumala on myös pahimmissa myrskyissä läsnä, mutta useimmiten hiljaisessa tuulen huminassa.

"Luulisi sinun tietävän, että tällä palstalla tuollainen abstrakti 'Jeesus julistus' ei saa kauheasti painoarvoa, vaan sydäntämme lämmittää hyvät perustelut ja faktat."

Kysyit, että miksi sinun pitäisi valita kristinusko, ja siihen vastasin. Toinen perustelu on se, että usein ihmiset toivovat voivansa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä tai saattavat sanoa, että jos saisi kelattua aikaa taaksepäin, he toimisivat toisin. No, kristinuskon mukaan ihminen voi aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä kun ihminen pyytää tekojaan anteeksi Kristuksen nimessä, hän ne myös saa anteeksi. Kaikki vanha on mennyttä ja uusi tullut tilalle. Silloin ihminen todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä, vastasyntyneenä! Hän voi joutua omantunnontuskien takia pyytämään tekojaan oikeasti anteeksi myös ihmisiltä, jos se on mahdollista, mutta sisäisesti hän saa kaiken anteeksi Jumalalta. Muutos voi olla nopea tai sitten prosessi, mutta se on täydellinen eräänä päivänä, jos ihminen antaa Jumalan muuttaa itseään yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, kuten Paavali sanoisi.

"Minä väitän, että monet uskovat Jeesukseen ilman ainuttakaan omakohtaista kokemusta Jumalasta. Uskovien vanhempien lapset uskovat monissa tapauksissa Jumalaan. He ovat kasvaneet uskoon."

Minä en ole kasvanut uskoon, mutta allekirjoitan tuon näkemyksen myös yhtenä asiana uskoontulon tekijöistä. Mutta kuitenkin kristinuskon mukaan usko ei ole ihmisestä lähtöistä, vaan Jumalan lahja, eli se tulee ihan muualta kuin kasvatuksen tuloksena. Kasvatuksen tuloksena ihminen toki voi helpommin valita sen, että avaa oven uskolle, kun Jeesus kolkuttaa.

"Toisaalta monen kausaliteetin taju ei ole aivan kohdallaan. Ihminen uskoo sen mitä haluaa uskoa. Jos rukoillessa tulee hyvä fiilis, niin monet haluavat uskoa, että se on vastaus Jumalalta. Jos ylistäessä tulee hyvä fiilis, monet kiittävät siitä Jumalaa. Monet kiittävät perheestään, työpaikastaan ja asunnostaan. Fakta on kuitenkin, että yhdestäkään näistä tapahtumasta ei voida vetää johtopäätöstä, että Jumala olisi millään tavalla mukana prosessissa saatika että Jumala olisi olemassa. Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta."

Miten selität ne uskovat, jotka kiittävät Jumalaa silloinkin kun mikään ei mene hyvin ja fiilikset ovat mahdollisimman huonot? Me tarkastelemme uskoa usein hyvinvoinnissa elävän länsimaalaisen silmin, mutta pitää muistaa, että uskovia on tällä hetkellä ehkä eniten juuri kolmansissa maissa ja erittäin ankeissa oloissa. Voisi siis kuvitella, että fiilispohjainen uskominen kokisi nolon lopun siellä? Myönnän väitteessäsi olevan perää ja se on eräs karismaattisene liikehdinnän ongelmakohta. Usko voi nopeasti olla vain fiilisten perässä juoksemista, mikä kuvaa ehkä enemmänkin nykyajan elämyshakuista maailmaa, mutta usko on enemmän kuin hyvä fiilis. Se on kuin avioliitossa oleva rakkaus, joka kestää silloinkin kun ei ole niin hyvä fiilis...;) Ymmärrätkö mitä yritän ajaa takaa? Usko on muutakin kuin fiilis tai tunne. Se on Jumalan kanssa elämistä, kahdensuuntainen suhde, lapsi-vanhempi, mutta toisaalta myös työsuhde. Uskova on Jumalan yhteistyökumppani, lapsi ja myös rakkauden kohde, enkä tarkoita mitään romanttista rakkautta, vaan ihmistä muuttavaa ja kasvattavaa rakkautta.


"Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta. Hiukan vanhempana tajusin, että näiden asioiden välille ei voida vetää minkäänlaista syy-seuraus suhdetta. "

Rikoksen tekemisestä voi jollekin tulla hyvä olo, itsensä viiltelemisestä tai päihteiden käytöstä myöskin. Onko se siis merkki siitä, että toimii oikein tai on oikeassa? Ei. Siksi uskoakaan ei pitäisi perustaa siihen, että miltä tuntuu tai millaisen olon rukous aiheuttaa. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että fiiliksen ja Jumalan olemassaolon välillä ei välttämättä ole syy-seuraus suhdetta. Jumalan läsnäolon kokeminen voi aiheuttaa hyvän fiiliksen, mutta hyvä fiilis ei välttämättä ole merkki Jumalan olemassaolosta tai läsnäolosta. Paavalilla tuskin oli kovinkaan hyvä fiilis, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Väittäisin jopa, että aivan päinvastoin.

"Jumala sanoo, tee mitä tahdot, mutta jos teet väärän valinnan, sinua kidutetaan ikuisesti helvetissä. Tämä hyvä herra ei ole vapaata tahtoa. Se on sukua miehelle joka kertoo tyttöystävälleen, "Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle". Kun mies sanoo tämän, kutsumme häntä psykopaatiksi vaadimme hänen vangitsemista/teloittamista. Kun jumala sanoo saman, annamme hänelle rakkautemme ja rakennamme kirkkoja hänen kunniakseen."
- William C. Easttom II

""Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle"

Minun näkemykseni:"Tee mitä tahdot, olen varoittanut sinua siitä toisesta miehestä, hän td. ampuu aivosi pellolle, niin paha hän on. Se on seuraus, jos jätät minut ja valitset tuon pahan miehen."

Koska Raamatun mukaan kaikkien maallisten valintojen yläpuolella ihmisellä on kaksi valintaa, joiden välillä ei ole kompromisseja. Joko paholainen tai Jumala. Ihminen joka ei valitse Jumalaa, on paholaisena armoilla, hänen puolellaan tahtomattaankin. Jumala passittaa aikojen lopussa paholaisen sinne minne tämä kuuluu ja sinne menevät myös kaikki ne, jotka valitsivat paholaisen kieltämällä Jumalan. Yksikään ihminen ei mene helvettiin tietämättömyyttään, eikä kukaan mene sinne väkisin tai pakotettuna. Sinne mennään tietoisesta valinnasta.

On mielenkiintoista, että Jumalan ja ihmisen toimintaa on sallittua verrata aina Jumalaa syyttävissä kannanotoissa, mutta jos minä esim. otan maallisen esimerkin kasvatuksesta tai kokemuksellisesta oppimisesta, rikostuomioistuimesta, vedotaan heti Jumalan kaikkivaltiuteen ja sanotaan, etteivät esimerkit ole vertailukelpoisia. Miksi siis esilletuomasi esimerkkikään olisi? Toisaalta helvetin kokeminen ko. olevalla herralla vaikuttaisi olevan aika synkkä ja kuva helvettiin joutumisesta rinnastettuna kuolemantuomioon. Jokainen itseään hyvänä pitävä kokee helvetin epäreiluna kohteluna suhteessa ihmisen hyvyyteen. "Enhän minä ole mikään murhaaja tai parantumaton rikollinen, itseasiassa olen kohtalaisen hyvä ihminen."
Tällaisia ajatuksia pohtiessaan ihmisen tulisi tutustua Jeesuksen elämään ja kohtaloon. Kuinka moni on absoluuttisen hyvä? Valmis kuolemaan syyttömänä syyllisten puolesta? Olisitko sinä? Minä en. Jeesus tuli palvelemaan, ei palveltavaksi. Kuinka moni pystyy elämään tätä todeksi jokapäiväisessä elämässä? Olemaan vain antajapuolella, vaatimatta mitään takaisin? Ei kukaan. Kukaan ihminen ei ole täysin hyvä, vaikkei pahakaan. Mutta Taivaaseen ei pääse yhtään ripausta pahuutta. Sinne ei mene kohtalaisen synnittömät tai vain vähän pahaa tehneet. Ilman Kristusta sinne ei mene kukaan. Ilman Kristusta kaikki menevät helvettiin, sekä ns. hyvät että pahat ihmiset, koska kukaan ei ole kumpaakaan täydellisesti. Vain paholainen on täysin paha ja Jumala hyvä. Jumala vihaa pahuutta niin paljon, että tuhoaa sen. Jos ihminen ei luovu pahuudesta ja synnistä, hän tuhoutuu sen mukana. Kun ihminen pukee Kristuksen ylleen Pyhässä Hengessä syntyneenä, Kristus on kilpi Jumalan vihalle pahuutta kohtaan. Hän näkee vain Kristuksen ja Hänen ristintyönsä siihen uskovassa ihmisessä. Siksi usko Kristukseen on niin tärkeää. Hän kärsi, jottei yhdenkään ihmisen tarvitsisi enää kärsiä Jumalan vihaa ja tuomiota. Ihminen, joka ei sitä usko, on suojaton ja jo tuomittu.

"Yritän olla avoin uusille ajatuksille ja mietteille, mutta näin entisenä uskovana tuo julistuksesi ei herättänyt suurempia tajunnanvirtoja..."

Entisenä uskovana? Ehkäpä tunsit vain uskon uskonnollisen puolen ennen, fiilismaailman, mutta et henkilökohtaisesti Jeesusta? Tämä nyt on vain minun spekulaatiotani.

Toisaalta, Kristus vie loppuun sen työn, jonka on jokaisessa uskovassa aloittanut, vaikka me välillä lankeaisimme muille poluille. Sinä olet nyt kääntänyt selkäsi uskolle ja nimenomaan Kristukselle, mutta niin on moni muukin tehnyt.

Jokaisen ihmisen on itse tiensä löydettävä ja toivotankin sinulle onnellista taivallusta ja uusia löytöjä, olivat ne mitä tahansa.

Mielestäni sinulla on oikeus etsiä tietäsi, ehkä joskus löydät takaisin ristin luokse, en tiedä.

Kiitos asiallisista vastauksistasi!

P.S Jos jaksat, lue Jeesuksen kylväjävertaus.

työvuorosta.

Leikitään sit vaiks ens maanantaina lisää.. ;D

Apostoli35 kirjoitti:

ja Hän vastasi.

"Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu."

Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?

ja olet "löytänyt" ratkaisun luomastasi jumalasta.

Sivullisesta näyttää kylläkin että "kehityksesi" on mennyt päivä päivältä huonompaan suuntaan.

Nyt revittelet jo hell-und-die lahkon seurassa.

Mitä seuraavaksi? Äärifundamentalismi?

Apostoli35 kirjoitti:

ja Hän vastasi.

"Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu."

Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?

Kun olin aika pieni, naapurissa asui suurperhe, jonka lapsilla oli käsittämätön kyky keksiä juttuja ihan Pohjois-Pohjanmaalle muutossa jääneistä kultapuvuista avaruusaluksiin asti. Juttuja oli laidasta laitaan, eikä niitä saanut koskaan epäillä, tai tuli rähinä tai käsirysy - kilttinä tyttönä yritin sitten välttää tappeluita ja jouduin kuuntelemaan kestokykyni äärirajoille asti.

Jossain vaiheessa huomasin, että naapurin lapset alkoivat pitemmän päälle itsekin uskoa juttuihinsa ja tarpeeksi kauan jankutettuaan ottivat monet niistä kiilusilmäisen tosissaan. Kotipaikkakunnasta, lapsiluvusta ja koko perheen käytöksestä päätellen heitä oli taidettu kyllä valmentaa itselleen valehtelun ja itsesuggestion taidoissa ihan koko kylän voimin...olen aika varma siitä, että heillä on myös tuolla taivaan suunnassa edelleenkin muutama mielikuvituskaveri taikavoimineen.

Nasse. kirjoitti:

ja olet "löytänyt" ratkaisun luomastasi jumalasta.

Sivullisesta näyttää kylläkin että "kehityksesi" on mennyt päivä päivältä huonompaan suuntaan.

Nyt revittelet jo hell-und-die lahkon seurassa.

Mitä seuraavaksi? Äärifundamentalismi?

diagnoosistasi.

"Nyt revittelet jo hell-und-die lahkon seurassa. "

Hei, minähän kuulun helluntaiseurakuntaan! Vaikka olen myös tiiviissä yhteistyössä luterilaisten seurakuntien kanssa.

"Sivullisesta näyttää kylläkin että "kehityksesi" on mennyt päivä päivältä huonompaan suuntaan."

Hmm...jos näin on sinun näkökulmastasi, keskustelujasi seuranneena, se tarkoittanee sitä, loittonen sinun hyvänä pitämästäsi suunnasta? KIITOS:)

Jos olisi mentaalisesti epätasapainossa, en voisi tehdä sitä työtä mitä teen. Työtäni varten pitää osoittaa lääkärintodistuksella olevansa tasapainossa ja tämän lisäksi esittää rikosrekisteriote.

Mentaalisesti epätasapainoiseksi epäilisin ihmistä, joka kirjoittelee useammalla nimimerkillä (Kelppu, Reiska, Elwen jne.) ja vaihtaa profiilinsa sukupuolta, liittää profiilinsa virheellisen valokuvan (ei siis omaansa), haukkuu ja sättii ihmisiä kusipäiksi, sortuu jatkuvasti alatyylisiin huomautuksiin, eikä edes yritä perustella (koska ei pysty) näkemyksiään. Kaikki perustelut ovat nimittelyyn ja herjaamiseen pohjautuvia, teini-ikäisen kehitysasteella olevan "aikuisen" vasta-argumentteja:"V....u sä oot idiootti."

Niihin toki syyllistyvät myös uskovat.
Kertoo siis enemmän ihmisestä, kuin vakaumuksen luonteesta.

Apostoli35 kirjoitti:

ja Hän vastasi.

"Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu."

Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?

Olematonta ei voi nähdä eikä kuulla, siinä koko juttu. Uskonnolliset kokemukset syntyvät aivoissa samalla alueella kuin epilepsia ja skitsofrenia. Niissäkin ihminen kuulee ääniä ja näkee näkyjä, jotka ovat hänelle itselleen ihan todellisia, mutta joita muut (joilla on terveet normaalisti toimivat aivot) eivät voi havaita.

Apostoli35 kirjoitti:

diagnoosistasi.

"Nyt revittelet jo hell-und-die lahkon seurassa. "

Hei, minähän kuulun helluntaiseurakuntaan! Vaikka olen myös tiiviissä yhteistyössä luterilaisten seurakuntien kanssa.

"Sivullisesta näyttää kylläkin että "kehityksesi" on mennyt päivä päivältä huonompaan suuntaan."

Hmm...jos näin on sinun näkökulmastasi, keskustelujasi seuranneena, se tarkoittanee sitä, loittonen sinun hyvänä pitämästäsi suunnasta? KIITOS:)

Jos olisi mentaalisesti epätasapainossa, en voisi tehdä sitä työtä mitä teen. Työtäni varten pitää osoittaa lääkärintodistuksella olevansa tasapainossa ja tämän lisäksi esittää rikosrekisteriote.

Mentaalisesti epätasapainoiseksi epäilisin ihmistä, joka kirjoittelee useammalla nimimerkillä (Kelppu, Reiska, Elwen jne.) ja vaihtaa profiilinsa sukupuolta, liittää profiilinsa virheellisen valokuvan (ei siis omaansa), haukkuu ja sättii ihmisiä kusipäiksi, sortuu jatkuvasti alatyylisiin huomautuksiin, eikä edes yritä perustella (koska ei pysty) näkemyksiään. Kaikki perustelut ovat nimittelyyn ja herjaamiseen pohjautuvia, teini-ikäisen kehitysasteella olevan "aikuisen" vasta-argumentteja:"V....u sä oot idiootti."

Niihin toki syyllistyvät myös uskovat.
Kertoo siis enemmän ihmisestä, kuin vakaumuksen luonteesta.

"Työtäni varten pitää osoittaa lääkärintodistuksella olevansa tasapainossa"

Mikäs lomake tuohon tarkoitukseen kelpaa ja kuinka lääkäri sen tasapainon toteaa?

Apostoli35 kirjoitti:

diagnoosistasi.

"Nyt revittelet jo hell-und-die lahkon seurassa. "

Hei, minähän kuulun helluntaiseurakuntaan! Vaikka olen myös tiiviissä yhteistyössä luterilaisten seurakuntien kanssa.

"Sivullisesta näyttää kylläkin että "kehityksesi" on mennyt päivä päivältä huonompaan suuntaan."

Hmm...jos näin on sinun näkökulmastasi, keskustelujasi seuranneena, se tarkoittanee sitä, loittonen sinun hyvänä pitämästäsi suunnasta? KIITOS:)

Jos olisi mentaalisesti epätasapainossa, en voisi tehdä sitä työtä mitä teen. Työtäni varten pitää osoittaa lääkärintodistuksella olevansa tasapainossa ja tämän lisäksi esittää rikosrekisteriote.

Mentaalisesti epätasapainoiseksi epäilisin ihmistä, joka kirjoittelee useammalla nimimerkillä (Kelppu, Reiska, Elwen jne.) ja vaihtaa profiilinsa sukupuolta, liittää profiilinsa virheellisen valokuvan (ei siis omaansa), haukkuu ja sättii ihmisiä kusipäiksi, sortuu jatkuvasti alatyylisiin huomautuksiin, eikä edes yritä perustella (koska ei pysty) näkemyksiään. Kaikki perustelut ovat nimittelyyn ja herjaamiseen pohjautuvia, teini-ikäisen kehitysasteella olevan "aikuisen" vasta-argumentteja:"V....u sä oot idiootti."

Niihin toki syyllistyvät myös uskovat.
Kertoo siis enemmän ihmisestä, kuin vakaumuksen luonteesta.

että alat kohta olemaan, mikäli kehitys jatkuu, vaaraksi itsellesi.

Siitä tuossa olin huolissani.

osoitetaan? kirjoitti:

"Työtäni varten pitää osoittaa lääkärintodistuksella olevansa tasapainossa"

Mikäs lomake tuohon tarkoitukseen kelpaa ja kuinka lääkäri sen tasapainon toteaa?

mm. kirjallisia psykologisia testejä, haastatteluja jne. Jos et luota lääkärin ammatitaitoon todeta ihmistä joko sairaaksi tai terveeksi, sille minä en voi mitään. Netissä ihmisen kommentit toisesta (omanikin) ovat vain mielikuviin perustuvia ja pohjautuvat vain ja ainoastaan siihen, mitä kukin tänne kirjoittaa. Kirjoitukset eivät kerro ihmisen elämästä juurikaan mitään, mutta jos uskova leimataan hulluksi sen takia, että uskoo Jumalaan, se on maallikkodiagnoosi, eikä silläkään ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Hyvin harva psykiatri tai psykologi passittaisi ketään hoitoon sen perusteella, että ihminen uskoo Jumalaan. Moni psykiatri ja psykologi on itsekin uskova, heitä kun löytyy kaikista ammattiryhmistä. Ja psykiatrit ja psykologit joutuvat käymään usein oman psykologisen koulutuksen voidakseen toimia ammatissaan. On siis puhtaasti tietämättömyyttä leimata ihminen hulluksi vain sen perusteella että tämä on uskova.

Toki uskovissakin on mielenterveysongelmaisia ja se usein johtuu siitä, että mielenterveysongelmista kärsivä on saattanut viimeisenä toivonaan hakea apua Jumalalta ja tullut uskoon, mutta itse sairaus ei ole parantunut.

Toinen syy mielenterveysongelmiin uskovien parissa on lakihenkisyys, jossa ei ole armolla osuutta eikä arpaa. Ihminen saatetaan alistaa sääntöjen ja kieltojen, epärealististen odotusten ja suoritusten alle, eikä ihmisen psyyke kestä sitä. Sellaista toimintaa sanoisin epäterveeksi uskonnollisuudeksi.

UPDATE_7878883 kirjoitti:

että alat kohta olemaan, mikäli kehitys jatkuu, vaaraksi itsellesi.

Siitä tuossa olin huolissani.

Mutta kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!

Millä tavalla ajattelet minun olevan vaaraksi itselleni?

Minäkin olen sinusta huollissani, sillä en ymmärrä, että mikä saa ihmisen muuntelemaan nikkejään, kirjoittamaan eri nikeillä ja tekeytymään naiseksi?

Outo huumorintaju? Ehkä minä en vain ymmärrä, että kirjoittelet palstalle kieli poskella ja sinusta on huvittavaa vaihdella virtuaalipersoonaa? Minusta olisi todella mielenkiintoista tavata sinut henk.koht ja haastatella hieman livenä, jotta näkisin sinun nonverbaalin kielenkäyttösi, ulkoisen olemuksesi ja todellisen persoonasi.

Apostoli35 kirjoitti:

mm. kirjallisia psykologisia testejä, haastatteluja jne. Jos et luota lääkärin ammatitaitoon todeta ihmistä joko sairaaksi tai terveeksi, sille minä en voi mitään. Netissä ihmisen kommentit toisesta (omanikin) ovat vain mielikuviin perustuvia ja pohjautuvat vain ja ainoastaan siihen, mitä kukin tänne kirjoittaa. Kirjoitukset eivät kerro ihmisen elämästä juurikaan mitään, mutta jos uskova leimataan hulluksi sen takia, että uskoo Jumalaan, se on maallikkodiagnoosi, eikä silläkään ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Hyvin harva psykiatri tai psykologi passittaisi ketään hoitoon sen perusteella, että ihminen uskoo Jumalaan. Moni psykiatri ja psykologi on itsekin uskova, heitä kun löytyy kaikista ammattiryhmistä. Ja psykiatrit ja psykologit joutuvat käymään usein oman psykologisen koulutuksen voidakseen toimia ammatissaan. On siis puhtaasti tietämättömyyttä leimata ihminen hulluksi vain sen perusteella että tämä on uskova.

Toki uskovissakin on mielenterveysongelmaisia ja se usein johtuu siitä, että mielenterveysongelmista kärsivä on saattanut viimeisenä toivonaan hakea apua Jumalalta ja tullut uskoon, mutta itse sairaus ei ole parantunut.

Toinen syy mielenterveysongelmiin uskovien parissa on lakihenkisyys, jossa ei ole armolla osuutta eikä arpaa. Ihminen saatetaan alistaa sääntöjen ja kieltojen, epärealististen odotusten ja suoritusten alle, eikä ihmisen psyyke kestä sitä. Sellaista toimintaa sanoisin epäterveeksi uskonnollisuudeksi.

yhtään mitään uskonnosta eikä jeesuksista, vaan siitä, millaisella lomakkeella tai tavalla se tasapainoisuus todetaan. Tuohon siis ei tullut vastausta ollenkaan, kiitos tyhjästä.

Naksahtaako sinulla aina jotenkin saarnausvaihe päälle, kun asetat sormet näppikselle vai miten tuo ryöpsähtely on selitettävissä?

järjellinen kirjoitti:

Olematonta ei voi nähdä eikä kuulla, siinä koko juttu. Uskonnolliset kokemukset syntyvät aivoissa samalla alueella kuin epilepsia ja skitsofrenia. Niissäkin ihminen kuulee ääniä ja näkee näkyjä, jotka ovat hänelle itselleen ihan todellisia, mutta joita muut (joilla on terveet normaalisti toimivat aivot) eivät voi havaita.

Ja varsinkin skitsofreniassa asiat ovat ihmiselle aivan totta, kuten sanoitkin. Erona uskovan kokemuksille, asiat tapahtuvat vain ko. ihmiselle.Raamatussa on monta mainintaa siitä, että myös muut ihmiset kokivat joko Jumalan äänen tai näkivät valon, Jumalan kirkastaessaan itsensä. Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen arviolta n. 600 ihmiselle, olivatko he kaikki skitsofreenikkoja? Tai kaikkien opetuslapsien olisi pitänyt olla sitä myöskin. Kaikkien miljoonien uskovien nykypäivänä teoriasi mukaan tulisi kärsiä joko epilepsiasta tai skitsofreniasta, huh, kauheata!

Minä en ole kuullut ääniä tai nähnyt näkyjä, mutta Jumalan puhe harvoin onkaan suoraa puhetta tai silminnähtäviä näkyjä. Jumalan puheeksi voidaan luokitella mm. selkeä johdatus tai ahaa-elämys selkeään kysymykseen tai rukoukseen. Toki joskus on vaikea erottaa ihmisen omaa oivalluskykyä tms., mutta Jumalan vastauksen ollessa kyseessä useimmiten vastaus tuleekin joltakin kolmannelta osapuolelta, eikä ihmisen itse keksimänä.

Epilepsiassa ihminen ei tietääkseni kuule ääniä, vaan hän saattaa lievässä muodossa "olla poissa" ja myöhemmin saada kouristelukohtauksia. En ainakaan ole kuullut, että epileptikko kärsisi samoista oireista kuin skitsofreenikko. Kumpaankin auttaa lääkitys, mutta tietääkseni uskovan kokemuksia Jumalasta ei ole vielä mikään lääkitys lopettanut:) Tiedän muutaman skitsofreenikon, joka on parantunut sairaudestaan uskoontulon myötä, mutta uskova voi sairastaa myös mielensairauksia, kuten mitä tahansa muitakin sairauksia.

Oma uskoni ei perustu vain uskonnollisiin kokemuksiin, jotka tapahtuvat itselle. Ne perustuvat myös Raamatun sanaan, opetukseen ja Pyhän Hengen työhön omassa elämässäni ja niiden ihmisten elämässä, joiden puolesta olen rukoillut tai muut ovat rukoilleet.

"Olematonta ei voi nähdä eikä kuulla, siinä koko juttu."

Kumman paljon tuosta olemattomasta on vuosituhansien aikana kirjoitettu, kerrottu ja edelleen keskustellaan ja tutkitaan. Jeesus on yksittäisenä henkilönä varmaan eniten aiheuttanut polemiikkia puolesta ja vastaan. Mahtaako olla yhtään historian henkilöä, josta olisi kinasteltu yhtä paljon tai tutkittu hänen elämäänsä? Raamattu on edelleen maailman eniten myyty kirja, se on käännetty lähes kaikille (yli90%) maailman kielille jne. Aika hyvin olemattomalta.

Meikäläisestäkin tuo olematon on pitänyt koko elämän suhteellisen hyvää huolta. Välillä on tullut kompuroitua, mutta aikaisemmin luulin, että minulla oli vain hyvää tuuria. Nyt huomaan, että Jumala tosiaan pitää huolta omistaan, ahdistuksen ja vainonkin keskellä. Fyysisesti saatamme kärsiä, mutta Jumalan rauha lepää sydämessä silti. Voin kertoa sinulle, että se rauha on juuri niin yliluonnollinen kuin Jeesus kuvasi sen olevan. Se ei ole kuten maailman antama rauha, vaan jumalallinen rauha.

Olen aivan samaa mieltä, tyhjästä on paha nyhjästä, eikä olematon auta ketään. Jumala vaan ei satu olemaan olematon, Hän On. "Minä olen se joka Olen."

ei kysytty kirjoitti:

yhtään mitään uskonnosta eikä jeesuksista, vaan siitä, millaisella lomakkeella tai tavalla se tasapainoisuus todetaan. Tuohon siis ei tullut vastausta ollenkaan, kiitos tyhjästä.

Naksahtaako sinulla aina jotenkin saarnausvaihe päälle, kun asetat sormet näppikselle vai miten tuo ryöpsähtely on selitettävissä?

" mm. kirjallisia psykologisia testejä, haastatteluja jne. Jos et luota lääkärin ammatitaitoon todeta ihmistä joko sairaaksi tai terveeksi, sille minä en voi mitään."

Oli heti tekstin alussa.
Vai halusitko vain saivarrella?

ei kysytty kirjoitti:

yhtään mitään uskonnosta eikä jeesuksista, vaan siitä, millaisella lomakkeella tai tavalla se tasapainoisuus todetaan. Tuohon siis ei tullut vastausta ollenkaan, kiitos tyhjästä.

Naksahtaako sinulla aina jotenkin saarnausvaihe päälle, kun asetat sormet näppikselle vai miten tuo ryöpsähtely on selitettävissä?

"Naksahtaako sinulla aina jotenkin saarnausvaihe päälle,"

Olet ilmeisesti joku, jonka kanssa olen kirjoitellut enemmänkin kun kerran käytät sanaa AINA, eikö sinulla ole kanttia käyttää tiettyä nikkiä, vai miksi lymyilet anonyymin nikin takana? Minulla on kyllä tietty epäilys kysyjästä, mutta olkoon.

Apostoli35 kirjoitti:

Mutta kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!

Millä tavalla ajattelet minun olevan vaaraksi itselleni?

Minäkin olen sinusta huollissani, sillä en ymmärrä, että mikä saa ihmisen muuntelemaan nikkejään, kirjoittamaan eri nikeillä ja tekeytymään naiseksi?

Outo huumorintaju? Ehkä minä en vain ymmärrä, että kirjoittelet palstalle kieli poskella ja sinusta on huvittavaa vaihdella virtuaalipersoonaa? Minusta olisi todella mielenkiintoista tavata sinut henk.koht ja haastatella hieman livenä, jotta näkisin sinun nonverbaalin kielenkäyttösi, ulkoisen olemuksesi ja todellisen persoonasi.

"Mutta kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!"

Kun sitä jumalaa ei ole oikeasti olemassa.

Ehkä osana ongelmaasi on että sinulta puuttuu normaali verrokkiryhmä. On vain noita työsi puolestaautettavia ja hell-und-die lahkolaisia.

Apostoli35 kirjoitti:

"Naksahtaako sinulla aina jotenkin saarnausvaihe päälle,"

Olet ilmeisesti joku, jonka kanssa olen kirjoitellut enemmänkin kun kerran käytät sanaa AINA, eikö sinulla ole kanttia käyttää tiettyä nikkiä, vai miksi lymyilet anonyymin nikin takana? Minulla on kyllä tietty epäilys kysyjästä, mutta olkoon.

Ei tarvitse epäillä, osun aika harvoin paikalle. Yksikin ketju riittää siihen, että sinusta voi käyttää sanaa "aina". ;)

Apostoli35 kirjoitti:

" mm. kirjallisia psykologisia testejä, haastatteluja jne. Jos et luota lääkärin ammatitaitoon todeta ihmistä joko sairaaksi tai terveeksi, sille minä en voi mitään."

Oli heti tekstin alussa.
Vai halusitko vain saivarrella?

Siis onko sinulla oikeasti todistus, jossa sinun sanotaan olevan tasapainoinen? Siis lääkärin lausunto siitä, että olet tasapainoinen?

Luulisi edes toisen noista kysymyksistä menevän perille asti. "Testit ja haastattelut" eivät nyt ole aiheena, nimittäin, vaan se todistus/sertifikaatti/lausunto/toteamus/PAPERI.

vieläkään? kirjoitti:

Siis onko sinulla oikeasti todistus, jossa sinun sanotaan olevan tasapainoinen? Siis lääkärin lausunto siitä, että olet tasapainoinen?

Luulisi edes toisen noista kysymyksistä menevän perille asti. "Testit ja haastattelut" eivät nyt ole aiheena, nimittäin, vaan se todistus/sertifikaatti/lausunto/toteamus/PAPERI.

jossa sanotaan, että on tehtävään soveltuva ja työkykyinen, on. Se on työnantajalla.

"Luulisi edes toisen noista kysymyksistä menevän perille asti. "Testit ja haastattelut" eivät nyt ole aiheena, nimittäin, vaan se todistus/sertifikaatti/lausunto/toteamus/PAPERI. "

No jo meni saivarteluksi, kaikista testeistä ja haastatteluista tulee lausunto, jos et sitä sattunut tietämään???

Tyydyttikö vastaus uteliaisuutesi?

ohikulkija... kirjoitti:

Ei tarvitse epäillä, osun aika harvoin paikalle. Yksikin ketju riittää siihen, että sinusta voi käyttää sanaa "aina". ;)

selvä.

UPDATE_7878883 kirjoitti:

"Mutta kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!"

Kun sitä jumalaa ei ole oikeasti olemassa.

Ehkä osana ongelmaasi on että sinulta puuttuu normaali verrokkiryhmä. On vain noita työsi puolestaautettavia ja hell-und-die lahkolaisia.

olen vakavasti pulassa.

""Mutta kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!"

Kun sitä jumalaa ei ole oikeasti olemassa. "

No sitten varmaan osaan pitää itsestäni hyvin huolta? Ei nimittäin ole elämässä juurikaan valittamista. Jos olen järjetön ja kyvytön, kuolen muutamassa vuodessa tai sitten Jumala on olemassa. Jos ei, en ole järjetön ja kyvytön. Kumpaa sinä veikkaat? Itseasiassa kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt logiikkasi mukaan kuolla jo aikaa sitten tai olla jopa suljetulla osastolla, avioliiton, työn ja ihan mukavan elämän sijaan?
Jos siis Jumalaa ei ole, miten selität tilanteeni?

"Ehkä osana ongelmaasi on että sinulta puuttuu normaali verrokkiryhmä. On vain noita työsi puolestaautettavia ja hell-und-die lahkolaisia."

Suurin osa ystävistäni on ei-uskovia, yksikään sukulaiseni ei ole uskossa, työkaverini eivät ole uskovia. Verrokkiryhmää siis löytyy ja sinä tietenkin rakas Nasse! Kuten olen aikaisemmin myös sanonut, touhuan luterilaistenkin kanssa paljon, sillä minulla on kaksoisjäsenyys (tiedätkö mitä se tarkoittaa?), tämän lisäksi minulla on tuttuja vapaaseurakunnassa, babtisteissa ja muut uskonnot mukaan otettuna, muslimeissa ja buddhalaisissa. Verrokkia ja mielenkiintoisia keskusteluja siis riittää!

Apostoli35 kirjoitti:

olen vakavasti pulassa.

""Mutta kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!"

Kun sitä jumalaa ei ole oikeasti olemassa. "

No sitten varmaan osaan pitää itsestäni hyvin huolta? Ei nimittäin ole elämässä juurikaan valittamista. Jos olen järjetön ja kyvytön, kuolen muutamassa vuodessa tai sitten Jumala on olemassa. Jos ei, en ole järjetön ja kyvytön. Kumpaa sinä veikkaat? Itseasiassa kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt logiikkasi mukaan kuolla jo aikaa sitten tai olla jopa suljetulla osastolla, avioliiton, työn ja ihan mukavan elämän sijaan?
Jos siis Jumalaa ei ole, miten selität tilanteeni?

"Ehkä osana ongelmaasi on että sinulta puuttuu normaali verrokkiryhmä. On vain noita työsi puolestaautettavia ja hell-und-die lahkolaisia."

Suurin osa ystävistäni on ei-uskovia, yksikään sukulaiseni ei ole uskossa, työkaverini eivät ole uskovia. Verrokkiryhmää siis löytyy ja sinä tietenkin rakas Nasse! Kuten olen aikaisemmin myös sanonut, touhuan luterilaistenkin kanssa paljon, sillä minulla on kaksoisjäsenyys (tiedätkö mitä se tarkoittaa?), tämän lisäksi minulla on tuttuja vapaaseurakunnassa, babtisteissa ja muut uskonnot mukaan otettuna, muslimeissa ja buddhalaisissa. Verrokkia ja mielenkiintoisia keskusteluja siis riittää!

täyttää vapaa-aika uskoa vahvistavilla tekijöillä.

Apostoli35 kirjoitti:

"Pienen pieni huomautus siitä, että et ole laittanut minun kommenttiani lainausmerkkeihin, jolloin sivullisen on vaikea erottaa mistä viestini loppuu ja sinun alkaa... "

Huomasin sen, mutta olin jo liian väsynyt muuttamaan asiaa. Olen pahoillani.

"Viestissäni yritin antaa kuvan, että kaikki minun keräämäni todisteet ihmeparantumisista puhuvat ihmeparantumisia vastaan, jolloin minulla ei ole mitään syytä uskoa niiden tapahtuvan. "

Olet aivan oikeassa. Ei sinulla olekkaan syytä uskoa niiden tapahtuvan.

"En ole yleensä uskonnollisuutta vastaan, vaan toivon ihmisten ajattelevan itse ja olevan itsenäisiä, kuten joissain tapauksissa uskovat nuoret tekevät pyrkiessään erottumaan massasta, mutta liiallisuuksiin mentäessä usko voi olla psyykkeelle vaarallista. Tiedät varmasti uskovia, joilla todellisuudentaju on heikentynyt. Ei kai hellarinuoria olla ajamassa samaan tilaan?"

Lakihenkinen uskonto on psyykkeelle vaarallista, sillä se asettaa ihmisen hartioille taakkoja, joita ihminen ei kykene kantamaan. Lakihenkisyyteen liittyy aina tiukat säännöt ja ulkoinen uskonnollisuus, josta poikkeavaa saatetaan mm. uhkailla. Kun viittaat todellisuudentajuun, mitä tarkoitat sillä? Vaarallista todellisuudentajun menetystä mielestäni edustaa sellainen toiminta, jonka seurauksena esim. ihmisen fyysinen terveys on vaarassa. Kun ihminen ei kykene tai hänen ei anneta pitää huolta itsestään ja perustarpeistaan. Terveessä kristillisyydessä harvoin esiintyy sellaista rajoittamista tai toimintaa, joka on uhka ihmisen terveydelle.

"Seurakunnissa opetetaan, että sairaudet paranevat rukouksilla, ihmisissä on pahoja henkiä ja niitä voidaan manata (ainakin Kankaanniemi opettaa), ihmiset leijuvat (näiden pahojen henkien voimasta) ja muutenkin tehdään selvä jako hengellisten ja maallisten asioiden välillä."

En tunne Kankaanniemeä, mutta näkisin, että ei ole väärin sanoa, että sairaita paranee rukouksen avulla, mutta jos opetetaan, että kaikkien pitää parantua ja jos ei parane, on uskossa vikaa, se on väärin. En kannata ns. menestysteologiaa, jonka mukaan ihmisen terveys tai maallinen menestys olisi todiste hyvästä jumalasuhteesta. Se asettaa sairastelevat ja taloudellisesti ahdingossa olevat uskovat eri asemaan, vaikka he kokisivat muuten Jumalan siunausta elämässään. Menestysteologia on vastoin Jeesuksen opetuksia ja apostolien kärsimyksien osoittamaa ristintietä. Toki Jumala voi antaa terveyttä ja maallistakin hyvää uskovalle, mutta se ei ole palkinto hyvästä palveluksesta!

Hengelliselle ihmiselle ei ole erikseen maallisia tai hengellisiä asioita. Jos ihminen toimii Hengessä, hänelle kaikki mitä hän tekee, on hengellistä, vaikka se olisi ikäänkuin maallista. Siksi on harhaanjohtavaa mm. puhua erikseen maallisesta työstä tai hengellisestä työstä.

"Tampereella Usko Katto kehotti Wake Upissa hellarinuoria pitämään paastoa maallisista asioista. Hän kehotti heitä esim. kuuntelemaan muutaman viikon aikana vain hengellistä musiikkia, lukemaan vain hengellistä kirjallisuutta ja pysymään lähellä Jumalaa, esim. rukoilemalla."

Ihmisiä myös kehoitetaan hiljentymään, olemaan erossa työasioista, vetäytymään luontoon lataamaan akkuja. Jos koet hengelliseen ympäristöön vetäytymisen vaarana todellisuudentajulle, esitän edelleen kysymyksen, mikä on todellisuus? Luontoon vetäytyminen koetaan hyvänä, se on irtiotto jokapäiväisestä maailmasta, tekniikan ja kulutuksen ympäristöstä, mutta siltikin hyvin harva elää jokapäiväisesti luonnossa. Vaarantaako siis luontoon vetäytyminen nykyaikaisen maailman aiheuttamaa todellisuudentajua? Luonnossa ei nimittäin päde samat asiat kuin modernissa maailmassa. Kumpi on todellisuutta? Elämä luonnossa vai esim. kaupungissa?

Hälyttävää on pysyvä eristäytyminen, kieltojen ja rajoitusten asettaminen ja omien valintojen estäminen. Myös jatkuva syyllistäminen tai maailman tuomitseminen voi olla merkki epäterveestä uskonnollisuudesta, sillä se aiheuttaa vain negatiivisuutta ja usein myös ahdistusta ihmisissä.

"Uskon, että tälläinen opetus saattaa hämärtää heikkouskoisten nuorien todellisuudentajua ja jossain pisteessä he todella alkavat uskomaan kaikkeen, mitä edessä olevat auktoriteetit puhuvat varsinkin, jos he ruokkivat itseään vain hengellisellä materiaalilla."

Riippuu hengellisestä materiaalista. Itseasiassa useat hengelliset materiaalit nimenomaan estävät auktoriteetteihin sokeasti uskomisen. Suosittelen tutustumaan mm. Mauri Vikstenin kirjaan "Armo-avain yltäkylläiseen elämään." Se käsittelee armon ja lakihenkisyyden suhdetta kristillisyydessä.

Helluntailaisuudessa ja yleisesti ottaen muissakin kristillisissä seurakunnissa ei kumarreta tiettyjä ihmisiä tai heidän opetuksiaan ainoina oikeina, eikä myöskään kielletä itse ottamasta selvää asioista ja mikä tärkeintä, ollaan oppimassa se asia, ettei kuuluminen tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon ole pelastuksen ehto.

"En tiedä miten maailmankaikkeus on syntynyt, mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava. Vielä vähemmän todennäköistä olisi, että Jumala olisi juuri sellainen minkälaiseksi kristinusko Hänet kuvailee. "

Kristinuskon Jumala on kuten Jeesus on kuvailtu. Mutta Hän on myös Vanhan testamentin Jumala.

"mutta se ei tarkoita, että Jumala olisi olemassa tai että tämä luojajumala olisi hyvä ja rakastava."

Itseasiassa ihmiskunnan kannalta olennainen asia on juuri se, että jos Jumala on olemassa, että Hän nimeomaan on hyvä ja rakastava. Jos Hän ei olisi, olisimme paljon pahemmassa pulassa kuin nyt olemme. Ainoastaan rakastava ja hyvä Jumala haluaa poistaa pahuuden, rankaista syyllisiä ja armahtaa katuvia. Paha ja ei-rakastava jättää tuomitsematta syylliset, antaa pahan jatkua ikuisesti, eikä armahda ketään, vaikka kuinka anoisimme. Hän myös sallisi kaiken, puuttumatta asiohin mitenkään. Muista, että välinpitämättömyys ja kaiken suvaitseminen ei ole välttmättä merkki hyvyydestä, vai oletko sitä mieltä? Välillä vaikuttaa siltä, että Jumalan kyllä odotetaan poistavan pahuuden ja rankaisevan syyllisiä, mutta silti Hänen odotetaan sallivan kaiken, jotta Hän olisi hyvä ja rakastava? Hyvä ja rakastava Jumala ei salli syntiä eikä pahuutta.

"Perustelet kristinuskon valintaa sillä, että se on helpompaa kuin muut uskonnot? Kun ei itse tarvitse ponnistella..? Ehkä ymmärsin hiukan väärin, mutta se johtuu siitä, että asettelit sanasi kuten asettelit. "

Ei uskossa eläminen välttämättä helppoa ole, mutta kristinuskon mukaan kukaan ihminen ei kykene ansaitsemaan omilla teoillaan Taivaspaikkaa, eli pelastusta. Mutta kenenkään ei sitä myöskään tarvitse yrittää, sillä kristinuskon mukaan Kristus teki jo kaiken. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että armo oikeuttaisi elämään ihan miten vain, mutta kun ihminen tajuaa olevansa armahdettu ja syyttömäksi julistettu, kiitollisuus siitä saa ihmisen haluamaan elämänmuutosta, parannuksen tekoa ja siihenkin kristinuskon mukaan saa apua Jumalalta. Kristinuskon mukaan Pyhä Henki tulee ihmiseen ja Kristus meissä tekee jatkuvaa muutostyötä ja se näkyy elämässä, mitä enemmän annamme Hänelle tilaa, oman itsekkään luontomme sijaan. Silloin toteutuu käsky: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Kristinuskon mukaan tie pelastukseen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jeesuksen ristintyöhön ja ihminen syntyy uudelleen, ylhäältä. Sitäkään ihminen ei voi tehdä itse, vaan sekin on Jumalasta lähtöistä. Jumala tarvitsee siihen vain ihmisen halun ja luvan. Kristinusko on kuin purjevene. Pitää vain tajuta levittää purjeet myötätuulessa, niin vene kulkee. Jos ei tajua, joutuu soutamaan tajuamatta mahdollisuutta kulkea tuulen mukana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myrskyjä olisi, mutta niissäkin Jumala on vierellä.

"Pidän kuitenkin toimintaa hiukan arveluttavana, koska olen huomannut, että uskosta on elämässä harvoin hyötyä ja joissain tapauksissa se voi olla jopa vaarallista... "

Millaista hyötyä tarkoitat? Itse olen uskon kautta löytänyt vaimon, ihanan mummonmökin, sisäisen varmuuden siitä, että Jumala kantaa pimeinäkin päivinä, irtauduin työpaikasta, jossa oli paljon epätervettä toimintaa, ja päivittäin Jumala vahvistaa uskoani, vaikka epäuskon hetkiäkin on, mutta ne koskevat lähinnä Jumalan toimintaa, eikä olemassaoloa. Hän ei aina toimi kuten toivoisin;(.
Minulle usko avasi aivan toisenlaisen maailman. Vaikka maailmassa kuohuisi, uskon että Jumala on myös pahimmissa myrskyissä läsnä, mutta useimmiten hiljaisessa tuulen huminassa.

"Luulisi sinun tietävän, että tällä palstalla tuollainen abstrakti 'Jeesus julistus' ei saa kauheasti painoarvoa, vaan sydäntämme lämmittää hyvät perustelut ja faktat."

Kysyit, että miksi sinun pitäisi valita kristinusko, ja siihen vastasin. Toinen perustelu on se, että usein ihmiset toivovat voivansa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä tai saattavat sanoa, että jos saisi kelattua aikaa taaksepäin, he toimisivat toisin. No, kristinuskon mukaan ihminen voi aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä kun ihminen pyytää tekojaan anteeksi Kristuksen nimessä, hän ne myös saa anteeksi. Kaikki vanha on mennyttä ja uusi tullut tilalle. Silloin ihminen todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä, vastasyntyneenä! Hän voi joutua omantunnontuskien takia pyytämään tekojaan oikeasti anteeksi myös ihmisiltä, jos se on mahdollista, mutta sisäisesti hän saa kaiken anteeksi Jumalalta. Muutos voi olla nopea tai sitten prosessi, mutta se on täydellinen eräänä päivänä, jos ihminen antaa Jumalan muuttaa itseään yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, kuten Paavali sanoisi.

"Minä väitän, että monet uskovat Jeesukseen ilman ainuttakaan omakohtaista kokemusta Jumalasta. Uskovien vanhempien lapset uskovat monissa tapauksissa Jumalaan. He ovat kasvaneet uskoon."

Minä en ole kasvanut uskoon, mutta allekirjoitan tuon näkemyksen myös yhtenä asiana uskoontulon tekijöistä. Mutta kuitenkin kristinuskon mukaan usko ei ole ihmisestä lähtöistä, vaan Jumalan lahja, eli se tulee ihan muualta kuin kasvatuksen tuloksena. Kasvatuksen tuloksena ihminen toki voi helpommin valita sen, että avaa oven uskolle, kun Jeesus kolkuttaa.

"Toisaalta monen kausaliteetin taju ei ole aivan kohdallaan. Ihminen uskoo sen mitä haluaa uskoa. Jos rukoillessa tulee hyvä fiilis, niin monet haluavat uskoa, että se on vastaus Jumalalta. Jos ylistäessä tulee hyvä fiilis, monet kiittävät siitä Jumalaa. Monet kiittävät perheestään, työpaikastaan ja asunnostaan. Fakta on kuitenkin, että yhdestäkään näistä tapahtumasta ei voida vetää johtopäätöstä, että Jumala olisi millään tavalla mukana prosessissa saatika että Jumala olisi olemassa. Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta."

Miten selität ne uskovat, jotka kiittävät Jumalaa silloinkin kun mikään ei mene hyvin ja fiilikset ovat mahdollisimman huonot? Me tarkastelemme uskoa usein hyvinvoinnissa elävän länsimaalaisen silmin, mutta pitää muistaa, että uskovia on tällä hetkellä ehkä eniten juuri kolmansissa maissa ja erittäin ankeissa oloissa. Voisi siis kuvitella, että fiilispohjainen uskominen kokisi nolon lopun siellä? Myönnän väitteessäsi olevan perää ja se on eräs karismaattisene liikehdinnän ongelmakohta. Usko voi nopeasti olla vain fiilisten perässä juoksemista, mikä kuvaa ehkä enemmänkin nykyajan elämyshakuista maailmaa, mutta usko on enemmän kuin hyvä fiilis. Se on kuin avioliitossa oleva rakkaus, joka kestää silloinkin kun ei ole niin hyvä fiilis...;) Ymmärrätkö mitä yritän ajaa takaa? Usko on muutakin kuin fiilis tai tunne. Se on Jumalan kanssa elämistä, kahdensuuntainen suhde, lapsi-vanhempi, mutta toisaalta myös työsuhde. Uskova on Jumalan yhteistyökumppani, lapsi ja myös rakkauden kohde, enkä tarkoita mitään romanttista rakkautta, vaan ihmistä muuttavaa ja kasvattavaa rakkautta.


"Joskus aikoinaan pidin itsekkin rukouksen jälkeen tullutta hyvää oloa todisteena Jumalan olemassaolosta. Hiukan vanhempana tajusin, että näiden asioiden välille ei voida vetää minkäänlaista syy-seuraus suhdetta. "

Rikoksen tekemisestä voi jollekin tulla hyvä olo, itsensä viiltelemisestä tai päihteiden käytöstä myöskin. Onko se siis merkki siitä, että toimii oikein tai on oikeassa? Ei. Siksi uskoakaan ei pitäisi perustaa siihen, että miltä tuntuu tai millaisen olon rukous aiheuttaa. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että fiiliksen ja Jumalan olemassaolon välillä ei välttämättä ole syy-seuraus suhdetta. Jumalan läsnäolon kokeminen voi aiheuttaa hyvän fiiliksen, mutta hyvä fiilis ei välttämättä ole merkki Jumalan olemassaolosta tai läsnäolosta. Paavalilla tuskin oli kovinkaan hyvä fiilis, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Väittäisin jopa, että aivan päinvastoin.

"Jumala sanoo, tee mitä tahdot, mutta jos teet väärän valinnan, sinua kidutetaan ikuisesti helvetissä. Tämä hyvä herra ei ole vapaata tahtoa. Se on sukua miehelle joka kertoo tyttöystävälleen, "Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle". Kun mies sanoo tämän, kutsumme häntä psykopaatiksi vaadimme hänen vangitsemista/teloittamista. Kun jumala sanoo saman, annamme hänelle rakkautemme ja rakennamme kirkkoja hänen kunniakseen."
- William C. Easttom II

""Tee mitä tahdot, mutta jos jätät minut, etsin sinut käsiini ja ammun aivosi pihalle"

Minun näkemykseni:"Tee mitä tahdot, olen varoittanut sinua siitä toisesta miehestä, hän td. ampuu aivosi pellolle, niin paha hän on. Se on seuraus, jos jätät minut ja valitset tuon pahan miehen."

Koska Raamatun mukaan kaikkien maallisten valintojen yläpuolella ihmisellä on kaksi valintaa, joiden välillä ei ole kompromisseja. Joko paholainen tai Jumala. Ihminen joka ei valitse Jumalaa, on paholaisena armoilla, hänen puolellaan tahtomattaankin. Jumala passittaa aikojen lopussa paholaisen sinne minne tämä kuuluu ja sinne menevät myös kaikki ne, jotka valitsivat paholaisen kieltämällä Jumalan. Yksikään ihminen ei mene helvettiin tietämättömyyttään, eikä kukaan mene sinne väkisin tai pakotettuna. Sinne mennään tietoisesta valinnasta.

On mielenkiintoista, että Jumalan ja ihmisen toimintaa on sallittua verrata aina Jumalaa syyttävissä kannanotoissa, mutta jos minä esim. otan maallisen esimerkin kasvatuksesta tai kokemuksellisesta oppimisesta, rikostuomioistuimesta, vedotaan heti Jumalan kaikkivaltiuteen ja sanotaan, etteivät esimerkit ole vertailukelpoisia. Miksi siis esilletuomasi esimerkkikään olisi? Toisaalta helvetin kokeminen ko. olevalla herralla vaikuttaisi olevan aika synkkä ja kuva helvettiin joutumisesta rinnastettuna kuolemantuomioon. Jokainen itseään hyvänä pitävä kokee helvetin epäreiluna kohteluna suhteessa ihmisen hyvyyteen. "Enhän minä ole mikään murhaaja tai parantumaton rikollinen, itseasiassa olen kohtalaisen hyvä ihminen."
Tällaisia ajatuksia pohtiessaan ihmisen tulisi tutustua Jeesuksen elämään ja kohtaloon. Kuinka moni on absoluuttisen hyvä? Valmis kuolemaan syyttömänä syyllisten puolesta? Olisitko sinä? Minä en. Jeesus tuli palvelemaan, ei palveltavaksi. Kuinka moni pystyy elämään tätä todeksi jokapäiväisessä elämässä? Olemaan vain antajapuolella, vaatimatta mitään takaisin? Ei kukaan. Kukaan ihminen ei ole täysin hyvä, vaikkei pahakaan. Mutta Taivaaseen ei pääse yhtään ripausta pahuutta. Sinne ei mene kohtalaisen synnittömät tai vain vähän pahaa tehneet. Ilman Kristusta sinne ei mene kukaan. Ilman Kristusta kaikki menevät helvettiin, sekä ns. hyvät että pahat ihmiset, koska kukaan ei ole kumpaakaan täydellisesti. Vain paholainen on täysin paha ja Jumala hyvä. Jumala vihaa pahuutta niin paljon, että tuhoaa sen. Jos ihminen ei luovu pahuudesta ja synnistä, hän tuhoutuu sen mukana. Kun ihminen pukee Kristuksen ylleen Pyhässä Hengessä syntyneenä, Kristus on kilpi Jumalan vihalle pahuutta kohtaan. Hän näkee vain Kristuksen ja Hänen ristintyönsä siihen uskovassa ihmisessä. Siksi usko Kristukseen on niin tärkeää. Hän kärsi, jottei yhdenkään ihmisen tarvitsisi enää kärsiä Jumalan vihaa ja tuomiota. Ihminen, joka ei sitä usko, on suojaton ja jo tuomittu.

"Yritän olla avoin uusille ajatuksille ja mietteille, mutta näin entisenä uskovana tuo julistuksesi ei herättänyt suurempia tajunnanvirtoja..."

Entisenä uskovana? Ehkäpä tunsit vain uskon uskonnollisen puolen ennen, fiilismaailman, mutta et henkilökohtaisesti Jeesusta? Tämä nyt on vain minun spekulaatiotani.

Toisaalta, Kristus vie loppuun sen työn, jonka on jokaisessa uskovassa aloittanut, vaikka me välillä lankeaisimme muille poluille. Sinä olet nyt kääntänyt selkäsi uskolle ja nimenomaan Kristukselle, mutta niin on moni muukin tehnyt.

Jokaisen ihmisen on itse tiensä löydettävä ja toivotankin sinulle onnellista taivallusta ja uusia löytöjä, olivat ne mitä tahansa.

Mielestäni sinulla on oikeus etsiä tietäsi, ehkä joskus löydät takaisin ristin luokse, en tiedä.

Kiitos asiallisista vastauksistasi!

P.S Jos jaksat, lue Jeesuksen kylväjävertaus.

taisi jo kuolla... Itse ainakin, rankan sunnuntai-illan jäljiltä, polvea ja päätä pakottaen, jäädän pahemmin kuin pakastin... Meikäläiseltä on turha nyt odottaa mitään fiksua kommenttia, mutta kun lupasin, että maanantaina, niin yritetään sitten. Leikkiähän tämä vain on ;-D


"Lakihenkinen uskonto on psyykkeelle vaarallista, sillä se asettaa ihmisen hartioille taakkoja, joita ihminen ei kykene kantamaan."


Suomessa uskonnot ovat aika harmittomia. Joistain lahkoista aiheutuu sivuvaikutuksia, mutta vahingot koskettavat marginaalista osaa väestöstä (kannattaa käydä tutustumassa http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ ). Turha sitä on kai jauhaa luterilaisuuden tai helluntaiuskovaisuuden vaarallisuudesta, koska 99%:sesti ne ovat vain harmitonta hauskanpitoa (eli kivaa yhdessä oloa ja kitaran soittelua, ylistäminen varsinkin on aika hauskaa puuhaa...). Toisaalta olen jutellut ahdistuneen, paniikkihäiriöistä kärsivän luterilaisen kanssa, joka sai rassattua mielensä aika rajoille hellaripiireissä... Tiedän, että on turha ruveta syyttämään helluntaiseurakuntaa, koska tilastollisesti tietty määrä ihmisistä kärsii psyykkisistä sairauksista, eikä uskon ja näiden sairauksien välille voi vetää minkäänlaista syy-yhteyttä. Yhtä hyvin voisi syyttää hänen ammattiaan... Voi olla, että hän kärsisi näistä sairauksista ilman uskontoakin. Nyt päästäänkin siihen, mitä tuossa äsken totesit: hänen uskonsa on todella lakihenkistä. Toivon, että hän pääsisi noiden ongelmien yli, koska itsekkin olen kokenut paniikkihäiriön ja tiedän miltä se tuntuu. En uskalla edes kuvitella minkälaista elämä olisi, jos saisi paniikkihäiriöitä vähän väliä... Lisäksi hän kärsii unettomuudesta ja se vaikuttaa todella voimakkaasti elämänlaatuun...

Olen tarkastellut kristinuskoa todella monesta näkökulmasta ja näen useita syitä, minkä takia kannattaisi kannustaa ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen, mutta olen nähnyt hiukan myös sitä tietynlaista pimeää puolta. Se saa minut ottamaan askeleen kauemmas kristunskosta...


"Miten selität ne uskovat, jotka kiittävät Jumalaa silloinkin kun mikään ei mene hyvin ja fiilikset ovat mahdollisimman huonot?"

Et täysin sisäistänyt tarkoittamaani. Rautalankamalli:
Rukoillaan --> tulee hyvä olo --> koetaan hyvä olo rukousvastaukseksi.
Rukoillaan --> tulee huono olo --> koetaan huono olo rukousvastaukseksi.

Uskovan näkökulmasta, oli se positiivinen vastaus tai negatiivinen vastaus, on se silti vastaus. Ja se on todiste Jumalan olemassaolon puolesta. Todellisuudessa kyseiselle johtopäätökselle ei ole minkäänlaisia perusteita.


"Mutta kuitenkin kristinuskon mukaan usko ei ole ihmisestä lähtöistä, vaan Jumalan lahja, eli se tulee ihan muualta kuin kasvatuksen tuloksena."

Olisi hyvä, että uskovat sisäistäisivät kyseisen asian. Jos minä saisin jonkun lahjan, niin en näkisi kovin järkevänä vaihtoehtona lähteä "kiitollisuudesta" juoksemaan ympäri kaupunkia ja uhkailemaan ihmisiä helvetillä, jos he eivät ota lahjaa vastaan... Ehkä iloitsisin sisäisesti lahjasta ja miettisin tykönäni ovatko muutkin saaneet samanlaisen lahjan, mutta sehän ei loppupeleissä olisi minun asiani...


ps. Sulla taitaa olla aika terve usko ja saat siitä pointsit himaan. Tällä palstalla häiriköivät toiset kristityt tekevät aikamoista hallaa uskovien imagolle. Mitä mieltä olet heidän toiminnastaan? Kannatatko sitä, että täällä vähän väliä käydään tuomitsemassa ateistit helvettiin?

jill kirjoitti:

taisi jo kuolla... Itse ainakin, rankan sunnuntai-illan jäljiltä, polvea ja päätä pakottaen, jäädän pahemmin kuin pakastin... Meikäläiseltä on turha nyt odottaa mitään fiksua kommenttia, mutta kun lupasin, että maanantaina, niin yritetään sitten. Leikkiähän tämä vain on ;-D


"Lakihenkinen uskonto on psyykkeelle vaarallista, sillä se asettaa ihmisen hartioille taakkoja, joita ihminen ei kykene kantamaan."


Suomessa uskonnot ovat aika harmittomia. Joistain lahkoista aiheutuu sivuvaikutuksia, mutta vahingot koskettavat marginaalista osaa väestöstä (kannattaa käydä tutustumassa http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ ). Turha sitä on kai jauhaa luterilaisuuden tai helluntaiuskovaisuuden vaarallisuudesta, koska 99%:sesti ne ovat vain harmitonta hauskanpitoa (eli kivaa yhdessä oloa ja kitaran soittelua, ylistäminen varsinkin on aika hauskaa puuhaa...). Toisaalta olen jutellut ahdistuneen, paniikkihäiriöistä kärsivän luterilaisen kanssa, joka sai rassattua mielensä aika rajoille hellaripiireissä... Tiedän, että on turha ruveta syyttämään helluntaiseurakuntaa, koska tilastollisesti tietty määrä ihmisistä kärsii psyykkisistä sairauksista, eikä uskon ja näiden sairauksien välille voi vetää minkäänlaista syy-yhteyttä. Yhtä hyvin voisi syyttää hänen ammattiaan... Voi olla, että hän kärsisi näistä sairauksista ilman uskontoakin. Nyt päästäänkin siihen, mitä tuossa äsken totesit: hänen uskonsa on todella lakihenkistä. Toivon, että hän pääsisi noiden ongelmien yli, koska itsekkin olen kokenut paniikkihäiriön ja tiedän miltä se tuntuu. En uskalla edes kuvitella minkälaista elämä olisi, jos saisi paniikkihäiriöitä vähän väliä... Lisäksi hän kärsii unettomuudesta ja se vaikuttaa todella voimakkaasti elämänlaatuun...

Olen tarkastellut kristinuskoa todella monesta näkökulmasta ja näen useita syitä, minkä takia kannattaisi kannustaa ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen, mutta olen nähnyt hiukan myös sitä tietynlaista pimeää puolta. Se saa minut ottamaan askeleen kauemmas kristunskosta...


"Miten selität ne uskovat, jotka kiittävät Jumalaa silloinkin kun mikään ei mene hyvin ja fiilikset ovat mahdollisimman huonot?"

Et täysin sisäistänyt tarkoittamaani. Rautalankamalli:
Rukoillaan --> tulee hyvä olo --> koetaan hyvä olo rukousvastaukseksi.
Rukoillaan --> tulee huono olo --> koetaan huono olo rukousvastaukseksi.

Uskovan näkökulmasta, oli se positiivinen vastaus tai negatiivinen vastaus, on se silti vastaus. Ja se on todiste Jumalan olemassaolon puolesta. Todellisuudessa kyseiselle johtopäätökselle ei ole minkäänlaisia perusteita.


"Mutta kuitenkin kristinuskon mukaan usko ei ole ihmisestä lähtöistä, vaan Jumalan lahja, eli se tulee ihan muualta kuin kasvatuksen tuloksena."

Olisi hyvä, että uskovat sisäistäisivät kyseisen asian. Jos minä saisin jonkun lahjan, niin en näkisi kovin järkevänä vaihtoehtona lähteä "kiitollisuudesta" juoksemaan ympäri kaupunkia ja uhkailemaan ihmisiä helvetillä, jos he eivät ota lahjaa vastaan... Ehkä iloitsisin sisäisesti lahjasta ja miettisin tykönäni ovatko muutkin saaneet samanlaisen lahjan, mutta sehän ei loppupeleissä olisi minun asiani...


ps. Sulla taitaa olla aika terve usko ja saat siitä pointsit himaan. Tällä palstalla häiriköivät toiset kristityt tekevät aikamoista hallaa uskovien imagolle. Mitä mieltä olet heidän toiminnastaan? Kannatatko sitä, että täällä vähän väliä käydään tuomitsemassa ateistit helvettiin?

Muutama ajatus.

"(kannattaa käydä tutustumassa http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ )."

On tuttu, Jehovien sivuille yrittäessä kyseinen linkki vilahtaa aika usein esiin...;) Ei vaan, olen opiskeluni ja työni puolestakin tutustunut ja aikoinaan vain uteliaisuudesta, kun olin buddhalaisuudesta kiinnostunut ja sekin oli listattu ko. sivuilla. Se oli silloin minulle ylläri.

"Et täysin sisäistänyt tarkoittamaani. Rautalankamalli:
Rukoillaan --> tulee hyvä olo --> koetaan hyvä olo rukousvastaukseksi.
Rukoillaan --> tulee huono olo --> koetaan huono olo rukousvastaukseksi. "

Perustan uskoni muuhun kuin olotilaan, kuten olenkin kai jo maininnut.

"ps. Sulla taitaa olla aika terve usko ja saat siitä pointsit himaan. Tällä palstalla häiriköivät toiset kristityt tekevät aikamoista hallaa uskovien imagolle. Mitä mieltä olet heidän toiminnastaan? Kannatatko sitä, että täällä vähän väliä käydään tuomitsemassa ateistit helvettiin?"

Kannatan valoon katsomista, oli kyse rististä tai positiivisesta ajattelusta pessimismin ja otsarypistelyn sijaan. Tämän lisäksi, tuomiovalta ei ole meillä uskovilla muutenkaan. Mielestäni kristinuskon perussanoma on toivo, eikä toisten tuomitseminen.

Apostoli35 kirjoitti:

Muutama ajatus.

"(kannattaa käydä tutustumassa http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ )."

On tuttu, Jehovien sivuille yrittäessä kyseinen linkki vilahtaa aika usein esiin...;) Ei vaan, olen opiskeluni ja työni puolestakin tutustunut ja aikoinaan vain uteliaisuudesta, kun olin buddhalaisuudesta kiinnostunut ja sekin oli listattu ko. sivuilla. Se oli silloin minulle ylläri.

"Et täysin sisäistänyt tarkoittamaani. Rautalankamalli:
Rukoillaan --> tulee hyvä olo --> koetaan hyvä olo rukousvastaukseksi.
Rukoillaan --> tulee huono olo --> koetaan huono olo rukousvastaukseksi. "

Perustan uskoni muuhun kuin olotilaan, kuten olenkin kai jo maininnut.

"ps. Sulla taitaa olla aika terve usko ja saat siitä pointsit himaan. Tällä palstalla häiriköivät toiset kristityt tekevät aikamoista hallaa uskovien imagolle. Mitä mieltä olet heidän toiminnastaan? Kannatatko sitä, että täällä vähän väliä käydään tuomitsemassa ateistit helvettiin?"

Kannatan valoon katsomista, oli kyse rististä tai positiivisesta ajattelusta pessimismin ja otsarypistelyn sijaan. Tämän lisäksi, tuomiovalta ei ole meillä uskovilla muutenkaan. Mielestäni kristinuskon perussanoma on toivo, eikä toisten tuomitseminen.

"Kannatan valoon katsomista, oli kyse rististä tai positiivisesta ajattelusta pessimismin ja otsarypistelyn sijaan. Tämän lisäksi, tuomiovalta ei ole meillä uskovilla muutenkaan. Mielestäni kristinuskon perussanoma on toivo, eikä toisten tuomitseminen."

Hyvä meininki. Pidä siitä kiinni! ;D

jill kirjoitti:

"Kannatan valoon katsomista, oli kyse rististä tai positiivisesta ajattelusta pessimismin ja otsarypistelyn sijaan. Tämän lisäksi, tuomiovalta ei ole meillä uskovilla muutenkaan. Mielestäni kristinuskon perussanoma on toivo, eikä toisten tuomitseminen."

Hyvä meininki. Pidä siitä kiinni! ;D

Yritän avata kadotus/pelastus-ajatusta ja niihin liittyvää julistusta.

Ensinnäkin ajattelen niin, että ihminen jolla on terve itsetunto ja -tuntemus, voi elää sovussa muiden kanssa. Hänen ei tarvitse uhkailla, panetella, kirota tms. Vaikka hän olisikin eri mieltä, hän ei koe henkilökohtaiseksi tappioksi toisen erilaista maailmankuvaa tai uskoa. Olen kuullut opetusta, jossa korostetaan kaikkien puolesta rukoilua (äänetöntä) eli kaikkien ihmisten siunaamista ja varjeluksen pyytämistä myös niille, jota itseä vainoavat. Tämä opetushan perustuu puhtaasti Jeesuksen opetuksiin, mutta pitää sisällään aikamoisen armon, tuomitsemisen sijaan. Kun ihminen alkaa rukoilemaan toisten ihmisten puolesta ja siunaamaan heitä mielessään, rukoilemaan heille varjelusta heidän elintavoistaan, mielipiteistään, uskonnostaan huolimatta, se vaikuttaa myös ihmisen suhtautumiseen. No, tietenkin uskon, että se myös kuullaan...:) Mutta sillä on myös vaikututus uskovan asenteisiin. Muita ei enää tuomitse, tai jopa kiroa helvettiin, kuten välillä kuulee tehtävän.

Tätä asiaa voisi toki verrata postitiiviseen ajatteluun ja myönteisyyden lisäämiseen elämässä. Buddhalaisuudessa opetetaan empatian opettelua ja empatian mietiskelyä. Kristinuskossa puhutaan rakkaudesta ja ennenkaikkea palvelevasta rakkaudesta. Ihmistä muutavasta, ei romanttisesta (sekin kyllä muutaa ihmistä) rakkaudesta, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, mutta ei halua jättää ihmistä siihen tilaan (esim. syntiseen elämään).

Kristityn pitäisi tosin muistaa, että muutostyön tekeminen ei ole ihmisen tehtävä, vaan palveleva rakkaus on ainoa tehtävä.

Me usein unohdamme sen. Voisi sanoa, että meidän tehtävämme on kertoa siitä mitä Jeesus teki ristillä ja miksi, loppu on Jumalan ja kuulijan välinen asia. Toki voi keskustella ja joskus "väitelläkin", mutta sekin pitäisi tapahtua toista kunnioittavassa hengessä ja sävyssä, ei koskaan pilkaten tai nöyryyttäen ja syyttäen. Lakihenkisyyden yksi tunnusmerkki on syyllistäminen ja alistaminen. Jos tarkastellaan esim. Jeesuksen toimintaa, hän ei koskaan syyllistänyt syntistä tai elämässään epäonnistunutta ihmistä. Ei, Hän sanoi useimmille vain:"Seuraa minua", tai "Tänään minä syön päivällistä kotonasi."

Kuinkahan moni meistä uskovista kykenee samaan? Tuntuu, että usein edellytämme ENSIN ihmisiltä meiltä miellyttäviä elämäntapoja ja "synnittömyyttä" ja sitten vasta hyväksymme heidät esim. seurakuntayhteyteen!?

Toisaalta, kuinkahan usein me ihmiset yritämme muuttaa toisia, sen sijaan, että näkisimme itsessämme muutostarpeen? Kun asia vielä hengellistetään, se usein saa suhteettoman suuret mittasuhteet, muttei välttämättä kerro kristinuskosta mitään, vaan enemmänkin juuri siitä mitä Jeesus sanoi:"Näet rikan lähimmäisesi silmässä, muttet tukkia omassasi."

Jaa, tuohon ensimmäiseen kappaleeseeni palatakseni.

Miksi haluan kertoa Jeesuksesta tai pelastuksesta?

Käytän mielelläni maallisia esimerkkejä, vaikkei kaikki niistä pidäkkään.

Kun ihminen on vielä lapsi, hän ei polta eikä juo ja elää suhteellisen viatonta elämää. Sitten tulee nuoruus ja erilaiset asiat alkavat kiinostamaan. Lapsellakin on jo oma tahto, hänhän kapinoi vanhempiaan vastaan jo ensimmäisen kerran muistaakseni 3-vuotiaan tai jotain. Hän eriytyy vanhemmistaan kasvaakseen aikuiseksi, omillaan tulevaksi ja vanhempien pitää vain luottaa siihen, että lapsi selviytyy maailman myrskyissä. Mutta jos lapsi "lankeaa", eli alkaa polttamaan, juomaan tai jopa käyttämään huumeita tai ajautuu rikolliselle tielle, vanhemmilla on taatusti kova huoli.

Jokainenhan tietää, että jos ihminen ei lopeta esim. huumeiden käyttöä, hän td. kuolee siihen. Häntä yritetään puhua niistä pois, hakeutumaan hoitoon jne. Mutta jos ihminen ei itse halua, on häntä lähes mahdoton auttaa. Jos ihminen pääsee aineista eroon, "pelastuu", hän haluaa kertoa siitä niille, jotka eivät ehkä ole vielä kokeilleet ja etenkin niille, jotka käyttävät. Hän "tietää" minne se tie johtaa, vaikkei kulkenutkaan sitä loppuun. Hän pelastui. Hän tietää myös miltä pelastuminen tuntuu. Sitä hän haluaa kertoa.

Näkisin, että Jumala käyttää kaikkea maallista elämää esimerkkinä ja ikäänkuin "varjona" tai "kuvajaisena" Ikuisuuden maailmasta ja sen lainalaisuuksista. Huumemaailma on ehkä hyvin lähellä helvetillistä olotilaa ja diilerit kuin paholainen, joka houkuttelee ihmistä nautintoon, mutta lopulta antaa vain pimeyttä ja kärsimystä.

Näkisinkin asian olevan enemmänkin niin, ettei helvetti ole henkilökohtainen rangaistus (kuten ei päihderiippuvuuskaan), vaan enemmänkin seuraus siitä, ettei ihminen usko, ettei sinne tarvitse mennä, että on ulospääsy.

Nyt varmaan kysyt, että eihän kukaan automaattisesti käytä aineitakaan? Ei niin, siinä mielessä esimerkkini on huono. Mutta jokainen ihminen tekee automaattisesti väärin itseään kohtaan, muita kohtaan ja on itsekäs, valehtelee joskus, ivaa muita, puhuu pahaa, on ahne joskus jne. Yksikään ihminen ei ole niin hyvä, ettei olisi koskaan tehnyt pahaa.

Tämä johtuu kristinuskon mukaan seuraavista asioista:

1) Ihmisen ns. Aadam-luonnosta, eli syntiin langenneestä ominaisuudesta.
2) Koko maailman langenneesta tilasta
3) Paholaisen vaikutuksesta maailmassa, sillä hän on maailman herra ja johtaja, koska sai ihmisen alunperin lankeamaan ja vastustamaan Jumalan tahtoa. Hänellä on hyvin vahva ote ihmiseen!

Uskoni mukaan siis maailma on kuin valtameri, jonka keskellä Kristus on pelastusvene, joka poimii ihmisiä turvaan hukkumiselta. Osa ihmisistä haluaa edelleen uida, koska kokee sen mukavaksi ja veden lämpimäksi, osa taas tajuaa, että rannalle pitää päästä, mutta haluaa edelleen yrittää itse, eikä ota Kristuksen auttavasta kädestä kiinni. Sitten ovat he, jotka ymmärtävät Pelastusveneen ainoaksi tieksi turvaan tai eivät enää jaksa omin avuin jne.

Voisi siis sanoa, että helvettiin ei mene huonoja ihmisiä ja taivaaseen hyviä, vaan helvettiin menee ihmisiä (tai sieluja, miten asian näkee), joita paholainen saa edelleen huijattua (kuten Adamia ja Eevaa) ja taas Taivaaseen heitä, jotka ovat pelastuneet ja uskoneet Jumalaa paholaisen sijaan.

Lyhyesti voisi sanoa, että kun Aadam päätti rikkoa Jumalaa vastaan, ihmisen ja Jumalan välit rikkoutuivat. Jumala varmaan olisi voinut antaa heti anteeksi, mutta kukaanhan ei pyytänyt anteeksi, vaan syytteli jotakin toista. Aatami vaimoaan, Eeva paholaista. Kukaan ei nähnyt itsessään mitään vikaa. Raamatun mukaan Jumala tarjosi ihmiselle jatkuvasti tilaisuuden välien korjaamiseen, mutta ihminen on jääräpäinen, eikä usko. Jumalan silmissä Kristuksen ristintyön kautta välit OVAT kunnossa! Kristus siis sovitti sen, minkä Aatami oli rikkonut. Hän myös sovitti kaiken, mitä ihmiset olivat rikkoneet ja tulisivat edelleen rikkomaan. Meidänkin tekomme on sovitettu jo etukäteen.

Jos ihminen ei usko tätä, hän yrittää edelleen sisäisesti joko sovittaa omia tekojaan ns. hyvillä teoilla tai sitten hän elää välittämättä omien tekojensa seurauksista. Adam ja Eeva yrittivät sovittaa tekoaan menemällä piiloon. Jumala kuitenkin Raamatun mukaan peitti heidän syntinsä ja häpeänsä uhraamalla viattoman eläimen ja pukemalla ihmisen sen nahkoihin. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen profetia siitä, mitä Jumala tulisi tekemään Kristuksen kautta. Uhraamalla viattoman ihmisen synnit annettaisiin anteeksi ja tämä viaton puetaan ihmisen päälle. Paavalihan kehoittaa uskovia "pukemaan Kristuksen ylleen".

Mikä on siis pointtini? Jokainen hukkuu, ellei kiipeä pelastusveneeseen. Se ei tarkoita sitä, että uskovan pitäisi julistaa tulikivenkatkuista sanomaa helvettiin joutumisesta. Uskon, että ihmiset kaipaavat elämäänsä armoa ja sanomaa siitä, että kaiken myllerryksien, yksinäisyyden, ahneuden, rikollisuuden ja epävarmuudenkin keskellä on valo ja se valo loistaa ristiltä ja pelastus on tarkoitettu jokaiselle, ihmisen ominaisuuksista riippumatta. Se on asia, johon ei kenenkään tarvitse ensin tulla kelpaavaksi, vaan ainoastaan oma halu siihen riittää.

Tästä taisi tulla hieman saarnanoloinen vastaus, mutta halusin avata omaa uskoani ja näkemystäni tuosta kadotus/pelastusajatuksesta.

Apostoli35 kirjoitti:

Yritän avata kadotus/pelastus-ajatusta ja niihin liittyvää julistusta.

Ensinnäkin ajattelen niin, että ihminen jolla on terve itsetunto ja -tuntemus, voi elää sovussa muiden kanssa. Hänen ei tarvitse uhkailla, panetella, kirota tms. Vaikka hän olisikin eri mieltä, hän ei koe henkilökohtaiseksi tappioksi toisen erilaista maailmankuvaa tai uskoa. Olen kuullut opetusta, jossa korostetaan kaikkien puolesta rukoilua (äänetöntä) eli kaikkien ihmisten siunaamista ja varjeluksen pyytämistä myös niille, jota itseä vainoavat. Tämä opetushan perustuu puhtaasti Jeesuksen opetuksiin, mutta pitää sisällään aikamoisen armon, tuomitsemisen sijaan. Kun ihminen alkaa rukoilemaan toisten ihmisten puolesta ja siunaamaan heitä mielessään, rukoilemaan heille varjelusta heidän elintavoistaan, mielipiteistään, uskonnostaan huolimatta, se vaikuttaa myös ihmisen suhtautumiseen. No, tietenkin uskon, että se myös kuullaan...:) Mutta sillä on myös vaikututus uskovan asenteisiin. Muita ei enää tuomitse, tai jopa kiroa helvettiin, kuten välillä kuulee tehtävän.

Tätä asiaa voisi toki verrata postitiiviseen ajatteluun ja myönteisyyden lisäämiseen elämässä. Buddhalaisuudessa opetetaan empatian opettelua ja empatian mietiskelyä. Kristinuskossa puhutaan rakkaudesta ja ennenkaikkea palvelevasta rakkaudesta. Ihmistä muutavasta, ei romanttisesta (sekin kyllä muutaa ihmistä) rakkaudesta, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, mutta ei halua jättää ihmistä siihen tilaan (esim. syntiseen elämään).

Kristityn pitäisi tosin muistaa, että muutostyön tekeminen ei ole ihmisen tehtävä, vaan palveleva rakkaus on ainoa tehtävä.

Me usein unohdamme sen. Voisi sanoa, että meidän tehtävämme on kertoa siitä mitä Jeesus teki ristillä ja miksi, loppu on Jumalan ja kuulijan välinen asia. Toki voi keskustella ja joskus "väitelläkin", mutta sekin pitäisi tapahtua toista kunnioittavassa hengessä ja sävyssä, ei koskaan pilkaten tai nöyryyttäen ja syyttäen. Lakihenkisyyden yksi tunnusmerkki on syyllistäminen ja alistaminen. Jos tarkastellaan esim. Jeesuksen toimintaa, hän ei koskaan syyllistänyt syntistä tai elämässään epäonnistunutta ihmistä. Ei, Hän sanoi useimmille vain:"Seuraa minua", tai "Tänään minä syön päivällistä kotonasi."

Kuinkahan moni meistä uskovista kykenee samaan? Tuntuu, että usein edellytämme ENSIN ihmisiltä meiltä miellyttäviä elämäntapoja ja "synnittömyyttä" ja sitten vasta hyväksymme heidät esim. seurakuntayhteyteen!?

Toisaalta, kuinkahan usein me ihmiset yritämme muuttaa toisia, sen sijaan, että näkisimme itsessämme muutostarpeen? Kun asia vielä hengellistetään, se usein saa suhteettoman suuret mittasuhteet, muttei välttämättä kerro kristinuskosta mitään, vaan enemmänkin juuri siitä mitä Jeesus sanoi:"Näet rikan lähimmäisesi silmässä, muttet tukkia omassasi."

Jaa, tuohon ensimmäiseen kappaleeseeni palatakseni.

Miksi haluan kertoa Jeesuksesta tai pelastuksesta?

Käytän mielelläni maallisia esimerkkejä, vaikkei kaikki niistä pidäkkään.

Kun ihminen on vielä lapsi, hän ei polta eikä juo ja elää suhteellisen viatonta elämää. Sitten tulee nuoruus ja erilaiset asiat alkavat kiinostamaan. Lapsellakin on jo oma tahto, hänhän kapinoi vanhempiaan vastaan jo ensimmäisen kerran muistaakseni 3-vuotiaan tai jotain. Hän eriytyy vanhemmistaan kasvaakseen aikuiseksi, omillaan tulevaksi ja vanhempien pitää vain luottaa siihen, että lapsi selviytyy maailman myrskyissä. Mutta jos lapsi "lankeaa", eli alkaa polttamaan, juomaan tai jopa käyttämään huumeita tai ajautuu rikolliselle tielle, vanhemmilla on taatusti kova huoli.

Jokainenhan tietää, että jos ihminen ei lopeta esim. huumeiden käyttöä, hän td. kuolee siihen. Häntä yritetään puhua niistä pois, hakeutumaan hoitoon jne. Mutta jos ihminen ei itse halua, on häntä lähes mahdoton auttaa. Jos ihminen pääsee aineista eroon, "pelastuu", hän haluaa kertoa siitä niille, jotka eivät ehkä ole vielä kokeilleet ja etenkin niille, jotka käyttävät. Hän "tietää" minne se tie johtaa, vaikkei kulkenutkaan sitä loppuun. Hän pelastui. Hän tietää myös miltä pelastuminen tuntuu. Sitä hän haluaa kertoa.

Näkisin, että Jumala käyttää kaikkea maallista elämää esimerkkinä ja ikäänkuin "varjona" tai "kuvajaisena" Ikuisuuden maailmasta ja sen lainalaisuuksista. Huumemaailma on ehkä hyvin lähellä helvetillistä olotilaa ja diilerit kuin paholainen, joka houkuttelee ihmistä nautintoon, mutta lopulta antaa vain pimeyttä ja kärsimystä.

Näkisinkin asian olevan enemmänkin niin, ettei helvetti ole henkilökohtainen rangaistus (kuten ei päihderiippuvuuskaan), vaan enemmänkin seuraus siitä, ettei ihminen usko, ettei sinne tarvitse mennä, että on ulospääsy.

Nyt varmaan kysyt, että eihän kukaan automaattisesti käytä aineitakaan? Ei niin, siinä mielessä esimerkkini on huono. Mutta jokainen ihminen tekee automaattisesti väärin itseään kohtaan, muita kohtaan ja on itsekäs, valehtelee joskus, ivaa muita, puhuu pahaa, on ahne joskus jne. Yksikään ihminen ei ole niin hyvä, ettei olisi koskaan tehnyt pahaa.

Tämä johtuu kristinuskon mukaan seuraavista asioista:

1) Ihmisen ns. Aadam-luonnosta, eli syntiin langenneestä ominaisuudesta.
2) Koko maailman langenneesta tilasta
3) Paholaisen vaikutuksesta maailmassa, sillä hän on maailman herra ja johtaja, koska sai ihmisen alunperin lankeamaan ja vastustamaan Jumalan tahtoa. Hänellä on hyvin vahva ote ihmiseen!

Uskoni mukaan siis maailma on kuin valtameri, jonka keskellä Kristus on pelastusvene, joka poimii ihmisiä turvaan hukkumiselta. Osa ihmisistä haluaa edelleen uida, koska kokee sen mukavaksi ja veden lämpimäksi, osa taas tajuaa, että rannalle pitää päästä, mutta haluaa edelleen yrittää itse, eikä ota Kristuksen auttavasta kädestä kiinni. Sitten ovat he, jotka ymmärtävät Pelastusveneen ainoaksi tieksi turvaan tai eivät enää jaksa omin avuin jne.

Voisi siis sanoa, että helvettiin ei mene huonoja ihmisiä ja taivaaseen hyviä, vaan helvettiin menee ihmisiä (tai sieluja, miten asian näkee), joita paholainen saa edelleen huijattua (kuten Adamia ja Eevaa) ja taas Taivaaseen heitä, jotka ovat pelastuneet ja uskoneet Jumalaa paholaisen sijaan.

Lyhyesti voisi sanoa, että kun Aadam päätti rikkoa Jumalaa vastaan, ihmisen ja Jumalan välit rikkoutuivat. Jumala varmaan olisi voinut antaa heti anteeksi, mutta kukaanhan ei pyytänyt anteeksi, vaan syytteli jotakin toista. Aatami vaimoaan, Eeva paholaista. Kukaan ei nähnyt itsessään mitään vikaa. Raamatun mukaan Jumala tarjosi ihmiselle jatkuvasti tilaisuuden välien korjaamiseen, mutta ihminen on jääräpäinen, eikä usko. Jumalan silmissä Kristuksen ristintyön kautta välit OVAT kunnossa! Kristus siis sovitti sen, minkä Aatami oli rikkonut. Hän myös sovitti kaiken, mitä ihmiset olivat rikkoneet ja tulisivat edelleen rikkomaan. Meidänkin tekomme on sovitettu jo etukäteen.

Jos ihminen ei usko tätä, hän yrittää edelleen sisäisesti joko sovittaa omia tekojaan ns. hyvillä teoilla tai sitten hän elää välittämättä omien tekojensa seurauksista. Adam ja Eeva yrittivät sovittaa tekoaan menemällä piiloon. Jumala kuitenkin Raamatun mukaan peitti heidän syntinsä ja häpeänsä uhraamalla viattoman eläimen ja pukemalla ihmisen sen nahkoihin. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen profetia siitä, mitä Jumala tulisi tekemään Kristuksen kautta. Uhraamalla viattoman ihmisen synnit annettaisiin anteeksi ja tämä viaton puetaan ihmisen päälle. Paavalihan kehoittaa uskovia "pukemaan Kristuksen ylleen".

Mikä on siis pointtini? Jokainen hukkuu, ellei kiipeä pelastusveneeseen. Se ei tarkoita sitä, että uskovan pitäisi julistaa tulikivenkatkuista sanomaa helvettiin joutumisesta. Uskon, että ihmiset kaipaavat elämäänsä armoa ja sanomaa siitä, että kaiken myllerryksien, yksinäisyyden, ahneuden, rikollisuuden ja epävarmuudenkin keskellä on valo ja se valo loistaa ristiltä ja pelastus on tarkoitettu jokaiselle, ihmisen ominaisuuksista riippumatta. Se on asia, johon ei kenenkään tarvitse ensin tulla kelpaavaksi, vaan ainoastaan oma halu siihen riittää.

Tästä taisi tulla hieman saarnanoloinen vastaus, mutta halusin avata omaa uskoani ja näkemystäni tuosta kadotus/pelastusajatuksesta.

"Ensinnäkin ajattelen niin, että ihminen jolla on terve itsetunto ja -tuntemus, voi elää sovussa muiden kanssa. Hänen ei tarvitse uhkailla, panetella, kirota tms. Vaikka hän olisikin eri mieltä, hän ei koe henkilökohtaiseksi tappioksi toisen erilaista maailmankuvaa tai uskoa."

Näin minäkin ajattelen. Uskon myös jonkun tyyliseen kausaliteettiin. En valitettavasti pysty avaamaan ajatusta kauhean pitkälle. Ajatuksen olen lainannut Mark Twainilta kirjasta "Mikä on ihminen" (Mark on fiksu äijä). Ihminen on tiettyyn pisteeseen saakka kone, joka suorittaa sisäistä pakkoaan. Se minkälainen ihminen on vaikuttaa hänen geeninsä, ympäristönsä ja koulutuksensa. Kun ajatusta viedään tarpeeksi pitkälle huomataan, että esim. hullut eivät olekkaan hulluja, vaan ainoastaan erilaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet erilaisia asioita. Jos pystyttäisiin erittelemään hänen kokemansa asiat ja hänen reaktionsa ja tuntemuksensa näiden asioiden suhteen, henkilön käytös ei olisi epänormaalia, vaan täysin normaalia ja ymmärrettävää. En tiedä saitko millään tavalla ajatuksesta kiinni. Ajatus johtaa kuitenkin siihen, että jotkut tuomitsevat toisia ihmisiä helvettiin, koska heillä itsellään on vaikka huono itsetunto, ja taas huonon itsetunnon syntymiseen ovat vaikuttaneet useat eri tekijät, jolloin meillä ei tietyllä tavalla ole edes oikeutta tuomita edes näitä tuomitsijoita, vaan lähinnä velvollisuus yrittää ymmärtää heitä.

"Hän "tietää" minne se tie johtaa, vaikkei kulkenutkaan sitä loppuun. Hän pelastui. Hän tietää myös miltä pelastuminen tuntuu. Sitä hän haluaa kertoa. "

Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Logiikassasi on kuitenkin todella suuri aukko. Esim. päihteistä voi päästä eroon todella monella tavalla. Joku saa lapsen ja rakkaus tähän lapseen antaa voimia taistella päihteitä vastaan. Joku löytää apua vertaisryhmästä. Jollekkin motivaationa voi toimia uudet haasteet elämässä, esim. uusi ammatti. Sinä tarjoat kaikille maailman ihmisille samaa rohtoa. Rohdospurkin kylkeen vielä laitat, että "parantaa kaikki maailman sairaudet". Oletko huomannut, miten kristityt tarjoavat Jeesustaan lääkkeeksi huumeita vastaan? Samaa rohtoa masennukseen..? Oletko lisäksi huomannut, että se ei aina tepsi (yleensä aika harvoin...)? Elämäni tuntuu huomattavan paljon merkityksellisemmältä ilman kristinuskoa ja Jeesusta. Minä haluaisin ruveta markkinoimaan omaa lääkettäni: "ajatelkaa itse, seuratkaa sydäntänne, tehkää niinkuin oikeaksi näette", ja voi olla, että se olisi ristiriidassa uskovien julistaman sanoman kanssa. Kuitenkin kunnioitan toisten vakaumusta, enkä halua kenenkään kääntyvän pois kristinuskosta, ellei se olisi parhaaksi henkilölle itselleen. Tämä henkilö on aina pääasia, eikä mikään kukilla koristettu mielikuva rakastavasta Jumalasta ja hänen superkirjastaan.

"Tätä asiaa voisi toki verrata postitiiviseen ajatteluun ja myönteisyyden lisäämiseen elämässä. Buddhalaisuudessa opetetaan empatian opettelua ja empatian mietiskelyä. Kristinuskossa puhutaan rakkaudesta ja ennenkaikkea palvelevasta rakkaudesta. Ihmistä muutavasta, ei romanttisesta (sekin kyllä muutaa ihmistä) rakkaudesta, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, mutta ei halua jättää ihmistä siihen tilaan (esim. syntiseen elämään). "



Kaikki nämä maailmaaparantavat buddhalaiset opetuksesi voivat hyvinkin olla "totuus" ja ymmärrän kyllä miksi olet niin kovasti mieltynyt niihin (tarkoitan elämänviisauksia, kuten rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, joita on lainattu kristinuskoon). Samanlaisia opetuksia kiertää ympäri maailmaa ja ihmiset pukevat Jumalansa näiden viisaalta kuulostavien ideoiden ympärille. En ymmärrä miksi pitäisi kieltää rakkaus ja kauniit asiat, jos toteaa, että Jumalasta ei todellisuudessa voi tietää mitään, enkä ymmärrä minkä takia kaikki hyvä pitää pukea uskonnon valkoiseen viittaan. Sinä tiedät varsin hyvin, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta, koska itsekkin varmasti opetat niin. Uskohan oli vain uskoa vai mitä? Jos Jumala olisi yhtä silmin nähtävissä, kuin vaikka päivittäin kohoava aurinko, ei uskoa tarvittaisi enää mihinkään. Miksi siis ilman mitään järjellisiä edellytyksiä kenelläkään on edes oikeutta vaatia toista uskomaan siihen, mihin itse uskoo?

En tiedä onko kukaan verrannut Jumalaan uskomista haamuihin uskomiseen... Kummastakaan ei ole mitään todisteita puoleen tai vastaan. Kukaan ei voi todistaa, että haamuja on olemassa. Silti jotkut ihan varmasti uskovat niihin. Jos nämä haamu-uskovat alkavat käännyttää muita uskomaan myös haamuihin, eikö olisi järkevää, että heillä olisi esittää todisteita asian puolesta. Sanat, "ei ole todisteita, mutta teiltähän vaaditaankin nimenomaan uskoa. Ja niin yksinkertaista se on, ei tarvitse kuin uskoa..." eivät paina vaakakupissa mitään.

Ajatuksesi ovat viisaita, mutta tarinat Jeesuksesta ja Jumalasta jäävät loppupeleissä niin irrationaalisiksi, että en nää mitään järkeviä syitä uskoa niiden perusteella Jumalaan. Ainoastaan useita ihmispsykologiaan liittyviä syitä, kuten turvallisuuden tarve (tiedät Maslown tarvehierarkian...) ja monet muut tarpeet. Ihmisten usko kertoo ainoastaan ihmisistä, ei Jumalasta.

Nyt loppu kirjoitusaika. Cu!

jill kirjoitti:

"Ensinnäkin ajattelen niin, että ihminen jolla on terve itsetunto ja -tuntemus, voi elää sovussa muiden kanssa. Hänen ei tarvitse uhkailla, panetella, kirota tms. Vaikka hän olisikin eri mieltä, hän ei koe henkilökohtaiseksi tappioksi toisen erilaista maailmankuvaa tai uskoa."

Näin minäkin ajattelen. Uskon myös jonkun tyyliseen kausaliteettiin. En valitettavasti pysty avaamaan ajatusta kauhean pitkälle. Ajatuksen olen lainannut Mark Twainilta kirjasta "Mikä on ihminen" (Mark on fiksu äijä). Ihminen on tiettyyn pisteeseen saakka kone, joka suorittaa sisäistä pakkoaan. Se minkälainen ihminen on vaikuttaa hänen geeninsä, ympäristönsä ja koulutuksensa. Kun ajatusta viedään tarpeeksi pitkälle huomataan, että esim. hullut eivät olekkaan hulluja, vaan ainoastaan erilaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet erilaisia asioita. Jos pystyttäisiin erittelemään hänen kokemansa asiat ja hänen reaktionsa ja tuntemuksensa näiden asioiden suhteen, henkilön käytös ei olisi epänormaalia, vaan täysin normaalia ja ymmärrettävää. En tiedä saitko millään tavalla ajatuksesta kiinni. Ajatus johtaa kuitenkin siihen, että jotkut tuomitsevat toisia ihmisiä helvettiin, koska heillä itsellään on vaikka huono itsetunto, ja taas huonon itsetunnon syntymiseen ovat vaikuttaneet useat eri tekijät, jolloin meillä ei tietyllä tavalla ole edes oikeutta tuomita edes näitä tuomitsijoita, vaan lähinnä velvollisuus yrittää ymmärtää heitä.

"Hän "tietää" minne se tie johtaa, vaikkei kulkenutkaan sitä loppuun. Hän pelastui. Hän tietää myös miltä pelastuminen tuntuu. Sitä hän haluaa kertoa. "

Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Logiikassasi on kuitenkin todella suuri aukko. Esim. päihteistä voi päästä eroon todella monella tavalla. Joku saa lapsen ja rakkaus tähän lapseen antaa voimia taistella päihteitä vastaan. Joku löytää apua vertaisryhmästä. Jollekkin motivaationa voi toimia uudet haasteet elämässä, esim. uusi ammatti. Sinä tarjoat kaikille maailman ihmisille samaa rohtoa. Rohdospurkin kylkeen vielä laitat, että "parantaa kaikki maailman sairaudet". Oletko huomannut, miten kristityt tarjoavat Jeesustaan lääkkeeksi huumeita vastaan? Samaa rohtoa masennukseen..? Oletko lisäksi huomannut, että se ei aina tepsi (yleensä aika harvoin...)? Elämäni tuntuu huomattavan paljon merkityksellisemmältä ilman kristinuskoa ja Jeesusta. Minä haluaisin ruveta markkinoimaan omaa lääkettäni: "ajatelkaa itse, seuratkaa sydäntänne, tehkää niinkuin oikeaksi näette", ja voi olla, että se olisi ristiriidassa uskovien julistaman sanoman kanssa. Kuitenkin kunnioitan toisten vakaumusta, enkä halua kenenkään kääntyvän pois kristinuskosta, ellei se olisi parhaaksi henkilölle itselleen. Tämä henkilö on aina pääasia, eikä mikään kukilla koristettu mielikuva rakastavasta Jumalasta ja hänen superkirjastaan.

"Tätä asiaa voisi toki verrata postitiiviseen ajatteluun ja myönteisyyden lisäämiseen elämässä. Buddhalaisuudessa opetetaan empatian opettelua ja empatian mietiskelyä. Kristinuskossa puhutaan rakkaudesta ja ennenkaikkea palvelevasta rakkaudesta. Ihmistä muutavasta, ei romanttisesta (sekin kyllä muutaa ihmistä) rakkaudesta, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, mutta ei halua jättää ihmistä siihen tilaan (esim. syntiseen elämään). "



Kaikki nämä maailmaaparantavat buddhalaiset opetuksesi voivat hyvinkin olla "totuus" ja ymmärrän kyllä miksi olet niin kovasti mieltynyt niihin (tarkoitan elämänviisauksia, kuten rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, joita on lainattu kristinuskoon). Samanlaisia opetuksia kiertää ympäri maailmaa ja ihmiset pukevat Jumalansa näiden viisaalta kuulostavien ideoiden ympärille. En ymmärrä miksi pitäisi kieltää rakkaus ja kauniit asiat, jos toteaa, että Jumalasta ei todellisuudessa voi tietää mitään, enkä ymmärrä minkä takia kaikki hyvä pitää pukea uskonnon valkoiseen viittaan. Sinä tiedät varsin hyvin, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta, koska itsekkin varmasti opetat niin. Uskohan oli vain uskoa vai mitä? Jos Jumala olisi yhtä silmin nähtävissä, kuin vaikka päivittäin kohoava aurinko, ei uskoa tarvittaisi enää mihinkään. Miksi siis ilman mitään järjellisiä edellytyksiä kenelläkään on edes oikeutta vaatia toista uskomaan siihen, mihin itse uskoo?

En tiedä onko kukaan verrannut Jumalaan uskomista haamuihin uskomiseen... Kummastakaan ei ole mitään todisteita puoleen tai vastaan. Kukaan ei voi todistaa, että haamuja on olemassa. Silti jotkut ihan varmasti uskovat niihin. Jos nämä haamu-uskovat alkavat käännyttää muita uskomaan myös haamuihin, eikö olisi järkevää, että heillä olisi esittää todisteita asian puolesta. Sanat, "ei ole todisteita, mutta teiltähän vaaditaankin nimenomaan uskoa. Ja niin yksinkertaista se on, ei tarvitse kuin uskoa..." eivät paina vaakakupissa mitään.

Ajatuksesi ovat viisaita, mutta tarinat Jeesuksesta ja Jumalasta jäävät loppupeleissä niin irrationaalisiksi, että en nää mitään järkeviä syitä uskoa niiden perusteella Jumalaan. Ainoastaan useita ihmispsykologiaan liittyviä syitä, kuten turvallisuuden tarve (tiedät Maslown tarvehierarkian...) ja monet muut tarpeet. Ihmisten usko kertoo ainoastaan ihmisistä, ei Jumalasta.

Nyt loppu kirjoitusaika. Cu!

"Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Logiikassasi on kuitenkin todella suuri aukko. Esim. päihteistä voi päästä eroon todella monella tavalla. Joku saa lapsen ja rakkaus tähän lapseen antaa voimia taistella päihteitä vastaan. Joku löytää apua vertaisryhmästä. Jollekkin motivaationa voi toimia uudet haasteet elämässä, esim. uusi ammatti."

Olet aivan oikeassa, päihteistä voi päästä eroon myös tulematta uskoon. Mutta yhtään yhdessä yössä tapahtunutta muutosta en ole nähnyt muutoin kuin uskon kautta. Vertaistukiryhmä usein on tarpeellinen myös uskon kautta aineista irti päässeelle. Ammatti toimi ainakin aikaisemmassa työssäni kohtaamissani nuorissa huonona motivaattorina, onnistumisprosentti oli lähes nolla...

"tarkoitan elämänviisauksia, kuten rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, joita on lainattu kristinuskoon)"

Buddha eli n. 600eKr, mutta monet hänen opetuksistaan on koottu vasta ensimmäisellä vuosisadalla kirjalliseen muotoon... Tuosta laina-asiasta on jo väännetty niin paljon peistä täällä, etten jaksa enää siihen lähteä. Olin vuosikausia buddhalaisuudesta kiinnostunut, Konfutsen ajatukset ovat tuttuja, kuten myöskin Laotsen. Olin myös aikoinaan samaa mieltä täälä esiintyvien näkemyksien kanssa, esim. buddhalaisuuden ja kristinuskon samankaltaisuuden osalta. Pidin Jeesusta vain yhtenä viisaana opettajana, kuten Gautamakin oli.

"Sinä tiedät varsin hyvin, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta, koska itsekkin varmasti opetat niin."

Riippuu millaisia todisteita haet. Minulla on Raamatun sanan osalta jo lyhyessä uskonelämässäni useita todisteita siitä, että Jeesuksen opetukset ovat totta ja että Jumala on. Netissä niitä vain on vaikea todistaa, koska täällä kaikki tapahtuu anonyymisti.

"Miksi siis ilman mitään järjellisiä edellytyksiä kenelläkään on edes oikeutta vaatia toista uskomaan siihen, mihin itse uskoo? "

Eihän ketään voi vaatia uskomaan.

"Ainoastaan useita ihmispsykologiaan liittyviä syitä, kuten turvallisuuden tarve (tiedät Maslown tarvehierarkian...) ja monet muut tarpeet."

Uskoisin, että ne saavat ihmisen kurottumaan uskoa kohti kenties, mutta tuskin pitävät uskoa yllä.

Kiitos palautteestasi!

jill kirjoitti:

"Ensinnäkin ajattelen niin, että ihminen jolla on terve itsetunto ja -tuntemus, voi elää sovussa muiden kanssa. Hänen ei tarvitse uhkailla, panetella, kirota tms. Vaikka hän olisikin eri mieltä, hän ei koe henkilökohtaiseksi tappioksi toisen erilaista maailmankuvaa tai uskoa."

Näin minäkin ajattelen. Uskon myös jonkun tyyliseen kausaliteettiin. En valitettavasti pysty avaamaan ajatusta kauhean pitkälle. Ajatuksen olen lainannut Mark Twainilta kirjasta "Mikä on ihminen" (Mark on fiksu äijä). Ihminen on tiettyyn pisteeseen saakka kone, joka suorittaa sisäistä pakkoaan. Se minkälainen ihminen on vaikuttaa hänen geeninsä, ympäristönsä ja koulutuksensa. Kun ajatusta viedään tarpeeksi pitkälle huomataan, että esim. hullut eivät olekkaan hulluja, vaan ainoastaan erilaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet erilaisia asioita. Jos pystyttäisiin erittelemään hänen kokemansa asiat ja hänen reaktionsa ja tuntemuksensa näiden asioiden suhteen, henkilön käytös ei olisi epänormaalia, vaan täysin normaalia ja ymmärrettävää. En tiedä saitko millään tavalla ajatuksesta kiinni. Ajatus johtaa kuitenkin siihen, että jotkut tuomitsevat toisia ihmisiä helvettiin, koska heillä itsellään on vaikka huono itsetunto, ja taas huonon itsetunnon syntymiseen ovat vaikuttaneet useat eri tekijät, jolloin meillä ei tietyllä tavalla ole edes oikeutta tuomita edes näitä tuomitsijoita, vaan lähinnä velvollisuus yrittää ymmärtää heitä.

"Hän "tietää" minne se tie johtaa, vaikkei kulkenutkaan sitä loppuun. Hän pelastui. Hän tietää myös miltä pelastuminen tuntuu. Sitä hän haluaa kertoa. "

Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Logiikassasi on kuitenkin todella suuri aukko. Esim. päihteistä voi päästä eroon todella monella tavalla. Joku saa lapsen ja rakkaus tähän lapseen antaa voimia taistella päihteitä vastaan. Joku löytää apua vertaisryhmästä. Jollekkin motivaationa voi toimia uudet haasteet elämässä, esim. uusi ammatti. Sinä tarjoat kaikille maailman ihmisille samaa rohtoa. Rohdospurkin kylkeen vielä laitat, että "parantaa kaikki maailman sairaudet". Oletko huomannut, miten kristityt tarjoavat Jeesustaan lääkkeeksi huumeita vastaan? Samaa rohtoa masennukseen..? Oletko lisäksi huomannut, että se ei aina tepsi (yleensä aika harvoin...)? Elämäni tuntuu huomattavan paljon merkityksellisemmältä ilman kristinuskoa ja Jeesusta. Minä haluaisin ruveta markkinoimaan omaa lääkettäni: "ajatelkaa itse, seuratkaa sydäntänne, tehkää niinkuin oikeaksi näette", ja voi olla, että se olisi ristiriidassa uskovien julistaman sanoman kanssa. Kuitenkin kunnioitan toisten vakaumusta, enkä halua kenenkään kääntyvän pois kristinuskosta, ellei se olisi parhaaksi henkilölle itselleen. Tämä henkilö on aina pääasia, eikä mikään kukilla koristettu mielikuva rakastavasta Jumalasta ja hänen superkirjastaan.

"Tätä asiaa voisi toki verrata postitiiviseen ajatteluun ja myönteisyyden lisäämiseen elämässä. Buddhalaisuudessa opetetaan empatian opettelua ja empatian mietiskelyä. Kristinuskossa puhutaan rakkaudesta ja ennenkaikkea palvelevasta rakkaudesta. Ihmistä muutavasta, ei romanttisesta (sekin kyllä muutaa ihmistä) rakkaudesta, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on, mutta ei halua jättää ihmistä siihen tilaan (esim. syntiseen elämään). "



Kaikki nämä maailmaaparantavat buddhalaiset opetuksesi voivat hyvinkin olla "totuus" ja ymmärrän kyllä miksi olet niin kovasti mieltynyt niihin (tarkoitan elämänviisauksia, kuten rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, joita on lainattu kristinuskoon). Samanlaisia opetuksia kiertää ympäri maailmaa ja ihmiset pukevat Jumalansa näiden viisaalta kuulostavien ideoiden ympärille. En ymmärrä miksi pitäisi kieltää rakkaus ja kauniit asiat, jos toteaa, että Jumalasta ei todellisuudessa voi tietää mitään, enkä ymmärrä minkä takia kaikki hyvä pitää pukea uskonnon valkoiseen viittaan. Sinä tiedät varsin hyvin, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta, koska itsekkin varmasti opetat niin. Uskohan oli vain uskoa vai mitä? Jos Jumala olisi yhtä silmin nähtävissä, kuin vaikka päivittäin kohoava aurinko, ei uskoa tarvittaisi enää mihinkään. Miksi siis ilman mitään järjellisiä edellytyksiä kenelläkään on edes oikeutta vaatia toista uskomaan siihen, mihin itse uskoo?

En tiedä onko kukaan verrannut Jumalaan uskomista haamuihin uskomiseen... Kummastakaan ei ole mitään todisteita puoleen tai vastaan. Kukaan ei voi todistaa, että haamuja on olemassa. Silti jotkut ihan varmasti uskovat niihin. Jos nämä haamu-uskovat alkavat käännyttää muita uskomaan myös haamuihin, eikö olisi järkevää, että heillä olisi esittää todisteita asian puolesta. Sanat, "ei ole todisteita, mutta teiltähän vaaditaankin nimenomaan uskoa. Ja niin yksinkertaista se on, ei tarvitse kuin uskoa..." eivät paina vaakakupissa mitään.

Ajatuksesi ovat viisaita, mutta tarinat Jeesuksesta ja Jumalasta jäävät loppupeleissä niin irrationaalisiksi, että en nää mitään järkeviä syitä uskoa niiden perusteella Jumalaan. Ainoastaan useita ihmispsykologiaan liittyviä syitä, kuten turvallisuuden tarve (tiedät Maslown tarvehierarkian...) ja monet muut tarpeet. Ihmisten usko kertoo ainoastaan ihmisistä, ei Jumalasta.

Nyt loppu kirjoitusaika. Cu!

Eihän uskovaiselle ole tärkeätä se pelastettava ihminen, vaan Jeesus.Uskovainenhan kerää vain pelastuspisteet itselleen. Uskonnon uhreja ovat kaikkityynni.

Apostoli35 kirjoitti:

ja Hän vastasi.

"Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu."

Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?

"Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?"

Niin, miten monta kertaa sitten pitäisi kysyä? Kai nyt pitäisi riittää se että suoraan kysymykseen suora vastaus, vai kuinka?

Toivosta luopuminen on omituinen idea. Uskovilla tuntuu olevan sellainen merkillinen ajatus että ihmiset aina toivovat Jumalan olevan olemassa ja siinä toivossaan sitten jankuttavat samaa kysymystä niin kauan että tulevat jossakin vaiheessa vakuuttuneeksi. Mutta eihän Jumalaan uskomaton mitään toivo, korkeintaan päättää ottaa asiasta selvän kun siitä jotkut tuntuvat kovasti puhuvan. Jostakin syystä Jumala ei vain koskaan tunnu vastaavan tällaisiin suoriin rehellisiin kysymyksiin.

Apostoli35 kirjoitti:

ja Hän vastasi.

"Olemattoman on vaikea vastata eikä olemattomasta voi esittää mitään todisteita, siinä koko juttu."

Ehkäpä et vain kuule tai näe? Oletko lakannut kysymästä? Luopunut toivosta vai päättänyt, ettei Jumalaa ole?

Hyvä Apostoli35:en, Ateistit ovat ja sinä itsekkin olet tarpeeksi älykäs tajuamaan että kun Jumala vastaa sinulle, niin tosiasiassa sinä vastaat itse itsellesi.

Tiesit etukäteen että tuollainen lause huijaa ketään, ei edes sinua itseäsi, joten miksi edes vaivauduit heittämään sen? Pitikö saada viimeinen sana tai jotain?

Siis voi #"¤%&# te ootte sekasin. Oikeesti :-(

Miksi kukaan uskova ei rukoile amputoitujen puolesta, että he eheytyisivät?

Jeesus halusi näyttää että hän välittää nälkäänkuolevista ihmisistä ja teki kuvansa paahtoleipään.