Mitä sulle merkitsee ólla rakastunut Jeesukseen?
Mä huomaan monesti ajattelevani et joo oon uskossa...Mutta miten se näkyy mun elämässäni? Se että mä rakastan yli kaiken mun omaa Jeesustani...
Voiko niin rakastaa Jeesusta, et perhoset lentelee sisällä ja ei jaksa odottaa toisen kohtaamista?
Mä huomaan monesti ajattelevani et joo oon uskossa...Mutta miten se näkyy mun elämässäni? Se että mä rakastan yli kaiken mun omaa Jeesustani...
Voiko niin rakastaa Jeesusta, et perhoset lentelee sisällä ja ei jaksa odottaa toisen kohtaamista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakastan Jeesusta alunperin sen tähden, kun ajattelen, mitä Hän on ristillä vapaaehtoisesti vuokseni kärsinyt. Hän rakasti minua, vaikka olin kurja, inhottava syntinen.
Olen edelleen syntinen, armahdettu tosin, vaikka asenteeni Hänen rakkautensa takia syntiin on muuttunut.
Koska rakastan Jeesusta, pyrin vastarakkautena välttämään asioita, jotka murehduttavat Häntä.
Lisäksi haluan olla kertomassa Jeesuksen rakkaudesta muillekin. Ehkäpä aina joku muukin reagoi Hänen valtavaan rakkauteensa ja antaa elämänsä Hänelle.
Miten tämä rakkaus sitten ilmenee käytännössä? Vai onko se vaan sitä tavanomaista höyryämistä;
eli niitä omia tunnekuohuja, kotona tai samanmielisten laumassa?
Sitä, että osoitan rakkauteni Jeesukseen käyttäytymisessäni toisiin ihmisiin.
Se tulee usein koetelluksi hankalien ihmisten kanssa.Työpaikalla tapahtuu paljon kaikenlaista, koska työskentelen suuressa talossa jossa liikkuu päivittäin yli tuhat henkilöä ja joudun työni puolesta kohtaamaan yhtä sun toista.
Myös suhtautumisessa työtovereihini.Olen sitä mieltä, että usko on arjessa näkyvä asia.
Toisen ihmisen kunnioittamisessa -olkoon hän sitten murhaaja, varas tai akateemikko.
Usko ei ole mikään hurmos ja tunne.
Jonain päivänä voi tuntua että olen niin uskossa ja taas toisena päivänä ei tunnu miltään
En tarkoita tällä sitä, etteikö uskovalla saisi olla tunteita vaan sitä että tunne ei saa olla uskon mitta.Tunteet vievät harhaan mutta Jumalan sanaan pitäytyminen vie meidät perille ja johdattaa,opettaa ja kasvattaa meitä, jos suostumme.
Usko on minulle myös sitä, että teen parannusta aina kun siihen aihetta löytyy.
Uskova ihminen ei ole synnistä vapaa vaan joudumme jatkuvasti kiusauksiin ja kaikki me lankeamme.
Silloin on syytä nöyrtyä Jeesuksen eteen ja tehdä parannus totisella sydämellä.
Jeesus on ennenkaikkea uskovien vapahtaja, Raamatun lupauksen mukaan.
Usko on siis tätä arkista elämää ihmisenä, toisten ihmisten joukossa.
Olemme vain syntisiä ihmisiä, toisten ihmisten joukossa, emmekä mitään pyhimyksiä ja toisten yläpuolella olevia moralisoijia ja synnistä muistuttajia.
nämä uskovaiset sitten hurmostelee ja tunne- kuohuilee kokouksissa. Se on karsea näky, aivan kuin heiltä olisi päästä lähtenyt viimeinenkin järjen hiven pois. Kirkumista, kaatuilua, naurua, itkua, tärinää ja kaikkea sellaista jota näkee vain kun ihminen on saanut sielullisen sairauskohtauksen.
Jumalan sana ei kelpaa, vaan kaikenlainen ihmisopetus.
Tällaiset henkilöt ovat usein huonon itsetunnon omaavia, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa opetusta, johon Raamattu kehoittaa;
1.Johanneksen kirje:
4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Kyseenalaistavia henkilöitä on peloiteltu helvetillä ja kaikenlaisilla kirouksilla tai muuten vain vaiennettu.Kuolemalla uhkailuakin löytyy.
Uskonnollinen fanatismi on väärentänyt Kristuksen evankeliumin sanoman, joka on kaikille ihmisille tarkoitettu, iänkaikkiseksi elämäksi ja täällä maan päällä olevaa arkista vaellusta varten, että jaksaisimme omien taakkojemme kanssa.
Hurmoksessa kulkeminen on vain valhetila/uskonnollinen juopumus.
niin osaatko kertoa miksi ylipäätänsä synti, synnintunto, pelastus on olemassa siis "kehitelty"?
Ymmärrän kyllä, että raamattu on kirjoitettu ja siinä nämä asiat mainitaan, mutta miksiköhän raamattu on kirjoitettu ja onkohan se kuitenkaan Jumalan sanaa? vaan jos se onkin ihmismielen sepitelmä?
Näin uskottomana ihmisenä mielestäni riittää elämiseen vain ja ainoastaan hyvä tahto toisiaan kohtaan ja inhimillinen ymmärrys ihmismielestä.
Miksi tarvitaan Jeesusta tähän, ihminenhän voi tehdä hyviä tekoja ilman uskoakin.
Pelastuisi, ei Kristuksen olisi tarvinnut uhrautua.
Itse pidän Raamattua Jumalan sanana, sillä olen saanut siitä lohtua ja opetusta-elääkseni.
Jumala itse vain voi kutsua ihmistä pelastukseen.
Hän antoi minullekin synnintunnon-70-luvulla.
ja antaa vieläkin kun tarvetta löytyy.
Raamattua lukemalla voi Jumala myös puhua henkilölle, joka ei Häntä vielä ole kohdannut henkilökohtaisesti.
Minä, eikä kukaan toinenkaan ihminen voi saada sinua vakuuttuneeksi siitä, että Jumala on ja että Raamattu on Hänen sanansa.Hän itse on voimallinen sen tekemään!
Hyvää jatkoa, matkalla Jumalan salaisuuksien selville saamisessa:)
Mä jattelen lähinnä sitä rakkauden tunnetta joka Marialla oli, sellaista olemista Jeesuksen läheisyydessä, jalkojen juurella...
Eli se riittää...
Ei mitään kauheaa "hurmostelua" tai nykyaikaisemmin sanottua "fiilistelyä". Intohimoa siinä että haluan olla ja viettää aikaa Jeesuksen kanssa...
Uskon että kaikki lähtee siitä..
Ei siitä kauheasta Martta maisesta hösyämisestä, evanlkeliumin tuputtamisesta korviin ja suihin ilman että kohdataan ihminen...
Ystävyyttä ihmiset keskellä...(iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa...)
Ihan julmetuksi on menny meidän höyryäminen PAKKO TEHDÄ jotain! Mikä pakko?? Mutta sitä en ymmärrä että Jeesuksen läheisyyden intohimoinen kaipaus puuttuu... MItä vaikuttaa tehdä mitään jos se on vain TEKEMISTÄ, eikä rakkaudesta johtuvaa elämistä ja Hänen käskyjensä noudattamista...