Hmm

..lapsena varmaan, en tosin muista moista mutta mahdollista se on. Enkä ymmärrä miksi sitä nyt olisi syytä kieltää. Se on mielestäni sitä lapsenuskoa ja mielikuvitusta. Uskovat tosin käsittävät termin lapsenusko hiukan toisin.

moni ateisti on uskonut ainakin johonkin niistä.

Agnostikoilla on tietysti edelleenkin ratkaisematta, uskoako vai ei peikkoihin, menninkäisiin ja joulupukkiin.

Minua ei ole aivopesty edes ihan pienenä. Sadut olivat satuja ja tarinat tarinoita. Tämän perusteella luulinkin alakoulun uskontotunteja jeesus- ja aasijuttuineen jonkinlaisiksi vähän epäonnistuneiksi lukemistunniksi. xD

Joulupukkia pelästyin pienenä, koska kolmivuotias pelkää aika automaattisesti eteisen pimeästä sisälle ryntäävää, nurinperin turkin ylleen vetänyttä, kauheasti mörisevää miestä. Joulupukki oli perinteisemmän näköisenä versiona samanlainen satuhahmo kuin Peikkometsän epelitkin. Meillä oli maalla pienenä kyllä mielikuvituskavereita, mutta nehän me olimme itse itsellemme seuraksi keksineet ja tajusimme kyllä tämän ja motiivimme myös ihan omin aivoin. ;)

Voi olla, että kuulun pitkän linjan rationalistina vähemmistöön. Uskontojen puute on ollut perheessämme aina luonnollinen olotila. Siksi uskiksia, edes tapasellaisia, kummastelee ja katselee välillä täälläkin ihan uteliaisuudestaan, vähän kuin Korkeasaaressa! =)

Mulle noi kaikki on olemassa. Jumalakin on olemassa. Yksi tekijä mikä noiden kaikkien olemassaoloa yhdistää, on se että ne asuvat mun päässä.

Mainitessasi jonkin käsitteen, teet siitä olemassaolevan. Olemassaolevan suhteessa omaan mieleesi, mutta onko sillä mitään tekemistä minkään muun kuin mielesi kanssa onki jo erijuttu.

Vieläkin hankalammaksi juttua viedessä, pitää myös huomioida käsitteen määritys. Mitä kamaa käsitteeseen tunget tai mitä kamaa kykenet siihen tunkemaan. Se määrää tuon käsitteen merkityksen.

Minkä suhteen omassa lohkossa määrittelemään käsitettä muuten tulee peilata? Tämän käsitemaailmanko? Näin itse ainakin pyrin tekemään, jottei lataamo kutsuisi ;)

Lapsena uskoo moniin juttuihin mitä aikuiset kertovat...

Selitykseksi riittää väite:Näin on...

Aikuisena ei koska erotus todellisen ja fiktion välille on kehittynyt.

Mitä siitä? Jos odotat löytäväsi jonkin loogisen ratkaisun elämään, sellaisen todisteltavíssa olevan, joka on oikea subjektiivisuudesta riippumatta niin varaudu pettymyksiin.

Mikä tahansa elämänkatsomus, myös agnostikon, on pelkkää kuvitelmaa.

Minun neuvoni: Valitse itsellesi sopiva ja unohda sitten koko juttu.