Evoteoria fossiiliainesta

"Sammakon luusto on kuin suunniteltu pomppimista silmällä pitäen, ei matelua, ryömimistä, lentämistä, takinkääntämistä vaan pomppimista."

Tämmöinen juttu osui silmään ja hupi oli suuri. Kovasti oli myös kuvia apinoista. En sitten viitsinyt ruveta enempää lukemaan, kun tuon Teemun kömpelö kirjoitus ei herättänyt USKOA hänen asiantuntevuuteensa tai tutkijankykyihinsä edes yleisellä tasolla.

E =ei
V = voi
O = olla
T = totta

Ensinnäkään en ymmärrä miksi ihmiset ovat tästä aiheesta puhuessaan niin fanaattisia, vielä kun tämä pätee kumpaankin osapuoleen. Jostain syystä kaikki näkökulmat voi hylätä suoralta kädeltä jos ne eivät istu silloiseen maailmankuvaan ja -jäsentelyyn. Kreationistit eivät tyydy siihen, että heillä on uskonsa (jos on...), vaan se pitää osoittaa "todeksi" "tieteellisesti". Eikö muuten Raamattukin varoita jossakin liiasta järkeilystä?

Toiseksi, mielestäni olisi hedelmällisempää, jos keskustelu käytäisiin ihmisten kesken niin että ennen kuin argumentteja esitetään, ne on ensin itse ymmärretty ja sisäistetty. Muuten kyseessä on vain muiden esittämien ajatusten kopiointi ja käyttäminen "omana" instrumenttina vailla todellista prosessointia. Miten tämänkaltaisessa "kommunikoinnissa" voisi tapahtua mitään todellista kehitystä kummallakaan puolella, kun mitään ei todella tarvitse käsitellä mielessään ja nähdä niitä loogisina kokonaisuuksina? Tästähän seuraa vain se, että kummatkin puolet heittelevät vuoron perään linkkejä joista sitten vastaavat vastapuolen esittämien sivujen argumenteista yhteen prosenttiin, ja samoja aiheita jauhetaan kerrasta toiseen, koska kenenkään ei todellisuudessa missään vaiheessa tarvitse todella käsittää mitään. Pitääpähän "itseilmaisun" tarpeen tyydytettynä.


Sitten itse aiheeseen...

Voisiko joku kertoa minulle tarkemmin entropiasta fysiikan tai kemian kontekstissa, sillä tuo käsite on minulle hieman epäselvä enkä ymmärrä sitä aina yhteyksissä joissa siitä puhutaan. Minun käsitykseni mukaan entropia on vain sitä, että on todennäköisempää (lievästi sanottuna) että hiukkaset ovat epäjärjestyksessä, kuin että ne järjestäytyisivät niin että se meidän näkökulmastamme olisi järjestyksessä.

Mitä tarkoittaa että entropia lisääntyy maailmankaikkeudessa? Sitäkö, että tähdet luhistuvat tai räjähtävät, puun lehti hajoaa mullaksi, suomalainen mies lyö kännissä kaveriaan nakkikioskilla, pölyä kerääntyy tietokoneeni näytön päälle vaikka *minä* en sitä siihen haluaisi, jne.? Voisiko joku tarkemmin määritellä tuon ilmiön fysikaalisena/kemiallisena, tai että miten se on ristiriidassa evoluution mekanismien kanssa. Eikö "järjestyksen" konsepti myös liity tarkastelutasosta ja perspektiivistä, eikä jonkun tason epäjärjestykseltä vaikuttavalla luonteella voida perustella muiden tasojen kykenemättömyyttä "järjestäytymään"; sen, että erilaiset hiukkaset vetävät toisiaan puoleensa voisi tulkita epäjärjestykseen pyrkiväksi maailmaksi, mutta sitten ku tämä hiukkasten käyttäytyminen mahdollistaa ylemmän organisoitumisen tason, jolla muodostuu pienemmistä komponenteista suurempia joissa samanlaisetkin (esim. diatomisten kaasujen atomit tai polaariset molekyylit) voivat hakeutua yhteen, niin nähdään taas järjestystä. Onko kellään siis mitään todellisia syitä olettaa, etteikö elämä olisi materian itsensä suoraa itsensäilmaisua?

Ote sivuilta: "Veren monitorointi ei onnistu rikkinäisillä "laitteilla". Veren automaatioanturit pitävät huolen niin kalsium, kaljumi kuin natrium pitoisuudesta hyvin tarkasti. Jos valvonta pettää niin sydän pysähtyy. Tämä systeemi toimii yhteistyössä keuhkojen, sydämen ja munuaisten kanssa. Ylipäätään homeostasian evoluutio on asia johon ei ammattikirjallisuudessa kiinnitetä huomiota juuri lainkaan."

Tämä ajattelu nojaa aina siihen, ettei kaikkia biokemiallisia mekanismeja vielä tunneta. Miten tämä argumentointi eroaa tilanteesta, jossa yrität selittää keskiaikaiselle ihmiselle elektroniikan sovellutuksista? Kreationistit kuvittelevat tällaisten itsesäätelevien systeemien aina syntyneen tyhjästä, vain Jumalan motiiveista, vaikka evoluution koko idea on kompleksin järjestäytyneisyyden synty asteittain ja se, että tulos motivoi toiminnon toistamista. Minun silmissäni evoluutio oli luonnon (materian) tapa ilmaista itseään ja se tapahtuu vain rajoja työntämällä. Se, millaisia vaiheita pitkin (vaiheista puhuminen on harhaanjohtavaa, kyse on oikeastaan virtaamisesta) kaikki on järjestäytynyt juuri niin kuin on, ei vielä tiedetä, mutta se on huono perustelu "älykkäälle suunnittelijalle". Käsittääkseni tämä ID on siis vain varsinaisen kysymyksen kiertoa, sillä se vastaa elämän kompleksisuuteen sillä, että se on jonkin kompleksin synnyttämä, "elämää voi syntyä vain elämästä". "Elämän" raja on kuitenkin veteen piirretty viiva, ja luulen että tulevaisuudessa "tietoisuuden" käsitteelle käy samoin.


Ote sivuilta: "Einstein kirjoittikin luonnonvakioista: "Se mikä minua tosissaan kiinnostaa näissä on se, että olisiko Jumala voinut tehdä maailman toisella tavalla". Astrofyysikko Fred Hoyle puolestaan kirjoitti: "Enpä usko, että kukaan tiedemies, joka tutkii tätä todistusaineistoa voisi olla huomaamatta, että nämä kaikki ydinfysiikan vakiot ovat harkitusti suunniteltu, jotta saataisiin esim. alkuaineet.""

Se mikä minua tosissaan kiinnostaa tässä on se, että jos kaikki vaikuttaa niin yhteen sopivalta ja tiukkaan säädetyltä pitääkseen kokonaisuuden kasassa, niin miksi ylipäätään tarvitsemme valinnan tekevää entiteettiä kaiken alullepanijaksi, jos kerran vaihtoehtoa ei olisi?

Ajatusleikki: Meidän tuntemamme ajan ja tilan ulkopuolella on universumi, jonka yksi osanen omamme on. Koska aika on suhteellista ja sen kulun kokeminen vaihtelevaa havaitsijasta riippuen, niin koko eksistenssimme voisi olla silmänräpäys tuolla ulkopuolisessa todellisuudessa. Ulkopuolella voisi myös olla tyhjää, ja meidän maailmankaikkeutemme on ainoa todellisuus ja tuntemamme ulottuvuudet ainoita vuorovaikutusreittejä materialle. Kasa energiaa paukkuu yhteen räjähtäekseen laajenevaksi kasaksi kaasua joka alkaa tiivistyä symmetrisesti ja niinkutsutut luonnonlait eli hiukkaset ja niiden vuorovaikutusmahdollisuudet ovat syntyneet. Joka kerralla ei kaikki kuitenkaan mene ideaalisesti, ja jokainen maailmankaikkeus on kuin lumihiutale - ei ole kahta samanlaista - eikä niissä pääse syntymään elämän synnylle välttämättömiä mekanismeja, tai elämälle otollisia galakseja tai planeettoja. Näistä "saamattomista" maailmankaikkeuksista ei kukaan välitä, sillä kukaan ei syntynyt havaitsemaan niitä, saatika kysymään että mikä hän on. Sitten yksi sadasta miljardista lumihiutaleesta sattuu oikeanlaiseksi, ja elämä kehittyy niin pitkälle kuin me sen nyt tunnemme, ja tänä aikana ihmiset ovat jo ehtineet pohtia näitä asioita niin paljon, että ovat luoneet tuhannet uskonnot ja maailmankatsomukset selittämään olemassaoloa ja sen tarkoitusta. Mutta tämäkään universumi ei ollut aivan täydellinen, sillä ihmisen matemaattinen älykkyys ja teknologinen tieto eivät kehittyneet täysin rinnakkain henkisen älykkyyden ja kosmisen ykseyden ymmärtämisen kanssa, ja ääliöt ehtivät nukettaa itsensä olemattomiin ennenkuin tulivat miksikään tai saivat vastauksia perimmäisiin kysymyksiinsä.

Tämä ajatusleikki vain edistämään "laatikon ulkopuolella ajattelua" ja muistuttamaan että kaikki on suhteellista. Niin ja tietty huomauttamaan että Jumala on konseptina turha. Nolla, Äärettömyys ja Jännite riittävät minulle mainiosti pyhäksi kolminaisuudeksi.

keskittyä oman "teoriansa" todistamiseen, eikä yrittää kyseenalaistaa kehitysoppia.

Voisitte aloittaa vaikka miettimällä, miten ID:stä saadaan aikaan tiedettä.

Mutta mitä ilmeisimmin kerationistit ovat todenneet tehtävän toivottomuuden ja pitävät ainoana mahdollisuutena yrittää torpedoida kehitysoppi.