Darwinism refuted, once again!

Tietoisuus ja minuus, ego, ovat aivojen luonnollisen kehityksen tulosta.

On selvää, että kyky yhdistää aiemmin koettuja asioita ja soveltaa niitä uusiin havaintoihin on valintaetu. Tällaisesta kyvystä on apua esimerkiksi jonkun esineen ravinnoksikelpaavuutta tai uhkaa arvioitaessa.

Tästä ei ole enää pitkä matka kokonaan uusien käsitteiden luomiseen. Ja yksi tällainen uusi käsite on ajatus minästä. Kun kerran on havaintoja ja muistoja, täytyy olla joku, joka ne havainnot tekee ja jonka muistoja ne ovat. Aivojen kehittyessä tällaisen tietoisuuden syntyminen on täysin luonnollista.


>>Tietoisuus ja minuus, kaksi tieteelliseltä evoluutioteorialta vaadittavaa selitettävää.

Tavoitteeton kirjoitti:

Tietoisuus ja minuus, ego, ovat aivojen luonnollisen kehityksen tulosta.

On selvää, että kyky yhdistää aiemmin koettuja asioita ja soveltaa niitä uusiin havaintoihin on valintaetu. Tällaisesta kyvystä on apua esimerkiksi jonkun esineen ravinnoksikelpaavuutta tai uhkaa arvioitaessa.

Tästä ei ole enää pitkä matka kokonaan uusien käsitteiden luomiseen. Ja yksi tällainen uusi käsite on ajatus minästä. Kun kerran on havaintoja ja muistoja, täytyy olla joku, joka ne havainnot tekee ja jonka muistoja ne ovat. Aivojen kehittyessä tällaisen tietoisuuden syntyminen on täysin luonnollista.


>>Tietoisuus ja minuus, kaksi tieteelliseltä evoluutioteorialta vaadittavaa selitettävää.

Tuo, mitä esitit aivojen evoluutiosta valintaedun kannalta on tietenkin täysin loogista darwinistisessä viitekehyksessä. On kuitenkin pari seikkaa, joissa olen eri mieltä mm. aivotutkijoiden enemmistön kanssa. Ensinnäkin kiellän elämyksellisen tietoisuuden tai "kokemiskyvyn" materiaperäisyyden ja myönnän sen "mystisyyden". Olen ehkä samoilla linjoilla kuin Jyrki Tyrkkö oheisessa keskustelussa:

http://pro.tsv.fi/lfs/Skovde.htm

Filosofi Kenneth Saure on pohtinut, että sekä aine että tietoiset elämykset olisivat matemaattisia prosesseja. Mielestäni tässä voi olla itua.

Toinen pääkohta koskee tajunnan ja kokemusten kokijaa, subjektia. Neutraalin monismin kannattajalle subjekti, minuus, hahmottuu Machin idean mukaisesti tiettyjen erityislaatuisten epäsubjektiivisten eli kokijattomien kokemusten kauan kestävänä kimppuna. Huolimatta NM:n loogisuudesta ja "ekonomisuudesta" poikkean kuitenkin siitä myöntämällä subjektille, minuudelle, täysin keskeisen, muodoltaan häviämättömän osan maailmankaikkeuden prosessissa.

Olen myös pohtinut mikä merkitys on sillä, että ihminen voi kokea elämyksellisesti subjektiivisuuden häviämisen ja sitten jälleen palata normaaliin "minä-moodiin". Tällä "hengitysliikkeellä" voisi olla tietojenkäsittelyn kannalta merkitystä, jos siinä vapausasteiden määrä vaihtelisi johtaen eritasoisiin tarkastelukulmiin..

P.S.V. kirjoitti:

Tuo, mitä esitit aivojen evoluutiosta valintaedun kannalta on tietenkin täysin loogista darwinistisessä viitekehyksessä. On kuitenkin pari seikkaa, joissa olen eri mieltä mm. aivotutkijoiden enemmistön kanssa. Ensinnäkin kiellän elämyksellisen tietoisuuden tai "kokemiskyvyn" materiaperäisyyden ja myönnän sen "mystisyyden". Olen ehkä samoilla linjoilla kuin Jyrki Tyrkkö oheisessa keskustelussa:

http://pro.tsv.fi/lfs/Skovde.htm

Filosofi Kenneth Saure on pohtinut, että sekä aine että tietoiset elämykset olisivat matemaattisia prosesseja. Mielestäni tässä voi olla itua.

Toinen pääkohta koskee tajunnan ja kokemusten kokijaa, subjektia. Neutraalin monismin kannattajalle subjekti, minuus, hahmottuu Machin idean mukaisesti tiettyjen erityislaatuisten epäsubjektiivisten eli kokijattomien kokemusten kauan kestävänä kimppuna. Huolimatta NM:n loogisuudesta ja "ekonomisuudesta" poikkean kuitenkin siitä myöntämällä subjektille, minuudelle, täysin keskeisen, muodoltaan häviämättömän osan maailmankaikkeuden prosessissa.

Olen myös pohtinut mikä merkitys on sillä, että ihminen voi kokea elämyksellisesti subjektiivisuuden häviämisen ja sitten jälleen palata normaaliin "minä-moodiin". Tällä "hengitysliikkeellä" voisi olla tietojenkäsittelyn kannalta merkitystä, jos siinä vapausasteiden määrä vaihtelisi johtaen eritasoisiin tarkastelukulmiin..

Tietoisuus on ulkoisen maailman simulointia; eräänlainen mikrokosmos joka peilaa ulkoista todellisuutta. Sen olemassaolo vaatii jonkuntasoista kausaliteetin tajua, jonka on synnyttänyt tarve ennustaa tapahtumia joka on suuri etu eloonjäämiskisassa. Ehkä tietoisuus sellaisena kuin sen tunnemme syntyi opettelemalla valehtelemaan; toinen apina halusi salata toiselta kädessään olevan banaanin, joka vaatii jo melko korkean tason kognitiota, ottaen huomioon että subjektilla on kyky luoda simuloitu, muunneltu todellisuus objektiivisen ulkoisen todellisuuden rinnalle, ja hahmottaa toisen rajallisuus totuuden määrittämisessä ja näin käyttää hyväkseen tuossa "virheellisesti peilatussa" todellisuudessa elämistä. Ehkä tietoisuus syntyi sosialisoitumisen yhteydessä; kun kädelliset olivat tarpeeksi kauan eläneet yhteisöissä ja perheyhteisö ja älykkyys mahdollistivat sosialisoitumisen, josta seurasi yksilön käsitteen kehittyminen. Yksilön identiteetin määrittää se, miten hänet havainnoidaan ja miten hän havainnoi havainnoijansa sekä heidän havaintonsa itsestään. Ego syntyi sosiaalisen verkon tuotteena kaikkien muiden yksilöiden toimiessa peileinä joista voi nähdä itsensä omana yksikkönään, tästä kehittyi identiteetti ja korkeampi abstrakti ajattelu, kun painopiste alkoi siirtyä laumalta yksilölle ja syntyi mahdollisuus yksilön erikoistua johonkin tehtävään, ikään kuin vastuu energiasta siirtyisi pienemmille rakenneosasille, jotta nämä voisivat synnyttää taas suurempia rakenteita, jotka organisoituvat taas arvaamattomilla tavoilla; alkeishiukkaset, atomit, molekyylit, makromolekyylit, solut, kudokset, elimet, raajat, eliöt, yhteisöt, yhdyskunnat, perheet, laumat, heimot, kulttuuri- ja uskonnolliset ryhmät, yhteiskunnat, valtiot, ideologiset suuntaukset, orientoituminen älyn ja kehon saralla toimiakseen mahdollisimman tehokkaasti jonkin suuremman kokonaisuuden komponenttina, ollen kuitenkin samalla omissa kokemuksissaan oma universuminsa.

Tietoisuuden tehtävä on siis palvella nk. alitajuntaa, jolla on omat motiivinsa, jotka on kirjattu fysikaaliseen olemukseemme ja materialistisen maailman mahdollisuuksiin. Tehtävämme on noudattaa samaa kaavaa mikä eksistenssistä ja luonnosta tekee sen itsensä. Olemme tämän "ällöttävän, matemaattisen, materiaalisen maailman" rehellisintä mahdollista itseilmaisua, ja meidän täytyy jatkaa sen tekemistä, mitä ikinä teemmekin missäkin luonnollisesti toteuttaessamme itseämme, oli se sitten miten merkityksetöntä tai merkityksellistä tahansa.

Nähdessäni n.25 vuotta sitten ensi kertaa kuvan Benardin konvektiosta Sci.Am.:ssa tajusin heti, että
siinä esiintyi luonnon organisoitumisen keskeinen periaate. Vaikka lajin muuttuminen toiseksi tapahtuukin suunnattoman monta rataa suuremmassa prosessissa kuin B:n konvektiosolukon muuttuminen, moodinvaihtumisen periaate on sama. Se on universaali Nambun-Goldstonen kenttä. Tässä muutamia kuvia B:n moodeista:

http://www.atm.helsinki.fi/meteo/virtmek05/luennot_4.pdf