On tämä ryypiskely riistäytynyt hanskasta tässä lomalla.... hain virosta 11 keissiä juomaa, osasa jopa 8% alkoholia. Neljä viikkoa riittivät ja tänään hain lisää viinakaupasta. Vaimo alkaa olla aika kypsää kamaa. Jouduin tänään kaatamaan pullon vodkaa viemäristä alas yhteisen sovun vuoksi. Voi perkele, miten minä voin olla tässä jamassa. Aina kuvittelin olevani mallimies ja -vävy. >Totuushan on se, että olen aivan perseestä ja vävynä yksi saatanan tuhkamuna tumpelo. Voi perkele sentään. Hjuuuuuuuuuuuuuuuumala voisi nyt vähän jhelppiä meikää. Kolme päivää sitten lupasin, että nyt alkaa uusi elämä. No, kaksi päivää se kesti ja vitutti koko ajan. Liikenteessä sikailin tänään vittumaisuuttani, kun muu ei auttanut (tosin siinä toisessa oli lain kirjaimen mukaan vika). Pyssäsin rinnalle ja kysyin, että onko kusta päässä vaiko jotain muuta....? ja vaimo siinä hantin puolella nolona ja hämmentyneenä.... Taas kerran "olin pilannnut koko loman, jne". Sen verran minulla on vielä uhmaa, että sanoin muijalle, että "mikset sano suoraan, että kyse on juomisestani, eikä jostain muusta....". No, nyt iltahämärissä hän myönsi että asia on juuri niin..... Että sellainen persereikä minä olen. Toivottavasti en kuole kirroosiin ennen kuin vaimo on tyytyväinen.
hjälppiä pliiiis
Exmoro
14818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.rational.org/recover.html
Tauti on kova. Alkoholismi on sairaus eikä luonteen heikkoutta. Vaimolle terveisiä, pystyn samaistumaan hänen tilanteeseensa. Jos hän vain jaksaa, niin auttaa, kun ottaa taudista selvää. Myös läheiset sairastuvat alkoholistin rinnalla. Hakekaa molemmat apua, sitä on saatavissa.
tietoa yleisesti:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm
alkoholistin läheiselle:
http://www.al-anon.fi/
alkoholistien vertaistukiryhmät:
http://www.suomenaa.fi/
"Tänään et ole yksin"
toveruudella
raittiin alkoholistin puoliso, entinen mormoni, nykyinen tavallinen kristitty
Muijan ei toki kantsi missään tapauksessa katsella alkkismiestään, vaan panna kimpsut kokoon niin kuin olisi jo, laukku kakrut mukaan ja muualle asumaan.
Alkkis ei paapomisella parane.
Exmoro ei kirjoituksensa perusteella edes halua päästä eroon riippuvaisuudestaan, vaan kehtaa vielä kiukutella vaimonsa käytöksestä. Joka siis on ymmärrettävää. Exmoro on tyypillinen alkkis, joka vierittää syyn AINA jonkun muun niskoille. Ja sinne sairaus-diagnoosin taahan on niiiiin mukava piiloutua... mitäs turhia ottaa vastuuta omasta elämästään, kun sairauttahan pitää kaikkien vain ymmärtää...
Vai mitä exmoro? Oletko mies - vai vellihousu?
Alkoholiriippuvaisuus kuten lahkoriippuvaisuus on monisyinen asia, johon patenttiratkaisua tuskin löytyy.
Syyllistäminen ei auta asiaa. Monet täysin järkevät ihmiset tuhlaavat elämänsä viinan tai lahkon orjana.
Uskon että irtautuminen riippuvaisuudesta voisi olla seuraavanlainen:
1. Tiedostaminen/tieto
- alkoholisti tiedostaa tilansa ja vaikutukset itseensä ja lähimmäisiinsä.
- lahkon jäsen ymmärtää pahan olon johtuvan lahkosta.
2. Päätös
- alkoholisti tekee lopullisen päätöksen jättää viina kokonaan, koska vaihtoehtona terveyden,ihmissuhteiden, talouden, perheen yms. raunioituminen.
- lahkolainen tekee vakaan päätöksen jättää lahkoelämä taakseen, koska ristiriita lahkon maailmankuvan ja todellisen välillä on repivä ja jatkaminen olisi mielenterveyden ja rehellisyyden kannalta tuhoisaa.
3. Tuen hakeminen
- alkoholisti hakee tukea terveyden huollon ja sosiaalihuollon tarjoamista palveluista riippuvuuden hoitoon. Entisten alkoholistien vertaistuki voi olla korvaamatonta sortumisen ehkäisyksi.
- juoppokaverit eivät ole oikea taho joilta kannattaa hakea apua.
- lahkon jättänyt etsiytyy muiden entisten jäsenten muodostamille foorumeille esim. internetin keskustelupalstat tai vertaistukiryhmiin. Lahkosta irtautunut kokee koko tunneskaalan kaikkia tunteita voimakkaasti ja se on järisyttävää.
- lahkon johtajilta ei kannata hakea apua, koska lääkkeksi tarjotaan lahkotyötä, syyllistämistä ja sanktioita.
4. Eheytyminen/uusi elämä
- parantunut alkoholisti joutuu rakentamaan uudestaan elämänsä. Harrastukset, ystäväpiirinsä, arvot, jne.
- parantunut alkoholisti tiedostaa alkoholismin vaaran, varsinkin kun elämässä varmuudella joskus tulee mutkia matkaan. Ryyppäämään sortuminen voi vaania vuosienkin raittiuden jälkeen.
- lahkon jättänyt joutuu itse rakentamaan kokonaan arvomaailmansa ja moraalinsa, kun valmiita ratkaisuja ei enää tarjotakaan. Tämä on toisaalta vapauttavaa mutta joskus myös pelottavaa.
- lahkoajattelusta poisoppiminen on vuosia kestävä prosessi ja posttraumaattisia kokemuksia voi tulla vuosienkin päästä.
Jokaiselta tasolta on vaara ja houkutus pudota alkutekijoihin tai riippuvaisuus voi vaihtua toiseksi.
...ja juominen taas jatkuu. Minun tapauksessani olisi ehkä paras kun en joisi yhtään mitään, mutta tänään on sellainen punkkupullopäivä. Siitä ei pahemmin polvet notkistu, mutta saa sen verran energiaa, että jotain jaksaa tehdä.
Alkoholistin läheinen sairastuu siinä rinnalla. Pyörivästä karusellista kun hyppää, niin katkoo vain luunsa. Eli ensin kannattaa pysäyttää karuselli ja sen voi tehdä joko alkoholisti tai hänen läheisensä. Karusellin pystäyttäminen vaatii tietoa ja itsetuntemusta sekä tervettä järkeä, samoin mielentyyneyttä ja jopa huumorintajua. Näitä työkaluja läheinen voi saada mm. Al-Anonista.
Mikäli vaimo (tai mies) vain ottaa hatkat, hän huomaa kohta olevansa uudelleen samanlaisessa tilanteessa. Kumppani on vaihtunut, mutta ongelmat on samat ellei pahemmat. Päihteiden lisäksi tai sijaan on tullut työnarkomania, pelaaminen, seksiaddikti, tuhlailu ja eläminen yliu varojensa, väkivaltaisuus, huumeet... riippuvuuksien lista on loputon. Ja todettakoon, että myös uskonto ja ehdoton oikeassa oleminen voi toimia ihmisellä päihteenä, joka sokaisee hänen todellisuudentajunsa ja vahingoittaa kaikkia ihmissuhteita.
Eli ensin asioista selvää, mielentyyneyttä ja vasta sitten harkittuja ratkaisuja, joissa on kanttia myös pysyä. Puolison rinnalla pysyminen on ollut hyvin monen alkoholistin puolison ratkaisu. Pitää vain itse tietää mitä tekee ja ottaa vastuu omista ratkaisuistaan.
aivan liian pitkälle, sillä hänhän ottaa vastuun ensin itsestään ja sitten vielä juoponkin toilauksista. Kun juopolta menee tuki, hän joutuukin ottamaan vastuun ihan itse. Tämä on niin moneen kertaan todettu asia, ettei se siitä muuksi muutu vaikka kuinka nyyhkyteltäisiin.
Sitä paitsi vaikka omainen valitsisikin omasta tahdostaan elää juopon kanssa, niin hänellä ei ole oikeutta pakottaa lapsiaan samaan.
Omahan tuo on valintasi: pullo ykkösenä, sitten vasta perhe. Et voi sysätä omaa vastuutasi kenenkään muun harteille. Lakkaa ainakin mustamaalaamasta vaimoasi, niin kuin teit aloituksessa.
Kun alkoholistin läheinen olttaa selvää alkoholismisairaudesta, hän lopettaa mahdollistamisen. Tähän ainakin Al-Anonissa pyritään. Kun mahdollistaminen lopetetaan, alkoholisti joutuu ottamaan itse täyden vastuun kaikesta alkoholinkäytöstään ja sen kaikista seurauksista.
Alkoholismilla on tapana syvetä, joten väistämättä tulee hetki jolloin alkoholisti löytää oman pohjansa. Ehkä läheiset ovat jo tässä vaiheessa eri osoitteessa, ehkä eivät, mutta jotain tapahtuu varmasti juomisen suhteen. Al-Anonin antama toivo läheisille perustuu läheisten omaan muuttumiseen.
minulle kävi 1971 niin, että menetettyäni käytännöllisesti katsoen kaiken mitä minulla oli ja todettuani olevani täysin voimaton alkoholiin ja koko elämääni nähden raitistuin.
Tuon tapahtuman jälkeen olen saanut elää rikkaan, varsin erikoisen ja paljon antavan elämän.
Alkoholia en edelleenkään millään tavoin vihaa, olen ainoastaan kokemuksesta oppinut, ettei tuo aine sovi minulle.
Turust
Pyristelin neljä vuotta opetellessani herrasmiesmäiseksi alkoholin käyttäjäksi.
Epäonnistuin, joten olen ollut raittiina vuodesta 2000.
Sukulaiseni joka on päihdetyössä sanoi kerran että mikään hoito ei ole yhtään juoppoa saanut raittiiksi koskaan, katkolta haetaan vain kuntoa takaisin, mutta Jumala on tehnyt sen ihmeen monesti.
MIkä teidät pelasti, oliko Jumala mukana?
Jumalan nimeä lausumaan, olin minä sen verran katkera. Tunnustin ja uskoin kyllä itseäni korkeampaan voimaan. Mitä muuta voi tehdä silloin kuin on tunnustanut itse olevansa voimaton alkoholiin ja koko elämäänsä nähden?
Jumala käsite sellaisena, että voin lausua Hänen nimensä ääneen on selvinnyt minulle vasta paaaljon myöhemmin.
Tänään voin antaa osaltani kunnian raitistumisestani Jumalalle.
Yhteiskunnan järjestämiin katkohoitoihin en minäkään usko. Minulle totuus lähti valkenemaan nimenomaisesti kurjuudesta. Ihmiset jotka eivät itsekään usko antamaansa katkohoitoon tuskin ketään voivat auttaa.
Turust
Kyllä se pakkaa kylmentämään ihmisen kun katkolle tulee samat naamat aina uudestaan, eikä lopullista luopumista alkoholista halutakaan, vaan halutaan "parannella oloa" hetki laitoksessa, hyvässä hoidossa.
Olen nähnyt sen itsekin.
Kun minä aikoinani halusin todella juoppoja auttaa niin vanhat konkarit nauroivat minulle. Jätin sen homman sitten heille, ei paljon motivoinut.