Tällä palstalla keskutellan paljon suomen sodista ja siitä kuka on niihin syyllinen ...
Yksi oleellinen tekijä on kumminkin jäänyt syytteiden ulkopuolelle.
Nimittäin suomalaiset kommunistit ja heidän toiminta, sekä rooli sodan alussaja ennen sitä.
Stalin tiedustelu organisaatio oli rakennettu maanalaisen kommunistipuolueen varaan Suomessa.
Näinollen kaikki tieto oli tarkoitushakuista mitä Suomen kommunistit sinne syöttivät.
Suomalaiset komukat oli ottaneet pahasti pataansa kapinassa heti itsenäisyyden alussa, kaksi-ja kolmekymmentäluvulla oli sen lisäksi nostettu noin 6:si läskikapinaa jotka olivat menneet kiville ...
Kommunistit tiesivät etteivät he onnistu kapinassa yksin, eikä heillä ole tietä valtaan vaalien avulla ...
Eli Suomen kommunistit syöttivät vääriä tietoja venäjälle, jotta Stalin nostaisi heidät valtaan Suomessa. Kommunstien tavoite oli saada sota Suomen ja Venäjän välille, sekä se että Venäjä valtaa Suomen.
Siksi Suomen omat kommunistit kertoivat Venäjälle sen, minkä he halusivat kuullakkin.
Eli kommunistit valehtelivat Suomalaisten puolustustahdosta, aseista, kansan mielialoista, yleisestä tilanteesta jne ...
Venäläiset jopa tosissaan luulivat että he tulevat vapauttamaan Suomen nälästä, sorrosta ja kurjuudesta.
Suomalaiset kommunistit pääsivät tavoitteiseensa eli saivat syttymään sodan Suomen ja N-liiton välille, mutta valtaan he eivät päässeet...
Yksi oleellinen tekijä on kumminkin jäänyt syytteiden ulkopuolelle.
Nimittäin suomalaiset kommunistit ja heidän toiminta, sekä rooli sodan alussaja ennen sitä.
Stalin tiedustelu organisaatio oli rakennettu maanalaisen kommunistipuolueen varaan Suomessa.
Näinollen kaikki tieto oli tarkoitushakuista mitä Suomen kommunistit sinne syöttivät.
Suomalaiset komukat oli ottaneet pahasti pataansa kapinassa heti itsenäisyyden alussa, kaksi-ja kolmekymmentäluvulla oli sen lisäksi nostettu noin 6:si läskikapinaa jotka olivat menneet kiville ...
Kommunistit tiesivät etteivät he onnistu kapinassa yksin, eikä heillä ole tietä valtaan vaalien avulla ...
Eli Suomen kommunistit syöttivät vääriä tietoja venäjälle, jotta Stalin nostaisi heidät valtaan Suomessa. Kommunstien tavoite oli saada sota Suomen ja Venäjän välille, sekä se että Venäjä valtaa Suomen.
Siksi Suomen omat kommunistit kertoivat Venäjälle sen, minkä he halusivat kuullakkin.
Eli kommunistit valehtelivat Suomalaisten puolustustahdosta, aseista, kansan mielialoista, yleisestä tilanteesta jne ...
Venäläiset jopa tosissaan luulivat että he tulevat vapauttamaan Suomen nälästä, sorrosta ja kurjuudesta.
Suomalaiset kommunistit pääsivät tavoitteiseensa eli saivat syttymään sodan Suomen ja N-liiton välille, mutta valtaan he eivät päässeet...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Neuvostoliiton diktaattori ja NKP tuskin olivat päätöksenteossaan (hyökkääminen Suomeen) ja tiedonsaannissaan riippuvaisia suomalaisten kommunistien avuliaisuudesta. Muuten sitä varmasti käytettin hyväksi, jos siltä tuntui.
Se, mitä suomalaisista ja suomalaisperäisistä kommunisteista Neuvostoliitossa ajateltiin, ilmenee hyvin siitä, miten heitä 1930-luvulla eliminoitiin. Ihan niinkuin muitakin Stalinin puhdistuksissa paljastettuja ja syyllisiksi todettuja.
Unohdat mainitsemani motiivin Suomalaisten kommunistien toiminnassa, eli se mitä Venäläiset teki Suomen kommunisteille ei vähennä Suomalaisten kommunistien toiminnan rikollista luonnetta.
Mutta selvennän.
Suomalaisten kommunistien maanpetoksellinen toiminta on eri asia kuin tosiasiallinen syyllisyys sodan syttymiseen.
Jos eritellään, kuka oli esim. talvisodassa HYÖKKÄÄJÄ, niin useimpien mielestä varmasti Stalin. Aika harvan mielestä suomalaiset kommunistit.
Eräs seikka, joka on saattanut merkittävästi vaikuttaa Neuvotsoliiton johdon päätksentekoon, on ollut suomalaisten emigranttikommunistien ja myös Suomessa maanalaisesti toimineiden kommunistien ylioptimistinen käsitys Suomessa vallitsevasta vallankumouksellisesta tilanteesta. Hyökkäyshalua on innoittanut se, että on kuviteltu tämänkaltaisen informaation perusteella hyökkäyksen synnyttävän kapinaliikkeen Suomessa ja työväenluokan kääntymisen Neuvosto-Venäjä ja Kuusisen nukkehallituksen taakse. Kuusisen hallituksen osanahan olivat myös omat joukot, joita jopa omine univormuineen perustettiin, mutta jotka olivat sotiaalliselta merkitykseltään lähinnä symboliset.
Vaka vanhan käsitys on erittäin varteenotettava ja yhdyn siihen täysin. Todettakkon lisäksi, että ns. talvisodan henki syntyi osaltaan reformistisen maapolitiikan ja hyvinvointivaltion ideaa tavoittelevan sosiaalipolitiikan, muun muassa kansaneläkejärjestelmän aloittamisen, seurauksena. Myös taloudellinen nousukausi oli nostanut elintason reippasti edeltäneen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Sopiikin kysyä, olisko talvisodan henki voinut syntyä vaikkapa 1920-luvulla?
Talvisodan eräs seuraus oli ns. tammikuun kihlaus 1940, jossa SAK työnantajajärjestön toimesta tunnustettiin osapuoleksi työmarkkina-asioissa ja joka oli alku työehtosospimusjärjestelmälle. Porvariston oli myös tultava asenteissaan vastaan ja tunnustettava työväestön keskeinen osa sotaponnistuksissa.
Mutta oliko neuvostojohto todella niin luottavasisen naivia, että se uskoi sille syötetyn totena, se on melkoisen kummaksuttavaa. Tiedustelutiedotkin tulisi tarkastella päätöksenteossa kriittisesti.
Joopa joo suojeluskunta-aatteen, IKL:n, AKS:n ja rotuoppien ja saksalaisen informaatiohegemonian keskeltä sen ajan punapiipertäjät petkuttivat Neuvostoliiton tiedustelua ja kommunistista internationaalia täydellisesti... (antekksi tuli hikka täytyy keskeyttää...)
vähän liian kaukaa haetulta tuntuu.
Suomalaiset kommunistit järjestelemässä sotia.
Heh, heh...
mainitsemiesi asioiden lisäksi tärkeää, että 20- ja 30-luvun fascistiset pyrkimykset pystyttiin maassamme torjumaan jossain määrin. Sosialidemokraatit kantoivat silloin raskaimman taakan, mutta tiesivät kommunismin todellisuuden.
ainakin vuoden 1918 sodan... yrittivät vielä 1939... 1947... 1971... mutta vuoden 1990 jälkeen luopuivat toivosta.
... oli ihan kaikille ihmisyhteisöille ominainen sokkireaktio, joka herätti voimakkaat mutuaalitunteet.
Tuollainen reaktio on ihmiselle lajityypillinen, eikä se tarvitse selitykseksi mitään yhteiskuntaan, historialliseen aikaan, poliittisiin oloihin tms. tekijöihin liittyviä seikkoja.
Silloin kun ulkopuolinen yhteisöä uhkaava tekijä ei tule ihan täytenä yllätyksenä, mutuaalireaktio ei ole niin vahva. Esimerkiksi meillä jatkosotaan lähdettäessä yhteiskunta jakaantui jo selvemmin. Mielipiteiden valvomiseen tarvittiin jo enemmän tehoa, ja Valpo toimikin ahkerasti urkkien ja ilmiantaen mm. niitä jotka kylillä ja kapakoissa pilkkasivat Hitlerin kunniaa.
Talvisodan henki on pelkkä sosiologinen ilmiö.
Ehkäpä niinkin ...
Mutat siitä huolimatta oli tunne aito, eikä sen merkitystä ole syytä vähätellä.
Se että kyseessä on ihmisen luonnollinen käytös mielestäni itseasiassa vahvistaa vain tunteen ja ilmeen oikeutusta.
Rikosta kun tutkitaan, niin aina ensiksi pitää selvittää motiivi ...
Suomen omilla kommunisteilla oli vahvin motiivi tähän rikolliseen sotaan, sillä se oli ainoa tie niille valtaan.( kommunisteille )
En voi nähdä tätä mainittua talvisodan henkeä pelkästään joukkopsykologisena ilmiönä. Kyllä sen syntymisen taustalla on paljon ihan rationaaleja juttuja, joista olen tuonut esille elintason nousun 1930-luvulla ja luokkaristiriitoja tasoittavat poliittiset ratkaisut. Olisiko talvisodan henki voinut syntyä 1920-luvulla tai vielä 1930-luvun alun lapulaisvuosina? Ilmiön syntyminen ei olisi mielestäni ollut niin ehdottoman varmaa kuin 1930-ja 1940-lukujen vaihteessa. Joka tapauksessa osaselityksenä toimii mainittu joukkokäyttäytymisen ilmiö - sinänsä varsin myönteinen toimintamalli.
Vasemmistolaisuus ei suinkaan hävinnyt maasta, mitä osoittaa SKDL:n suuri vaalimenestys vuoden 1945 vaaleissa, vaikkakin tulolksessa ilmeni myös poliittine protesti edeltäneiden vuosien politiikkaa kohtaan. Joka tapauksessa oli niin, että kansan porvarillisen osan valtavirta ei myöskään liialti innostunut AKS- ja IKL-henkisestä ajatuskannasta ja tyäväenluokka oli maltillistunut. Lisäksi työväenluokan ajatuskantaa hämmensi se, että se koki maailman ensimmäiseksi työläsiten valtioksi julistautuneen Neuvostoliiton hyökkäävään paitsi Suomen valtiota kohtaan myös Suomen kansaa ja sen työväenluokkaa vastaan.
Ilmiö hiipui jatkosota-aikana, jota kansa saattoi erotuksella talvisotaan kutsua "herrojen sodaksi". Talvisodan hengen myös teennäisestä luonteesta saa mainion kuvauksen Linnan Pohjantähti-trilogina 3. osan kuvauksesta Valtu Leppäsen sankarihautajaisista. Mutta sanoihan se Preetikin jotensakin siihen tapaan, että se on toi isänmaallisuus semmosta ettei sitä oikein meikäläiset noin rauhan aikana, mutta näin sota-aikana sitä voi tämmönen köyhäkin koettaa.
Joka tapauksessa sodat lievensivät suomalaisen yhteiskunnan luokkajakoa olennaisesti.
Esimerkiksi Yhdysvaltain sisäinen kansallinen yhtenäisyys koheni huomattavasti WTC-shokin jälkeen. Mutta kuten siellä erinomaisen havainnollisesti nyt voidaan nähdä, yhteinen järkytys ja puolustuskannalle asettuminen eivät ole pelkästään positiivisia asioita. Sokin ja mutuaalireaktion seurauksena yhteiskunnan tila muuttuu totaalisesti, mutta tämä muutos on luoteeltaan regressio. Eli antropologisesti katsoen yhteisö taantuu totalistaristisen johtajavaltaisen alkulauman suuntaan.
Välittömästi sokin jälkeen mielipiteiden yhdensuuntaisuus on aluksi spontaania - kaikki ovat kauhistuneita ja jakavat saman sokkikokemuksen - mutta samalla alkavat seurausvaikutukset jotka jatkuvat pitempään. Tuo kokemus leimaa vahvasti sen tavan jolla asioita julkisuudessa käsitellään, ja myäs rajoittaa ne tavat joilla asioita voidaan käsitellä. Vanha sanonta, jonka mukaan "totuus on sodassa ensimmäinen uhri" voisi tarkoittaa nimenomaan tätä.
Sodan puhkeamista seuraava sokki luo kansan keskuuteen uuden tietoisuuden, mutta samalla tavalla kuin valtarakenteissa tapahtuu taantuminen vahvan johtajavallan suuntaan, vastaavasti tietoisuudessa tapahtuu tunnustuksellisten totuuksien valtaanpääsy. "Talvisodan henki" on tällaista yleisinhimillistä tapahtumaa koskeva suomalainen myytti. Mitään todellista yhteiskunnallista kehitystä ei tällaiseen reaktioon voi liittää. Se että tietyt yhteiskunnassa vaikuttavat kipeät asiat - kuten suomalaisen yhteiskunnan äärimmäisen kipeä kahtiajakautuminen ja sille sisällissodassa saatu väkivaltainen ratkaisu - sokkireaktion vaikutuksesta painuvat ja painetaan taustalle - aktiiviseen unohdukseen - on ihan eri asia kuin se että nuo ristiriidat olisivat jotenkin saaneet ratkaisunsa.
Itse asiassa ainoat todellisemmat ratkaisut saavutettiin historiallisena onnenkantamoisensa sen seurauksena että Saksa ja Suomi hävisivät sodan. Tällöin syntyi Suomeen sen itsenäisen historian aikana ensimmäisen kerran tilanne jolloin kaikki olemassaolevat mielipidesuunnat saivat vapaasti ilmentää itseään ja toimia. Purkautuva mielipidepaine näkyikin sitten selvästi sodanjälkeisissä vaaleissa.
Mutta kaikki mielipiteet eivät suinkaan ole poliittisia ohjelmia tms. tietoisen ajattelun tuotoksia, vaan olennainen osa yhteisön henkisestä rakenteesta liittyy niihin vaikeammin jäljitettäviin, enemmän kirjoittamattomiin leikeihin, jotka yhteisön yhteisessä tietoisuudessa - "julkisuudessa" - määräävät mitä asioita yleensä käsitellään ja miten mitäkin asioita käsitellään. Esimerkiksi sotakokemuksia tavallisen rintamamiehen tasolta pystyttiin käsittelemään varsinaisesti vasta sitten kun Linnan Tuntematon sotilas oli kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen puhkaissut puhumattomuuden pinnan. Kirjan myynti oli aivan poikkeuksellista, eikä se suinkaan selity millään kaunokirjallisilla ansioilla, vaan siinäkin oli kyse suomalaisen yhteiskunnan tuolloin yhä jatkuneesta pinnanalaisesta puhumattomuuden perinnöstä. Kirjailija Linna sitten ikään kuin herkkävaistoisen taiteilijan tuntosarvien ohjaamana hakeutuikin tuotannossaan käsittelemään kahteen kerrokseen jaetun kansakunnan koko kipeätä historiaa.
Nimitettäköön, miten nimitetään, mutta käsittääkseni sotien jälkeistä Suomea on pidettävä sisäisessä suhteessa olennaisesti demokraattisempana maan kuin sotia edeltänyttä Suomea. Se ei ole taantumista. Yhteiskunnallisesti merkittävä talvisodan tulos oli talvisotatalven aikana syntynyt ns. tammikuun kihlaus, josta voi katsoa nykyisen kaltaisen työmarkkinapolitiikan työehtosopimuksineen alkaneen. Siis työväen hallinnoima ammattiyhdistysliike tunnustettiin työnantajien taholta neuvotteluosapuoleksi. Merkittävä askel yhteiskunnallisesti se oli, oli kyse "pakkoavioliiton kihlauksesta" tai ei.
Kansallisen yhteyden tiivistyminen voi olla joukkopsykologinen tapahtuma, sitähän todistaa muun muassa Venäjän kansan sitkeät sotaponnistelu 2. maailmansodassa. Nämä ponnistelut eivät ole pelkästään selitettävissä pakkoterorilla, pelottelulla - kuten joskus helppohintaisen yksinkertaistavasti väitetään - vaan kyse on ollut aidosta kansallistunteesta.
Askel yhteiskuntaopuun otetttiin jo talvisodan aikana. Mielenkiintoinen pohdista voisi syntyä siitä, olisko Suomen sodanjälkeinen kehitys ollut toisenkaltainen, mikäli Saksa olisi voittanut suursodan. Epäilen sitä, että yhteiskunnan demokratisoituminen ei olisi toteutunut siten kuin se toteutui nyt tiedossamme olleessa prosessissa.
Ennen sotia oli merkittävä osa kansaa suljettu pois yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Samaan kokonaisuuteen kuului myös isänmaallisuuden monopolisointi tiettyjen piirien yksinoikeudeksi.
Toisaalta voi ajatella, että demokratia on myös jollakin tavalla uskon asia ...
Ennen sotia varsinkin vasemmisto viljeli ajatusta että Suomen demokratia on vain omistavan luokan etujen ajamista.
Tämä ns. tammikuun kihlaus ja sodat joita oli päättämässä myös demarit hitsasivat kansakunnan yhteen yhteisten päätösten taakse.
Näin oli luotu usko siitä, että koska demarit ja maltillinen vasemisto on mukana tekemässä näitä päätöksiä niin se myös vaikuttaa niiden sisältöön, joten demokratiamme toimii koko kansan eduksi.
Kun usko demokratiaan oli palautettu, niin tämä usko sinänäs myös alkoi toteuttamaan demokratiaa, tosin itse en usko että demokratiamme edes olisi oikeasti ollut hukassa missään vaiheessa.
Päinvastoi järjestelmämme on ollut varsin vahva ja nauttinut kansan luottamusta koska se on pystynyt torjumaan sekä oikeiston että mysökin vasemmiston hyökäykset sitä vastaan.
Suomalaisia kommunisteja ei olisi vointu vähemmän kiinnostaa.
Pieni kommunistipuoleen ydin kertoi NL:oon, mitä se tahtoi kuulla, ja kuuli alueellisilta kätyreiltään, mitä tahtoi näiltä kuulla. Ja nämä valehtelivat Suome njohtoportaalle, että rivikommunsiteja oli paljon ja että he tahtoivat vallankumousta.
Sen NL:ssa vuoksi luultiin että suomalainen rivikommunsiti tahtoi vallankumousta. Suomessa Etsivä Keskusrikospoliisi ryhtyi jo 1930-luvun alussa pitämään oikestoa kommareita suurempana uhkana yhteiskunnalle.
Stalin muuten muistaakseni osasi odottaa, että tiedonannot olivat pötyä. Ymmärsi itse luomansa järjestelmän dynamiikkaa.
N-liittoa syytetään sodasta, samoin mm partisaaniretkistä Suomeen.
Suomalaiset kommunistit toimivat näillä partisaanien retkillä oppaina, voidaan sanoa että omat koirat purivat ...