Kaikkein oleellisin kysymys kuuluu: Onko monikulttuurinen Eurooppa turvallinen paikka elää?
Tietenkin on jos sitä verrataan esimerkiksi Lähi-Idän kriisipesäkkeisiin. Huoli turvallisuudesta on kuitenkin aiheellinen mm. Ruotsissa, Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa tapahtuneiden kantaväestön ja ulkomaalaisväestön yhteenottojen jälkeen. Näille väkivaltaisuuksille on etsitty monia syitä suvaitsemattomuudesta, eriarvoisuuden tunteesta, työttömyydestä, kulttuurieroista tai köyhyydestä. Ilmeinen tosiasia on, että kaikilla ulkomaalaisilla, etenkään muslimeilla, ei ole hyvä olla Euroopassa.
Syyttävien sormien tai hyssyttelyn sijaan olisi ensiarvoisen tärkeää myöntää, että on kulttuureita, jotka eivät mm. uskonnollisista syistä yksinkertaisesti kykene elämään rauhanomaisesti rinnakkain. Vuosituhansia vallalla olleet kulttuurit eivät muutu yhdessä yössä tai edes vuosikymmenessä.
Monikulttuurisuuden puolestapuhujat olettavat, että turvapaikan antaminen tarkoittaa maahanmuuttajalle automaattisesti turvapaikkamaan kulttuurin hyväksymistä. Tämä on osoittautunut liian toiveikkaaksi ajatteluksi.
Suomen työttömyyteen etsitään ratkaisua ulkomaalaisesta työvoimasta ja unohdetaan, että Suomessa on jo valmiiksi tuhansia työttömiä maahanmuuttajia. Eri väestöryhmien välillä on suuria eroja työllistymisessä. Murheellisin esimerkki ovat somalialaisten työttömyysluvut, jotka ovat edelleen, lukuisten koulutus- ja työllistämistoimien jälkeenkin yli 70 % luokkaa.
Vaikeaksi ongelmaksi on noussut maahanmuuttajien köyhyydestä ja eriarvoisuuden tunteesta kumpuava rikollisuus. Tilastojen mukaan Euroopan maahanmuuttajaväestö tekee lukumääräänsä suhteutettuna moninkertaisen määrän rikoksista. Huolestuttavaa ovat raiskaustapausten ja omaisuusrikosten suuri määrä sekä aivan erityisen huolestuttavana piirteenä nuorten 12-17 vuotiaiden maahanmuuttajanuorten kasvanut rikollisuus. Länsimaissa tyrkytettävä vapaakulttuuri ja toisaalta köyhyys ovat luoneet tulenaran yhtälön, joka on valmis räjähtämään Euroopan lähiöissä.
Mistä sitten ratkaisu monikulttuurisuuden ongelmiin? Siirtolaisuuden pitäminen tiukemmissa rajoissa on paras tapa ehkäistä köyhyyttä ja levottomuutta Euroopassa. Kulttuurien kohtaamista joudumme varmasti kaikista lähentymisyrityksistä huolimatta odottamaan vielä kauan. Kulttuuriero tai ulkomaalaistausta ei saa olla syynä syrjintään, mutta ei myöskään lieventävänä asianhaarana rikoksissa. Vääränlaisella suvaitsevaisuudella vain romutetaan lopullisesti käsitys ihmisten tasa-arvosta ja tehdään tietä ääriliikkeiden nousulle.
Tietenkin on jos sitä verrataan esimerkiksi Lähi-Idän kriisipesäkkeisiin. Huoli turvallisuudesta on kuitenkin aiheellinen mm. Ruotsissa, Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa tapahtuneiden kantaväestön ja ulkomaalaisväestön yhteenottojen jälkeen. Näille väkivaltaisuuksille on etsitty monia syitä suvaitsemattomuudesta, eriarvoisuuden tunteesta, työttömyydestä, kulttuurieroista tai köyhyydestä. Ilmeinen tosiasia on, että kaikilla ulkomaalaisilla, etenkään muslimeilla, ei ole hyvä olla Euroopassa.
Syyttävien sormien tai hyssyttelyn sijaan olisi ensiarvoisen tärkeää myöntää, että on kulttuureita, jotka eivät mm. uskonnollisista syistä yksinkertaisesti kykene elämään rauhanomaisesti rinnakkain. Vuosituhansia vallalla olleet kulttuurit eivät muutu yhdessä yössä tai edes vuosikymmenessä.
Monikulttuurisuuden puolestapuhujat olettavat, että turvapaikan antaminen tarkoittaa maahanmuuttajalle automaattisesti turvapaikkamaan kulttuurin hyväksymistä. Tämä on osoittautunut liian toiveikkaaksi ajatteluksi.
Suomen työttömyyteen etsitään ratkaisua ulkomaalaisesta työvoimasta ja unohdetaan, että Suomessa on jo valmiiksi tuhansia työttömiä maahanmuuttajia. Eri väestöryhmien välillä on suuria eroja työllistymisessä. Murheellisin esimerkki ovat somalialaisten työttömyysluvut, jotka ovat edelleen, lukuisten koulutus- ja työllistämistoimien jälkeenkin yli 70 % luokkaa.
Vaikeaksi ongelmaksi on noussut maahanmuuttajien köyhyydestä ja eriarvoisuuden tunteesta kumpuava rikollisuus. Tilastojen mukaan Euroopan maahanmuuttajaväestö tekee lukumääräänsä suhteutettuna moninkertaisen määrän rikoksista. Huolestuttavaa ovat raiskaustapausten ja omaisuusrikosten suuri määrä sekä aivan erityisen huolestuttavana piirteenä nuorten 12-17 vuotiaiden maahanmuuttajanuorten kasvanut rikollisuus. Länsimaissa tyrkytettävä vapaakulttuuri ja toisaalta köyhyys ovat luoneet tulenaran yhtälön, joka on valmis räjähtämään Euroopan lähiöissä.
Mistä sitten ratkaisu monikulttuurisuuden ongelmiin? Siirtolaisuuden pitäminen tiukemmissa rajoissa on paras tapa ehkäistä köyhyyttä ja levottomuutta Euroopassa. Kulttuurien kohtaamista joudumme varmasti kaikista lähentymisyrityksistä huolimatta odottamaan vielä kauan. Kulttuuriero tai ulkomaalaistausta ei saa olla syynä syrjintään, mutta ei myöskään lieventävänä asianhaarana rikoksissa. Vääränlaisella suvaitsevaisuudella vain romutetaan lopullisesti käsitys ihmisten tasa-arvosta ja tehdään tietä ääriliikkeiden nousulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
USA:ta pidetään rotujen sulatusuunina ja sitähän se ulkoa katsoen onkin. Mutta jenkeissä valkoiset hallinnoivat asiat, ovat vauraita jne. Myös aasialaiset menestyvät erinomaisesti. Osa latinoista pärjää, mutta sen intiaanitaustainen porukka ei pärjää. Arabit ja mustaihoiset ovat amerikassa silkkaa rupusakkia. Ne tekevät vain paskaduuneja huonolla liksalla ja eivät omista mitään arvokasta. Heillä ei ole vaikutusvaltaa jenkilässä. Jenkeissä ei tyhjätaskuja kuunnella. heistä puhutaan vain vaalien alla. Eli amerikan monikultturisuuskin on suuri kupla. Valkoiset johtavat ja tummat ovat kurjia orjia - edelleenkin. Jenkkilä on oikeasti valkoisen rodun paratiisi ja yksikielinen puheista huolimatta.
Kaikkein oleellisin kysymys kuuluu: Onko monikulttuurinen Eurooppa turvallinen paikka elää?
----
Turvallinen tai ei, mutta Eurooppa on aina ollut monikulttuurinen.
Nykymuslimit näin yleisesti ottaen ovat tipahtaneet evoluution rattailta niin älyllisen, moraalisen kuin yhteiskunnallisen kehityksen kannalta: huono koulutustaso, julmat tavat (naisten alistaminen ym.) ja korruptoitunut ja nepotistinen talous & hallinto. Ja kaiken päälle vielä tyhmänylpeä asenne oman taustan ja uskonnon ylivertaisuuden puolesta. Ei sellaista porukkaa voi Eurooppa eikä mikään muukaan sivilisaatio menestyksellä vastaanottaa.
Kannattaa jättää haihattelut monikulttuurisuuden absoluuttisesta ihanuudesta ja alkaa puolustamaan länsimaisen edistyksellisyyden henkiinjäämistä tuon ei-toivotun muuttovirran paineessa.