Eräällä miehellä on auton konepelti auki ja hän yrittää epätoivoisesti löytää vikaa. Hän tutkii valmistajan ohjekirjaa, muttei saa asiasta tolkkua. Hän pyytää naapuriaankin apuun ja heillä tulee hieman riitaakin asiasta. Mies purkaa moottorista osia ja huomaa tehneensä virheen ja hän yrittää sovitella osia takaisin. Hän kiroaa koko auton valmistajan ja "viallisen" ohjekirjankin. Hommasta ei tule mitään.
Menee pari päivää, kunnes tuntematon henkilö osuu talon pihaan. Hän kysyy, että mikä miehellä on murheena ja mieshän kertoo. Tuntematon haluaa auttaa ja yhdessä he alkavat korjaamaan autoa. Kun tuntematon yrittää jotain ehdottaa mies väittää vastaan ja epäilee tuntemattoman asiantuntemusta, haukkuukin välillä typeräksi jne. Hän sysii tuntematonta poiskin ja uhkailee välillä. Hän kyllä tietää kuinka asia on!
Lopulta mies kääntyy tuskastuneena tuntemattoman puoleen ja pyytää neuvoa, hieman ivaillen kuitenkin:"No, kuinka sinä muka nyt osaisit tämän korjata?" Tuntematon vastaa:"No, ehkä koska minä olen sen suunnitellut, kirjoituttanut ohjekirjan ja itse myös koonnut moottorin useaan kertaan."
Menee pari päivää, kunnes tuntematon henkilö osuu talon pihaan. Hän kysyy, että mikä miehellä on murheena ja mieshän kertoo. Tuntematon haluaa auttaa ja yhdessä he alkavat korjaamaan autoa. Kun tuntematon yrittää jotain ehdottaa mies väittää vastaan ja epäilee tuntemattoman asiantuntemusta, haukkuukin välillä typeräksi jne. Hän sysii tuntematonta poiskin ja uhkailee välillä. Hän kyllä tietää kuinka asia on!
Lopulta mies kääntyy tuskastuneena tuntemattoman puoleen ja pyytää neuvoa, hieman ivaillen kuitenkin:"No, kuinka sinä muka nyt osaisit tämän korjata?" Tuntematon vastaa:"No, ehkä koska minä olen sen suunnitellut, kirjoituttanut ohjekirjan ja itse myös koonnut moottorin useaan kertaan."
Vastaukset 23
Vanhimmat
kun suunnittelija puuttuu?
Opetetaanko teidän lahkossa tuommoisilla kertomuksilla lapsia vai aikuisia?
auton sitten myöhemmin kävi? Tuliko siihen uusia vikoja, kunnes se lopulta joutui romuttamolle?
... ja hallelujaa. Ei mahdotonta, mutta niin äärimmäisen epätodennäköistä, että mahdotonta. Menepä apostoli kauppaan ja katso autojen korjausohjekirjat. Ensimmäistäkään ei ole suomalainen kirjoittanut, vaan ne ovat käännöksiä. [No niin, tämä tietysti sattui ulkomailla :-)]. Paskaa lapsille!
Tankki täyteen -ohjelmassa pastori rukoili pappatunturinsa korjaantumisen puolesta, koska Sulo ja Juhana eivät sitä tahtoneet saada kuntoon. Ja kun pastori polkaisi pedaalista, mopedi käynnistyi, mikä oli pastorille itselleenkin niin suuri yllätys, että hän loihtios lausumaan: "Jumalauta!"
Tällaisia pieniä tosikertomuksia maailma on täynnä vailla ns. evankelistalisää.
loistava sarja. Mielestäni hauska kohta oli myös se, kun pappi jätettiin luodolle seisomaan pappatuntsan kanssa. Taitavat olla katoavaa perinnettä nuo uskolliset pappatuntsat? Harmi.
Tankki täyteen -sarja kuuluu dvd-kirjastooni.
"Taitavat olla katoavaa perinnettä nuo uskolliset pappatuntsat? Harmi."
Kyllä niillä, jotkut edelleen pärräävät. Minullakin sattuu olemaan yksi. Muuten samanmoinen kuin tuolla pastorilla siinä Tankki täyteen -ohjelmassa.
"Kaikki autot joutuvat käyttöikänsä päätyttyä tuskalliseen puristukseen, repimiseen ja sulattoon. Paitsi ne, mitkä käyvät ainoastaan minun lisenssini alla toimivissa korjaamoissa, oli niiden korjausjälki millaista tahansa. Pelkkä leima kuitissa riittää. Sellaiset autot saavat ikuisen vahauksen eivätkä ruostu koskaan."
Hah, poljen kaasua ja katoan rämälläni autiomaahan.
että ohjekirja on helevetin huonosti kirjoitettu ja vieläpä ihan hebreaa kaikille muille kuin sen kirjottajalle. Auton merkki on Trabant.
Kuules nyt, Apostoli parka. Nämä jutut sopivat jonnekin peruskoulun ala-asteelle, eivät isojen ja "pahojen" ateistipetojen raadeltavaksi.
Oletko tuntenut itsesi jotenkin väsyneeksi viime aikoina?
kun eivät uskovat ymmärrä että ateisteihin eivät lapsille tarkoitetut tarinat uppoa. Ei sille voi mitään. Uskova jää henkisesti lapsen tasolle, muut aikuistuvat.
Ja tarinan ydin oli...mikä? Että tämä muukalainen olisi voinut säästää kaikkien aikaa sanomalla heti aluksi olevansa kyseisen automallin suunnittelija kokoamiskokemuksella? Ja jos autoaan korjannut mies ei osannut ohjekirjan avulla korjata autoaan, niin silloin ohjekirja on huonosti kirjoitettu, joka on muukalaisen syytä.
Samaan jamaan, kuin se auton omistaja tässä kertomuksessa.
ja jos suinkin mahdollista, se "jama" pitää olla vielä pikkusen ahtaampikin.
"Vain ahjossa kulta kirkastuu", Kun kuona erottuu pois.
Juu, onneksi uskovaisten ei tarvitse joutua pahaan jamaan kun heillä on Allahin tms. ohjeet ja tieto ja kaikki valmiina. On se ei-uskovan elämä sitten niin kurjaa.
ole moneenkaan käyttötarkoitukseen sopiva materiaali. Rautaa ja terästä sen olla pitää!
Taidat olla pelkkä koru, kilisevä ja helisevä vaski ilman mitään rakkautta mihinkään suuntaan?
Tämä ateisti ainakin on elämänsä aikana ollut paljon pahemmissakin jamoissa kuin sellaisessa, että auto hajoaa. Jännä juttu, mutta minun jumaluskon puutteeseeni ei elämänkolhut ole vaikuttaneet vielä juurikaan. Aina olen kuitenkin selvinnyt ilman Jumalaakin luottamalla itseeni ja siihen, että elämä kantaa. Niin se on aina kantanut.
huomaa, että edelleenkään ei tarvitse jumaluskoa pärjätäkseen. Todella pahoista rapakoista olen rämpinyt ylös ihan omin voimin eikä 48 vuoden aikana ole tarvinnut jumalia apuun pyydellä.
Tähänpä uskis varmaan sanoisi, että kyllä SULLE VIELÄ HÄTÄ TULEE JA JEESUSTA HuuDaT ja heittäytyisi polvilleen rukoilemaan minulle pikaisesti oikein hivuttavaa sairautta tai kiduttavaa vankilatuomiota. Ihan rakastavasti tietenkin.
"ja siihen, että elämä kantaa. Niin se on aina kantanut."
Onko se tuuria, sattumaa, kohtaloa vai mitä? Olet ilmeisesti kuitenkin kokenut, että terveellä itseluottamuksella pärjää (niin minäkin olen huomannut) ja myös kokenut, että joissakin paikoissa elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä, kuten sanotaan?
Mikä tai mitä on tuo Elämä, joka tuntuu kantavan vaikeissakin paikoissa?
"Elämän kantamisella" tarkoitan juuri sitä, että asioilla on tapana järjestyä eivätkä vaikeat ajat ikuisuuksia kestä. Ja terveellä itseluottamuksella pötkii pitkälle, koska silloin itseluottamuksen notkahduksetkaan eivät kaada pohjaa pois koko minuudelta ja olemiselta.
Kaiketi se on osittain tuuria, osittain sattumaa, mutta mielestäni myös osittain ihmisen omasta asenteestakin kiinni. Jostain syystä asiat alkavat monesti parantuya siinä vaiheessa, kun on itse päättänyt selviytyä, päättänyt lopettaa itsesäälissä märehtemisen ja tulessa makaamisen.
järkeenkäyvältä ja myös tutulta.
Kysymys kuuluukin, että onko tuuria tai hyvää onnea olemassa? Olen aivan samaa mieltä tuosta asenneasiasta, en uskovanakaan usko siihen, että Jumala tekisi kaikkea puolestamme, vaan ihmisellä on myös oma vastuunsa asiassa.
"kun on itse päättänyt selviytyä, päättänyt lopettaa itsesäälissä märehtemisen ja tulessa makaamisen."
Tätä työtä joutuu myös uskovana tekemään, usein se vain kulkee huokauksena Ylös ja sen jälkeen liikkeelle! Tuleeko voima Ylhäältä vai puhtaasti ihmisestä, onkin sitten jo eri juttu. Pääasiahan varmaan on, että ihmisen elämä menee eteenpäin. Eikö?
"Tuleeko voima Ylhäältä vai puhtaasti ihmisestä"
Ehkä se tulee molemmista? Minä en usko Jumalaan, uskon kuitenkin että ihmisellä voi olla ns. henkilökohtainen jumala. Siis ehkä jumala on ennemminkin tunne jumalasta kuin mikään absoluuttisen totta oleva, kaikille yhteinen, yksi ainoa Jumala... No tällä logiikalla sinun voimasi tulee sieltä "Ylhäältä", koska tunnet että sinulla on jumala. Minulla sen sijaan ei ole, joten omasta voimastani kiitän, kaiketi röyhkeästi, lähinnä itseäni, ja ennenkaikkea läheisiäni, jotka ovat antaneet ja koko ajan antavat minulle voimaa uskoa itseeni.
"Kysymys kuuluukin, että onko tuuria tai hyvää onnea olemassa?"
Tätä pitäisi miettiä tarkemminkin. Ensireaktioni oli, että tottakai on, sitten rupesin miettimään, että miten iso osa siitä, mitä tuuriksi kutsumme, itseasiassa onkin seurausta omista onnistuneista valinnoistamme. Tähän mennessä olen sen verran ehtinyt pohtimaan, että kaiketi valtaosa onnesta on itsestämme kiinni. Tosin ihan kaikkea en silläkään selittäisi. Joten uskon, että tuuria ja hyvää/huonoa onnea on olemassa, mutta vähemmän kuin ymmärrämmekään.
Mutta nyt, armas Apostoli, minua lomareissu kutsuu ja pakkaaminen on vielä kesken :) Joten näkemisiin pariksi viikoksi ja oikein aurinkoista kesää sinulle! Ja jumalasi siunausta.
hyvää lomaa! Ja Jumalan siunausta!
kaunis ;)
"Kysymys kuuluukin, että onko tuuria tai hyvää onnea olemassa?"
Kyllä hyvä/huono tuuri tuntuu tulevan suhteellisen pitkissä jaksoissa. Itselläni on kokemusta paristakin sekä erittäin hyvästä että huonosta peli-illasta.
Olen itse skeptikko, ja myönnän, että tod.näköisyyteen kuuluu tällaisia jaksoja ja psykologiaan kuuluu se, että tällaiset jaksot muistaa paremmin kuin normaalit pelijaksot.
Kuitenkin: On täysin todennäköisyyden vastaista pelata 10 tuntia pokeria niin, että käteen ei saa edes avaukseen vaadittavaa jätkäparia. Saadakseeni pari voittoa koko illan aikana, minun piti bluffata nekin. Vastaavasti aivan liian hyvää kortinjuoksua on ollut myös pitkinä jaksoina.
Tämä hyvän/huonon tuurin jaksollisuus näkyy muissakin puolittain tuuripeleissä, kuten esim. noppapeli jatsissa. Olen heittänyt joskus 376 tuloksen ja pakko myöntää, että silloin meinasin epäillä itseänikin huijauksesta. Myös siinä pelissä hyvä nopan juoksu (>300 pistettä jatkuvasti) kesti useita päiviä ja myös arpakuutioiden vaihtamisen:)
Tuuria voi olla myös puhtasti älypelissä, kuten shakissa. Silloin se tyypillisesti esiintyy niin, että vastapeluri ei satu huomaamaan tekemääsi virhettä.
Kyllä tuuria ja antituuria mielestäni esiintyy ja juuri jaksoina ja ne jaksot voivat olla aika pitkiäkin (2-3 pv).
Väitettäni en voi todistaa, enkä edes halua paneutua mahdollisiin filosofisiin pohdintoihin asian tiimoilta. Tämä oli vain tällainen kokemusperäinen omakohtainen havainto. Uskoo ken lystää:D