Sisälläni myllertää. Hoidan kodin ja lapset. Yritän miellyttää miestäni, vaikka se johtaakin siihen, että omat mielihaluni ovat kadonneet.Enkä osaa edes enää vaatia. Hellyys ja läheisyys puuttuu.Suudelmia turha edes toivoa. Jo jonkin aikaa on on mielessäni ollut ihan mielettömiä tunnekuohuja..Kaipaan jotain, mitä en osaa itsekkään nimetä..kriisikö? Olen sentään jo kohta 36 v. ja tuntuu siltä, että koko elämäni olen vastannut tekemisistäni, ensin teininä vanhemmilleni ja nyt parisuhteessa miehelleni. Hyvä, etten jo kysy lupaa vessassa käyntiin:) Haluaisin vielä kerran kokea sen tunteiden palon ja olla rakastettu parisuhteessa, jossa molemmilla on yhtäläiset oikeudet ja vapaa olla...Olen niin yksin ajatusteni kanssa...
kertokaahan omia kokemuksia...
Jotain puuttuu
91402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta etsintäkuulutan niitä, joilla samoja tunteita omassa elämässään...
15 vuotta saman miehen kanssa, lapset jo koulussa.Mutta jotain puuttuu...Nuoruus jäi lyhyeksi,ensimmäinen lapsi syntyi kun täytin 18.Nyt olisi "menohaluja",mutta ei aikaa.Mieheni kanssa ei ole muuta kuin joutavia riitoja päivästä toiseen.Ikäeroakin toista kymmentä vuotta..vaatii veronsa.En tiedä jaksanko enää kauan "passata",jos otan lapset ja vaihdan maisemaa...
muuten se näivettyy. Hälytyskellot soi jo.
Yhteisiä matkoja ja hotelliöitä, pieniä lomia ja illanviettoja. Yksin se ei onnistu, vaan molempien täytyy tahtoa ja panostaa tärkeimpään ihmissuhteeseen.
Keskustelkaa asiasta miestenne kans. Nehän kyllä pakenee autotalliin tai pannuhuoneeseen, mutta joskus täytyy ottaa heidänkin vastuu parisuhteesta ja toisen hyvinvoinnista.
Parisuhde on tasavertaista, ei toiselta täydy lupaa anoa joka asiaan. Se on alistamista, ja siitä seuraa ennenpitkää kapina ja parisuhteen loppu.
Hoivatkaa toisianne.
Jep! Parisuhdetta täytyy todellakin hoitaa - ja antaa aikaa sekä itselleen, että parisuhteelle.
Ero ei ole ratkaisu parisuhdeongelmiin. Useinminten ne samat käsittelemättömä ongelnat ovat sitten edessä seuraavassa parisuhtessa. Ero on ratkaisu silloin kun "kaikki on yritetty". Siis huonossa suhteessa ei kannata kitua loputtomiin. Kuten näkyy se on tasapainoilua.
Myllerti mullakin. Parisuhteessa oli enään paha olo. Erottiin, nyt on kaikki muu ok , eli kotona on olo parempi...
Ja vaikka kaikki muu on ok... toivoisin sydämestäni löytäväni hyvän parisuhteen - saa nähdä toteutuuko, vai jääkö vaan haaveeksi.
tilapäiseen ongelmaan. Suosittelen vakavaa keskustelua miehesi kanssa, parisuhdeterapiaa ja tarvittaessa mielialalääkitystä molemmille tilapäisen ongelman poistoon.
Nimittäin aika moni kokee noin. Lue vastaus jossa sanotaan "hälytyskellot soi jo". Asian voisi sano näinkin - olet "kasvamassa jostain" tai koet "kasvua jostakin". Se on ok. Kysymys kuuluu: haluatko jatkaa kasvamista perheesi kanssa- ja löytää jotain uutta ainutlaatuista - vai onko ainut mahdollisuus siihen kasvaa yksin? Ruoho on harvoin oikeasti vihreämpää aidan toisella puolella.....
Hyvin oli sanottu toi "Olet kasvamassa jostain" Täällä ainakin helpottaa sillä niinhän se todellisuudessa on.Odotan taas jo syksyä ja ryhdikkyyttä siis tavallista arjen pyöritystä ja ihanaa tähtitaivasta ja pimeää.Voimia kaikille.
Mukavaa jos kirjoittamastani on apua.
Taidanpa kokea juuri itse jotain sellaista, kasvamista. Minun kohdalleni tuli ero - mutta sekin on kasvamista. Suomi 24 on tullut tutuksi usean kuukauden ajalta - katse ulos ja ylös...vaikka hankalaa olisikin.