Emme aina kykene

En käynyt lukaisemassa kyseistä linkkiä, mutta ilmeisesti anteeksiantamuksesta siinä oli kyse?
Ajattelin kommentoida lausettasi:
> Ajattele, jos on niin surkeasti, että jollain ihmisellä on paljon vihamiehiä. Miten sitten kykenee rakastamaan heitä kaikkia? Sehän veisi hirvittävästi energiaa. <

Uskonto perustuu ihmisen tekoihin: usko Jeesuksen opetuksia ja RAKASTA!
Kristinusko perustuu Jeesuksen tekoon: usko MINUUN ja rakasta.
Mitä eroa on jos yritän toteuttaa kristillisyyttä uskonnollisella tavalla ja Jeesuksen opetuksia noudattaen yritän rakastaa, tai että otan vastaan Jeesuksen ja Hänestä ammentaen rakastan?
Ero on sekä määrällinen että laadullinen, ennen kaikkea laadullinen. Jos kyse on minun rakkaudestani on selvää että kykenen rakastamaan vain tiettyyn pisteeseen saakka - määrä. Lisäksi rakastan omalla rakkaudellani ja pyydän että Jeesus lisäisi minun voimaani ja kykyäni rakastaa - laatu. Uskonnon vaatimuksen alla sekä määrä että laatu on sidoksissa itseeni: minun kykyihini ja voimavaroihini ja kuinka Jeesus minua siinä kaikessa auttaa kykyäni ja voimaani lisäten. Eikö niin?

Juuri tässä on se syy mikä saa minut innostumaan kristinuskosta yhä uudelleen. Kristinuskon sisältö on Jeesus. Innostun Jeesuksesta koska ymmärrän että Hän on kutsunut minut mahdottomaan, aina johonkin sellaiseen mihin en itsessäni yllä enkä kykene.
Jos kyse olisi uskonnosta joutuisin toivottomuuteen, koska uskonto jota ihminen ei kykene toteuttamaan on järjetöntä. Uskontohan perustuu ihmisen tekoihin: kun yrität parhaasi sinä kykenet, kunhan vain ponnistelet tarpeeksi kauan ja hartaasti, niin sinä onnistut ja seurauksena on pelastus.
Sitä on uskonto. Omaa ponnistelua toteuttaakseni uskonnon asettamat vaatimukset ja suoriutuakseni niistä Jumalan avulla.
Kristinusko lähtee liikkeelle aivan toisesta päästä. Ei ihmisestä vaan Jumalasta itsestään. Jumalan vaatimusten ja mittapuiden edessä emme koskaan kykene siihen mitä meiltä odotetaan. Siksi täytyy olla toinen ratkaisu kuin se että vain teemme parhaamme ja siten yritämme kaiken ymmärryksemme ja voimamme mukaan toteuttaa Jumalan meille asettamat ihanteelliset tavoitteet.
Ratkaisu on aivan yksinkertaisesti Jeesus.
Kyse ei ole minun parhaastani Jumalalle vaan Jumalan parhaasta minulle.

- -

Ainoa mitä tarvitaan on todellinen Jeesuksen vastaanottaminen. Todellinen tahdon luovutus Hänelle. Se on askel uskonnosta kristinuskoon, elävään ja läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa.
Apostoli Paavali kirjoittaa tästä näin:
"Te ette ole enää itsenne omat. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne."

Antautuessani Jeesukselle hän tekee elämässäni asioita joihin en itse kykene. Kun joudun ristiriitatilanteisiin ja naurettavien vaatimusten eteen minä kysyn sisimmässäni hiljaa Jeesuksen puoleen kääntyen yksinkertaisesti: Herra, kuinka sinä tahdot että asennoidun näihin vaatimuksiin ja ihmisiin.
Silloin näkökulma muuttuu. Usein huomaan itse olleeni väärässä tai ainakin osittain väärässä, ymmärtäneeni puutteellisesti.
Mutta vielä tärkeämpää kuin olla oikeassa tai väärässä on rakkauden läksy. Elänkö kristittynä totuudessa?

TOTUUDESSA ELÄMINEN ei tarkoita ainoastaan ulkonaisia tosiasioita vaan sydämeni suhdetta Kristukseen ja tämän rakkaussuhteen KAUTTA lähimmäisiini. Voi olla että olen kiistanalaisessa asiassa ulkonaisesti oikeassa, mutta jos toteutan oikeassaoloani lihallisella mielenlaadulla, silloin en vaella totuudessa.
Kristillisyydessä totuus liittyy aina elävään suhteeseen. Se on olemista valkeudessa.
Jos tahdon vaeltaa totuudessa minun on suostuttava valkeuteen myös ja ennen kaikkea siinä mikä menee ulkonaisia seikkoja syvemmälle: sisimpäni asenteissa, motiiveissa, ajattelussani.

Näin ollen on täysin mahdollista olla ulkonaisesti oikeassa ja kuitenkin Kristuksen näkökulmasta katsottuna väärässä. Korostan tätä. Oikeassaoleminen joka tapahtuu toisia väheksyen, jopa pilkaten ja vastaavasti omaa itseä ja oikeassaolemista korostaen, etsimättä Jumalan tahtoa ja Hänen mielenlaatunsa vaikutusta, on kristillisessä mielessä pahimman laatuista vääryyttä ja se juuri johtaa moniin vääristymiin. Oikeakin voi tulla väärän välineeksi ja tosiasioilla rakennetaan valhetta.
On hyvä muistaa, että ulkonainen tosiasioiden korostaminen ilman Kristuksen rakkautta on mitä suurin valhe, se on oikean kristillisyyden pilakuva.
Pieni esimerkki: Ylistys.
Raamatun mukaan ylistäminen on soveliasta ja oikein. No niin, ehkä minulla on näky ylistämisestä. Ehkä aivan oikein Pyhä Henki on laskenut sisimpääni ajatuksen että seurakunnassamme pitäisi olla enemmän ylistystä. Nyt on tärkeää että olen näkyni kanssa Herran edessä ja asetun Pyhän Hengen hallintavaltaan, koska muuten voi käydä niin että näky tulee elämässäni Jumalan paikalle ja keskityn näkyyni enemmän kuin Jeesukseen. Voi käydä että yritän itse toteuttaa näkyäni ja ihmiskeskeisessä touhuilussani vetoan Jumalaan joka on minulle näyn antanut. Ehkä minulta jää huomaamatta etten enää toimikaan Hänen johdatuksessaan ja että olen näkyni kanssa joutunut pois alkuperäisiltä raiteilta. Ehkä edelleen rukoilen paljon mutta minulta jää huomaamatta etten enää todella kuuntele Häntä. Ristiriitojen keskellä en enää lepää armossa. Turhaudun kun seurakunta ei ota vastaan MINUN näkyäni, ja kun he eivät ota vastaan minun näkyäni otan Jumalan lyömäaseeksi heitä vastaan ja isken typeriä seurakuntalaisia Raamatun totuudella: JUMALAN tahto on että ylistetään.
Tällä tavalla ihminen ikäänkuin hurskaasti sekoittaa oman tahtonsa ja Jumalan tahdon.

Kyseisen esimerkin mukaisesti Jumalan antama näky voi siis tulla Saatanan tekojen välikappaleeksi seurakunnassa kun kristityn asenne on väärä ja Pyhän Hengen johdatus ja hallintavalta puuttuu.
Voin olla näkyni kanssa rikkomassa ja rakentamassa puolueita. Äärimmillään tämä johtaa siihen että keskityn etsimään vikoja niistä jotka ovat toisessa puolueessa kuin minä ja alan puhua heistä pahaa ja panetella heitä, jotta tällä tavalla oma näkyni saisi enemmän valtaa. Tällöin näkyni - jonka olin alunperin saanut Jumalalta - on latistunut inhimillisen mielipiteen tasolle. Itse luulen yhä toteuttavani jumalallista näkyä ja päämäärää!
Uskonnollisuus sokaisee ja estää minua näkemästä että Kristus onkin ajat sitten jäänyt syrjään sooloilussani. Olen liikkeellä sinänsä raamatullisten tosiasioiden kanssa ja kuitenkin olen hakoteillä ja pimeässä.

Sääli että näin tapahtuu monessa kohtaa ja monien elämässä.
Vain siitä syystä että on unohdettu kristillisyyden lähtökohta:
”Te ette enää ole itsenne omat.”

- -

Kyse on siis vain tästä. Etsi läheistä Jeesuksen tuntemista. Yhä syvempää riippuvaisuutta Hänestä. Ehdotonta kuuliaisuutta rakkaudessa.
Kun rakkaussuhteemme Jeesukseen on elävä se vaikuttaa väistämättä ihmissuhteisiimme.
Suhtautumisessani vihamieheen on kyse suhtautumisestani Jeesukseen. Jos Hän elää sydämessäni en mitenkään voi työntää Häntä ihmissuhteideni ulkopuolelle. Onko Jeesus sydämessäni silloin kun minulle tehdään vääryyttä? Onko Hän sydämessäni kun minua vihataan? Onko Hän sydämessäni niissä asioissa joissa olen tekemisissä lähimmäisteni kanssa, saako Hän vaikuttaa niissä asioissa sen suhteen kautta, joka minulla silloin on Häneen?
Tästä yleensä on kysymys.

Jos työnnän Hänet ja Hänen äänensä ihmissuhteideni ulkopuolelle, koska en suostu tottelemaan Häntä, ajaudun väistämättä uskontoon: teen ainoastaan sitä mihin itse kykenen ja siinä määrin kuin itse kykenen. Sen sijaan Jeesus haluaa tehdä elämässäni asioita joihin Hän kykenee mutta minä en kykene. En kykene niihin itsessäni enkä kykene niihin edes Jeesuksen avulla. Jeesus ei ole ainoastaan auttaja joka haluaa auttaa minua elämään parempaa elämää, niin että Hänen avullaan olisin hyvä kristitty. Ei. Hän tahtoo olla Herra.
Jeesuksen tekojen toteutuminen edellyttää elämän luovuttamista Hänelle, suostumista siihen mitä Hän tahtoo ja osoittaa. Silloin Hän ei ainoastaan auta minun rakkauttani tulemaan suuremmaksi, että minä olisin jotain, vaan: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta.”
Jumala on jotain! Wau.
Kykeneekö Jumala rakastamaan vihamiestäni? Kyllä. Onko Jumalan tahto että rakastan vihamiestäni? Kyllä. Kykenenkö siihen? En kykene.
Kuinka siis voi Jumalan tahto toteutua niin että rakastan? Myöntämällä ensinnäkin, että Hän on oikeassa ja minun kuuluu rakastaa, toiseksi, kääntäen katseeni Jeesukseen ja ammentaen Häneltä rakkautta joka on – sekä määrällisesti että laadullisesti – suurempaa kuin minun rakkauteni.

Jeesus tekee sen. Mutta ei ilman sinun suostumustasi.
Hän tarjoaa itseään elämäksi jota IHMISEN on elettävä. Huomaa: ei suoritettava, vaan elettävä.
Rakkaudessa.

Kristittyinä meidät on kutsuttu toimimaan ja tekemään, mutta perusteet on oltava selvillä. Watchman Nee käyttää käsitteitä Istu, Vaella ja Seiso. Saman nimisessä kirjassa. Opetus on, että voimme vaeltaa (elää kristillistä elämää Jumalan tahtoa ja periaatteita toteuttaen) vain siinä määrin kuin lepäämme (olemme ilman suorituksia armon varassa). Oikea järjestys on että lepääminen johtaa vaellukseen, sillä vaellus tapahtuu ja toteutuu levon perusteella, siitä käsin.
Lepo ja vaeltaminen johtaa aina seisomiseen, joka on horjumatonta tietoisuutta Kristuksen auktoriteetista ja tässä asemassa Hänen tahtonsa julistamista pimeydelle, murskaten sen suunnitelmia.
Jos seisominen (voimme nimittää sitä myös hengelliseksi sodankäynniksi) ei tapahdu levon ja vaeltamisen pohjalta seurauksena on menestysteologisia vinksahduksia ja sielullista sohimista, jolloin kristitty toimii ohi henkilökohtaisten valtuuksien, ja painopiste on jälleen kerran ihmisen näyssä ohi Pyhän Hengen ohjauksen.

Uskovan ei kuulu keskittyä - ainakaan ensisijaisesti - hengelliseen sodankäyntiin, vaan antautumiseen Jeesukselle joka on ihana armahtajamme ja armon olotila. Jos näin saisi tapahtua moni vihollisen hyökkäys tyrehtyisi alkuunsa ja menettäisi otteensa meihin. Suurimpia voittoja ei näet saavuteta vastustamalla Perkelettä vaan antautumalla Jumalalle.
Järjestyshän on tämä: A) Olkaa alamaiset Jumalalle, ja B) Vastustakaa Perkelettä, niin se teistä pakenee.

Sanon kokemuksesta että kohtaa B on äärimmäisen väsyttävä ja työläs toteuttaa jos emme ensin ota todesta kohtaa A. Perkele pakenee vain jos olemme alamaisia Jumalalle ja siitä käsin vastustamme pahaa.
Kun keskitymme olemaan alamaisia Jeesukselle ei useinkaan tarvita pahan vastustamista sen enempää. Itsekäs luontomme, jonka kautta paha kiusauksineen saa ihmisestä aina uudelleen ja uudelleen otetta, tulee voitetuksi alamaisuuden kautta, keskittymällä kiusausten sijasta Jeesukseen. Tällä tavalla Jumalan voittotyö toteutuu meissä.
Ihana totuus on, että voimme olla voittajia Jeesuksessa vain siinä määrin kuin olemme Hänen voittamiaan. Tällä tavalla - kun saamme kaikessa tekemisessämme ihastella sitä mitä Jeesus tekee - voimme oppia enemmän ja enemmän iloitsemaan Herrasta ja innostuksemme Hänen tuntemistaan kohtaan syvenee.

- -

Jeesus ei siirrä sinua syrjään. Hän ei siis mitätöi elämääsi eikä passivoi tahtoasi. Hän ei elä sinun elämääsi puolestasi.
MUTTA:
Jeesus Kristus on luvannut tulla voimaksi kaikkeen siihen mihin et kykene. Hän ei kuitenkaan tule voimaksi ikäänkuin ulkoapäin lisäten sinun voimaasi. Tämä on tärkeätä muistaa. Me emme rakasta omalla lisääntyneellä voimallamme vaan Jumalan voimalla.
Vastaus rakastamisen kysymykseen ei ole voima vaan heikkous.

Risti on Jumalan voima, koska se mitätöi ihmisen omat uskonnolliset suoritukset ja julistaa antautumista, tahdon luovutusta.
Minä päätän rakastaa. Minä päätän antaa anteeksi. Jumalan anteeksiantamuksen tähden. Kiittäen Jumalaa hänen anteeksiantamuksestaan ja ylistäen Häntä hänen rakkaudestaan saan ammentaa sisimpääni tuota rakkauden ihmettä, Hänen sydämensä laatua, jossa alan luonnostaan – vastoin omaa itsekästä luontoani – rakastaa. Jeesus vaikuttaa sen. Jeesus tekee sen. On luonnollista että Häneen yhdistynyt sydän rakastaa sillä mielenlaadulla joka Hänestä kumpuaa.

Tämä toteutuu siellä missä itsessämme mahdottomina ja avuttomina julistamme Jeesusta, tunnustamme Jeesusta, tutkimme omaa sydäntämme ja sisimpämme suhdetta Häneen ja niin pidämme aina Hänet, myös ihmissuhteissamme, ensimmäisellä sijalla.

Summa summarum. Suhteessani vihamiehiin on kyse suhteestani Jeesukseen. Jos kieltäydyn antamasta anteeksi ihmisille minä samalla käännän selkäni Jeesukselle.
Jos ja kun päätän antaa anteeksi saan ammentaa Jumalalta rakkauden voimaa jossa anteeksiantamus tulee myös käytännössä kaikella tavalla mahdolliseksi.

- -

Rakastaminen ei vie energiaa. Uskonnolliset suoritukset vievät mutta ei lähteellä oleminen. Lähteellä oleminen ei vie energiaa, vaan antaa sitä. Jeesus on rakkauden lähde. Kun laitan oman inhimillisen ja harhaanvievän haluni syrjään ja ammennan Hänen rakkaudestaan – kun aloitan päiväni jo aamulla ensimmäiseksi seurustelemalla Hänen kanssaan joka on minulle rakkain – aivan varmasti saan kokea sisäistä hyvinvointia.
Tämä on henkilökohtainen kokemukseni. Viha, katkeruus, pilkallisuus, vikojen etsiminen, oman oikeassaolemisen korostaminen, puoluemielisyys – nämä kuluttavat ja vievät voimia. Rakkaus sen sijaan on elämää Kristuksen anteeksiantamuksessa, elämän todellisuudessa että minä syntinen olen saanut syntini anteeksi, ja että minulla on ihmeellinen etuoikeus elää tätä anteeksiantamusta todeksi niin että se kanavoituu ruumiini kautta Jumalan mielenlaadun mukaisena toimintana lähimmäisiäni kohtaan.

Jumalan rakkaudessa eläen voin hyvin ja olen energinen myös silloin kun olen vainottu ja pilkattu ja minua ei ymmärretä. Ainoa ehto on että päätän että Jumala on oikeassa, ja että suostun katsomaan Häneen ja kuuntelemaan kuinka Hän tahtoo minun toimivan, sitten myös toimin niin – en uskonnollisina suorituksina vaan Hänestä ammentaen, rakkauden kuuliaisuudessa. Kiinnittyen valkeuteen enemmän kuin inhimillisiin mielipiteisiin ja selittelyihin.

Kristillinen elämä on jotakin jossa elämämme Jumalan parhaan mukaan, niissä mahdollisuuksissa jotka Hän on antanut ja antaa Pojassaan. Nämä mahdollisuudet tulevat oman elämämme mahdottomuuteen vain ristin kautta. Vain antaen koko elämämme Hänelle. Vain luovuttamalla kaikki oikeutemme Hänen käsiinsä.
Vain suostumalla ehdottomaan säälimättömyyteen kaikkea omaa lihallisuutta ja syntimielisyyttä kohtaan. Kaikki inhimilliset halut jotka eivät alistu Jumalan tahtoon on luovutettava ristin kautta pois. Esiaviollinen seksi on yksi sellainen asia jossa monet nuoret ja vanhemmatkin tekevät kompromisseja tänä päivänä. On monia muitakin asioita. Meidän ei ole tarpeen keskittyä asioihin vaan Jeesukseen. Jokaisen asian edessä tutkimme ainoastaan suhdettamme Häneen...
Onko Jeesus minulle Herra niin että suostun olemaan Hänelle alamainen tässäkin asiassa, ja tässä, ja taas tässä? Ydin ei ole tuo asia vaan ydin on sisimpäni rakkaus Jeesukseen. Jos tahdon yhä syvemmin rakastaa Häntä, yhä läheisemmin oppia tuntemaan Hänet, päivä päivältä kokea uudelleen mitä on elää Hänen mahdollisuuksiensa mukaan, silloin mielelläni luovutan kaikki asiat Hänelle, vaikka valkeudessa eläminen tekeekin toisinaan kipeää ja merkitsee henkilökohtaisia uhrauksia, se juuri on ihmeellistä ja ihanaa ja suurenmoista, koska se on Jumalan työtä minussa. Juuri se on tärkeintä. Sitä on kristillisyys.
Ei ole mitään muuta tietä, sillä tämän tien ulkopuolella on vain uskonnollisuutta joka ei perustu henkilökohtaiseen suhteeseen ja antautumiseen, uskonnollisuus perustuu ihmisen tekoihin ja kykyihin.

Kristillisyys merkitsee aina ja ehdottomasti ristin tietä. Jeesus teki sen seuraajilleen hyvin selväksi osoittaessaan ei ainoastaan opetuksiaan ulkokohtaisina ohjeina vaan ennen kaikkea itseään.
Se merkitsee nisunjyvän kuolemisen tietä, uhrautumisen ihanaa tietä missä syntyy elämää, kumpuaa iloa, vapautuu energisyyttä sisäisten lukkojen avautuessa ja pinttyminen purkautuessa auki, sillä:
JEESUS on niin IHANA!