Miksi monet uskovaiset (erityisesti lestadiolaiset ja helluntalaiset) ajattelevat niin mustavalkoisesti. Miksi pidätte vain kristinuskoa oikeana uskontona? Uskovathan muslimitkin jumalaan, joten he pääsevät myös taivaaseen! Eli teidän ei todellakaan tarvitse tehdä lähetystyötä ihmisille, joilla on jo uskonto!!! Menkää jakelemaan niitä raamattuja ihmisille, joilla ei ole uskontoa!
Otatte myös raamatun niin kirjaimellisesti, vaikka kaikkihan tietävät, että raamattu on suurimmaltaosin vertauskuvallinen! Sitä en myöskään käsitä, että kaikki epäolennainen otetaan niin kirjaimellisesti ja jankutetaan, että raamattu on kirjaimellisesti totta? No jos se on kirjaimellisesti totta, niin miksi ette usko, että taivaaseen pääsee vain 144000(en jaksa tarkistaa lukua) Niinhän lukee ilmestyskirjassa! teette
Mässäilette myös todella paljon jumalan ihmeillä, mitä teille on tapahtunut! Kerjäätte merkkejä jumalalta! Raamatussahan sanotaan, että jumala ei anna merkkejä. Pitää vain uskoa! Merkeillä tarkoitatan esim. sitä kaatumista siinä hurmoksessa! Te kaadutte tahallaan, koska otatte kaatuvan ihmisen vastaan. Jumala ei katkaisisi kenenkään niskoja, jos se todella kaataisi jonkun!
Mystisoitte myös kaikkea liikaa, joka on sitä mustavalkoista ajattelua!!! Aika kaikki ovat joko tai...ei siitä väliltä. Esim, jos musiikki ei ole "hengellistä", niin se on saatanasta!!!(Itseasiassa te teette
pilkkaa Jeesuksesta ja Jumalasta teidän lauluissanne, sillä niissä ei ole mitään hartautta, kuten virsissä. Niissä on liian lapsellinen melodia. JOS TEKEE KAPPALEEN JEESUKSESTA, NIIN SIIHEN PITÄÄ PANOSTAA!!! Teidän musiikkinne on kuin jostain bordellista!!!(No nyt meni vähän yli, mutta en pidä siitä, että Jeesuksesta tehdään hutaistuja ja epäsopivia lauluja)
Tai larppaajat ovat saatananpalvojia, jota he eivät todellakaan ole! He ovat vain larppaajia, ei muuta, se ei liity mitenkään uskontoon!!!
Tuli nyt aika hutaistu viesti, mutta piti vähän tilittää. Jos aiotte vastata, niin (pliis) älkää heittäytykö politiikkoiksi. Eli selkeä vastaus, ei mitään lässytystä "Oi, saatana on saanut sinusta otteen. Tule uskoon Jeesuksen veressä. Ote Jeesus vastaan henkilökohtaisesti" (Henkilökohtaisesti? En tajua?)
Otatte myös raamatun niin kirjaimellisesti, vaikka kaikkihan tietävät, että raamattu on suurimmaltaosin vertauskuvallinen! Sitä en myöskään käsitä, että kaikki epäolennainen otetaan niin kirjaimellisesti ja jankutetaan, että raamattu on kirjaimellisesti totta? No jos se on kirjaimellisesti totta, niin miksi ette usko, että taivaaseen pääsee vain 144000(en jaksa tarkistaa lukua) Niinhän lukee ilmestyskirjassa! teette
Mässäilette myös todella paljon jumalan ihmeillä, mitä teille on tapahtunut! Kerjäätte merkkejä jumalalta! Raamatussahan sanotaan, että jumala ei anna merkkejä. Pitää vain uskoa! Merkeillä tarkoitatan esim. sitä kaatumista siinä hurmoksessa! Te kaadutte tahallaan, koska otatte kaatuvan ihmisen vastaan. Jumala ei katkaisisi kenenkään niskoja, jos se todella kaataisi jonkun!
Mystisoitte myös kaikkea liikaa, joka on sitä mustavalkoista ajattelua!!! Aika kaikki ovat joko tai...ei siitä väliltä. Esim, jos musiikki ei ole "hengellistä", niin se on saatanasta!!!(Itseasiassa te teette
pilkkaa Jeesuksesta ja Jumalasta teidän lauluissanne, sillä niissä ei ole mitään hartautta, kuten virsissä. Niissä on liian lapsellinen melodia. JOS TEKEE KAPPALEEN JEESUKSESTA, NIIN SIIHEN PITÄÄ PANOSTAA!!! Teidän musiikkinne on kuin jostain bordellista!!!(No nyt meni vähän yli, mutta en pidä siitä, että Jeesuksesta tehdään hutaistuja ja epäsopivia lauluja)
Tai larppaajat ovat saatananpalvojia, jota he eivät todellakaan ole! He ovat vain larppaajia, ei muuta, se ei liity mitenkään uskontoon!!!
Tuli nyt aika hutaistu viesti, mutta piti vähän tilittää. Jos aiotte vastata, niin (pliis) älkää heittäytykö politiikkoiksi. Eli selkeä vastaus, ei mitään lässytystä "Oi, saatana on saanut sinusta otteen. Tule uskoon Jeesuksen veressä. Ote Jeesus vastaan henkilökohtaisesti" (Henkilökohtaisesti? En tajua?)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä enemmän syntyy sisäsiittoista kansaa, sitä mustavalkoisemmaksi maailma muuttuu. Jos uskovaiset siittäisivät vain toisiaan tai tiedeihmiset toisiaan, niin maailmanjärjestys muuttuisi. Siksi sinuakin tarvitaan.
En ole hellari. Mielestäni lähetystyö täytyy suunnata sinne, missä Jeesuksesta ei vielä tiedetä. Toisten kristittyjen ovelta ovelle -käännyttäminen ei kuulu tähän.
Raamattua ei voi lukea kirjaimellisesti sieltä täältä, kokonaisuus täytyy ymmärtää. Jumalan Pyhä Henki on johdattanut tässä tehtävässä vanhoja kirkkoisiä ja myös nykyajan Raamatunlukijoita. Jeesuksen sanoma ei loppujen lopuksi ole monimutkainen. Tärkeintä on rakkaus. Itse usein kysyn epäselviä asioita rukouksessa, "kirkasta tämä asia minulle, jos se on Sinun tahtosi". Yleensä vastaus tulee pian, Hän on ihmeellinen. =)
Usko ei merkkejä tarvitse, autuas se joka ilman uskoo. Mutta uskon kautta niitä merkkejä alkaa tulla. Mikään ei ole ihmiselle niin suurta kuin olla vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa. Iänkaikkisen ja Rakastavan Jumalan. Hän kuulee rukouksesi eikä sinua koskaan hylkää, jos sitä nöyränä pyydät. Hän rakastaa ihmisiä niin paljon, että sitä ei ihmisen ymmärrys käsitä. Tämän olen omakohtaisesti kokenut.
Itse en ajattele syntiasioita kovin mustavalkoisesti ja yritän ensisijaisesti keskittyä omiin synteihini. Synnittä eläminen on ihmiselle mahdotonta enkä tiedä, voiko erilaisia syntejä luokitella pahuusjärjestykseen. Ei varmaankaan. Ihmisenä olen raakile, keskeneräinen ja kuritonkin, mutta koko ajan yritän pyrkiä parempaan ja saan elää Kristuksen armossa.
Demoneja ei kristityn kannata miettiä kovin aktiivisesti, vaan ennemminkin Jeesusta Kristusta. Jatkuva pahan miettiminen ja pelkääminen antaa sille vallan ihmisen elämässä. Jeesus on voittanut maailman, kuoleman ja pahan vallan! Meidän ei tarvitse pelätä.
näkökulmastasi ja henkilökohtaisin tunnoin, ilmeisesti ilman tahallista provoilua ja ärsyttämistä. Kerroit rehellisesti kuinka asiasta ajattelet. Ok. Myöskin vastaan sinulle omasta näkökulmastani ja henkilökohtaisesti. Tapani kirjoittaa on kovin monisanainen ja rönsyilevä, mistä seikasta minulle on monta kertaa huomautettu ettei tekstejäni jakseta lukea, joten yritän nyt kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti.
( Pitkähän kirjoitus tästä kuitenkin tuli, joten jaan kirjoitukseni otsikoin. Jos et jaksa keskittyä koko tekstiin lue vaikka jokaisen kohdan ensimmäinen kappale. )
1. TODELLISUUS ON SE MIKÄ SE ON.
Ensiksi. On asioita jotka ovat sitä mitä ovat. Kristillisestä näkökulmasta on kyse tästä: on olemassa oikeasti mustaa ja oikeasti valkoista.
Minkä tähden niitä pitäisi hämärtää ja nähdä epäselvästi? Pelkästään siksi jotta jäisi erilaisille vaihtoehdoille tilaa?
Ehkä suvaitsevaisuuden tähden. Mutta onko oikeaa suvaitsevaisuutta jos olen tullut aivan vakuuttuneeksi että jokin asia on oikea ja toinen väärä, siis että jokin vie perille ja toinen harhaan, että sitten kiellän omat havaintoni koska tahdon vaikuttaa suvaitsevalta?
En voi sanoa että kaikki on suhteellista ja että jokainen saa pitää minkä tahansa valkoisena kunhan vain käyttää siitä sanaa valkoinen. Mielestäni sellainen olisi epärehellisyyttä!
On monia jotka sanovat uskovansa Jumalaan. Mutta mikä on Jumala?
Sana jolla ihminen kuvaa omaa ajatusrakennelmaansa ja kokemustaan, tunnettaan, ei välttämättä mitään enempää.
Voi myös olla että ihmisellä on yhteys johonkin henkiolentoon jota hän sanoo Jumalaksi. Yhteys on todellinen. Vuorovaikutus on todellinen. Ei pelkkä uskomus eikä suggestion tulos vaan todellinen kontakti henkimaailmaan. Kuitenkaan sen ei tarvitse oikeasti, siinä todellisuudessa missä kaikki on sitä mitä on, olla Jumala.
Aivan samoin kuin mustaa voidaan sanoa valkoiseksi eikä se siitä huolimatta muutu miksikään. Totuus sanojen takana pysyy sellaisena kuin on.
Raamatun mukaan on monia niin sanottuja jumalia, ne ovat henkiä joita ihmiset palvovat ja kumartavat Jumalana mutta silti on vain yksi todellinen Herra, Jumala, ja Hän on yläpuolella riivaavien henkien jotka tekeytyvät jumaliksi ja esiintyvät Jumalana olematta Hän.
2. VAIN YKSI TIE: JEESUS.
Olen henkilökohtaisen etsintäni ja pitkän prosessin tuloksena tullut aivan vakuuttuneeksi ettei todellisen Jumalan yhteyteen ole muuta tietä kuin Jeesus. Kyllä vain, on kyse nimenomaan Hänen henkilökohtaisesta vastaanottamisesta. Ei jonakin terminä vaan itse sisällön kohtaamisesta. Sen vastaanottamisesta mitä sanalla Jeesus kuvataan silloin kun on kyse itsestään todellisuudesta: oikeasti syntiemme tähden ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta.
Ei riitä että tähän uskotaan vain uskonnollisena käsiterakennelmana. Sanojen on saatava johtaa kohtaamiseen, jolloin ihminen on tekemisissä enemmän kuin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Tällainen kohtaaminen tapahtuu kun tahdotaan todella nöyrtyä ottamaan vastaan Jeesus hyväksyen Hänen kertakaikkinen sovintotyönsä.
Silloin Hän joka on enemmän kuin sanamme ja käsitteemme ilmaisee itsensä ja niin pelastaa meidät syntien anteeksiantamuksen kautta. Ja vasta tällöin Jeesus avautuu ihmiselle laadullisesti jonakin enempänä kuin ne mielikuvat joita termi "Jeesus" hänessä ennen herätti.
Kun siis olen kokenut ja tullut vakuuttuneeksi että nimenomaan Raamatun evankeliumi on totta, toki tahdon puhua ja kertoa siitä.
Olisi mieletöntä olla hiljaa Jeesuksesta.
3. HENKILÖKOHTAINEN VALINTA.
Kertoessani että nimenomaan Jeesus on tie ja todellakin ainoa tie Jumalan yhteyteen ihmisen omaan harkintaan sitten jää kuinka hän minulta kuulemaansa sanomaan suhtautuu.
Minun ei tarvitse käännyttää eikä pakottaa ketään. Työ on Jumalan työ.
Kristilliseen käsitykseen Jumalasta kuuluu - toisin kuin esimerkiksi muhamettilaisuuteen ja islamiin - valinnanvapaus. Ihminen voi joko hylätä sanoman tai ottaa sen vastaan. Voit aivan vapaasti tehdä kuinka tahansa.
Moni kuitenkin on päättänyt pohtia asiaa ja on rukoillen kääntynyt kyselemään asioita Jumalalta ja on siten kohdannut Jeesuksen sovitustyön henkilökohtaisella tasolla ja muuttavalla tavalla. Nämä ihmiset ovat ilmaisseet kiitollisuutensa että heille kerrotiin evankeliumi - vaikkakin moni heistä ensireaktionaan ärsyyntyi ja jopa suuttui.
Useat heistä ovat myöskin kyselleet ihmeissään: miksi minulle ei kerrottu aiemmin, miksi uskovat itsekkäästi niin monta kertaa kulkivat sanomansa kanssa ohi pitäen sen omana tietonaan eivätkä julistaneet tästä ihmeellisestä Jumalan rakkaudesta kohtikäyvästi niin, että olisin joutunut miettimään ja ottamaan kantaa?
4. JUMALAN TODELLISUUS ON IHMISEN USKON JA EPÄUSKON YLÄPUOLELLA JA TULEE LÄSNÄOLEVAKSI JUMALAN OMAN ILMOITUKSEN KAUTTA.
Muslimien uskosta Jumalaan sanoisin että ei kukaan pääse taivaaseen uskomalla Jumalaan omalla tavallaan!
Ei riitä että sanoo mustaa valkoiseksi. Musta ei muutu valkoiseksi vaikka kuinka uskottaisiin että se on valkoista.
Jumala on siis ihmisen uskon ja epäuskon yläpuolella, mutta Hänet voidaan löytää. Kun yhteys Jumalaan on syntynyt Jeesuksessa Kristuksessa sen jälkeen ymmärretään asioita uudella tavalla, yhteydestä käsin, henkilökohtaisessa suhteessa todelliseen Persoonaan.
Ei riitä edes se että uskon mitä Raamattu sanoo - vaikka Raamatun sanoma pitäiskin paikkansa, ja olen vakuuttunut että se pitää. Onhan Ruotsi olemassa faktana ja Venäjä on olemassa faktana, mutta minusta ei tule Ruotsin eikä Venäjän kansalaista vaikka uskon tällaisiin faktoihin. Minusta ei myöskään tullut Jumalan lasta uskomalla ulkokohtaisesti Raamatun asioihin. Itse asiassa kävi päinvastoin. Ensin löysin Jumalan josta Raamattu puhuu ja vasta sitten aloin lukemaan Raamattua ja sen ilmoitusta löytämästäni Jumalasta. Eräässä kirjoituksessani olen määritellyt näin:
Monet ihmiset sanovat etsivänsä Jumalaa, mutta etsiikö ihminen? En tiedä. Jumala ainakin etsii ihmistä. Jos vain ihminen antaa Jumalan löytää itsensä...
5. KUINKA SIIS ON?
Ajattele tätä vaikka hypoteesina, olettamuksena.
On olemassa jotakin jota sanotaan Jumalaksi. Oletetaan että Hän on todellinen persoona, joka ei ole riippuvainen meidän kokemuksistamme eikä havainnoistamme, kuten toinen persoona ei ole riippuvainen toisesta. Tietenkin Hän tulee olevaksi-minulle vain kokemukseni kautta, mutta jos Jumala todella on olemassa, toki Hän on olemassa jo ennen kokemustani, vaikka minä en silloin siitä mitään tiedä.
Filosofisesti: vaikka Jumala tulee olevaksi-minulle vasta uskoni kautta Hän on jo ennen uskoani olemassa olevana-itsessään.
Edelleen, jos tällainen ihmisen uskosta ja epäuskosta riippumaton itsessään todellisesti oleva Jumala on olemassa, toki Hän on täsmälleen juuri sellainen kuin on? Jumalaa koskevat määritelmämme eivät siis muuta miksikään sitä millainen Hän on itsessään.
Kristilliseen näkemykseen kuuluu oivallus ihmistä lähestyvästä ja aloitteen tekevästä Jumalasta. Tämä Jumala ilmaisi itsensä Moosekselle sanoen: Minä-Olen-Se-Joka-Minä-Olen. Kun Mooses kysyi Hänen nimeään. Jumala ei kieltänyt olevansa se Jumala jota Mooseksen esi-isät olivat palvelleet. Päinvastoin, Hän kertoi olevansa juuri tämä Jumala. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.
Mutta meidän täytyy mennä sanojen taakse. Ei riitä että palvomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Perimmäisessä todellisuudessa Jumala on aina juuri se joka Hän itsessään on. Tällä tavalla Hän ilmaisi itsensä ja itsessään olevan riippumattomuuden ihmisten käsitteistä, vaikkakin kuvasi itseään nimenomaan tietyillä sanoilla. Sanojen tarkoitus ei ole johtaa meitä käsitteellisten rakennelmien varaan vaan lähestymään Häntä itseään jota ihmiskielen vajavaisilla sanoilla kuvataan.
Jumalan ilmoituksesta Minä-Olen-Se-Joka-Minä-olen (lyhyesti: Minä Olen) tulee nimitys Jehova ja Jahve. Jälleen kerran tapahtuu erehdys: eräs ryhmä - tarkoitan Jehovan todistajia - takertuu muotoon ja kadottaa sisällön. Heidän mielestään Jumala löydetään kutsumalla Häntä Jehovaksi. Mutta se on taas yksi uskonnon muoto ja Jeesuksen korvike.
Uusi Testamentti nimittäin kertoo että Jeesus Kristus on Immanuel, joka tarkoittaa suomeksi: Jumala-meidän-kanssamme. Ainoastaan Jeesuksessa todellinen Jumala (Minä Olen) on ihmisen kanssa. Kuinka?
Koska ihminen on syntinen eikä löydä tietä Jumalaan, joka on pyhä, ohi anteeksiantamuksen.
Anteeksiantamus on Jeesuksessa Kristuksessa, joka on syntiemme sovitus.
Siksi Jeesus merkitsee tietä Jumalan yhteyteen ja läsnäoloon, jossa voimme oppia tuntemaan hengellisiä asioita sellaisina kuin ne todella ovat.
6. JEHOVAN TODISTAJAT JA 144.000.
Ilmestyskirjassa muuten ei lue että taivaaseen pääsee vain 144.000, kuten Jehovan todistajat opettavat. Virheellinen näkemys perustuu yhden Raamatun jakeen tulkintaan. Mutta kirjaimellisesti ei kyseisessä jakeessa todellakaan sanota että taivaaseen pääsee ainoastaan tämä määrä.
Jehovan todistajat tulkitsevat jaetta oman oppinsa mukaan eivätkä todellakaa ole Jehovan - ja tarkoitan nyt Jehovalla sitä todellista Jumalaa joka ilmaisi itsensä Moosekselle - todistajia. Heillä on vain järkeisoppi ja tietty rakennelma ja menetelmä jossa käytetään sanaa Jehova ilman että todellisesti tunnetaan Herra.
7. KAATUMINEN - JA MUUT ILMIÖT.
> Jumala ei katkaisisi kenenkään niskoja, jos se todella kaataisi jonkun! <
Varmasti Jumala ei katkaise kenenkään niskoja. No, erityistapauksissa tietysti...
Kuten Ananias ja Safira joista sanotaan että he kaatuivat kuolleina maahan kun heille tuli Jumalan tuomio heidän harrastettuaan vilppiä Jumalan srk:n keskellä.
Kaatuminen voi olla joidenkin kohdalla ilmiö jota tavoitellaan, mutta käsittääkseni niin on vain harvan henkilön kohdalla. Myös monet sellaiset jotka eivät ole tavoitelleet kaatumista ovat kaatuneet.
Sinulla on ilmeisesti jonkinlainen käsitys "hurmoksesta". Todennäköisesti kyseinen sana synnyttää sinussa mielikuvia kaikenlaisesta vastenmielisestä ja ylikiihottuneesta tunne-elämästä ja kummallisista ja jopa vaarallisista kokemuksista? On olemassa oikeaa hurmioitumista Jumalasta joka ei ole epätervettä haahuilua vaan on Hänen rakkautensa ja parantavan voimansa kokemista, mutta näkemykseni on että on olemassa myös väärää hurmosta joka on tunnettua kaikissa pakanallisissa kulteissa ja jota voi esiintyä myös kristinuskon piirissä silloin, jos tavoitellaan kokemuksia ja elämyksiä enemmän kuin todellista Jeesuksen tuntemista ja alamaisuutta Hänelle.
Lahjojen antaja on aina tärkeämpi kuin lahjat, eikö niin?
Ainakin pitäisi olla!
Kaatumisesta vielä. Eräs henkilö sanoi mielestäni osuvasti:
"En minä sitä ihmettele että ihminen kaatuu, kun Jumala häntä koskettaa. Ihmettelen kuinka Jumala osaa säännöstellä voimaansa niin pieniin annoksiin, ettei koko kirkko lennä ilmaan."
8. ENTINEN HINDUGURU: RABI MAHARAJ.
Nyt meni jo pitkäksi tämä viesti. Taas kerran.
Loppuun mainitsen että tunnen erään entisen hindugurun joka uskoi Jumalaan ja Jumaliin oman uskontonsa tavalla. Kuitenkin hän tuli myöhemmin uskoon (siis otti vastaan Jeesuksen) ja oli täysin vakuuttunut että "jumalat" joiden kanssa hän aiemmin seurusteli olivat riivaavia demonihenkiä, jotka ainoastaan esiintyivät hänelle hindujumalien muodossa eksyttääkseen ja pettääkseen häntä ja niin johtaakseen syvemmälle meditaatioon ja joogaan ja sitä kautta lujasti Perkeleen siteisiin.
Hän kuitenkin vapautui ja on nykyään vakaasti sitä mieltä että demonit ovat hindulaisuuden todellinen voima ja että ne - huomaa tämä - vaikuttavat jokaisessa sellaisessa uskonnossa jossa Jeesukselta Kristukselta - joka on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa, tosi Jumala - kielletään Hänen oikea todellinen asemansa ja auktoriteettinsa.
9. AJATUKSIA MUHAMMEDISTA JA ISLAMISTA.
Muhammed oli mitä ilmeisimmin kiinnostunut Jeesuksesta ja evankeliumin sanomasta. Hän ei kuitenkaan nöyrtynyt ottamaan Jeesusta vastaan. Hän otti juutalaisuudesta ja kristinuskosta joitain vaikutteita ja uskoi siis Jeesukseen omalla tavallaan. Antautumatta todelliselle Jumalalle hän teki kompromissin Jumalan kutsun suhteen ja omaksui joitain raamatullisia näkemyksiä sekoittaen ne omiin mielipiteisiinsä.
Tässä vaiheessa hän alkoi saada näkyjä ja ilmestyksiä. On syytä muistaa että Muhammed eli tuolloin esi-islamilaisten vaikutteiden ja monijumalisen henkien palvonnan keskellä. Näyt ja ilmestykset johtivat Koraanin kirjoittamiseen ja syntyi muhamettilaisuus. Muhammed hylkäsi useita aikakautensa kultteja ja monijumalisen henkien palvonnan mutta niissä vallitseva väkivallan henki siirtyi hänen muotoilemaansa uuteen uskontoon, koska todellista ratkaisua ei hänen sisimmässään tapahtunut. Muhammed ei kohdannut Jumalaa eikä antautunut Jumalalle.
Kääntäessään selkänsä todelliselle Jeesukselle ja Jeesuksen asemalle Vapahtajana hän joutui näkyjensä ja ilmestystensä perusteella eksytetyksi. Näin ajattelen.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Pitkä viesti, mutta kaikkea hyvää sulle. Moi!
on naivia. Jokainen uskovainen pystyy mielestään tuon jaottelun tekemään, koska juuri hänellä on hallussaa absoluuttinen totuus ja tieto Jumalan mielipiteistä. Sen voi tietysti selittää lyhyesti tai pitkästi, olennaisen voi kuitenkin sanoa yhdellä virkkeellä.
Tässä on juuri se että kun sinä et usko Jumalaan.
Kirjoitukseni pointti oli että jos Jumala on niin Hän on sitten se mikä Hän on. Meidän uskomme tai epäuskomme ei Hänen todellista olemustaan ja siitä kumpuavia elämän realiteetteja muuta mihinkään suuntaan, ei vasemmalle eikä oikealle. Eri asia sitten onko uskovalla hallussaan absoluuttista totuutta ja tietoa Jumalan mielipiteistä, ajatuksista ja periaatteista! Lähtökohta on että vaikka uskova olisi väärässäkin siitä huolimatta Jumala on oikeassa.
On olemassa päteviä ja muuttumattomia asioita, joiden kautta kaikki saa todellisen arvonsa.
Jumalalle on ihan turha väittää että Hän on ainoastaan uskovien luoma mielikuva ja käsiterakennelma, ja että jos tuon rakennelman ulkopuolella on jokin todellinen Jumala niin siihen ei ihmisellä voi olla minkäänlaista yhteyttä eikä kosketusta, ei ainakaan sellaista kosketusta että hän voisi näitä realiteetteja toiselle määritellä ja esittää.
Mutta tuohan on jo yksi määritelmä. Silloin on määritelty Jumala pelkästään uskovien rakennelmaksi ja että jos todellinen Jumala on niin uskovat eivät Häntä määritelmissään tunne?
On helppoa sanoa uskovia ja heidän määritelmiään naiveiksi eikä itse ollenkaan huomaa kuinka naivisti uskovia määrittelee.
Kun Jumala on, eikö ole täysin mahdollista että Hän voi ilmaista asioita niille, jotka Häneen uskovat? Siinä mitä uskovainen mustavalkoisesti ajattelee voi olla paljonkin totta ja Jumalan vaikuttamaa, vaikka se tietysti näyttää typerältä sellaisen silmin jolta yhteys Jumalaan, todellisuuden lähteeseen puuttuu.
Sinä vaan et yksinkertaisesti tahdo hyväksyä että mahdollisesti on tällainen Jeesus jonka sovitustyö on tosi ja että sen kautta aukeaa todellinen yhteys muuttumattomaan Jumalaan. Et ota sitä huomioon koska olet jo ehdottomasti päättänyt että sellaista Jeesusta ei ole.
Naivia on siis - mikä?
Naivia on kun täysin itsekritiikittömästi uskot että uskovaisuus (tai ainakin helluntailainen uskovaisuus ja raamatullinen kristinusko yleensä) on pelkästään omahyväisten kiihkoilijoiden puuhastelua jotka uskovat että juuri heillä on hallussaan absoluuttinen totuus ja tieto Jumalan mielipiteistä.
Jumalalla on hallussaan absoluuttinen totuus ja tieto omista mielipiteistään. Hän voi totuutta ihmiselle ilmaista siinä määrin kuin tämä on Hänestä kiinnostunut ja Hänen puoleensa avoin.
Uskovainen saattaa toki olla monessa kohtaa väärässäkin ja koska hengellisissä asioissa aina on kyse sisimmän suhteesta Jumalaan siksi korostan ulkonaisen tiedon ja oikean totuudellisuuden eroa.
Totuudellisuus ei tarkoita vain oikeita oppeja vaan tarkoittaa olemista Hänen edessään niin että Jumala saa valaista meille myös asenteitamme ja motiiveitamme, ei ainoastaan sitä mihin uskomme vaan kuinka siihen uskomme ja miten uskovina käyttäydymme lähimmäistä kohtaan.
Tulisi nöyrästi olla Hänen edessään jolla ainoalla on totuus ja ehdoton tieto.
Hän kyllä tietää missä määrin olen oikeassa tai väärässä sanoessani että Jumala on tätä tai tuota mieltä. Samoin Hän tietää tarkalleen missä määrin sinä olet oikeassa tai väärässä määritellessäsi asioita, esimerkiksi uskovien uskovaisuutta. Todellisuus on.
- - -
Voit sanoa että uskovat ovat typeriä kuvitellessaan että voivat tietää mitä Jumala todellisuudessa on ja ajattelee, mutta itse kuitenkin kuvittelet tietäväsi mitä usko todellisuudessa on ja katsot olevasi kykenevä määrittelemään ja kertomaan meille mitä oikeasti on se minkä jumalalliseksi koemme?
- - -
Valkoisen ja mustan eroa määrittelevä uskovaisuus on vain itsetärkeää pöyhkeilyä ja halua hallita muita, se on oman pienen turvallisen maailman rakentamista, jossa voi sulkea silmänsä todellisilta ongelmilta ja syyllistää ja toivottaa helvettiin kaikki ne, jotka erilaisine mielipiteineen ovat uhka itseluoduille uskonnollisille rakennelmille?
Jotenkin tällainen lienee ajatuskuviosi. Sinun mielestäsi oma asenteesi ei kuitenkaan ole lapsellisen itsekritiikitön, yksioikoisen mustavalkoinen, perusteettomasti leimaava - vaan analyyttinen ja todenmukainen. Niinkö?
Käännetäänpä asetelma toisin päin.
Ajattelutapasi on erittäin yleinen, se on tuttu ja turvallinen tapa reagoida uskovien julistukseen, mitätöidä itselleen heidän väitteensä absoluuttisesta Jumalasta jonka edessä jokainen on vastuussa synneistään ja tarvitsee armoa. Uskovien leimaaminen on defenssi, jolla ei-uskova suojaa yltiöhumanistista riippumattomuuttaan, koska pelkää nähdä totuutta: että riippumattomuus on vain illuusio, koska todellisesti se mitä olemme riippuu aina siitä, mitä Jumala on. Joka tapauksessa myös ateistin toiminta saa oikean määritelmän Jumalalta, koska kukaan ei voi leikata itseään irti todellisuudesta, siitä mitä on.
Ihminen on syntinen koska Jumala on pyhä, ja hänellä joko on yhteys Jumalaan tai ei ole. Kaikki tämä on totta Jumalasta käsin. Uskovien määritelmät Jumalasta (ja oikeasta ja väärästä) voi selittää tyhjiin, mutta Jumala ei siitä muutu eikä katoa (ei myöskään oikea ja väärä).
Nekin jotka Jumalan kieltävät ovat Häneen sidoksissa koska ovat olemassa!
Hindulaisuus ja buddhismi pyrkivät ratkaisemaan ongelman selittämällä että ihmisen erillinen (synnillinen) olemassaolo on vain harhaa. Hindut etsivät kaikkiallista olemassaoloon yhdistymistä jossa yksilöllisyys lakkaa ja buddhalaiset tyhjiin raukeamista jossa tapahtuu samoin. Kristinuskon vastaus on kokonaan toisenlainen: erillisyyden ongelmaa ei tarvitse kieltää, sillä siihen on olemassa ratkaisu.
Synti on todellinen asiaintila mutta todellinen synti on myös todellisesti sovitettu. Kiitos Jumalalle. Sovituksen ihmeen voi kokea todellisena ihmisenä yksilöllistä olemistaan kadottamatta.
- - -
Syntinen ihminen on erillinen ja erillisyytemme on erillisyyttä nimenomaan Jumalasta käsin, koska se on eroa Hänestä, mutta Jeesuksen yhteydessä erillisyyden kuori murtuu ja kristitty yhdistetään sisäisesti Jumalaan: olemme yhä erillisiä sikäli että olemme yksilöitä ja persoonallisuutemme ei sekoa Jumalan persoonaan raueten tyhjiin, mutta nyt voimmekin toteuttaa yksilöllisyyttämme Jumalan yhteydessä, vapautuen vahingollisesta riippumattomuuden illuusiosta.
Se tarkoittaa että saamme Häneltä kysellä mikä on oikein ja mikä väärin, kuinka olisi hyvä elää ja toimia. Tämä on yksilöllisyyden kauneinta täyttymystä, että voin kokea toteutumista ja elämän syvää mielekkyyttä Hänen yhteydessään, joka on Luoja ja Lunastaja.
- - -
Aito kristillisyys jos mikä on TODELLISTA.
Kristityn sydämessä on halu tuntea elämän realiteetit! Tietysti se vaatii todellista nöyrtymistä, mutta olisi liian helppohintaista väistää nöyrtymisen kipu ja oma vastuullisuutensa Jumalan edessä selittäen ettei mustaa ja valkoista oikeastaan ole ja että moninaisten mielipiteiden maailmassa kaikki on pelkästään suhteellista eikä Jumalan tahtoa koskaan voida tuntea.
Yltiöhumanistista riippumattomuuden illuusiota ylläpitäville kristitty on vaikea ihminen, koska hän väittää nimenomaan että Jumalan tahto voidaan tuntea.
Evankeliumi on ennen kaikkea kutsu henkilökohtaiseen seikkailuun. Ei ensisijaisesti toisten syntien tutkimiseen vaan kasvun prosessiin: juuri minulla on mahdollisuus kasvaa elämään oikeassa suhteessa Jumalaan ja Hänen sydämensä laatuun.
"Kun Jumala on, eikö ole täysin mahdollista että Hän voi ilmaista asioita niille, jotka Häneen uskovat?"
Kannaltasi valitettavaa tietysti on, että olet luonut Jumalalta saamasi viestit omassa mielikuvituksessasi. Valitettavaksi sen tekee se, että vaikka itse elät harhassasi, moni saattaa huomata sen. Olet pellen roolissa. Kaikki ääriuskovaiset, islamilaiset ja kristityt, uskovat olevansa Jumalan valittuja ja "ilmoitusten" vastaanottajia. Totta kai sinunkin pitää niin uskoa, olethan yksi monista fundamentalisteista, jotka tietävät Jumalan totuudet.
Kun joku päättelee että Jumala on, hän on aivan varmasti väärässä.
Kun sinä päättelet ettei Jumalaa ole, olet aivan varmasti oikeassa.
Tässä on kuitenkin se ero että uskovainen ei yleensä tule uskovaiseksi yks kaks päättämällä että ryhdynpä nyt uskomaan Jumalaan.
Ainakin niillä kristityillä joita tunnen on suurimmalla osalla takanaan syvällinen ja monta kertaa pitkäkin asioiden pohdiskelu joka on johtanut heidät rukoilemaan ja ottamaan asioista selvää. Prosessi on johtanut kokemukseen jota voidaan parhaiten kuvata puhumalla yhteydestä Jumalan kanssa, sillä Hän on tullut heille todelliseksi ja läsnäolevaksi. Hän ei ole vain pään ajattelua tai tunne-elämän kokemusta vaan on ihmisen ulkopuolinen persoona joka kyllä sitten vaikuttaa myös ajatteluun ja tunne-elämään. Jumala on rukouksiin vastaava ja vaikuttava Jumala.
Näin he ovat henkilökohtaisen etsintänsä perusteella tulleet vakuuttuneeksi Jeesuksen sovitustyön todellisuudesta ja että Jumala on ja toimii itse päättämällään tavalla.
Entä sitten ne, jotka eivät usko? He ovat vain päättäneet ettei Jumalaa ole.
Omien mielipiteidensä ja Jumalasta vieraantuneen ajattelunsa pohjalta he sitten päättelevät mitä uskovien usko ja kokemukset oikeasti ovat: ihmisen mielikuvituksen luomuksia. Tietysti niiden täytyy olla ihmisen mielikuvituksen luomuksia jos kerran Jumalaa ei ole. Ennalta valittu varmuus sanelee johtopäätökset, ja tämä on fiksua ajattelua vastakohtana uskovien naiivisuudelle?
Esittämäsi lause "totta kai sinunkin pitää niin uskoa, olethan yksi niistä fundamentalisteista, jotka tietävät Jumalan totuudet" voidaan siis kääntää vähintään yhtä hyvin koskettamaan itseäsi, jolloin fundamentalisti tarkoittaa perinteistä, vakaumuksellista Jumalan kieltäjää ja "Jumalan totuudet" tarkoittavat totuuksia Jumalasta: Jumala on vain mielikuvituksen tuote, harha, uskonnollisen petoksen ja alistamisen väline, ehkä termi jolla uskovaiset kuvaavat ja selittävät aivokemiansa temppuilua.
Totta kai sinun täytyy uskoa että uskovien kokemukset Jumalasta ovat mielikuvituksen tuotetta, koska olet yksi niistä uskovien tyhmyyden ja lapsellisuuden paljastajista, jotka älyllisinä ihmisinä tarkkalleen tietävät ettei Jumalaa ole. Olet siis rehellinen, uskontojen takana vaikuttavista ilmiöistä ja mekanismeista aidosti kiinnostunut ajattelija, joka suvaitsevana ja sorrettuja vähemmistöjä puolustavana henkilönä viisaasti kritisoit uskovaisia, koska juuri he ovat suvaitsemattomia, ymmärtämättömiä ja leimaavia.
Toki uskovainenkin voi olla suvaitsematon, ymmärtämätön ja leimaava. Ja tietysti myös ateistilla voi olla takanaan pitkäkin henkilökohtaisen pohdinnan ja kyselyn vaihe jonka seurauksena hän on päätynyt vakaumukseensa. Odotan kuitenkin näinkin tärkeiden asioiden pohdiskelijoilta, niin uskovilta kuin ateisteilta, toisten kritisoimisen lisäksi edes hivenen itsekritiikkiä. Sinun kommenteistasi sellainen puuttuu täysin.
Henkilökohtaisesti ota vastaan tarkoittaa, että sinun on ratkaistava itse suhteesi Jumalaan.
Mikään seurakunta tai toinen ihminen ei voi sinua pelastaa.
Ei edes lapsikaste.
Raamatun mukaan ne jotka tekivät itse omakohtaisen ratkaisun tulivat uskoon.
Kristinusko siksi, että siinä Jeesus on luvannut. Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaaksi.
Ei tarvitse jäädä epätietoon asioista.
Asiat on hyvin musta valkoisia,
Mistä löydät ihmisiä, joilla ei ole uskontoa?