Kuinka moni uskova oikeasti pitää totena helvettiä ja kadotusta?
Luulisi että tietoisuus miljoonien ja miljoonien ihmisten, joukossa tuttuja, ystäviä, sukulaisia ja rakkaita, joutuminen nyt tai tulevaisudessa ikuiseen kärsimykseen riittäisi ajamaan kenen tahansa vähänkin myötätuntoiseen ajatteluun kykenevän ihmisen raiteiltaan, jos hän aivan oikeasti ja 100% tietää ja uskoo näin käyvän.
Toki niinkin on käynyt mutta valtaosin ei. Eli, joko uskova ei kuitenkaan pohjimmiltaan usko kadotukseen, tai ajattelee lähinnä vain itseään luottaen omaan pelastukseen ja siihen ettei taivaassa tunneta surua. Mutta kuten sanottu, luulisi että asia olisi liian raskasta hyväksyä tässä ja nyt.
Luulisi että tietoisuus miljoonien ja miljoonien ihmisten, joukossa tuttuja, ystäviä, sukulaisia ja rakkaita, joutuminen nyt tai tulevaisudessa ikuiseen kärsimykseen riittäisi ajamaan kenen tahansa vähänkin myötätuntoiseen ajatteluun kykenevän ihmisen raiteiltaan, jos hän aivan oikeasti ja 100% tietää ja uskoo näin käyvän.
Toki niinkin on käynyt mutta valtaosin ei. Eli, joko uskova ei kuitenkaan pohjimmiltaan usko kadotukseen, tai ajattelee lähinnä vain itseään luottaen omaan pelastukseen ja siihen ettei taivaassa tunneta surua. Mutta kuten sanottu, luulisi että asia olisi liian raskasta hyväksyä tässä ja nyt.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta minkäs teet vaikka kuinka kertoisi rakastavasta Jumalasta joka on oikeudenmukainen ja haluaa pelastaa, ihmiset eivät ota vastaan pelastusta.
On se tosi rankkaa tietää, että suurin osa menee Helvettiin, mutta kun ei ihmiset tahdo kääntyä ja valitsevat osansa siinä ei voi kuin yrittää tehdä minkä voi.
Mutta en tunne kovinkaan montaa uskovaa joka todella omistaisi elämänsä evankeliumin levittämiselle. Uskovaa josta todella näkyisi hätä sieluista.
Suurin osa tyytyy puhumaan asiasta lähinnä keskenään. Onhan se kauheaa kun ihmisiä joutuu helvettiin... Voi voi sitäkin kun ei älyä ottaa Jeesusta vastaan jne... Ainakin näin pintapuolisesti ajatellen en näe, että hirveää hätää monesti koettaisiin.
Tietysti asia on mittasuhteiltaan niin iso että sitä on vaikea käsittää mutta turhaa hurskastelua ja esittämistä varmasti on, ja paljon.
Jeesuksen läheisyydessä.
Omin voimin et saa kuin käännynnäisiä aikaan.
Raamatussa ei ole sellaista kohtaa, että rukoilkaa pelastumattomien puolesta vaan eläkää lähellä Jeesusta levossa ja teette silloin Jumalan tekoja.
Niin siis meikäläinen kuuluu just tähän lässyn lässyn porukkaan. Miellän itseni uskovaksi mutta jos rehellisesti tutkistelen sisintäni en todellakaan tunne sellaista hätää ja tuskaa kadotuksen suhteen kun asian vakavuus huomioiden luulisi olevan.
Joko siis olen vain itsekäs koska oletan pelastuvani, tai en pohjimmiltani kuitenkaan usko tuomiota todeksi. Kaikenlaisen tekopyhyyden kun riisun, ei paljon jää. Pelastus Jeesuksessa onneksi!
En tiedä, oliko tuo läheiseni uskossa viime hetkellä vai ei. Aikaisemmin hän ei ollut. Tämä asia on hyvin raskas, ja se pitää jättää Kaikkivaltiaan haltuun... Kovasti sydämeeni sattuu, sekä tuo menetys että pelko läheiseni iankaikkisuudesta... En tiedä, miten jaksan. Rukoilkaa puolestani!
Surullista ja raskasta on lähimmäisen pois meno kun ei ole tllut uskoon.
Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää Jumalan haltuun ja toivoa ja rukoilla.
Jumalan armo on tietysti suurempi kuin voimme ymmärtää.
Mutta luopiot ja ei uskovat ovat kyllä melkoinen kysymysmerkki, miten heidän käy.
Parempi olisi jos tulisivat uskonn.
Mutta ketään ei voi peloitella eikä pakottaa.
vahvistanut lupauksensa vannomalla oman nimensä kautta, joka merkitsee muuttumatonta ja peruuttamatonta lupausten toteuttamista, (Hep.6:13-18, Gal.3:17), joten VAIN JUMALAN LUPAUKSILLE saamme sanoa ehdottoman »amen»en, mutta EI MEITÄ VASTAAN KIRJOITETULLE SANALLE:
2. Kor. 1:20
"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme."
"Meitä vastaan" kirjoitetun sanan toteutuminen on sen sijaan vannottu vain tämän katoavaisen luomakunnan kautta, (5.Moos.30:19) ja sen toteumisesta Paavali opetti Jumalan päättäneen näin:
Kol. 2:14
"ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin."
Karismaattinen kristillisyys on kääntänyt itseisarvot ja negatiiviset vastaluvut ylösalaisin ja opettaa helvettipainotteista ja ehdottomasti loputonta kärsimystä toisinajattelijoille!
Tähän meidän on luotettava. Voimme rukoilla läheistemme puolesta. Jeesus rakastaa, Hänen rakkautensa on ääretön ja ihana.
onko rakkautta totuuteen ja se ratkaisee.Jumalan sana on totuus ja kun raamattu tekee selväksi, että on helvetti ja taivas, niin on. lopunajan luopumus on totuudesta luopumista, että Raamatun sana ei ole totta.
Tuosta voisi vetää rankan johtopäätöksen.
Pohdinnassasi on vinha perä. On monia uskovia, jotka uskovat vahvati taivaaseen ja kadotukseen ja panostavat kaikkensa elämässä saadakseen mahdollisimman monen ihmisen ohjattua taivaaseen pois kadotuksen tieltä. He laittavat koko elämänsä likoon, esim. lähetyskentällä tai kotimassa, esim jakamalla joka perjantai traktaatteja Helsingissä ja laulamassa kolmen sepän patsaalla tai antavat varojansa evankeliumin työhön tai aikaansa rukoukseen. Toisten usko ei taas ole niin vahva, he elävät enemmän itselleen ja mukavuudellen. Kuitenkin kummallekin näille, kun uskovat Jeesukseen kuuluu pelastus. Jumala kuitenkin palkitsee ne jotka antavat hänelle ja evankeliumille aikaansa ja voimavarojaan kuin on Jumalalta saanut.
Kyllä niiden sukulaisten ja ystävien iankaikkisuus, jotka ei usko huolettaa ja laittaa rukoilemaan. Mutta ihmisiä ei voi pakottaa tai saada väkisin taivastielle. Ystävän "ylievankeliointi" voi myös tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun joku kuolee työyhteisössä tai muuten lähellä, se pistää miettimään mitä olen tehnyt ja jättänyt tekemättä.