Italialainen ateisti kirjoitti graffitin: "Jumalaa ei ole - ja Maria on hänen äitinsä!"
Oli kirjoitus hauska tai ei, se osoittaa, että ihmiset ovat subjektiivisia olentoja. Vaikka yrittäisimme tarkastella asioita mahdollisimman objektiivisesti - rehellisesti, tasapuolisesti, johdonmukaisesti ja ennakkoluulottomasti - omat käsityksemme, kulttuurimme, mielialamme ja kokemuksemme lyövät väistämättä leimansa kuvaan, jonka muodostamme. Jos kuvittelemme muuta, se kielii vahvasta ennakkoasenteesta.
Luontaisen rajoittuneisuutemme tunnustaen pyrimme tarkastelemaan mahdollisimman objektiivisesti Raamatun opetusta tuomiosta. Annetaan Raamatun puhua tästä tärkeästä asiasta. Katsotaan, miten se vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten evankeliumi ja tuomio liittyvät toisiinsa? Mitkä ovat tuomion lopulliset seuraukset? Tuomitaanko kristityt? Mitä roolia teot näyttelevät tuomiolla? Milloin tuomio on?
Vaikka yksikään näistä vastauksista ei itsessään sisällä kaikkea tarvitsemaamme tietoa, yhdessä ne muodostavat kuvan, joka antaa meille selkeämmän käsityksen tuomiosta, olivatpa ennakkomielipiteemme millaisia hyvänsä.
Hänen tuomionsa aika
Kristittyinä sanomme, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on "hyvä uutinen". Itse asiassa "evankeliumi" on käännetty kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee "hyvä uutinen".
Hyvä uutinen mistä? Siitä, että Jeesus kuoli meidän puolestamme (1. Piet. 2:24); että ristillä hän maksoi meidän syntivelkamme (Jes. 53:6); että uskomalla häneen voimme seisoa täydellisinä Jumalan täydellisessä vanhurskaudessa (Room. 3:22); ja että hänen pelastustekonsa vuoksi meillä on lupaus ikuisesta elämästä (1. Joh. 5:11,12).
Hyvä uutinen siis on, että meillä on ikuinen elämä - vastakohtana mille?
Miten käy lopulta niiden, joilla ei ole ikuista elämää? Katso Dan. 12:2; Matt. 8:12; 25:46; Joh. 3:18; 2. Tess. 1:9; Ilm. 14:11.
Näissä jakeissa puhutaan tuomitsemisesta, iankaikkisesta rangaistuksesta, ikuisesta kadotuksesta ja hampaiden kiristelemisestä. Jos kyseessä ei ole tuomio, niin mikä sitten?
Evankeliumin hyvä uutinen siis on, että säästymme rangaistustuomiolta. Toisin sanoen evankeliumiin sisältyy lupaus, että niitä, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen, ei tuomita kadotukseen niiden kanssa, jotka ovat torjuneet hänet. Ei siis ole evankeliumia ilman tuomiota, koska evankeliumin "hyvä uutinen" on, että säästymme kadotustuomiolta. Lyhyesti sanottuna evankeliumi ilman tuomiota on kuin ympyrä, joka ei ole pyöreä, sillä tuomio sisältyy evankeliumiin määritelmällisesti.
Room. 2:16 ja Ilm. 14:6-8. osoittavat evankeliumin ja tuomion välisen yhteyden.
Elämä vai kadotustuomio?
Seuraavat raamatunpaikat kertovat mihin kahteen ryhmään ihmiset lopulta jaetaan. Dan. 12:2, Matt. 12:37, Joh. 3:16 ja Joh. 5:29.
Tuomiolla ihmiset jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka pelastuvat ikuiseen elämään, ja niihin, jotka tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Muita vaihtoehtoja ei ole. Jokaisen lopullisena kohtalona on joko ikuinen elämä tai ikuinen kuolema.
Jo näiden raamatunkohtien perusteella on selvää, että ihmiset tullaan jonkinlaisella tuomiolla jakamaan vanhurskaisiin ja jumalattomiin. Tulee tuomio, jolla jokaisen kohtalo sinetöidään lopullisesti.
"Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen." (Matt. 25:31-33.) Mitä ne kertovat meille tuomiosta?
Tässä tulee esille mielenkiintoisia seikkoja. Ensinnäkin ketkä ovat tuomiolla? Tekstissä sanotaan, että "kaikki kansat" kootaan hänen eteensä. Kyseessä on siis yleismaailmallinen tuomio, jolle joutuvat kaikki kansat ja kaikki ihmiset, sillä Jumalahan on "koko maailman tuomari" (1. Moos. 18:25).
Jakolinja on tässäkin selvä. Toisella puolella ovat lampaat eli pelastetut, toisella vuohet eli kadotetut, jotka Kristuksen mukaan lähtevät "iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46).
Selvemmin asiaa ei voi sanoa.
Jumalan huone
Olemme tutustuneet ajatukseen yleismaailmallisesta tuomiosta, jolle kaikki ihmiset joutuvat ajan lopussa. Mutta entä ne, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen Herrakseen ja pyrkineet elämään kristityn elämää? joutuvatko hekin tuomiolle?
Kristittyinä ymmärrämme, että Jeesus tuomittiin ristille meidän asemestamme. Hän kärsi synnin rangaistuksen, joka olisi muuten kohdannut meitä (katso Jes. 53:4-6; Matt. 20:28; Room. 5:8; 2. Kor. 5:14; Ef. 5:2; 1. Tess. 5:10). Kristuksen päälle meidän sijaisenamme ja takaajanamme pantiin meidän kaikkien synnit. Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta. Aadamin jokaisen jälkeläisen syyllisyys painoi hänen sydäntään. Tarkoittaako tämä, että koska Kristus tuomittiin meidän sijastamme, kristityt eivät joudu tuomiolle?
Joutuvatko kristityt tuomiolle? Miten seuraavat jakeet vastaavat tähän kysymykseen?
Matt 7:21-23; Hepr. 10:30; Room. 14:10; 1. Piet. 4:17
Nämä jakeet, samoin kuin monet muutkin, osoittavat selvästi, että myös Jumalan kansa, hänen seurakuntansa, joutuu tuomiolle. Kun Jeesus Matteuksen 7. luvussa arvosteli niitä, jotka väittivät tehneensä ihmeellisiä asioita hänen nimessään, hän ei puhunut ateisteille, hinduille ja wiccalaisille, koska nämä eivät tee mitään hänen nimessään. Kristityt tekevät. Paavali sanoi, että "kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen", eli myös hän itse.
Raamattu osoittaa kiistattoman selvästi että ne, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, joutuvat ajan lopussa tuomiolle (Hepr. 10:30).
”Kaikista salatuistakin teoista”
"Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (Saarn. 12:14.)
Salomo päättää Saarnaajan kirjan edellä olevaan jakeeseen, joka kertoo kiertelemättä, että Jumala vaatii ihmisen tuomiolle "kaikista salatuistakin teoista".
Salomo ei tietenkään ole ainoa, joka puhuu tekoihin perustuvasta tuomiosta. Jeesus sanoi suoraan, että "jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt. 12:36,37.) Myös Pietari tekee asian selväksi: "Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika." (1. Piet. 1:17.) Paavalikin ymmärsi, että kaikki joutuvat teoistaan tuomiolle: "Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa." (2. Kor. 5:10.) Myös Johannes kirjoittaa tekoihin perustuvasta tuomiosta: "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan." (Ilm. 20:12.)
Miksi on ymmärrettävää, että joudumme teoistamme tuomiolle? Kun ajattelemme kaikkea pahaa, mitä maailmassa on tehty, olisiko Jumala oikeudenmukainen, jos tuomiota ei olisi?
Hän tuo jokaiselle palkan
Lue Matt. 22:1-13.
Tämä vertaus opettaa myös, että ennen rangaistuksen toimeenpanoa pidetään oikeudenkäynti. Ihmistenkin oikeusistuimissa asia tutkitaan ennen tuomion julistamista. Myös Ilm. 22:12, jossa Herra sanoo tuovansa "jokaiselle palkan", sisältää ajatuksen edeltävästä oikeudenkäynnistä (miksi hän toisi palkan mukanaan, jos etukäteen ei olisi ratkaistu, millainen palkka kenellekin maksetaan?). 2. Kor. 5:10 viittaa lopullista palkanmaksua edeltävään oikeudenkäyntiin, jotta "kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt". Dan. 12:1 ilmaisee saman asian toteamalla, että ne pelastuvat, joiden nimi on kirjoitettu kirjaan.
Tekoihin perustuva tuomio edellyttää tekojen tutkimista, tapahtuipa se sata vuotta tai sata sekuntia ennen vapauttavan tai langettavan tuomion täytäntöönpanoa. Koska monet raamatunpaikat osoittavat, että palkka maksetaan Jeesuksen toisessa tulemisessa, teot on tutkittava sitä ennen.
Miltä sinusta tuntuisi tulla tuomituksi vankilaan ilman asianmukaista tutkintaa ja tosiasioiden selvittämistä?
Eikö päätöstä edeltävä tutkinta vaikutakin oikeudenmukaiselta ja tarpeelliselta?
Tuomio ansaitsee huolellisen käsittelyn, koska siihen liittyvät seuraavat kysymykset: (a) jumalallinen oikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisessa maailmassa, (b) vääryyksien rankaiseminen, (c) viattomien kärsimykset, (d) hyvän ja pahan välisen taistelun päättäminen ja (e) synnin ja kärsimyksen lopettaminen. Mutta ennen kaikkea viimeinen tuomio vahvistaa Luojan - hänen luonteensa, lakinsa ja hallintonsa - oikeudenmukaisuuden kaikkien luotujen, sekä uskollisten että kadotettujen, silmissä ja tuo maailmankaikkeuteen ikuisen rauhan ja turvallisuuden. Tuomio kuvataankin Raamatussa ikuisen evankeliumin olennaiseksi osaksi (Ilm. 14:6,7).
Edellä olemme nähneet Raamatun opettavan tuomiosta seuraavaa: (1) tuomio ja evankeliumi kuuluvat erottamattomasti yhteen; (2) lähellä ajan loppua on jonkinlainen viimeinen tuomio tai tuomioita; (3) myös Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat joutuvat tuomiolle; (4) tuomiolla tutkitaan ihmisten tekoja; (5) lopputuloksena on joko ikuinen elämä tai ikuinen kuolema; (6) tuomion täytäntöönpanoa edeltää jonkinlainen tutkinta.
Oli kirjoitus hauska tai ei, se osoittaa, että ihmiset ovat subjektiivisia olentoja. Vaikka yrittäisimme tarkastella asioita mahdollisimman objektiivisesti - rehellisesti, tasapuolisesti, johdonmukaisesti ja ennakkoluulottomasti - omat käsityksemme, kulttuurimme, mielialamme ja kokemuksemme lyövät väistämättä leimansa kuvaan, jonka muodostamme. Jos kuvittelemme muuta, se kielii vahvasta ennakkoasenteesta.
Luontaisen rajoittuneisuutemme tunnustaen pyrimme tarkastelemaan mahdollisimman objektiivisesti Raamatun opetusta tuomiosta. Annetaan Raamatun puhua tästä tärkeästä asiasta. Katsotaan, miten se vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten evankeliumi ja tuomio liittyvät toisiinsa? Mitkä ovat tuomion lopulliset seuraukset? Tuomitaanko kristityt? Mitä roolia teot näyttelevät tuomiolla? Milloin tuomio on?
Vaikka yksikään näistä vastauksista ei itsessään sisällä kaikkea tarvitsemaamme tietoa, yhdessä ne muodostavat kuvan, joka antaa meille selkeämmän käsityksen tuomiosta, olivatpa ennakkomielipiteemme millaisia hyvänsä.
Hänen tuomionsa aika
Kristittyinä sanomme, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on "hyvä uutinen". Itse asiassa "evankeliumi" on käännetty kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee "hyvä uutinen".
Hyvä uutinen mistä? Siitä, että Jeesus kuoli meidän puolestamme (1. Piet. 2:24); että ristillä hän maksoi meidän syntivelkamme (Jes. 53:6); että uskomalla häneen voimme seisoa täydellisinä Jumalan täydellisessä vanhurskaudessa (Room. 3:22); ja että hänen pelastustekonsa vuoksi meillä on lupaus ikuisesta elämästä (1. Joh. 5:11,12).
Hyvä uutinen siis on, että meillä on ikuinen elämä - vastakohtana mille?
Miten käy lopulta niiden, joilla ei ole ikuista elämää? Katso Dan. 12:2; Matt. 8:12; 25:46; Joh. 3:18; 2. Tess. 1:9; Ilm. 14:11.
Näissä jakeissa puhutaan tuomitsemisesta, iankaikkisesta rangaistuksesta, ikuisesta kadotuksesta ja hampaiden kiristelemisestä. Jos kyseessä ei ole tuomio, niin mikä sitten?
Evankeliumin hyvä uutinen siis on, että säästymme rangaistustuomiolta. Toisin sanoen evankeliumiin sisältyy lupaus, että niitä, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen, ei tuomita kadotukseen niiden kanssa, jotka ovat torjuneet hänet. Ei siis ole evankeliumia ilman tuomiota, koska evankeliumin "hyvä uutinen" on, että säästymme kadotustuomiolta. Lyhyesti sanottuna evankeliumi ilman tuomiota on kuin ympyrä, joka ei ole pyöreä, sillä tuomio sisältyy evankeliumiin määritelmällisesti.
Room. 2:16 ja Ilm. 14:6-8. osoittavat evankeliumin ja tuomion välisen yhteyden.
Elämä vai kadotustuomio?
Seuraavat raamatunpaikat kertovat mihin kahteen ryhmään ihmiset lopulta jaetaan. Dan. 12:2, Matt. 12:37, Joh. 3:16 ja Joh. 5:29.
Tuomiolla ihmiset jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka pelastuvat ikuiseen elämään, ja niihin, jotka tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Muita vaihtoehtoja ei ole. Jokaisen lopullisena kohtalona on joko ikuinen elämä tai ikuinen kuolema.
Jo näiden raamatunkohtien perusteella on selvää, että ihmiset tullaan jonkinlaisella tuomiolla jakamaan vanhurskaisiin ja jumalattomiin. Tulee tuomio, jolla jokaisen kohtalo sinetöidään lopullisesti.
"Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen." (Matt. 25:31-33.) Mitä ne kertovat meille tuomiosta?
Tässä tulee esille mielenkiintoisia seikkoja. Ensinnäkin ketkä ovat tuomiolla? Tekstissä sanotaan, että "kaikki kansat" kootaan hänen eteensä. Kyseessä on siis yleismaailmallinen tuomio, jolle joutuvat kaikki kansat ja kaikki ihmiset, sillä Jumalahan on "koko maailman tuomari" (1. Moos. 18:25).
Jakolinja on tässäkin selvä. Toisella puolella ovat lampaat eli pelastetut, toisella vuohet eli kadotetut, jotka Kristuksen mukaan lähtevät "iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46).
Selvemmin asiaa ei voi sanoa.
Jumalan huone
Olemme tutustuneet ajatukseen yleismaailmallisesta tuomiosta, jolle kaikki ihmiset joutuvat ajan lopussa. Mutta entä ne, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen Herrakseen ja pyrkineet elämään kristityn elämää? joutuvatko hekin tuomiolle?
Kristittyinä ymmärrämme, että Jeesus tuomittiin ristille meidän asemestamme. Hän kärsi synnin rangaistuksen, joka olisi muuten kohdannut meitä (katso Jes. 53:4-6; Matt. 20:28; Room. 5:8; 2. Kor. 5:14; Ef. 5:2; 1. Tess. 5:10). Kristuksen päälle meidän sijaisenamme ja takaajanamme pantiin meidän kaikkien synnit. Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta. Aadamin jokaisen jälkeläisen syyllisyys painoi hänen sydäntään. Tarkoittaako tämä, että koska Kristus tuomittiin meidän sijastamme, kristityt eivät joudu tuomiolle?
Joutuvatko kristityt tuomiolle? Miten seuraavat jakeet vastaavat tähän kysymykseen?
Matt 7:21-23; Hepr. 10:30; Room. 14:10; 1. Piet. 4:17
Nämä jakeet, samoin kuin monet muutkin, osoittavat selvästi, että myös Jumalan kansa, hänen seurakuntansa, joutuu tuomiolle. Kun Jeesus Matteuksen 7. luvussa arvosteli niitä, jotka väittivät tehneensä ihmeellisiä asioita hänen nimessään, hän ei puhunut ateisteille, hinduille ja wiccalaisille, koska nämä eivät tee mitään hänen nimessään. Kristityt tekevät. Paavali sanoi, että "kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen", eli myös hän itse.
Raamattu osoittaa kiistattoman selvästi että ne, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, joutuvat ajan lopussa tuomiolle (Hepr. 10:30).
”Kaikista salatuistakin teoista”
"Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (Saarn. 12:14.)
Salomo päättää Saarnaajan kirjan edellä olevaan jakeeseen, joka kertoo kiertelemättä, että Jumala vaatii ihmisen tuomiolle "kaikista salatuistakin teoista".
Salomo ei tietenkään ole ainoa, joka puhuu tekoihin perustuvasta tuomiosta. Jeesus sanoi suoraan, että "jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt. 12:36,37.) Myös Pietari tekee asian selväksi: "Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika." (1. Piet. 1:17.) Paavalikin ymmärsi, että kaikki joutuvat teoistaan tuomiolle: "Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa." (2. Kor. 5:10.) Myös Johannes kirjoittaa tekoihin perustuvasta tuomiosta: "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan." (Ilm. 20:12.)
Miksi on ymmärrettävää, että joudumme teoistamme tuomiolle? Kun ajattelemme kaikkea pahaa, mitä maailmassa on tehty, olisiko Jumala oikeudenmukainen, jos tuomiota ei olisi?
Hän tuo jokaiselle palkan
Lue Matt. 22:1-13.
Tämä vertaus opettaa myös, että ennen rangaistuksen toimeenpanoa pidetään oikeudenkäynti. Ihmistenkin oikeusistuimissa asia tutkitaan ennen tuomion julistamista. Myös Ilm. 22:12, jossa Herra sanoo tuovansa "jokaiselle palkan", sisältää ajatuksen edeltävästä oikeudenkäynnistä (miksi hän toisi palkan mukanaan, jos etukäteen ei olisi ratkaistu, millainen palkka kenellekin maksetaan?). 2. Kor. 5:10 viittaa lopullista palkanmaksua edeltävään oikeudenkäyntiin, jotta "kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt". Dan. 12:1 ilmaisee saman asian toteamalla, että ne pelastuvat, joiden nimi on kirjoitettu kirjaan.
Tekoihin perustuva tuomio edellyttää tekojen tutkimista, tapahtuipa se sata vuotta tai sata sekuntia ennen vapauttavan tai langettavan tuomion täytäntöönpanoa. Koska monet raamatunpaikat osoittavat, että palkka maksetaan Jeesuksen toisessa tulemisessa, teot on tutkittava sitä ennen.
Miltä sinusta tuntuisi tulla tuomituksi vankilaan ilman asianmukaista tutkintaa ja tosiasioiden selvittämistä?
Eikö päätöstä edeltävä tutkinta vaikutakin oikeudenmukaiselta ja tarpeelliselta?
Tuomio ansaitsee huolellisen käsittelyn, koska siihen liittyvät seuraavat kysymykset: (a) jumalallinen oikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisessa maailmassa, (b) vääryyksien rankaiseminen, (c) viattomien kärsimykset, (d) hyvän ja pahan välisen taistelun päättäminen ja (e) synnin ja kärsimyksen lopettaminen. Mutta ennen kaikkea viimeinen tuomio vahvistaa Luojan - hänen luonteensa, lakinsa ja hallintonsa - oikeudenmukaisuuden kaikkien luotujen, sekä uskollisten että kadotettujen, silmissä ja tuo maailmankaikkeuteen ikuisen rauhan ja turvallisuuden. Tuomio kuvataankin Raamatussa ikuisen evankeliumin olennaiseksi osaksi (Ilm. 14:6,7).
Edellä olemme nähneet Raamatun opettavan tuomiosta seuraavaa: (1) tuomio ja evankeliumi kuuluvat erottamattomasti yhteen; (2) lähellä ajan loppua on jonkinlainen viimeinen tuomio tai tuomioita; (3) myös Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat joutuvat tuomiolle; (4) tuomiolla tutkitaan ihmisten tekoja; (5) lopputuloksena on joko ikuinen elämä tai ikuinen kuolema; (6) tuomion täytäntöönpanoa edeltää jonkinlainen tutkinta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.