Kun huomioidaan, että aikaisemmissa suhteissani
-minä olen vastannut ruoanlaitosta ja leipomisesta
-olen hoitanut vähintään oman pyykkini
-olen huomioinut naisen nautinnon seksissä ja kysynyt avoimesti, mitä haluat ja mikä tuntuu hyvältä ja minkä tahtoisit olevan toisin
-olen tiskannut useimmin
-olen tehnyt listoja, jotta kotityöt jakaantuisivat tasaisesti
-olen pyrkinyt joustamaan ja neuvottelemaan asioista
-olen kaikin tavoin yrittänyt tukea puolisoani akateemisissa pyrkimyksissä, rohkaissut ja kannustanut
niin luulisi, ettei minulla ole mitään syytä pelätä feministejä. Kun nyt kuitenkin tein deitti-ilmoituksen, niin kirjoitin, että olen avoin erilaisille uskonnoille, ideologioille, elämäntavoille ja persoonille, mutta feministejä en halua deittailla.
En tiedä, mitä feministeissä pelkään. Muutkin naiseni ovat olleet voimakastahtoisia ja puolensa pitäviä eikä homman pitäisi kiikastaa siitä, mutta feministeissä on jotain luontaan työntävää.
Kumpi tässä kaupassa voittaa, minä vai feministit? Vai häviävätkö molemmat vai voittavatko molemmat?
Nyt aloin myös ymmärtää, miksi naiset saattavat aloittaa lauseensa sanoin "en ole feministi mutta..." Voiko feministi enää vakavasti puolustaa naisten oikeuksia?
-minä olen vastannut ruoanlaitosta ja leipomisesta
-olen hoitanut vähintään oman pyykkini
-olen huomioinut naisen nautinnon seksissä ja kysynyt avoimesti, mitä haluat ja mikä tuntuu hyvältä ja minkä tahtoisit olevan toisin
-olen tiskannut useimmin
-olen tehnyt listoja, jotta kotityöt jakaantuisivat tasaisesti
-olen pyrkinyt joustamaan ja neuvottelemaan asioista
-olen kaikin tavoin yrittänyt tukea puolisoani akateemisissa pyrkimyksissä, rohkaissut ja kannustanut
niin luulisi, ettei minulla ole mitään syytä pelätä feministejä. Kun nyt kuitenkin tein deitti-ilmoituksen, niin kirjoitin, että olen avoin erilaisille uskonnoille, ideologioille, elämäntavoille ja persoonille, mutta feministejä en halua deittailla.
En tiedä, mitä feministeissä pelkään. Muutkin naiseni ovat olleet voimakastahtoisia ja puolensa pitäviä eikä homman pitäisi kiikastaa siitä, mutta feministeissä on jotain luontaan työntävää.
Kumpi tässä kaupassa voittaa, minä vai feministit? Vai häviävätkö molemmat vai voittavatko molemmat?
Nyt aloin myös ymmärtää, miksi naiset saattavat aloittaa lauseensa sanoin "en ole feministi mutta..." Voiko feministi enää vakavasti puolustaa naisten oikeuksia?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Feministit halusivat naisille (etu)oikeuksia. Sitten kun ne olivat saavutettu, niin sekään ei kelpaa. Nyt feministit rahtaavaat Suomeen ulkomailta "tosi"miehiä. Että semmosta.
Meitä oli kerran eräissä kotona järjestettävissä juhlissa pareja kaikki eri vuosikymmeniltä. Oli mielestäni jännittävää nähdä miten noin kolmekymmpiset parit tekivät kotityöt yhdessä. Ei kaikkea, mutta niin ettei kaikki kaatunut perheen emännän kontolle.
Sitten oli äitien pilaamat "pojat", silloin jo viisissäkymmenissä olevat miehet. Heille oli vieras käsite se että oma-aloittoisesti tekisivät jotain kotona. Juhlien emäntä oli kotia vieraita varten järjestäessään käyttänyt keltaisia tarralappuja joihin oli jättänyt pienen ohjeen auttaa siinä ja siinä asiassa. (molemmat työssäkayviä)
Yksi ohje oli jätetty takkinarikkaan. Siinä seisoi: "tee tilaa vieraiden takeille".
Mitä teki mies? Hän oli kaappassut kaikki takit henkareineen ja työntänyt koko helahoidon vierashuoneen sängylle, huoneen mitä myös tultaisiin käyttämään vieraiden tilana. Ehkä siellä vierashuoneessakin olisi tullut olla keltainen lappu missä olisi seisonut lisäohjeet.
Kuta kuinkin, kun tunnelma rentoutui ja parit alkoivat keskustella rooleista ja työnjaosta kotona, oli aika räikeää_kin nähdä miten erilaisissa maailmoissa eri-ikäiset miehet elivät ja mihin heidät oli opetettu/totutettu.
"Feministit halusivat naisille (etu)oikeuksia. Sitten kun ne olivat saavutettu, niin sekään ei kelpaa."
Tuota ehkä juuri pelkään. Voisin elää hyvin feministin kanssa, joka harjoittaisi feminististä politiikkaa, mutta jos feminismi heijastuisi parisuhteeseen jatkuvana tyytymättömyytenä ja epäkohtien etsimisenä, niin en jaksaisi sitä. Enkä myöskään jaksaisi aloittaa päivää niin, että _taas_ lehdestä löytyisi jokin naisia sortava epäkohta.
Feministien periaate radikaaliselibaatista vastatoimena patriarkaatin ylivalle varmaan mietittyttää monia miehiä ennen feministin kanssa naimisiin menoa.
feministien radikaaliselibaatti?
Feminismi ei ole pelkästään töiden tasa-arvoista jakamista, se on lopultakin sivuseikka.
Feminismi on naisten aseman syvällisenpää tarkistelua. Ensisijaisesti kyse on naisten oikeudesta määritellä itse itsensä, kyse on siis oikeudesta itsenäiseen ajatteluun. On erittäin hyvä, jos kykenee havaitsemaan itsessään, jo ennen seurustelun aloittamista, halun hallita myös läheisensä ajattelumaailmaa ja itsenäistä elämän ymmärtämisen pyrkimystä.
Vastaus kysymykseesi: "kumpi voittaa". ainakin feministi voittaa ja mikset myös sinä. Ihmisenä kasvaminen on vaikeaa ja suvaitsevaisuus lähisuhteissa, vaatii individuastista elämää kunnioittavaa ihmistä. On merkittävästi helpompaa olla ennakkoluulujensa vallassa.
"Feminismi ei ole pelkästään töiden tasa-arvoista jakamista, se on lopultakin sivuseikka".
Tarkoittiko tuo, että se on sivuseikka niin kauan, kunhan mies tekee suuremman osan kotitöistä?
Kotitöiden jakaminen on arkipäiväistä ja jatkuvasti parisuhteessa -pahimmillaan- riitoja aiheuttava teema. Mutta, muuta työnjako ei ole kuitenkaan se tärkein tekijä feminismin kannalta, kyse on laajemmasta ihmisen oikeudesta olla omanlaisensa.
Miehet eivät ole toistaiseksi mitenkään kunnostautuneen merkittävästi kotitöiden saralla, joten en osaa sanoa tilanteesta silloin, kun niin on laajemmin tapahtunut. Olisivatko naiset valmiita "myymään" ajatteluunsa liityvän itsenäisyytensä, tietystä määrästä kotitöitä?
Pitää ajatella kumppanuutta kilpailuna? Sitäpaitsi kotitöiden tasa-arvoistaminen on yksi feminismin osista mistä kokonaisuus muodostuu / on muodostunut.
Kesälukemisiksi Kunnaksen Koiramäen Martta & Ruuneperi. (menee sellaiset 15 minsaa korkeintaan itseään sivistäessä) :-)
"Feminismi on naisten aseman syvällisenpää tarkistelua."
Minulle on suht sama, miten tuleva vaimoni teoreettisesti naisen asemaa tarkastelee, joskin arvostan toki (tilastollisesti) perusteltua argumentointia. Sen sijaan minulle on hyvin oleellista, millaista arkemme on. Keskinäinen kunnioitus ja kyky neuvotella kompromisseja ilman ismejä on minulle tärkeää.
"Ensisijaisesti kyse on naisten oikeudesta määritellä itse itsensä"
No, kuten jo totesin, minulle tässäkin kysymyksessä on ratkaisevaa arjen toimiminen. Tuo naisen oikeus määritellä itsensä on sellaista ympäripyöreää lätinää, että sen taakse voidaan kätkeä mitä tahansa.
"Keskinäinen kunnioitus ja kyky neuvotella kompromisseja ilman ismejä on minulle tärkeää."
Ei lisättävää.
Mistähän mahdoit saada sellaisen käsityksen, että ajattelen kumppanuutta kilpailuna? Minusta kilpailu on kaukana siitä, kun puhutaan oikeudesta itsenäiseen ajatteluun.
Kotityöt ovat toki osa feminismiä, mutta lopultakin feminismin ulottuvuudet ovat toisaalla. Kyse on merkittävästi laajemmasta asiasta.
Tottakai sinulle on samantekevää, naisten oikeus määritellä itse itsensä. Jopa niin samantekevää, että olet valmis rajamaan feminismin ulos niistä oikeuksista, joita tulevalle puolisollesi antaisit. Keskinäinen kunnioitus vaatii silloin tiettyjä reunaehtoja, jotka sinä yksipuolisesti asetat. Hienoa on, että ymmärät asetella ne etukäteen.
Arki toimii, jos on toimiakseen, ismeistä huolimatta. Kyseessä on silloin molempien kyvystä tehdä sopimuksia ja tietenkin elämäntilanteesta.
Toinen kirjoittaja vastatkoon itse, mutta tuskin hän mitenkään vähätteli toisen arvomaailmaa, ennemmin informoi siitä että liika tieteellistäminen kumppanuudessa tee muuta kuin rasittaa sitä.
"Tottakai sinulle on samantekevää, naisten oikeus määritellä itse itsensä. Jopa niin samantekevää, että olet valmis rajamaan feminismin ulos niistä oikeuksista, joita tulevalle puolisollesi antaisit."
Kai minullakin miehenä ja omana itsenäni on oikeuksia, eikö niin? Tuskin sinäkään haluaisit mennä yhteen uskonnollisen fundamentalistin kanssa ja muitta mutkitta alistua hänen tahtoonsa, jotta hänen oikeutensa toteutuisivat. Vai haluaisitko?
"Arki toimii, jos on toimiakseen, ismeistä huolimatta."
Kyllä ne ismit siihen arkeen vaikuttavat, turha sitä on yrittää kieltää. Ihan kenen tahansa kanssa ei kannata hynttyitä yhteen lyödä, vaan suhde kannattaa pyrkiä rakentamaan niin, että molemmilla on hyvä olla ja molemmat kokevat saavansa olla kokonaisia ihmisiä.
Sitä vain kävin miettimään, että olenko ennakkoluuloinen, mutta tarkemmin ajatellen en taida olla. Olen ainoastaan realisti.
"mutta tuskin hän mitenkään vähätteli toisen arvomaailmaa"
Feministit olkoot feministejä, uskovat uskovia ja kokoomuslaiset kokoomuslaisia, mutta minun ei tarvitse mitään ismiä elämääni ottaa, jos en niin halua.
Minua kumppanuudessa kiinnostaa henkinen yhteys, fyysinen läheisyys ja arjen jakaminen - toimiva käytöntö.
Miehen rooli on tänäpänä on hakusessa?
Näin naisena, mielestäni hyvä kysymys oli se, mitkä ovat miehen oikeudet miehenä ja miehenä parisuhteessa?
suhde kannataa rakentaa siten, että molemmilla on hyvä olla. Hyvään oloon kuuluu kyllä oleellisesti ajattelun vapaus. On hieman eri asia olla itse jotain mieltä, kuin se, että kieltää toiselta mielipiteiden vapauden.
Vastauksena kysymykseesi vastaan: En menisi yhteen uskovaisen ihmisen kanssa. Vierastan kaikkia sellaisia filosofisia rakennelmia, jotka pyrkivät rajoittamaan toisten ajatteluvapautta. Uskovaisuuteen liittyy usein yksipuolinen maailmankuva.
Minulle ei toisaalta tulisi mieleenkään vaatia miestäni kannattaamaan feminismiä, sivumennen sanoen, hän ei sitä teekään. Mieheni ei toisaalta ole halukas rajoittamaan minun tapaani nähdä asioita. Tästä huolimatta arkemme sujuvuudessa ei ole ongelmia.
Kuten jo sanoin, on hienoa, että ymmärät rajoittuneisuutesi, jo ennen pariasuhteen solmimista.
..jopahan, naisen oikeus määritellä itse itsensä, kukahan muu naisen määrittelee kuin nainen itse..??
..tietysti kapitalismissa ja työnjaon olosuhteissa ihminen joutuu tekemään elääkseen sitä, mistä maksetaan, joten IHMISEN oikeus määritellä itsensä olisi parempi kuin rajoittunut pitäytyminen vain toisen sukupuolen määrittelyoikeuteen..
..yhteiskunnallinen kehitys kokolailla sanelee sen, millaisille ihmisille on käyttöä minkäkinlaisissa olosuhteissa tai tietyn teknoloogian vallitessa, nämä olosuhdetekijät mielestäni määrittävät ihmisen yhteiskunnallista olemista ja yksityistäkin olemista siinä mielessä, että ihminen joutuu elämään yhteiskunnaksi nimitetyssä territooriossa..
..feminismi tietysti näkee vain jonkin mystisen patriarkaatin, joka feministisen paranoian mukaan pakottaa feministinkin naisen muottiin..
..toinen näkökohta on tietenkin biolooginen, nainen syntyy naiseksi ja määrittyy jo syntymässä, joten siihen ei ole feminismillä nokan koputtamista..
"Miehen rooli on tänäpänä on hakusessa?"
Saattaa olla miehen roolikin hakusessa, vaikka en selvää miehen roolia itse kaipaakaan, mutta vielä enemmän hukassa on naisen rooli. Haluan kaiken mutta en itsekään tiedä mitä haluan -naisia on yhä enemmän.
Sellaisia on syytä varoa! Kun aloittelee seurustelua naisen kanssa, kannattaa kiinnittää huomio siihen, mitä hän toivoo ja miten hän reagoi toteutettuihin toiveisiin. Tyytymättömyyden tynnyriin ei kannata aikaansa lapioida. Sama peli jatkuu näet vuodesta toiseen.
Kyllä mies suht nopeasti pystyy erottamaan naiset, jotka haluavat tasaveroisen ihmissuhteen ja pystyvät tekemään työtä sen eteen naisista, jotka eivät itsekään tiedä mitä haluavat.
"Kuten jo sanoin, on hienoa, että ymmärät rajoittuneisuutesi"
Oho. Oletko sinä jonkinlainen mitta, jota vasten rajoittuneisuutta tai avarakatseisuutta mitataan? Tokihan muistat, että rajoittuneisuus on joillekin vapautta - esimerkiksi uskoville, jotka haluavat tuhota feminismin.
Miehen rooli on mennyt hakuun siinä samalla kun naiset hakevat paikkaansa muka yltyvän feminismin kautta, kuitenkaan tietämättä mitä loppujen lopuksi tänäpäivänä hakevat itseltään, ympäristöltään, elämältään - naiset siis.
"Miehen rooli on mennyt hakuun siinä samalla kun naiset hakevat paikkaansa muka yltyvän feminismin kautta, kuitenkaan tietämättä mitä loppujen lopuksi tänäpäivänä hakevat itseltään, ympäristöltään, elämältään - naiset siis."
Tuollakin tavoin sen voi varmasti ajatella, vaikka mieluummin ajattelenkin niin, ettei sen enempää miehellä kuin naisellakaan ole enää selvärajaista pysyvää roolia.
Sen verran kuitenkin tarkennan, että vaikuttaa vähän siltä, että naiseen kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet niin suuriksi, että joskus voidaan jo puhua kulttuurisesta mallista tai roolista. Naiseuden uudelleen määrittelyn myötä miehen rooli taas on samalla rapistunut ja laajennut.
Siis suunta on minusta sellainen, että nainen määrittää koko ajan itseään yhä ahtaampaan karsinaan samalla kun miesten liikkumisvapaus lisääntyy. Siksi tulevaisuudessa feminismistä varmasti sanoudutaan entistä voimakkaammin irti. Sille ei ole enää tilausta ja sen vaikutus saatetaan kokea enemmän negatiiviseksi kuin positiiviseksi. Feminismin suurin ongelma on kai se, että sen pitäisi hyväksyä myös naiseus, joka haluaa nujertaa feminismin. Jos se yrittää kieltää sen, se samalla kieltää naiseuden vapauden.
Naisia ovat kautta aikain määritelleet muut, kuin naiset itse. Naisilla ei edelleenkään ole oikeutta määritellä rajojaan itsenäisesti, valmiit rooliodotukset ovat niin sitovia. Naista määrittää edelleen äitys, parisuhde, työyhteisöllinen asema tms... Naisen omaehtoiseen kokemiseen ei tilaa juurikaan ole.
Tietenkin yhteiskunnalliset lainalaisuudet sitovat myös miehiä. Naisilla on tämän lisäksi myös biologiasta johtuvia rajotteita, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisiin asenteisiin.
Feministit eivät ole paranoidisia, he ovat realisitisia. Mikäli asia askarruttaa jotenkin, se voi todentaa lukemalla esim. viestejä tältä palstalta. Erittäin voimakkaasti feministejä pyritään paimentamaan siihen, että he ymmärtäisivät oman parhaansa. Yllättävää kyllä perinteinen naiskuva on silloin ideaalina. Patriarkaalisuutta sitten tai ei.
Naiseuteen sinänsä ei feminismillä ole nokan koputamista, eikä feminismi siihen pyrikkään. Turhien kulttuurin mukaanaantuomien esteiden poistamisessa riittää puuhaa vielä yllinkyllin.
"Siis suunta on minusta sellainen, että nainen määrittää koko ajan itseään yhä ahtaampaan karsinaan samalla kun miesten liikkumisvapaus lisääntyy. Siksi tulevaisuudessa feminismistä varmasti sanoudutaan entistä voimakkaammin irti. Sille ei ole enää tilausta ja sen vaikutus saatetaan kokea enemmän negatiiviseksi kuin positiiviseksi. Feminismin suurin ongelma on kai se, että sen pitäisi hyväksyä myös naiseus, joka haluaa nujertaa feminismin. Jos se yrittää kieltää sen, se samalla kieltää naiseuden vapauden."
Anteeksi pitkä lainaus mutta tuo oli parasta mitä tältä palstalta olen lukenut.
..en oikein edelleenkään ymmärrä, miten jotkut toiset määrittelisivät nimenomaan naisen jotenkin muista poikkeavasti..
..kyllä sosiaalistamisessa esimerkiksi ihmistä pyrkivät kasvattajat muokkaamaan mieleisekseen varsin suuresti, samoin tapahtuu sitten myöhemmin koulutuksessa, jossa ihmistä muokataan työelämän tarpeiden suuntaiseen olotilaan..
..ehkä jokin vanhakantainen yliopistoajattelu tähtäsi siihen, että oli kerrassaan kivaa tietää kasvien ja erilaisten ötököiden tieteellisiä nimiä ilman sen suurempaa yhteiskunnallista tai käytännöllistä merkitystä..
..omaehtoinen kokeminen on mahdollista vain tietyissä rajoissa, pikemminkin nämä rajat ovat teknoloogisia ja taloudellisia kuin patriarkaatin asettamia..
..miehet tosin yleensä keksivät kaiken ja feministit vain hinkuvat näiden keksintöjen hyväksikäyttämiseen, ei mielestäni juurikaan niin, että miehillä olisi erityinen intressi asettaa rajoituksia muutoin kuin tilanteissa, joissa oma etu vaarantuu..
..ja yhtälailla feministit ovat asettamassa kiviä miehen omaehtoisen kokemisen tielle, ettei peräti vieläkin enemmän kuin toisin päin..
oikeus itsenäiseen ajatteluun myös miestä?
Vai tarkoittaako naisen itsenäisyys sitä, että nainen saa päättää mitä mieltä meidän perheessä ollaan mistäkin?
Vähän huolestutti tuossa ylempänä tuo "On erittäin hyvä, jos kykenee havaitsemaan itsessään, jo ennen seurustelun aloittamista, halun hallita myös läheisensä ajattelumaailmaa ja itsenäistä elämän ymmärtämisen pyrkimystä."
aivan liian paksu kikkare paskaa.
Nythän on niin että:
>>Naisia ovat kautta aikain määritelleet muut, kuin naiset itse. Naisilla ei edelleenkään ole oikeutta määritellä rajojaan itsenäisesti, valmiit rooliodotukset ovat niin sitovia. Naista määrittää edelleen äitys, parisuhde, työyhteisöllinen asema tms... Naisen omaehtoiseen kokemiseen ei tilaa juurikaan ole.>Tietenkin yhteiskunnalliset lainalaisuudet sitovat myös miehiä. Naisilla on tämän lisäksi myös biologiasta johtuvia rajotteita, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisiin asenteisiin. >Feministit eivät ole paranoidisia, he ovat realisitisia. Mikäli asia askarruttaa jotenkin, se voi todentaa lukemalla esim. viestejä tältä palstalta. Erittäin voimakkaasti feministejä pyritään paimentamaan siihen, että he ymmärtäisivät oman parhaansa. Yllättävää kyllä perinteinen naiskuva on silloin ideaalina. Patriarkaalisuutta sitten tai ei.
Myös miehellä on oikeus itsenäiseen ajatteluun, mikäli itsenäinen ajattelu ei tarkoita sitä, että naisen/ten tulee olla tietyn ajatussuunnan kannattajia. Ihmisillä on tarve ajatella itsenäisesti ja luoda etenkin omaan elämää koskevat ihanteet itse. On väärin vaatia toisia mukautumaan omiin muotteihin.
Asioista yhdessä päättetäessä kummallakaan ei tulisi olla oikeutta itsevaltaisesti päättää, mitä mieltä meidän perheessä ollaan.
Ajattelin sinun pyrkivän asiallliseen keskusteluun, erehdyin.
Sovitaan, että ymmärät naisten aseman täydellisen hyvin, sinä siis tiedät ettei ongelmia ole.
Näköjään olet perillä myös minun katkeruuden asteestani.
Sait siis viimeisen sanan, se lienee tarkoituksesi.
OK.
oli olla eri mieltä kanssasi. Katkeruuden asteestasi en maininnut halaistua sanaa. Jos olet katkera, ole rauhassa, se ei ole minun asiani.
Mitä ongelmia sinulla henkilökohtaisesti on naisena olemisessa? Kerro toki, ja perustele vielä sekin, miten tämä liittyy minuun a) ongelman aiheuttajana b) miehenä.
Pyrin, ja olen tähänkin mennessä pyrkinyt asialliseen keskusteluun. Edellisen tekstini loppukaneetti ei kuulunut tähän kategoriaan. Silti on helvetin paksua sinulta väittää että sinun on mahdotonta toteuttaa naiseuttasi, koska päällesi asetetaan niin paljon odotuksia ja normeja.
Kuka asettaa? Minäkö? Pointtini oli, että jos haluat olla jotain, ole sitä, äläkä pohdi onko se nyt jonkun mielestä oikein vai ei.
Kun yhtäälle kumartaa, toisaalle pyllistää.
Yhteiskunnassa on mahdotonta elää niin, että miellyttäisi kaikkia.
ei naisia pidä päästää niskanpäälle. Nainen on kuin lapsi, jos sille antaa aina periksi, niin se kokee turvattomuutta, samoin lapsi, jolle ei aseteta rajoja.
Joka ei osaa ajatella parisuhdetta muutoin kuin feministisen jyrän kautta.
miehiin.
sanonta kuulu, että laiska töitään luettelee?