asiani on arkaluontoinen, mutta olen nyt ajautunut pieneen kriisiin sen takia, joten toivottavasti edes joku osaa vähän auttaa.
olen 27-vuotias nainen. minulla on ollut lievä/keskivaikea masennus, mutta olen jo pari vuotta voinut hyvin. muutama kuukausi sitten tapasin suunnilleen oman ikäiseni miehen illanvietossa. hyvin nopeasti kävi ilmi -ja olin ystävältäni tästä jo kuullutkin- että tämä mies on aggressiivinen, naisvihamielinen tyranni ja yleisesti epäpidetty henkilö. illan aikana ajauduin väittelyyn hänen kanssaan. hän laukoi haukkumanimityksiä, (retorisia) uhkailuja ja julmuuksia päin kasvojani. ja siitä "ongelma" alkoikin. huomasin nimittäin, että kun hän lateli minulle kauhistuttavia ja alistavia haukkumanimityksiä -ja selvyyden vuoksi: kyse oli kunnon huorittelusta- aloin kiihottua seksuaalisesti oikein poikkeuksellisen voimakkaasti. hän käytti karkeita, naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan kielikuvia, ja minä olin samanaikaisesti kauhistunut ja halukas. mikä minua vaivaa?
vastustan kaikenlaista väkivaltaa, enkä ole "perinteinen" alistuva nainen. tämä on minulle uutta. painotan vielä, että minkään muunlainen alistus/väkivalta ei vaikuta minuun näin. olen myös hyvin empaattinen ja tunnen suurta mielipahaa väkivallan uhrien puolesta.
näinä kuukausina olen nyt sitten joutunut paljon miettimään seksuaalisuuttani, että mikä minä oikein olen seksuaalisesti. en ole suuntautunut s/m -juttuihin, koska alistajan ja alistetun ROOLIT eivät kiinnosta minua, vaan jotenkin minua kiehtoo ajatus siitä, että miehen minuun kohdistama alistus ja vahingoittaminen ovat totta! myöskään seksivälineet (ruoskat, käsiraudat jne) eivät kiinnosta minua vähääkään. näistä syistä johtuen olen alkanut ajatella, että mitä jos selitys psykologisesti piileekin itsetuhoisuudessa. toisaalta en kuitenkaan enää ole masentunut...
onko kenelläkään tarjota asiantuntemusta tai valistuneita arvauksia? en pysty enkä halua avautua psykologille.
fantasioin seksuaalisesta alistuksesta ja väkivallan uhasta -joskus jopa väkivallasta- nykyään päivittäin. olen harkinnut ottavani yhteyden illanvietossa tapaamaani alistavaan mieheen, koska hän kuitenkin osoitti minua kohtaan selkeää seksuaalista mielenkiintoa, mutta tiedän liikkuvani vaarallisilla vesillä.
mainittakoon vielä, että olen henkisesti vahva nainen ja ollut mukana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavissa tasa-arvokampanjoissa jne. en ole itse koskaan joutunut kokemaan väkivaltaa.
olenko ajamassa itseäni tuhoon?
olen 27-vuotias nainen. minulla on ollut lievä/keskivaikea masennus, mutta olen jo pari vuotta voinut hyvin. muutama kuukausi sitten tapasin suunnilleen oman ikäiseni miehen illanvietossa. hyvin nopeasti kävi ilmi -ja olin ystävältäni tästä jo kuullutkin- että tämä mies on aggressiivinen, naisvihamielinen tyranni ja yleisesti epäpidetty henkilö. illan aikana ajauduin väittelyyn hänen kanssaan. hän laukoi haukkumanimityksiä, (retorisia) uhkailuja ja julmuuksia päin kasvojani. ja siitä "ongelma" alkoikin. huomasin nimittäin, että kun hän lateli minulle kauhistuttavia ja alistavia haukkumanimityksiä -ja selvyyden vuoksi: kyse oli kunnon huorittelusta- aloin kiihottua seksuaalisesti oikein poikkeuksellisen voimakkaasti. hän käytti karkeita, naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan kielikuvia, ja minä olin samanaikaisesti kauhistunut ja halukas. mikä minua vaivaa?
vastustan kaikenlaista väkivaltaa, enkä ole "perinteinen" alistuva nainen. tämä on minulle uutta. painotan vielä, että minkään muunlainen alistus/väkivalta ei vaikuta minuun näin. olen myös hyvin empaattinen ja tunnen suurta mielipahaa väkivallan uhrien puolesta.
näinä kuukausina olen nyt sitten joutunut paljon miettimään seksuaalisuuttani, että mikä minä oikein olen seksuaalisesti. en ole suuntautunut s/m -juttuihin, koska alistajan ja alistetun ROOLIT eivät kiinnosta minua, vaan jotenkin minua kiehtoo ajatus siitä, että miehen minuun kohdistama alistus ja vahingoittaminen ovat totta! myöskään seksivälineet (ruoskat, käsiraudat jne) eivät kiinnosta minua vähääkään. näistä syistä johtuen olen alkanut ajatella, että mitä jos selitys psykologisesti piileekin itsetuhoisuudessa. toisaalta en kuitenkaan enää ole masentunut...
onko kenelläkään tarjota asiantuntemusta tai valistuneita arvauksia? en pysty enkä halua avautua psykologille.
fantasioin seksuaalisesta alistuksesta ja väkivallan uhasta -joskus jopa väkivallasta- nykyään päivittäin. olen harkinnut ottavani yhteyden illanvietossa tapaamaani alistavaan mieheen, koska hän kuitenkin osoitti minua kohtaan selkeää seksuaalista mielenkiintoa, mutta tiedän liikkuvani vaarallisilla vesillä.
mainittakoon vielä, että olen henkisesti vahva nainen ja ollut mukana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavissa tasa-arvokampanjoissa jne. en ole itse koskaan joutunut kokemaan väkivaltaa.
olenko ajamassa itseäni tuhoon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"fantasioin seksuaalisesta alistuksesta ja väkivallan uhasta -joskus jopa väkivallasta- nykyään päivittäin. olen harkinnut ottavani yhteyden illanvietossa tapaamaani alistavaan mieheen, koska hän kuitenkin osoitti minua kohtaan selkeää seksuaalista mielenkiintoa, mutta tiedän liikkuvani vaarallisilla vesillä."
Älä missään nimessä tee noin. Ensinnäkin voit altistaa itsesi suureen vaaraan, jos lähdet "leikkimään" ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa. Fantasiat harvoin toteutuvat noin täydellisesti, että oikea raiskaus tai tuntemattoman alistus tuntuisi loppujen lopuksi kiihottavalta tai tuottaisi seksuaalista tyydytystä.
Jos haluat tutustua sadimasokismiin aloita matkasi kuitenkin pehmeämmällä tavalla. Hankkiudu alan "piireihin" ja tutustu luotettavan sadistin kanssa omaan seksualisuuteesi.
24/7 sadomaso-suhteissa kaikki perustuu 100%seen luottamukseen.
Veikkaan että olet nainen joka määrää itse tekemisistään. Et suostu pompoteltavaksi ja ajat autoasi itse, et suostu olemaan kenenkään kuskattava. Luulen että pelkäät myös lentokoneessa koska tilanne ei ole sinun hallussa.
Muissa tilanteissa ehkä käyttäydyt samalla lailla.
Aina kun tilanne ei sinun hallinnassa et tiedä mitä tehdä. Siltikin fantasioit/toivot että joku toinen ottaa sen hallintaan.
Tämä saattaa kiehtoa sinua ja mietit minkälaista olisi alistua täysin toisen ihmisen vietäväksi.
En nyt puhu seksistä vaan kaikesta joka sisältyy elämään.
Luultavasti kaipaat jonkinlaista vapautta ja luottamusta toisiin ihmisiin joita et ole saavuttanut.
Luultavasti luottamus on avainsana.
Eli minkälaista olisi antautua toisen vietäväksi.
Tämä oli sitten arvailua.
Tai ei varmaan ainakaan nyt ole, mutta kuitenkin. Oletko ajatellut mitä tekisit? Mihin asti antaisit jatkua? Miten lopettaisit? Miten saisit miehesi lopettamaan? Entä jos hän ei lopettaisi? Edes vielä sitten kun sinertelet tai olet verillä vaan kun itse tosiaan haluaa, vaikka ylihuomenna? Kuinka usein antaisit tätä tapahtua?
Laitoin tonne nimimerkkiin nälkä kasvaa syödessä, mutta oikeanlaisen ihmisen kanssa tosta ei ole vaaraa. Hän osaa käsitellä tätä asiaa osana omaa itseään, omaa nautintoaan ja hillitä itsensä. Tää on tällaisille ihmisille kivaa puuhastelua yhdessä, aivan kuten muutkin seksiin liittyvät jutut ja kunnioittaa sua siksikin. Ja ei todellakaan nauti sun hakkaamisesta eikä varsinkaan siitä, et sä et nauti siitä. Sen huomaa ihmisestä, milloin haluaa silleen ja mitä ja milloin ei.
Kukaan tapaamani sadomasokisti ei vaikuta vaaralliselta. Leppoisia ja avoimia ovat. En kyllä epäile, etteivät he sitä voisi olla suuttuessaan, mutta se on eri asia.
Heh, "siitä puhe, mistä puhe"....
"...ollut mukana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavissa tasa-arvokampanjoissa jne."
Mutta siis, näkyisit olevan sado-henkinen tapaus. Ja tietty se alistettava, eli "orja-osapuoli".
Semmosta.