Gorba arvostelee jälleen länttä:
http://www.moskova.info/content/view/59/28/
Entinen presidentti otti kantaa mm. Venäjän 1990-luvun talousuudistuksiin näin:
Lainaus:
"Gorbatshovin mukaan 1990-luvun alun talousuudistukset Venäjällä romuttivat täysin maan taloudellisen sekä sosiaalisen tasapainon , mahdollistivat Venäjän kansallisomaisuuden – pääasiassa luonnonvarojen – vapaan ryöstelyn, sekä köyhdyttivät suurimman osan maan väestöstä.
- Itsenäisen Venäjän ensimmäiset hallitukset työskentelivät täysin Kansainvälisen valuuttarahaston talutusnuorassa ja siksi maata oli tuohon aikaan vaikea kutsua edes itsenäiseksi, Gorbatshov kommentoi. Hänen mukaansa länsi tuki tuolloin voimakkasti Venäjän johtoa ja jo tuolloin venäläisille heräsivät omat epäilyksensä läntistä apua kohtaan."
Nykyisin Venäjä on muuttunut ja sen riippuvuus läntisistä rahoituslaitoksista on vähentynyt. Venäjä on jo maksanut pois suurimman osan velastaan. Samalla kritiikki Venäjää kohtaan lännessä on lisääntynyt. Gorba jatkaa näin:
Lainaus:
"Viime vuosina tilanne on Gorbatshovin näkemyksen mukaan muuttunut. Venäjä on alkanut palauttaa menettämäänsä vaikutusvaltaa ja auktoriteettia kansainvälisellä toimintakentällä. Talous on vahvistunut ja sisäpoliittinen tilanne rauhoittunut.
- Näiden muutosten myötä lännen kritiikki Venäjää kohtaan on kuitenkin voimistunut ja saamme yhä enenevissä määrin kuulla perustelematonta kritiikkiä. Näyttäisikin siis vahvasti siltä, että joku taho haluaa Venäjän jäävän edelleen köyhäksi ja talutusnuorassa kulkevaksi maaksi, kommentoi Gorbatshov."
Tästä olen Gorban kanssa hyvinkin samaa mieltä. Venäjän vaurastuminen ja samalla voimistuminen ei miellytä kaikkia tahoja lännessä. Yksin Yhdysvalloissa sadat ihmiset ansaitsevat elantonsa siten, että he miettivät valtion palkkalistoilla tauotta keinoja Venäjän vaikutusvallan horjuttamiseksi ja Venäjän sisäisen ja valtiollisen yhtenäisyyden heikentämiseksi.
Venäjän kansa on kuitenkin viisastunut lännen suhteen. Länsi on pettänyt Venäjän kaksi kertaa tavalla, jota kutsun nimellä "major betrayal". Ensimmäisen kerran 1917, ja toisen kerran 1991.
Vuonna 1917 useat länsimaiset pankkiirit lahjoittivat miljoonia dollareita ja paljon aseistusta Venäjän bolshevikeille, jotka nousivat laillista hallintovaltaa vastaan ja toteuttivat maassa vallankumouksen, joka vei maan 70 vuodeksi kommunismin alle ja tuhosi sen talouden ja sivistyneistön. Tsaarin Venäjä piti tuhota, koska se uhkasi voimistua läntisten imperiumien tasoiseksi suurvallaksi, ja jopa mennä aikanaan ohi niistä pinta-alansa, väestömääränsä ja luonnonrikkauksiensa ansiosta. Ilman suoraa läntistä rahoitusta ja aseapua ei bolshevikkien vallankumous koskaan olisi voinut onnistua.
Onkin sangen mielenkiintoista, että länsi on toisaalta tuominnut kommunismin, mutta ei ole suostunut ottamaan harteilleen lainkaan vastuuta sen valtaan noususta Venäjällä.
Vuonna 1991, kun tämä kommunistinen "kokeilu" hajosi, tuli Venäjälle tusinoittain amerikkalaisia ja länsieurooppalaisia "talouskonsultteja", jotka alkoivat neuvomaan markkinataloudesta tietämättömiä venäläisiä, miten taloutta pitää hoitaa. Tuolloin aiheutettiin maassa tietoisesti katastrofi, joka aiheutti koko kansallisomaisuuden siirtymisen harvojen käsiin ja tämän omaisuuden virtaamisen lännen pankkeihin. Venäjän valtio joutui vuosikymmenen kestäneeseen velkaorjuuteen, eivätkä sen luonnonvarat enää olleet valtion ja kansalaisten omistuksessa. Maassa ei ollut kunnollista lainsäädäntöä joka olisi estänyt taloudellisen harvainvallan eli oligarkian ja sitä myötä valtaosan kansasta suistumisen köyhyyteen, ja omaisuuden jättipaon maasta.
Venäjä on luullakseni oppinut, ettei sen tule koskaan luottaa länteen. Ei koskaan. Venäjä kiinnostaa länttä aivan liikaa suurten luonnonvarojensa vuoksi, mutta venäläisten hyvinvointi sitä vastoin ei. 1990-luku osoitti, että länsimaille ei ole mikään ongelma tukea sellaista kehitystä Venäjällä, joka jättää Venäjän luonnonvarat lännen energiayhtiöiden ilmaiseksi hyödynnettäviksi ja sysää suurimman osan venäläisistä köyhyyteen. 1990-luvulla emme kuulleet kritiikkiä Venäjän demokratiavajetta kohtaan. Venäjä oli tuolloin "demokratia", joka tosin antoi omaisuutensa ilmaiseksi pois. Ja tästähän länsi tykkäsi.
Koodisana "demokratia" paljasti tässäkin tapauksessa todellisen luonteensa. "Demokratia" ei tarkoita koodikielessä enemmistön valtaa, vaan voimakkaimman (eli Yhdysvaltojen johtaman lännen) tahdon mukaan toimimista. Jos toimit kuten sanomme, olet demokraattinen, jos taas et, kuulut pahan akseliin.
Tällä hetkellä Venäjä näyttäisi päässeen irti 1990-luvun tuhoisasta talouspolitiikasta ja sitä myöten lännen ohjauksesta ja velkaorjuudesta. Hyvään aikaan tullut öljyn ja kaasun hinnan hulppea nousu mahdollisti nopean velan pois maksun, ja järeä talouspoliittinen toiminta (mm. Jukosin kaappaus valtiolle tilanteessa, jossa Venäjän öljyvarat uhkasivat joutua amerikkalaisten omistukseen) ovat tehneet Venäjästä ellei nyt suurvallan, niin kuitenkin merkittävän tekijän. Myös kansalaisten elintaso on koko ajan parantunut, josta kertoo mm. ostovoiman runsas kasvu sekä sosiaalisella puolella itsemurhien selvä vähentyminen parin viime vuoden aikana.
Venäjän tulee edetä tällä samalla tiellä. Venäjä ei enää kuuntele lännen "konsultteja", kuten 1990-luvun alussa. Tästä syystä kieli onkin koventunut lähes painostuksen ja uhkailun tasolle, kuten Dick Cheneyn, Donald Rumsfeldin ja Condoleezza Ricen viime aikaiset puheet ovat osoittaneet.
Venäjä halutaan pitää heikkona, mutta suostuuko Venäjä olemaan heikko?
http://www.moskova.info/content/view/59/28/
Entinen presidentti otti kantaa mm. Venäjän 1990-luvun talousuudistuksiin näin:
Lainaus:
"Gorbatshovin mukaan 1990-luvun alun talousuudistukset Venäjällä romuttivat täysin maan taloudellisen sekä sosiaalisen tasapainon , mahdollistivat Venäjän kansallisomaisuuden – pääasiassa luonnonvarojen – vapaan ryöstelyn, sekä köyhdyttivät suurimman osan maan väestöstä.
- Itsenäisen Venäjän ensimmäiset hallitukset työskentelivät täysin Kansainvälisen valuuttarahaston talutusnuorassa ja siksi maata oli tuohon aikaan vaikea kutsua edes itsenäiseksi, Gorbatshov kommentoi. Hänen mukaansa länsi tuki tuolloin voimakkasti Venäjän johtoa ja jo tuolloin venäläisille heräsivät omat epäilyksensä läntistä apua kohtaan."
Nykyisin Venäjä on muuttunut ja sen riippuvuus läntisistä rahoituslaitoksista on vähentynyt. Venäjä on jo maksanut pois suurimman osan velastaan. Samalla kritiikki Venäjää kohtaan lännessä on lisääntynyt. Gorba jatkaa näin:
Lainaus:
"Viime vuosina tilanne on Gorbatshovin näkemyksen mukaan muuttunut. Venäjä on alkanut palauttaa menettämäänsä vaikutusvaltaa ja auktoriteettia kansainvälisellä toimintakentällä. Talous on vahvistunut ja sisäpoliittinen tilanne rauhoittunut.
- Näiden muutosten myötä lännen kritiikki Venäjää kohtaan on kuitenkin voimistunut ja saamme yhä enenevissä määrin kuulla perustelematonta kritiikkiä. Näyttäisikin siis vahvasti siltä, että joku taho haluaa Venäjän jäävän edelleen köyhäksi ja talutusnuorassa kulkevaksi maaksi, kommentoi Gorbatshov."
Tästä olen Gorban kanssa hyvinkin samaa mieltä. Venäjän vaurastuminen ja samalla voimistuminen ei miellytä kaikkia tahoja lännessä. Yksin Yhdysvalloissa sadat ihmiset ansaitsevat elantonsa siten, että he miettivät valtion palkkalistoilla tauotta keinoja Venäjän vaikutusvallan horjuttamiseksi ja Venäjän sisäisen ja valtiollisen yhtenäisyyden heikentämiseksi.
Venäjän kansa on kuitenkin viisastunut lännen suhteen. Länsi on pettänyt Venäjän kaksi kertaa tavalla, jota kutsun nimellä "major betrayal". Ensimmäisen kerran 1917, ja toisen kerran 1991.
Vuonna 1917 useat länsimaiset pankkiirit lahjoittivat miljoonia dollareita ja paljon aseistusta Venäjän bolshevikeille, jotka nousivat laillista hallintovaltaa vastaan ja toteuttivat maassa vallankumouksen, joka vei maan 70 vuodeksi kommunismin alle ja tuhosi sen talouden ja sivistyneistön. Tsaarin Venäjä piti tuhota, koska se uhkasi voimistua läntisten imperiumien tasoiseksi suurvallaksi, ja jopa mennä aikanaan ohi niistä pinta-alansa, väestömääränsä ja luonnonrikkauksiensa ansiosta. Ilman suoraa läntistä rahoitusta ja aseapua ei bolshevikkien vallankumous koskaan olisi voinut onnistua.
Onkin sangen mielenkiintoista, että länsi on toisaalta tuominnut kommunismin, mutta ei ole suostunut ottamaan harteilleen lainkaan vastuuta sen valtaan noususta Venäjällä.
Vuonna 1991, kun tämä kommunistinen "kokeilu" hajosi, tuli Venäjälle tusinoittain amerikkalaisia ja länsieurooppalaisia "talouskonsultteja", jotka alkoivat neuvomaan markkinataloudesta tietämättömiä venäläisiä, miten taloutta pitää hoitaa. Tuolloin aiheutettiin maassa tietoisesti katastrofi, joka aiheutti koko kansallisomaisuuden siirtymisen harvojen käsiin ja tämän omaisuuden virtaamisen lännen pankkeihin. Venäjän valtio joutui vuosikymmenen kestäneeseen velkaorjuuteen, eivätkä sen luonnonvarat enää olleet valtion ja kansalaisten omistuksessa. Maassa ei ollut kunnollista lainsäädäntöä joka olisi estänyt taloudellisen harvainvallan eli oligarkian ja sitä myötä valtaosan kansasta suistumisen köyhyyteen, ja omaisuuden jättipaon maasta.
Venäjä on luullakseni oppinut, ettei sen tule koskaan luottaa länteen. Ei koskaan. Venäjä kiinnostaa länttä aivan liikaa suurten luonnonvarojensa vuoksi, mutta venäläisten hyvinvointi sitä vastoin ei. 1990-luku osoitti, että länsimaille ei ole mikään ongelma tukea sellaista kehitystä Venäjällä, joka jättää Venäjän luonnonvarat lännen energiayhtiöiden ilmaiseksi hyödynnettäviksi ja sysää suurimman osan venäläisistä köyhyyteen. 1990-luvulla emme kuulleet kritiikkiä Venäjän demokratiavajetta kohtaan. Venäjä oli tuolloin "demokratia", joka tosin antoi omaisuutensa ilmaiseksi pois. Ja tästähän länsi tykkäsi.
Koodisana "demokratia" paljasti tässäkin tapauksessa todellisen luonteensa. "Demokratia" ei tarkoita koodikielessä enemmistön valtaa, vaan voimakkaimman (eli Yhdysvaltojen johtaman lännen) tahdon mukaan toimimista. Jos toimit kuten sanomme, olet demokraattinen, jos taas et, kuulut pahan akseliin.
Tällä hetkellä Venäjä näyttäisi päässeen irti 1990-luvun tuhoisasta talouspolitiikasta ja sitä myöten lännen ohjauksesta ja velkaorjuudesta. Hyvään aikaan tullut öljyn ja kaasun hinnan hulppea nousu mahdollisti nopean velan pois maksun, ja järeä talouspoliittinen toiminta (mm. Jukosin kaappaus valtiolle tilanteessa, jossa Venäjän öljyvarat uhkasivat joutua amerikkalaisten omistukseen) ovat tehneet Venäjästä ellei nyt suurvallan, niin kuitenkin merkittävän tekijän. Myös kansalaisten elintaso on koko ajan parantunut, josta kertoo mm. ostovoiman runsas kasvu sekä sosiaalisella puolella itsemurhien selvä vähentyminen parin viime vuoden aikana.
Venäjän tulee edetä tällä samalla tiellä. Venäjä ei enää kuuntele lännen "konsultteja", kuten 1990-luvun alussa. Tästä syystä kieli onkin koventunut lähes painostuksen ja uhkailun tasolle, kuten Dick Cheneyn, Donald Rumsfeldin ja Condoleezza Ricen viime aikaiset puheet ovat osoittaneet.
Venäjä halutaan pitää heikkona, mutta suostuuko Venäjä olemaan heikko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mielipide. Ei tarvitse juuri mitään lisätä.
Se yksityistäminen meni aivan luilleen 1990-luvun alussa.
Sen hedelmiä ovat mm. Jukos-sotkut.
Kiinalaiset ei missään vaiheessa innostuneet vapaasta markinataloudesta ja nyt ne on ostamassa koko maailman.
Senverran ettei köyhän Suomen tarvitsisi sinnekin antaa kehitysapua.
Sergeiltä, olisit kylläkin voinut mainita vuoden 17 vallankumousta tukeneiden länsimaisten pankkiirien olleen juutalaisia!!!!!!!!! Huom! Juutalaiset yrittivät uutta vallankaappausta 90 luvulla Hodorkovskin johdolla! Onneksi Venäjä on historiastaan jotain oppinut ja hoiti Putinin johdolla ongelman!
Olen saanut eri foorumeilla "kritiikkiä" ja syytöksiä juutalaisvihamielisyydestä siksi, koska olen kirjoittanut juutalaisten olleen merkittävässä osassa sekä vuoden 1917 vallankumouksessa että 1990-luvun oligarkiassa. Päätin olla nyt mainitsematta herrojen Berezovski, Hodorkovski ja kumppanit etnistä taustaa näiden syytösten välttämiseksi.