Maatalous ja Helsingin uimarannat
Kepua ja maataloutta on vuosikymmenet syytetty Suomenlahden vesien pilaamisesta. Tästä ajatuksesta on myös johdettu suoraan se, että Helsingin edustan uimarantojen leväesiintyvät johtuvat maataloudesta . Vesiä saastuttavaan maatalouteen on tietenkin syynä kepu. Kaikki edellä kuvatut väitteet ovat virheellisiä.
Sinilevää esiintyy nyt 10.7.2006 Helsingin neljällä uimarannalla: Munkkiniemessä, Seurasaaressa, Lehtisaaressa ja Pihlajasaaren ulkoilupuistossa. Helsingin edustan merialueella levää esiintyy Iso Huopalahdella ja Pikkuhuopalahdella. Leviä on mm. Lapinlahdella ja Kaisaniemenlahdella. Nämä leväesiintymät eivät johdu Suomen maataloudesta vaan Helsingin kaupungin omasta kuormituksesta.
Sisäinen kuormitus
Suurimmat kuormituslähteet ovat kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella olevan asutuksen ja teollisuuden hulevedet, hoidettujen puistojen ja puutarhojen valumat sekä jätevedet koko kaupungin alueelta. Ydinkeskustan ulkopuolisen asutuksen ja teollisuuden sade- ja kasteluvedet ohjautuvat pintaojista purojen ja laskuojien kautta puhdistamattomina mereen. Suomen Ympäristökeskuksen laskelmien mukaan pientaloalueiden pelkkä luonnonhuuhtouma sisältää 6 kiloa fosforia /km2/a. Typpeä huuhtoutuu 170 kiloa /km2/a. Nämäkin ovat teoreettisia laskelmia, joissa ei oteta huomioon kotipuutarhojen ja nurmikoiden lannoitusta ja kastelua. Todellisuudessa huuhtoumat ovat huomattavasti suurempia.
Teollisuusalueilta huuhtoutuu ravinteiden lisäksi myrkyllisiä kemikaaleja , liuottimia ja raskasmetalleja. EU:n komissio on nostanut kanteen Suomea vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa laivojen jätteiden käsittelystä. Huomautettavaa on löytynyt mm. pilssivesien vastaanottolaitteiden puutteista.
Puistot kuormittajana
Helsingin hoidetut puistot ovat meren suurin kuormittaja. Puistoja on kokonaisuudessaan n. 900 hehtaaria. Yli puolet näistä ovat metsiä tai luonnonvaraisia hoitamattomia niittyjä. Ne ovat sinällään mainioita suojakaistoja, joista ei pääse suuria ravinnemääriä mereen. Ongelmallisia ovat hoidetut puistot, toimintapuistot (urheilupuistot) ja edustusviheriöt. Näillä samoin kuin pienasutusalueillakin ovat lannoitusmäärät moninkertaisia maatalouteen verrattuina: typpeä 200 kg /ha (maatalous n.80 kg/ha) ja fosforia 50 kg/ha (maatalous n. 15 kg/ha). Lisäksi monilla alueilla puistoissa ja urheilukentillä on voimakas kastelu, joka huuhtoo ravinteet tehokkaasti vesistöön. On vielä huomattava, että vasta nyt tuli voimaan laki, joka säätelee viherrakentamisen ja maisemoinnin lannoitteiden käyttöä. Maataloudessa se on ollut jo 20 vuotta, ja sitä ennenkin kallis hinta on ohjannut lannoittamista. Helsingin viheralueiden kestävän kehityksen ohjelma valmistui vasta 2002.
Munkkiniemen uimarannan kuormittajia ovat mm: Munkinpuisto, Ulvilanpuisto, Talin liikuntapuisto ja urheilualueet, Talin ja Ruskeasuon siirtolapuutarhat, Vermon ravirata ja Laajalahden venesatama. Seurasaarta kuormittavat lähinnä: Meilahdenpuisto, Meilahden urheilupuisto, Pikkuhuopalahdenpuisto, Humalluodonpuisto ja laiturit, Sibeliuksenpuisto , Toivo Kuulan puisto, hautausmaat ja Väinämöisen ulkoilukeskus. Pihlajasaarta: Eiran merenrantapuistot, Merisataman, Munkkisaaren ja Hernesaaren laiturit, Länsisatama ja alueen torit. Kaisaniemenlahtea: Hakaniementori, Ilolanpuisto, Karhupuisto, Tauno Palon puisto , Diakoniapuisto, Hesperianpuisto Eläintarhan huvila-alue, Olympiastadion, Kaupungin puutarha, Alppipuisto, Linnanmäki, Lenininpuisto, Sörnäisten satama ja Korkeasaari.
Maatalous eturintamassa
Vantaanjoelle perustettiin ensimmäiset maatalouden suojavyöhykkeet vuonna 1997. EU-rahoitteinenVantaanjoen maatalouden vesiensuojeluohjelma käynnistyi 1995. Siinä perustettiin lisää suojakaistoja, joiden leveys vaihtelee viidestä viiteentoista metriin. Silti typen ja fosforin kokonaiskuormitus on laskenut suhteellisen vähän, vaikka maatalouden lannoitusmäärät ovat laskeneet. Tämä vahvistaa epäilyt siitä, että kuormituksen pääsyyllinen onkin muualla.
Jätevedet
Helsingin merialuetta kuormittavat eniten Viikinmäen jätevedenpuhdistamo, Vantaanjoen valuma-alueeltaan tuoma kuormitus sekä osittain myös Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamo. Jätevedet johdetaan puhdistamoilta kalliotunneleissa saariston ulkoreunaan 7 kilometrin päähän. Puhdistetutkin jätevedet sisältävät fosforia ja typpeä. Helsingin merenlahtien rehevyys on vähentynyt 1980-luvun alusta lähtien lahtialueilla olleiden puhdistamojen lopettamisen myötä. Lahtialueet ovat kuitenkin vielä reheviä, sillä pohjasta vapautuvat ravinteet pystyvät ylläpitämään korkeaa tuotantoa. Ulkosaaristoalueen tilaan vaikuttaa voimakkaimmin Suomenlahden yleinen tila ja sen kehitys. Suomenlahden suurin kuormittaja on Pietarin alue ja Neva-joki. Viime vuosina ovat laajat sinileväkukinnat merialueella lähes jokakesäinen ilmiö. (ed. kappale on lainaus Helsingin kaupungin ympäristöraportista v. 2003.)
Yllä kuvatusta seuraa se, että Suomen maatalous ei voi olla Helsingin edustan vesien pilaaja.
JK. sinileväennuste 11.7.2006 , lähiaikoina havaitaan sinilevää Mustikkamaan uimarannalla.
Kepua ja maataloutta on vuosikymmenet syytetty Suomenlahden vesien pilaamisesta. Tästä ajatuksesta on myös johdettu suoraan se, että Helsingin edustan uimarantojen leväesiintyvät johtuvat maataloudesta . Vesiä saastuttavaan maatalouteen on tietenkin syynä kepu. Kaikki edellä kuvatut väitteet ovat virheellisiä.
Sinilevää esiintyy nyt 10.7.2006 Helsingin neljällä uimarannalla: Munkkiniemessä, Seurasaaressa, Lehtisaaressa ja Pihlajasaaren ulkoilupuistossa. Helsingin edustan merialueella levää esiintyy Iso Huopalahdella ja Pikkuhuopalahdella. Leviä on mm. Lapinlahdella ja Kaisaniemenlahdella. Nämä leväesiintymät eivät johdu Suomen maataloudesta vaan Helsingin kaupungin omasta kuormituksesta.
Sisäinen kuormitus
Suurimmat kuormituslähteet ovat kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella olevan asutuksen ja teollisuuden hulevedet, hoidettujen puistojen ja puutarhojen valumat sekä jätevedet koko kaupungin alueelta. Ydinkeskustan ulkopuolisen asutuksen ja teollisuuden sade- ja kasteluvedet ohjautuvat pintaojista purojen ja laskuojien kautta puhdistamattomina mereen. Suomen Ympäristökeskuksen laskelmien mukaan pientaloalueiden pelkkä luonnonhuuhtouma sisältää 6 kiloa fosforia /km2/a. Typpeä huuhtoutuu 170 kiloa /km2/a. Nämäkin ovat teoreettisia laskelmia, joissa ei oteta huomioon kotipuutarhojen ja nurmikoiden lannoitusta ja kastelua. Todellisuudessa huuhtoumat ovat huomattavasti suurempia.
Teollisuusalueilta huuhtoutuu ravinteiden lisäksi myrkyllisiä kemikaaleja , liuottimia ja raskasmetalleja. EU:n komissio on nostanut kanteen Suomea vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa laivojen jätteiden käsittelystä. Huomautettavaa on löytynyt mm. pilssivesien vastaanottolaitteiden puutteista.
Puistot kuormittajana
Helsingin hoidetut puistot ovat meren suurin kuormittaja. Puistoja on kokonaisuudessaan n. 900 hehtaaria. Yli puolet näistä ovat metsiä tai luonnonvaraisia hoitamattomia niittyjä. Ne ovat sinällään mainioita suojakaistoja, joista ei pääse suuria ravinnemääriä mereen. Ongelmallisia ovat hoidetut puistot, toimintapuistot (urheilupuistot) ja edustusviheriöt. Näillä samoin kuin pienasutusalueillakin ovat lannoitusmäärät moninkertaisia maatalouteen verrattuina: typpeä 200 kg /ha (maatalous n.80 kg/ha) ja fosforia 50 kg/ha (maatalous n. 15 kg/ha). Lisäksi monilla alueilla puistoissa ja urheilukentillä on voimakas kastelu, joka huuhtoo ravinteet tehokkaasti vesistöön. On vielä huomattava, että vasta nyt tuli voimaan laki, joka säätelee viherrakentamisen ja maisemoinnin lannoitteiden käyttöä. Maataloudessa se on ollut jo 20 vuotta, ja sitä ennenkin kallis hinta on ohjannut lannoittamista. Helsingin viheralueiden kestävän kehityksen ohjelma valmistui vasta 2002.
Munkkiniemen uimarannan kuormittajia ovat mm: Munkinpuisto, Ulvilanpuisto, Talin liikuntapuisto ja urheilualueet, Talin ja Ruskeasuon siirtolapuutarhat, Vermon ravirata ja Laajalahden venesatama. Seurasaarta kuormittavat lähinnä: Meilahdenpuisto, Meilahden urheilupuisto, Pikkuhuopalahdenpuisto, Humalluodonpuisto ja laiturit, Sibeliuksenpuisto , Toivo Kuulan puisto, hautausmaat ja Väinämöisen ulkoilukeskus. Pihlajasaarta: Eiran merenrantapuistot, Merisataman, Munkkisaaren ja Hernesaaren laiturit, Länsisatama ja alueen torit. Kaisaniemenlahtea: Hakaniementori, Ilolanpuisto, Karhupuisto, Tauno Palon puisto , Diakoniapuisto, Hesperianpuisto Eläintarhan huvila-alue, Olympiastadion, Kaupungin puutarha, Alppipuisto, Linnanmäki, Lenininpuisto, Sörnäisten satama ja Korkeasaari.
Maatalous eturintamassa
Vantaanjoelle perustettiin ensimmäiset maatalouden suojavyöhykkeet vuonna 1997. EU-rahoitteinenVantaanjoen maatalouden vesiensuojeluohjelma käynnistyi 1995. Siinä perustettiin lisää suojakaistoja, joiden leveys vaihtelee viidestä viiteentoista metriin. Silti typen ja fosforin kokonaiskuormitus on laskenut suhteellisen vähän, vaikka maatalouden lannoitusmäärät ovat laskeneet. Tämä vahvistaa epäilyt siitä, että kuormituksen pääsyyllinen onkin muualla.
Jätevedet
Helsingin merialuetta kuormittavat eniten Viikinmäen jätevedenpuhdistamo, Vantaanjoen valuma-alueeltaan tuoma kuormitus sekä osittain myös Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamo. Jätevedet johdetaan puhdistamoilta kalliotunneleissa saariston ulkoreunaan 7 kilometrin päähän. Puhdistetutkin jätevedet sisältävät fosforia ja typpeä. Helsingin merenlahtien rehevyys on vähentynyt 1980-luvun alusta lähtien lahtialueilla olleiden puhdistamojen lopettamisen myötä. Lahtialueet ovat kuitenkin vielä reheviä, sillä pohjasta vapautuvat ravinteet pystyvät ylläpitämään korkeaa tuotantoa. Ulkosaaristoalueen tilaan vaikuttaa voimakkaimmin Suomenlahden yleinen tila ja sen kehitys. Suomenlahden suurin kuormittaja on Pietarin alue ja Neva-joki. Viime vuosina ovat laajat sinileväkukinnat merialueella lähes jokakesäinen ilmiö. (ed. kappale on lainaus Helsingin kaupungin ympäristöraportista v. 2003.)
Yllä kuvatusta seuraa se, että Suomen maatalous ei voi olla Helsingin edustan vesien pilaaja.
JK. sinileväennuste 11.7.2006 , lähiaikoina havaitaan sinilevää Mustikkamaan uimarannalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvät helsinkiläiset, jos haluatte uida kirkkaassa ja puhtaassa vedessä, menkää Pohjanlahden lukuisille hiekkarannoille.
Vaikka Pohjanlahteen laskevat suurien viljelyalueiden läpi polveilevat kymmenet joet ja onhan sen rannoilla kaupunkeja ja teollisuuslaitoksiakin, Pohjanlahden vesi ei suostu muuttumaan vihreäksi sinileväpuuroksi.
Näin ei ole tapahtunut, vaikka Minna Lintonen on jo useaan otteeseen tuominnut suomalaisen talonpojan niin Itämeren kuin Helsingin uimarantojen suurimmaksi likaajaksi.
Pohjanlahdella mahdollisia saastuttajia ovat Suomi ja Ruotsi. Vesi ei saastu - missä vika?
Vantaanjoelle perustettiin ensimmäiset maatalouden suojavyöhykkeet jo vuonna 1987 eikä 1997, painovirhe.
Lisäksi Helsingin edustan saariston ulkolaidalle seitsemän kilometrin päähän johdetut puhdistetut jätevedet sisältävät orgaanista ainetta (sille on olemassa rumempikin sana) 10 - 15 mg/litra. Fosforia 0,3 -1,0 mg/litra ja ammoniumtyppeä 4 mg/litra. Suurten ja tehokkaiden jätevesipuhdistamoiden puhdistusteho on 90 -95 % sinne tulevasta jätevedestä. Pienemmillä laitoksilla teho on vain 70 prosentin luokkaa.
Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistyksen tutkija Tero Myllyvirta tuomitsee Helsingin kaupungin jätevesien johdattamisen ulkosaaristoon. Se ei hänen mielestään täytä kestävän kehityksen kriteereitä. Avomerellä päästöt vain laimenevat, eikä luonto pysty kosteikkoalueiden kautta kuluttamaan puhdistettujen jätevesien jäämäravinteita. Avomerellä päästöt yhdistyvät muiden maiden päästöihin ja Itämeren rehevöityminen etenee.
Omien jätteiden upottaminen avomerelle ja maatalouden syyllistäminen on sitä valtavirran ekologista etiikkaa.
jaba haluaisi ajella autollaan pitkin ja poikin Suomea, jossa kaikki maaseutu olisi hoidettua. Ehkä olisi parempi, jos kaikki olisi yhtä suurta puistoa tai golfkenttää. Siellä muotoiltujen harjumaisemien keskellä olisi perheyrityksinä toimivia kahviloita, kahviloita, kahviloita, ai niin ja kampaamoja ja särkiverkkovuokraamoja ja puuhamaita, niin ja sanoinko jo, kahviloita. Kahvi niihin kiikutettaisiin Suuresta Satamasta, ja sitten ihmiset ajelisivat Jaban perässä sinne sitä kahvia juomaan. Paljon pitäisi saada Suomenmaahan hoidettua maisemaa ja kahviloita. Sanoo Jaba. Ja kuoro säestelee.
Jaban Suomessa maataloudesta ja maataloustuotteiden jalostuksesta vastaisivat 12-16 -henkiset perheet. Jokaisen maatalon pihalta löytyisi perheen ikioma teurastamo, makkaratehdas, mylly, leipomo ja juustola, jotka kuskaisivat tuotteensa kerran tai kaksi päivässä pitkin maakuntaa jokaiselle kauppiaalle erikseen.
Kaikki tämä olisi mahdollista, koska lapsia maataloissa on aina paljon, eivätkä he käy koulua, eivätkä halua aikuisena samoihin ammatteihin kuin kaupunkilaislapset.
Oikeastaanhan tämän piti olla ympäristöaihe, joten lisätään siitäkin jotain. Ympäristöjutut noissa joka pihan tuotantolaitoksissa eivät ole ongelma, koska nekin ratkaistaan eurooppalaiseen tyyliin - olkapäitä kohauttamalla.