Armo mielletään usein uskonnolliseksi.
Jätätkö armahtamisen myös ulkopuoliselle taholle?
Mitä on armahtaminen?
Mielestäni se on anteeksiantamista, unohtamista.
Sitä mitä me kaikki teemme täällä joka päivä.
Jätätkö armahtamisen myös ulkopuoliselle taholle?
Mitä on armahtaminen?
Mielestäni se on anteeksiantamista, unohtamista.
Sitä mitä me kaikki teemme täällä joka päivä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Se on turhaa ajanhukkaa. Samat tyypit tulee seuraavana päivänä sitten uudestaan kuitenkin kokeileen. Parempi lopettaa leikki siihen ja pistää surumarssi soimaan.
näillä leveyksillä tai palstoilla.
Lueppa muutama ketju täältä niin näet mitä tehdään joka päivä.
palstoja pari päivää lukeneena, voin todeta, täällä ei armoa tunneta eikä sitä yleensä anneta. sinut leimataan jo ensimmäisen lähettämäsi viestin perusteella.
ja sitä leimaa sitten kannat niin kauan kunnes vaihdat nimimerkkiä.
tai poistut joukosta.
ovat olemassa jos joku on syyllistynyt johonkin tuomittavaan, tuomionsa saanut ja esittänyt tuomiosta kohtuullisen osan kärsittyään perustellun anomuksen armahtamisesta.
Harkinnanvarainen asia ja vahvoilla ihmisillä on varaa armahtamiseenkin.
Armo=ansioton rakkaus minun osakseni
Tarkkaan mietittyäni omassa pienessä mielessäni oisko sukua anteeksiannolle?
Anteeksianto = armo
onkin sopiva foorumi armon pohtimiseen.
Avauksessa on aika hiljaista. ;DDD
melko yllättävää.
on uuden mahdollisuuden antamista ja tehdyn väärän teon anteeksiantamista tai siitä ylipääsyä.
Armo sanana viittaa uskoon ja uskonnollisuuteen, mutta tokihan armoa anotaan muissakin yhteyksissä.
Ihmisten välisissä kanssakäymisissä armollisuus on armottomuuden vastakohta. Armoton ihminen on kova ja tunteeton, armollinen ihminen ymmärtää että virheitä saattaa sattua.
On olemassa sananparsi: annetan armon käydä oikeudesta.
Tervehdys lajitoverit. Eniro on viimein vapauttanut rääkätyn sieluni ja voin jälleen kirjoitella Suomi24 keskustelupalstoilla. Totuus on nimittäin tarua ihmeellisempi sikäli, että joko minä tai tämän taloyhtiön serveri olemme olleet bannattuina viimeiset kolme viikkoa. Koville on ottanut, mutta olen kantanut taakkani urheasti, vain silloin tällöin vienosti vikisten (*aatana, *erkele, *ittu!). Mitään asiaa minulla ei kyllä ole paitsi se, että... JI-HAA.
eipä ainakaan uskoisi että banni sinusta johtuva on :)
Hienoa kuitenkin että eniro on vihdoin armahtanut. Ilmoittelit tässä aiemmin pitäväsi taukoa, niin ei ole sillätavalla osannut olla huolestunut kuinka kiinankirjeenvaihtajamee voi. Eli kuinka voit? Joko projektisi on väitöstä vaille valmis?
Kukas sen tietää, vaikka ne Enirossa olisivat minkälaisia ajatuksenlukijoita. Meitsi se vaan osaa hillitä kirjoitteluaan, mutta mielessäni kiroilen, tuomitsen, kiukuttelen, räyhään... eihän minkään keskustelupalstan ylläpito sellaista jumalatonta päänsisäistä riehumista kestä!
Kiitos kysymästä, eihän meikäläinen nyt ikänään mitenkään erikoisesti voi, kunhan hiihtelen hiljaksiin päivästä toiseen. Projekti on edennyt sikäli, että tuossa elokuussa, kun pääsen toivottavasti Suomessa käymään, alan toimittaa sitä väitöspäivää. Lisäksi elättelen vielä sellaistakin haavetta, että saisin kirjalle kaupallisen kustantajan. Sekin asia ratkennee alkusyksystä.
Kauheeta varmaan. Oliko olo niinkuin olisit maannu kolme viikkoa haudan pohjalla?
Aikamoinen aresti.
Kuuntelin tuossa muutama viikko sitten radiosta juttua yhdestä tulevasta väitöskirjasta. Et ole sattunut olemaan radiossa viime aikoina?
..siis tarkoitin, että onneksi ovat armahtaneet!
Me tässä Puskapussiksen kans ollaan suuniteltu jo polkupyörä matkaa Kiinaan.Oltais tulossa katsoon joskos löydettäisiin sinut. Kauheesti onkin kaivattu. *Pyyhkii pitsinenäliinaan silmäkulmaa*
Pyöriä on jo rimmattu armottomasti.
Ennesaikaan ei täältä saaneet vakkarit kadota ,kuin ilmoittamalla ,jos ovat palstaväsähtäneet taikka pöönäautissa. Nyt täällä ei oikeen mitkään säännöt näytä pelittävän.
Mutta nyt maailma on taas mallillaan, kun sinäkin olet jälleen ilmoittautunut riveihin.
*huokaa syvää helpotusta kokien*
Mitähän sitä tämmöisiin kysymyksiin pitäisi vastata? Jos en mielestäsi höpöttänyt ihan mitä sattuu, enkä kimittänyt liikaa (meitsillä ei ole erityinen radioääni), niin sitten tunnustan. Muussa tapauksessa en; en vaikka kuinka kiduttaisit.
Ei kiduteta.
Kaikkihan sujui vallan mallikkaasti. Hyvin luonnollisen tuntuista ja avointa.
En huomannut myöskään mitään huomautettavaa radioni äänessä.
kehitetä sinne kiinalaisille niitä nettisensuuriratkaisuja? Että jos vaikka omat koirat purivat?
Samaa minäkin ensin epäilin. Mutta kun miehen työläppärillä (joka ei siis käytä tätä taloyhtiön serveriä) pääsin kirjoittamaan, niin kaatui sekin teoria. Ja juuri kun olin pääsemässä oikein hyvään vauhtiin kiinalaisen systeemin manailussa... ?!
... liikuttunut tästä saamastani huomiosta. Tuntuu tosi mukavalta tietää kuuluvansa jonnekin. Olen usein aika yksinäinen, joten jos jaksatte Pussiksen kanssa polkea, niin meille pääsette kyllä asumaan. Sinne muurille ja niille kaikenmaailman aukioille saatte kyllä mennä keskenänne; tai jos toi ukko lähtee mukaan, niin mikäs siinä sitten. Se on semmoinen patteripupu, että voi innostuakin. Sillä on vielä tukkakin päässä ja omat hampaat. Kyllä sen kanssa kehtaa kulkee, jos ei nyt ole ihmeitä oppinut elämältä vaatimaan.
rupesit kirjailijaksi..JI - HAA..
*toivottavasti en jummartana väärin :( *
sinuksi arvannutta sinua meijjän ratijosta.
Hyvä äänihän se oli - mihinkää kavonnu.
Ne noi radiotädit pystyy leikkailemalla ja liimailemalla koostamaan näköjään vaikka minkälaisesta sinne tänne poukkoilevasta pölötyksestä kohtuullisen järkevän ohjelman. Sen ääneni menetin ihan livenä, aivan muussa tilanteessa.
asia jonka vaan ihminen pystyy omaksumaan ja ymmärtämään, eläimet ei armoa tunne.
Eivät kaikki ihmisetkään tunne armoa, sen näkee jo täällä palstalla...
Armo on toisen tunteiden huomioonottamista, kaiken anteeksi antamista ja ymmärtämystä, ei sillä ole uskonnollista merkitystä, vaikka sen tausta onkin uskonnollinen...
Myös ateisti voi olla armollinen.
Usein kiihkouskovaiset ovat niitä kaikkein armottomampia...
yritän olla - itselleni eniten.
Minunkin on kaikkein vaikeinta olla armollinen juuri itselleni. Jos saisin valita, en viitsisi useinkaan hengailla itseni kanssa. Vaan minkäs teet, samat ajatukset ja tunteet kiertävät mielenpohjalla vuodesta toiseen, vaikka kuinka muuta yritän. Usein iltaisin huomaan ajattelevani, että en taas tänäänkään ole ollut sen parempi äiti, puoliso, ystävä.
koskaan ei ole riittävästi jotain :/
Sanovat että immeinen on 90 rosenttia vettä; me oun varmmaan huonnoo ommootunttoo:/