Helteisenä kesäpäivänä odottelen johtotähteä myyvän liikkeen suuren liukuoven vieressä. Liukuovi on auki ja pihalle on juuri ajettu kaunis CLK Coupe. Matalaprofiilia ja linjakkuutta, mitä auringon heijastukset vielä korostavat.
Siisti ja charmantti herrasmies astelee sisäpuolella olevan valtaisan Mercedeksen maasturin luo, avaa oven ja istuu kuskin paikalle. Ovi jysähtää muhkeasti kiinni. Hän tutkii sisustusta ja laitteistoa tottuneen oloisesti ja näyttää muutoinkin olevan auton statukseen istuva.
Toisaalla noin 45 vuotias nainen seisoo kädet puuskassa ja ryhti hivenen lysyssä. Marimekko-paita näyttää kuin olisi alkuperäisiä 70-lukulaisia. Hänellä on reilunkokoiset farkut, vyölaukku ja länään astutut avokkaat. Hiukset ovat pitkähköt, vaaleat ja selkeästi likaiset. Mies kaiketi jättänyt vaimonsa odottelemaan siksi aikaa kun itse hieroo kaupat valmiiksi.
Charmantti herra nousee maasturista ja kävelee kädet taskuissa hiljalleen pihamaalle. Mies ostanut juuri tuon Coupeen, ajattelen.
-No niin, sitten olisi valmista.., kuuluu automyyjän aavistuksen ylipirteäkin toteamus. Myyjä atelee ulos marimekko-nainen perässään. Myyjä esittelee Coupeen ominaisuuksia naisen nyökytellessä vieressä. Charmantti jatkaa kävelyään, istuutuu toyotaansa ja ajaa pois. Nainen ja myyjä istuvat etupenkeillä ovet auki ja myyjä kertoo hallintalaitteista.
-Ai tossa stereossa on CD:kin, kuuluu naisen epävarma ääni.
Mihin on maailma mennyt?! Eikö mikään ole enää pyhää? Autokauppa on aina ollut paikka, jossa voi potkia renkaita, hieroa kauppaa ja puhua kuin mies miehelle. Ja nyt nukkavieru kyökinhenki tulee ja ostaa CLK:N, vaikka hyvä kun osaa vatkainta käyttää?
Rautakaupatkaan ei ole enää rautakauppoja vaan sisustusliikkeitä, joiden käytävillä nojataan kämmentä poskeen pikkurilli pystyssä ja mietitään, että "sopisko toi kirsikka vai pähkinä paremmin niihin peesseihin kaakeleihin?" Ja kyse on paskapöntön kannesta!
Siisti ja charmantti herrasmies astelee sisäpuolella olevan valtaisan Mercedeksen maasturin luo, avaa oven ja istuu kuskin paikalle. Ovi jysähtää muhkeasti kiinni. Hän tutkii sisustusta ja laitteistoa tottuneen oloisesti ja näyttää muutoinkin olevan auton statukseen istuva.
Toisaalla noin 45 vuotias nainen seisoo kädet puuskassa ja ryhti hivenen lysyssä. Marimekko-paita näyttää kuin olisi alkuperäisiä 70-lukulaisia. Hänellä on reilunkokoiset farkut, vyölaukku ja länään astutut avokkaat. Hiukset ovat pitkähköt, vaaleat ja selkeästi likaiset. Mies kaiketi jättänyt vaimonsa odottelemaan siksi aikaa kun itse hieroo kaupat valmiiksi.
Charmantti herra nousee maasturista ja kävelee kädet taskuissa hiljalleen pihamaalle. Mies ostanut juuri tuon Coupeen, ajattelen.
-No niin, sitten olisi valmista.., kuuluu automyyjän aavistuksen ylipirteäkin toteamus. Myyjä atelee ulos marimekko-nainen perässään. Myyjä esittelee Coupeen ominaisuuksia naisen nyökytellessä vieressä. Charmantti jatkaa kävelyään, istuutuu toyotaansa ja ajaa pois. Nainen ja myyjä istuvat etupenkeillä ovet auki ja myyjä kertoo hallintalaitteista.
-Ai tossa stereossa on CD:kin, kuuluu naisen epävarma ääni.
Mihin on maailma mennyt?! Eikö mikään ole enää pyhää? Autokauppa on aina ollut paikka, jossa voi potkia renkaita, hieroa kauppaa ja puhua kuin mies miehelle. Ja nyt nukkavieru kyökinhenki tulee ja ostaa CLK:N, vaikka hyvä kun osaa vatkainta käyttää?
Rautakaupatkaan ei ole enää rautakauppoja vaan sisustusliikkeitä, joiden käytävillä nojataan kämmentä poskeen pikkurilli pystyssä ja mietitään, että "sopisko toi kirsikka vai pähkinä paremmin niihin peesseihin kaakeleihin?" Ja kyse on paskapöntön kannesta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla hiukan erilainen kokemus auton ostosta.
Menin ostamaan uutta autoa pari vuotta vanhan tilalle noin vuosi sitten.
Sain ihan rauhassa kulkea jokaikisen autokaupan, yksikään myyjä ei vilassutkaan ja mulla oli sentään ykköset päällä:))
Olin aatellu joka Peugeotia tai Hondaa tai Audia ja Peugeotin liikkeessä myyjä suorastaan juoksi karkuun ja Volkkarilla myyjä oli hyvin kiireinen omien paperiensa kanssa, joten jätin sen Vehon jossa Hondaa myydään sitten viimeiseksi ja päätin että jos ei siellä saa palvelua niin ostan autoni vaikka kuinka kaukaa kotikauounkia mutta en paikasta jossa naisia pidetään vähintäänkin outoina otuksin autokaupassa.
Siinä välillä kävin kyllä Opelia, Nissania ja paria muutakin merkkiä katsomassa, mutta sama meininki sielläkin.
Veholla sattukin olemaan nuori komea miesmyyjä joka tuli heti kysymään kohteliaasti että miten vois auttaa. Hän esitteli eri vaihtoehtoja ja tarjos kahvit ja oli oikeen ystävälinen.
Joten ostin uuden Honda Civicin, sellasen viisiovisen ja oon ollu hemmetin tyytyväinen autoon.
Ihmettelin kun Vehoa noin ylipäätään pidetään vaan"hienojen" ihmisten paikkana ja vaikka olinkin siististi pukeutunu niin en sentään miljonääriltä näyttäny. Ja auto jolla tulin pihan oli pari vuotta vanha Toyota Corolla, ei mikään Mersun huippumalli:))
Kyllä naisetkin ostaa autoja ja joskus on pakkokin hoitaa ite omat ostonsa, ellei satu se ukonköriläs ehtimään mukaan tai sellasta ei ees ole.
Vaihtoautopuolella en tiiä miten myyjät siellä suhtautuu naisiin, mutta ainakin uusien puolella hyvin nuivasti....
Kiitos Veholle hyvästä palvelusta ja hyvistä huolloista ja ystävällisyydestä tän vuoden aikana mitä oon siellä autooni huollattanu.
Luulempa että seuraavakin autoni on Honda.
Eli tuosta voi päätellä, että vain nuoret ja komeat miesmyyjät ovat kiinnostuneita palvelemaan naista..
Veho myy kaiken kaikkiaan seitsemää automerkkiä, mm Hondaa, Skodaa, Mitsubishiä ja Fordia. Liekö tuossa syy siihen, että Veho laskeutunut proletariaatinkin silmissä alas kuolevaisten joukkoon aatelisuudesta, jos siellä koskaan ollutkaan.
Naisille mielestäni toimivimpia autoja ovat avoautot, sillä niissä heille parhaiten jalkatilaa..;)
mitenkäs mää sitten ajan jos mun koivet sojottaa ulos autosta?
Mää oon joskus ollu avo-auton kyydissä eikä se hääpöstä oo...meinas tukka lentää päästä ja ihme kyllä eteenpäin, luulis että se sojottas taaksepäin...hmmm..luonnonlait on omituisia...
Newtonkin tökkäs kepin silmäänsä todistaakseen että valon spektri ei oon Jumalan aiheuttamaa....
Tällainen se naisen olla pitää. Aito ja oikea Super-Bimbo! Ihanaaa!!! ;)
http://blogit.iltasanomat.fi/missuniversum/?p=9
me ihmiset kun arvostetaan niin eri asioita. ONNEKSI ! :=)))
erään sattumatuttuni, syntymärikkaan joka aina jaksaa kehuskella ostaneensa milloin uusia asuntoja, milloin autoja, milloin kierrelleensä missäkin nurkassa maailmaa kun ei tarvitse duunia tehdä. Renttuilee asullaan mutta jaksaa kyllä äänellään tehdä tiettäväksi että kulissia tämä vain on.
Että onhan noita. Vaikka lenteleekin maasturimersulla.
En taida olla asiantuntija näissä auto-ostoksissa, kun yhtään autoa en eläissäni ole ostanut, enkä nimelläni omistanut.Enkä edes omista ajokortiakaan.
Toki olen joskus ollut mukana nauttien näytelmästä koko rahalla.
Nyt jos ostaisin auton, niin toivoisin sen olevan itseohjautuva ja puhuva, sillai kun Ritari Ässän super auto.
Tietystikkin sisustuksen tulisi olla aidolla pantterin nahalla ja mieluusti ohjaamo kullan värinen. Katossa saisi roikkua kristallikruunu.
Takapenkillä sellainen taittuva pöytä ja pullo shampanjaa.Lattia päälystetty itämaisella käsinsolmitulla plyyshillä.
Enkä minä sitä itse ajaisi.Vaan kuski kuuluisi atoetuna mukaan.Hänellä olisi asianmukainen virka-asu.Tuollainen hyvin kouluutettu ja sivistynyt komea mies, jota olisi mukava katsella.
Miehen luonteen voi hyvinkin arvioda tasatarkkaan ,kun näkee miten hän autoa ajaa ja sitä käsittele. On se vaan niin hehkuttavaa katsella, miten mies voimakkailla käsillään pyörittää rattia.Kuinka käsi hipaisee hellästi näppylöillä ja miten se tarttuu vaihdekeppiin.Mies nostaa leukaansa ja kallistaa kehoaan takanojaan.Silmät nielevät asvalttia reipanien, taikka stylejen bossien läpi.Huulet ovat hieman töröllään ja reisi
tiukkenee jarrulla.Hän vilkaisee aina väliin kevyesti ja katse valuen alemmas naisensa vartaloa ja samalla antaen kätensä liukua ratin sileää pintaa myöten. Ahhh....
*alkaa tutkia täpynä automainoksia*