Tällä palstalla ollaan huolissaan SDP:n kannatuksen laskusta.
Katsoisin, että SDP voisi taistella romahtamistaan vastaan siirtymällä puolustamaan ihmistä markkinavoimia vastaan. Sopivaksi aatteeksi suosittelisin sosiaalidemokratiaa.
Rohkeasti vaan kirjastoon ja etsimään teoksia, jotka kertovat "solisaliratin" historiasta ja ihmisarvon puolesta taistelusta - ne löytyvät yleensä sieltä viimeisestä, hämärästä osastosta. Reipas puhallus poistaa pölyt kirjojen yltä.
Mikä aarreaitta, mitkä visiot: rikkaat vain rikastuivat, ja repivät suuret voitot työläisten selkänahasta. Työntekijöitä kohtaan käyttäydyttiin miten sattui, he olivat mielivallan alla, kun porvari säänteli pääomia. Rahavallalla lyötiin armotta köyhälistöä, joka oli riippuvainen rikkaiden oikuista. Työttömiksi joutuneet joutuivat ottamaan nälkäpalkalla mitä tahansa riistoduunia, ja olemaan vielä kiitollisia siitäkin.
Rohkeat sosiaalimokkuraatit nousivat puolustamaan ihmistä mielivaltaa vastaan, ja lopulta saavutettiin - pitkällisen taistelun tuloksena - kohtuullisen tasapainoinen hyvinvointiyhteiskunta.
Jotain samaa kaivattaisiin taas. Maa tarvitsee sosiaalidemokraattista puoluetta, joka nousisi taistoon nykyistä SDP:tä vastaan - puoluetta, joka
-ajaa suurpääoman asiaa tehokkaammin kuin Kokoomus konsanaan (suuryritysten voitot kuusinkertaistuneet noin 15:ssä vuodessa, rikkaimman prosentin tulot kasvaneet yli 122%, tuottavuuden kasvun tuomasta vauraudesta 80% siirtyy kansan rikkaimmalle kymmenykselle, BKT:n 50 prosenttisesta kohoamisesta huolimatta yhteiskuntasektori säästää ja murenee, ja ilman demareiden hyväksymiä, rikkaita suosivia jakopolitiikan muutoksia valtion budjetissa olisi nyt yli kymmenen miljardia enemmän käytettäväksi kansalaisten hyvinvointiin).
-Jonka työttömyyspolitiikka on osoittautunut työttömien pompotteluksi ja jopa pakottamiseksi orjamaiseen, palkattomaan työhön, jotta työttömyysluvut näennäisesti kaunistuisivat.
-Jonka vastaus tulevaisuuden työmaailmaan on työvoiman kahlehdinta eilispäivän byrokratioihin, jotta palkkamaltti (lue: palkkojen suhteellinen pieneneminen) vain saataisiin pysymään.
-Jonka toimien tuloksena mielenterveysongelmat ovat merkittävästi kasvaneet samaan aikaan kun hoitopalveluja karsitaan, köyhyyden ja eriarvoistumisen kasvu lisääntyy, työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa, todellinen työttömyys pysyy vähintään ennallaan, ja joka kaikki heijastuu yhä lisääntyvinä, jopa väkivaltaisina ja tuhoavina mielenilmaisuina.
Jospa, toverit, alettaisiin taas vasemmistolaisiksi, alettaisiin ajaa kurjistettujen asemaa orjuutusta ja pakkovaltaa vastaan? Se voisi olla jännää, tilausta on jo rutkasti. Rohkeasti vaan sitä punaväriä etsimään, sopivan saa eduskuntavaalien julisteisiin sekoittamalla painoväreistä 100% Magentaa ja Yellowta - pressavaalijuleistahan se taisikin jo unohtua.
Katsoisin, että SDP voisi taistella romahtamistaan vastaan siirtymällä puolustamaan ihmistä markkinavoimia vastaan. Sopivaksi aatteeksi suosittelisin sosiaalidemokratiaa.
Rohkeasti vaan kirjastoon ja etsimään teoksia, jotka kertovat "solisaliratin" historiasta ja ihmisarvon puolesta taistelusta - ne löytyvät yleensä sieltä viimeisestä, hämärästä osastosta. Reipas puhallus poistaa pölyt kirjojen yltä.
Mikä aarreaitta, mitkä visiot: rikkaat vain rikastuivat, ja repivät suuret voitot työläisten selkänahasta. Työntekijöitä kohtaan käyttäydyttiin miten sattui, he olivat mielivallan alla, kun porvari säänteli pääomia. Rahavallalla lyötiin armotta köyhälistöä, joka oli riippuvainen rikkaiden oikuista. Työttömiksi joutuneet joutuivat ottamaan nälkäpalkalla mitä tahansa riistoduunia, ja olemaan vielä kiitollisia siitäkin.
Rohkeat sosiaalimokkuraatit nousivat puolustamaan ihmistä mielivaltaa vastaan, ja lopulta saavutettiin - pitkällisen taistelun tuloksena - kohtuullisen tasapainoinen hyvinvointiyhteiskunta.
Jotain samaa kaivattaisiin taas. Maa tarvitsee sosiaalidemokraattista puoluetta, joka nousisi taistoon nykyistä SDP:tä vastaan - puoluetta, joka
-ajaa suurpääoman asiaa tehokkaammin kuin Kokoomus konsanaan (suuryritysten voitot kuusinkertaistuneet noin 15:ssä vuodessa, rikkaimman prosentin tulot kasvaneet yli 122%, tuottavuuden kasvun tuomasta vauraudesta 80% siirtyy kansan rikkaimmalle kymmenykselle, BKT:n 50 prosenttisesta kohoamisesta huolimatta yhteiskuntasektori säästää ja murenee, ja ilman demareiden hyväksymiä, rikkaita suosivia jakopolitiikan muutoksia valtion budjetissa olisi nyt yli kymmenen miljardia enemmän käytettäväksi kansalaisten hyvinvointiin).
-Jonka työttömyyspolitiikka on osoittautunut työttömien pompotteluksi ja jopa pakottamiseksi orjamaiseen, palkattomaan työhön, jotta työttömyysluvut näennäisesti kaunistuisivat.
-Jonka vastaus tulevaisuuden työmaailmaan on työvoiman kahlehdinta eilispäivän byrokratioihin, jotta palkkamaltti (lue: palkkojen suhteellinen pieneneminen) vain saataisiin pysymään.
-Jonka toimien tuloksena mielenterveysongelmat ovat merkittävästi kasvaneet samaan aikaan kun hoitopalveluja karsitaan, köyhyyden ja eriarvoistumisen kasvu lisääntyy, työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa, todellinen työttömyys pysyy vähintään ennallaan, ja joka kaikki heijastuu yhä lisääntyvinä, jopa väkivaltaisina ja tuhoavina mielenilmaisuina.
Jospa, toverit, alettaisiin taas vasemmistolaisiksi, alettaisiin ajaa kurjistettujen asemaa orjuutusta ja pakkovaltaa vastaan? Se voisi olla jännää, tilausta on jo rutkasti. Rohkeasti vaan sitä punaväriä etsimään, sopivan saa eduskuntavaalien julisteisiin sekoittamalla painoväreistä 100% Magentaa ja Yellowta - pressavaalijuleistahan se taisikin jo unohtua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy myöntää, että kirjoituksessasi on demarien kadonnut punainen lanka! Toisaalta vanhan kunnon "solisariratin" ajaminen vaarantaisi koko nykyisen demariperheen hyvinvoinnin ja näinollen nuo mainitsemasi kirjat taitavat joutua pian suljettujen ovien taakse kirjastossa. Taantumukseksi kutsuvat tuollaisten asioiden esilleottoa. Valta on vieroittanut koko Arkadiamnmäen demarijoukon tavallisesta rahvaasta, mutta luvassa on kyllä taas pian vaalilupausten suuri kavalkadi ja silloin ehkä joku rohkea demariehdokas uskaltautuu pölyjä pyyhkimään äänien toivossa
Niin, että sitä mukaa kun demut erottaisivat lipposet puolueensa johtopaikoilla muutoinkin kuin vaalitappioiden pakottamana ja repisivät Sailaksen listat liuska liuskalta, alkaen olemaan sateenkaaresta vasemmalla, niin se aktivoisi vasemmistolaisuuden kannattajat. Oikeistolainen politiikka aktivoi vain meitä ei-sosialisteja. Tämä niin kuin pienenä vinkkinä.
Vallan käyttö, hallinta ja sen kasvattaminen on politiikassa verrattavissa pärekaton kulotukseen. Jos sitä ei pysty hallitusti hoitamaan, katoaa valta kokonaan. Demarit ovat kuitenkin oppineet erittäin korkeatasoisen sammutusmenetelmän, silmäänkusemisen taidon, joka näkyy jatkuvasti tasaisina kannatuslukuina. On pakko myöstää, että vaatii taitoa ja mielikuvitusta kertoa äänestäjilleen mielettömiä juttuja miksi siinä ja siinä asiassa täytyy antaa periksi sosialistin tavoitteista, menettämättä kannatustaan. Pitää vuodesta toiseen äänestäjänsä siinä uskossa, että tässä ollaan demokratian tiellä, vaikka ojanpuoleiset oksat raapivat kylkiä verille! Puolueuskollisuutta, sokeuden uhallakin, sanoisin! :D
Vasemmistoliittoa.
Suomen ainutlaatuinen kieli on elävä ja ainutlaatuisen taipuisa. Niinpä otsikkoni muoto "tehnenkin" lienee täysin kieliopin mukainen - vastaavaan vääntöön tuskin pystyy yksikään muu kieli.
Tämä riemastunut huomio olkoot ammattikirjoittajan hetken huomahdus. Siis asiaan.
Olen seurannut nykyistä keskustelua ylenkin taajaan. SDP:een linja mm. työttömien kohtelussa on alle kaiken arvostelun. Demarit tuntuvat olevan markkinatalouden kiihdyttämisen asialla: heidän visionsa lienee se, että tukemalla työnantajapiirejä ne myös työllistävät.
Näinhän ei nykymaailmassa tapahdu. Lisääntyvä ja yksipuolistuva varallisuus sijoitetaan automatiikkaan ja lukuisiin muihin vastaaviin "kilpailukykyä" parantaviin teollisuusinvestointeihin - mm. kilpailevien firmojen "fuusioimiseen" (eli kilpailun tyrehdyttämiseen) ja omien osakkeiden ostamiseen, jotta voidaan turvata mahdollisimman suuret osingot. Työllisyyteen (eli kohoavan tuottavuuden jakoon yhteiskuntien hyväksi) tällä kehityksellä onkin lähinnä voimakkaasti negatiivinen vaikutus.
Demarit ovat menneet lankaan. Vaikka Keskustan pääministeri Vanhanen on jo kaksi kertaa ruikuttanut eduskunnassakin työnantajien vastavuoroista vastuuta tavallista kansaa kurmuuttaneista toimista, vastaus on ollut joko hiljaisuus tai hiljainen ivanauru.
Demareiden linjoilla ei toivoa ole. Äänestänen tosiaan Vasemmistoliittoa - tai sitten PerusSuomalaisia tai Vihreitä. Mieluummin KristillisDemokraattejakin kuin mitään nykyvaltapuolueita.
Noista neljästä viimeksimainitusta puolueesta kuitenkin sentään löytyi porukkaa, jonka mielestä työntekijä on palkkansa ansainnut. Kansan parissa "orjatyölakina" tunnettu työttömien palkattomaan työhön pakottaminen kun tuntuu olevan ihan uukkiduukki kaikille muille puolueille.
Uukkiduukki tuntuu olevan varsinkin demareille myös palkkamaltti. Sehän merkitsee suomeksi jatkuvaa, suhteellista palkanalennusta työntekijöille. Miltä tuntuisikaan BKT:n mukainen palkankorotus (lue: ostovoiman lisäys) palkannauttijallekin, saati työttömälle? Kenties uusi auto, kenties kesämökki? Kenties vihdoinkin elämä vapaana markkinavaatimuksista, keskittyminen olennaiseen - ihmisenä olemiseen, ihmisenä selviytymiseen.
Se ei enää paljon vaadi. Ainoastaan havahtumisen.