Tänään keskustaa kohti nykyttelevässä ratikassa oli ohjelmaa kokonaiseksi varttitunniksi: mormonipoika motiivikonfliktin äärellä. Poika roikkui ratikan pystytangossa ja vilkuili harvakseltaan kädessään olevaa tahmaista muistilappua, josta myös minä ylsin tavailemaan käännytyksen aabeeceetä ranskalaisin viivoin. Suurimman osan aikaa pojan katse nuoli simpsakkaa, vähäpukeista typykkää, jolla oli, mitä esitellä. Kun takasillalle jäänyt kakkosmormoni tuli paikalle, saatiin katsella kolmiodraamaa, jossa tyttö katseli mielissään kaukaisuuteen, kun pojat yrittivät nähdä anteliasta asukokonaisuutta ja olla näkemättä, että toinenkin näki, ja näyttämättä, että oli itsekin nähnyt. Poikaparkojen silmämunat pyörivät varmaan vieläkin ihan keskipaikoisvoiman ansiosta.
Lämpötilan puolesta oltiin jo helvetissä, mutta poikaparat näyttivät päässeen ihan erikoisosastolle. Ovatkohan tarinat mormonien reiällisistä kokoalusasuista totta? Näillä pojilla se ainakin tämän kokemuksen jälkeen vaikuttaisi olevan...
Lämpötilan puolesta oltiin jo helvetissä, mutta poikaparat näyttivät päässeen ihan erikoisosastolle. Ovatkohan tarinat mormonien reiällisistä kokoalusasuista totta? Näillä pojilla se ainakin tämän kokemuksen jälkeen vaikuttaisi olevan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja pitää piikkipaikkaa.
Noinhan se toimii.
Mitenkähän poikien jalka vippaisi jos tämä vähän vippaisi omiaan :D
Voi herran jumala sentään..
Jos ne olisivat jaksaneet keskeyttää sen varsinaisen ammatinharjoittamisen edes hetkeksi ja käyneet kysymässä tytöltä, niin ehkä sitten, jumalan armosta tietenkin, se tyttö olisi.. Taikka sitten vain säälistä (pukeutumisesta päätellen tytössä saattoi asustella pieni ja sievä humanistikin).
No, ehkäpä tässä on yksi syy miksi mormoneita pitää aina olla tuplat liikkeellä. Se voi usko olla välillä aika kovilla. Kovinkin kovilla, jos on kovin kovat piipussa:D
keski-ikäisehkönä naishenkilönä keskityin lähinnä lunttaamaan niitä käännytysohjeita enkä kurkkinut poikien etumuksia; olisivat saaneet vielä traumoja loppuiäkseen. Hiki kyllä valui otsilta ja silmissä pullotti. Ilmiselvää oli myös se, että olisimme päässeet pyyhkimään kuolaa kengistämme, jos morkkikset olisivat pysyneet toisiltaan näkymättömissä. Se siinä kaksin kulkemisessa varmaan onkin ideana: jolleivät pysty pitämään toistensa moraalia korkealla, niin ainakin keskinäinen kyttäily pitää pelkokertoimen tarpeellisella tasolla.