Suoritin siviilipalveluksen muutama vuosi sitten. Tuon valinnan tein koska en henkilökohtaisesti voi tappaa ketään tai harjoitella sitä. Kyse oli siis henkilökohtaisesta vakaumuksesta.
Hyväksyn kuitenkin sen, että Suomella on oltava Puolustusvoimat. Hyväksyn senkin, että ainoa järkevä tapa niiden toteuttamiseen on asevelvollisuus. Minä en voinut henkilökohtaisen vakaumukseni vuoksi asepalvelustani armeijassa suorittaa, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että muut sen suorittavat. En myöskään kokenut sivaria rangaistuksena: se oli minun tapani hoitaa velvollisuuteni.
Kuitenkin usein saan kärsiä valintani ”huonosta maineesta”. Mielestäni sivarit itse ovat tähän osasyyllisiä. Tämänkin palstan kirjoittajilta toivoisin malttia: Ei teidän ole pakko yrittää käännyttää jokaista miestä sivariksi, tai edes tukemaan henkilökohtaista ratkaisuanne. Muiden nimittely, uhkailu ja solvaaminen eivät myöskään auta asemaamme tai paranna mainettamme. Sodankäynnin ja puolustuksen suunnittelu kannattaa jättää asiantuntijoille. Pieleen menneet tilannearviot asettavat koko ”sivariaatteen” kyseenalaiseksi, samoin kukkaisaatteen tapaiset ”maailma ilman armeijoita”-utopiat.
Armeijan käyneidenkin toivon pysyvän asialinjalla ja perustavan väitteensä faktoihin.
Hyväksyn kuitenkin sen, että Suomella on oltava Puolustusvoimat. Hyväksyn senkin, että ainoa järkevä tapa niiden toteuttamiseen on asevelvollisuus. Minä en voinut henkilökohtaisen vakaumukseni vuoksi asepalvelustani armeijassa suorittaa, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että muut sen suorittavat. En myöskään kokenut sivaria rangaistuksena: se oli minun tapani hoitaa velvollisuuteni.
Kuitenkin usein saan kärsiä valintani ”huonosta maineesta”. Mielestäni sivarit itse ovat tähän osasyyllisiä. Tämänkin palstan kirjoittajilta toivoisin malttia: Ei teidän ole pakko yrittää käännyttää jokaista miestä sivariksi, tai edes tukemaan henkilökohtaista ratkaisuanne. Muiden nimittely, uhkailu ja solvaaminen eivät myöskään auta asemaamme tai paranna mainettamme. Sodankäynnin ja puolustuksen suunnittelu kannattaa jättää asiantuntijoille. Pieleen menneet tilannearviot asettavat koko ”sivariaatteen” kyseenalaiseksi, samoin kukkaisaatteen tapaiset ”maailma ilman armeijoita”-utopiat.
Armeijan käyneidenkin toivon pysyvän asialinjalla ja perustavan väitteensä faktoihin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos todella hyvästä puheesta. Tuossa oli asiaa ilman provosointia.
Niin, eipä tuo nimittely ja "armeija kaikille pakolliseksi" vastaan ei "armeijaa ollenkaan" asettelu oikein toimi. Itselleni ihmisen ja yksilön valinta ja tahto luo motivaation. Oli syy mikä vain, jokaisella kansalaisella, miehellä ja naisella pitäisi olla oikeus valita meneekö armeijaan vai ei, ilman sen suurempaa painostamista suuntaan tai toiseen. Tämä on Euroopassa tosin muotiaate, joten siihen suuntaan varmana ollaankin menossa. Valikoiva asevelvollisuus puhuttaa myös eduskuntaa.
Valitsi ihminen armeijan, sivarin tai ei mitään näistä, ei tee häntä sen huonommaksi yksistään.
"Hyväksyn senkin, että ainoa järkevä tapa niiden toteuttamiseen on asevelvollisuus."
Hyväksyt epätoden asian "ainoana totuutena". Valikoiva asevelvollisuus olisi aivan pätevä vaihtoehto Suomenkin olosuhteissa.
Et puhunut "yleisestä asevelvollisuudesta" mutta tätähän yleensä Suomessa tarkoitetaan kun puhutaan asevelvollisuudesta.
Valikoivalle mallille löytyy tukijansa myös niiden ns. ammattimiesten keskuudessa. (Demokratiassa kuitenkaan "ammattimiehet" eivät tee lopullisia päätöksiä vaan poliitikot)
"samoin kukkaisaatteen tapaiset ”maailma ilman armeijoita”-utopiat"
Eikös se suurin utopia ole, että aseilla saadaan jotain onnea tai rauhaa? En ainakaan itse keksi yhtään isompaa utopiaa.
Eikö päässä oleva mielikuvitus ole sitä suurinta todellisuutta?
"Kun unelmoin yksin, kyseessä on pelkkä unelma, mutta kun unelmoimme yhdessä, kyseessä on uuden todellisuuden alku."
Miten ikinä maailma on voinut parempaa muuttua, kun kaikki parempi on vain utopiaa??????? Mehän olisimme vielä kivikaudella! Ole sinä sitten siellä kivkaudella. Onnea sinne vaan. Älä vaan ikinä pääse irti niistä pyssyistäsi, ui vaikka niissä.
Sivarien huono maine joidenkin päissä johtuu mielestäni juuri sinun kaltaisista sivareista, joilla ei ole mitään armeijaa vastaan, mutta jotka kuitenkin menevät sivariin. Eli siis tapaukset tyyliin: "en halua möyriä metässä, mutta kyllä tappaminen on ok" , "en itse halua tappaa, mutta muut saavat niin tehdä". Siis eikös siinä tappamisessa ole jotain pahaa (kun et sitä halua tehdä)? Mutta kuitenki hyväksyt tappamisen? Eikö sivarien mahdollinen huono maine nouse juuri tällaisesta kaksinaismoralismista? Siis onko se tappaminen nyt hyvä asia vai ei? Kerrothan?
Sillä, ettei utopioita kannata viljellä, tarkoitin reaalimaailmassa elämistä. Ei kannata tavoitella "kuuta taivaalta", niin hienolta kuin se kuulostaisikin. Unelmia ihmisellä toki saa olla.
Menin sivariin, kuten sanoin, koska henkilökohtaisesti en voisi tappaa ketään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö hyväksyisi sitä tosiasiaa, että yhteiskunta voi joutua tilanteeseen, jossa on valittava kahdesta pahasta pienempi. Tällöin voidaan joutua turvautumaan äärimmäisiin tekoihin.
Kysyt, onko tappaminen hyvä asia vai ei? Joskus se voi olla välttämätöntä, mutta tuskin sitä koskaan hyväksi asiaksi voi sanoa. Itse en siihen pystyisi, mutta ei se tarkoita ettenkö hyväksyisi sitä tosiasiaa, että jotkut voivat joutua sen joskus tekemään.
En minäkään kykenisi lehmää teurastamaan. Silti syön pihvini mieluummin tapettuna.
Olenko siis kaksinaismoralisti?
Nyt voisi tulla suuri filosofi sinulle sanomaan ettei ikinä voi olla pakko tappaa. Esimerkiksi siitä, että sinut tapetaan, ei tarkoita sitä, että sinun tulisi tappaa (erään kuuluisan suomalaisen ajatusmaailmaan taitaa tuokin kuulua). Joten siis ikinä ei ole pakko tappaa.
Ja kuinka niin ei muka kannata aina tavoitella parasta mahdollista? Mikä ihme siinä on että muka pitäisi tyytyä paskaan? Minäpäs menen tästä koululaisia nuevomaan, että yrittäkää sitä kutosta, ei sitä kymppiä ikinä kannata yrittää. Onko vikaa päässä kun ei halua tavoitella parasta? Eikö ole ihmiselle lähes luonnollista älynsä mukaisesti aina tavoitella parasta? Jos kaikki eläisivät sinun "reaalimaailmassasi", maailma juuttuisi tasan siihen missä se nyt on ja ottaisi vain pikkuhiljaa takapakkia. Joku laiska on joskus irronnut reaalimaailmasta "utopioihin" ja unelmoinut kaukosäätimestä, ja niin vain sekin on jo todellisuutta. Sinunkin koneesi on ollut tuota sinun "utopiaasi" joskus. Tuntuuko se kovinkin utopistiselta vieläkin? On kyllä maailma pieni jos ei osaa päässään kuvitella mitään parempaa.
Milloin muka olet ollut valinta tilanteessa, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa? Vaihtoehdon olemassaolon edellytys on melkeinpä se, että vaihtoehtoja on aina rajaton määrä. Ei voi olla sellaista tilannetta, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa. Esimerkiksi jos joku tyyppi hyökkää kimppuusi kadulla, sinulla ei ole vain esimerkiksi kahta vaihtoehtoa (tappaa tyyppi tai kuolla itse), vaan sinulla on aina rajaton määrä vaihtoehtoja. Voit esimerkiksi lähteä haneen, jutella tyypille, hakata tyypin hengiltä, tappaa itsesi, soittaa kytille, soittaa äiskälle, syödä mustikoita, ottaa aurinkoa, maata maassa sillä aikaa kun sinua piestään tai sitten voit vaikka yrittää tehdä noita kaikkia samaan aikaan.
Koska "joudutaan" "turvautumaan" äärimmäisiin tekoihin? Milloin muka on "pakko" tehdä niin. Viittaan edelliseen. Ei voi koskaan sanoa, että olisi pakko turvautua.
Eikös sinunkin tavoitteesi (rauhassa eleleminen) "pakota" sinua turvautumaan juuri siihen tekoon että lähdet väkivallattomalle tielle? Eikös se ole periatteessa "pakko" tavoitteen saavuttamiseksi? Eikös olisi "pakko" kieltää armeijat? Miksi et tässä suhteessa ajattele näiden "pakkojen" suhteen?
Lyhyesti: olet.
Söisit siis varmaan ihmisenkin lihaa, jos se olisi hyvää, vaikka et sitä itse pystyisikään tappamaan. Ja veikkaanpa ettet sinäkään söisi sitä lihaa jos se vain muistuttaisi sitä eläintä hiemankin (eli esimerkiksi joutuisit puremaan sen kokonaisen kypsennetystä lehmästä). Pure sinä vain jauhelihaa ja kiellä todellisuus itseltäsi.
söisitkö sinä ihmisen lihaa,jos se tuotaisiin eteesi pihvinä?