Venäjälle uskollinen Mannerheim

1 1 on kaksi, ei kolmea.

Eli aika hyvin toimii stalinistinen ajattelukykysi.

On vähän väärin sanoa että Mannerheim olisi ollut uskollinen Venäjälle. Hän oli uskollinen tsaarinvallalle, ja ihan tietystä syystä. Hän oli nimittäin aristokraatti. Hän asetti itse itsensä eri kategoriaan kuin tavalliset kuolevaiset, ja siksi hän ei esim. kunnioittanut Hitleriä, joka kaikesta sielullisesta samankaltaisuudesta uolimatta oli Mannerheimin silmissä rahvaasta syntynyt moukka.

Mannerheimille luontaista oli katsella rahvasta alaspäin, hänelle rahvaalla oli se merkitys joka suomalaisilla on kautta historian ollut heidän herrakansoilleen olipa korkein valta sitten ruotsalaisilla tai venäläisillä. Suomalaiset ovat vähän tyhmiä, mutta hyviä työihmisiä, ahkeria sitkeitä alamaisia, ja urhoollisia sotilaita. Siihen suomalainen on parhaimmillaan ollutkin oikein mies paikallaan: sotimaan pitkin Eurooppaa milloin minkäkin asian tai valtiaan puolesta.

Mannerheim oli sekä aristokraatti että sotapäällikkö. Hänessä henkilöityivät juuri ne ominaisuudet, jotka typeristäkin typerimmät suomalaiset kokivat korkeina, jaloina ja ihailtavina. Mannerheim oli ikioma Napeleonimme, oma kuninkaamme ja keisarimme. Henkilönä häntä ei edelleenkään saa pilkata, tai sotilasmieliset koppalakki-ihannoijamme suuttuvat ja mustiksi muuttuvat. Eikä Mannerheimia saa edes asettaa akateemisen tutkimuksen kohteeksi, kuten on huomattu hänen homoseksualismiaan koskevan tutkimuksen yhteydessä.

...oli Venäjä, jolle hän pysyi uskollisena kenraalina, kunnes katsoi tilanteen toivottomaksi. Jääkäreitä hän ei aluksi oikein suvainnut, kun olivat kerran taistelleet venäjää vastaan.
Toiset halusivat valkoisen Venäjän alaisuuteen, toiset Saksan vasallimaaksi ja Saksalaisen kuninkaan. Demokraattinen tasavalta ei alunperin ollut monenkaan suunnitelmissa, siihen vain olosuhteiden pakosta ajauduttiin, ja siinä ihmeen kaupalla sitten pysyttiin.

Muistan lukeneeni jostain kirjasta, ettei Suomi valtiona pyytänyt tunnustusta ulkovalloilta suvereenin valtion asemaan vaan itsenäisyyden tunnustamista. Muodollinen pyyntö siis olisi käännetty ranskaksi hiven vajaana ja saimmekin 1917 tunnustuksen suveriinina valtiona. Ranska tai Englanti eivät peruneet tunnustustaan, mutta antoivat 1918 varauksen hallituksen suhteen. Senaatti valitsi Mannerheimin ja teki valtiosopimuksen Saksan kanssa 1918 vasalliudesta itsenäisenä, mutta ei suvereenina valtiona Saksaan ja Mannerheim oli poistunut Suomesta jo toukokuussa 1918 ententen kannattajana. Saksan sodanjohto katsoi alun alkaen Mannerheimin olevan epäluotettavan ja Saksahan solmi rauhan johtoon asettamansa Leninin kanssa torjuen sotatoimet Pietaria vastaan. Nämä olisivat sopineet Englannille paljon paremmin kuin brittijoukkojen varmistus Kuolassa, mikä oli Saksan itärintaman tavoite. Mannerheim oli luultavasti ruotsalainen aristokraatti ja varmasti ententen mielinen kuten tsaarin upseerin pitikin olla. Häntä pyydettiin apuun kun Suomen pitikin saada tunnustus suveriniteetista voittajavalloilta. Toki nationalistit olivat jopa huutamassa valkoisen armeijan voimin häntä kuninkaaksi Rooman pretoriaanikaartin tapaan, mutta annettinhan Ludendorffillekin pakoa varten Suomen matkustuslupa pakoon Tukholmaan ja ehdotettiinhan häntä kuninkaaksemme. Ludendorff hämmästeli Saksan 4 pataljoonan operaation nimittämistä vapaussodaksi.
Suomen historiaa voi tarkastella myös ww1 osana ja tiettävästi Mannerheimin hyvät suhteet britteihin etenkin Churchilliin vaikuttivat myös Euroopan jatkosodassa 39-45. Nationalistiksi häntä ei ole juuri nimitelty tai perusteltu. Se lienee suurimpia ansioita sotilaalle ja aristokraatille