Suomalaiset supermiljonäärit harrastavat maanviljelystä, koska se on kannattava bisnes.
Maatalouden tukeminen on sairasta. Bensaverot, perintöverot - kaikki valuu maataloudelle.
Omasta pussista pitäisi juntturan maksaa laskut. Nyt me makselemme rikkaille ökyelämää.
Maatalouden tukeminen on sairasta. Bensaverot, perintöverot - kaikki valuu maataloudelle.
Omasta pussista pitäisi juntturan maksaa laskut. Nyt me makselemme rikkaille ökyelämää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
maataloustukea,kuten mtk.n hallituksen jäsenet,vaikka päätyötulo tulee muista bisneksistä.
Ei ole tällä kepuaikakaudella ihme jos pientilalliset joutuvat lopettamaan koko elinkeinonsa maataloudessa.
... sosiaalitukea tuottajlle. Vähävaraiselle kuluttajalle se voi olla, sillä se alentaa tukien verran kuluttajahintoja. Tukiaisilla on pitkä historia ja monia syitä, miksi niihin on jouduttu, mutta tilan suuruudella, omistajan rikkaudella tai köyhyydellä taikka muilla tuloilla ei ole mitään vaikutusta tukiaisten suuruuteen.
ja muutoin hyvin toimeentulevia ja köyhät kyykkyyn.
Eivät nämä herrat itse mitään viljele, vaan jotkut tekevät työt heidän puolestaan. He maksavat työn tekijöille palkan ja sivukulut. Siitä mikä viljelystä jää viivan alle maksetaan 50 % veroa. Näin viljelyllä on työllistävä vaikutus. Korkea veroprosentti takaa suuremmat verotulot, kuin jos tila olisi päätoimisen viljelijän omistama.
Jos maanviljelys on niin hyvä bisnes, niin miksi eivät kaikki kynnelle kykenevät osta tiloja ? Onhan niitä myytävänä pilvin pimein.
... heidän omistamansa yritykset, tässä tapauksessa maatilat. Maataloustukien luonteesta olen paljon kirjoittanut tälläkin palstalla. Ne eivät ole sosiaalitukea, eikä niiden suuruus riipu lainkaan tilan omistajan rikkaudesta tai köyhyydestä tai muista tuloista, vaan eri kasvien viljelyaloista ja kotieläinten pääluvusta. Yhteiskunta on vain monista syistä halunnut hoitaa asian näin. Tuet käsittävät noin 40 prosenttia tilojen tuloista. Ei kenenkään kannattaisi pitää maatilayritystä, jos 40 % nykyistä pienemmillä tuloilla.
Maatalous ei ole erityisen kannattavaa liiketoimintaa, mutta joillakin wahlrooseilla ja herlineillä on vara tuommoiseenkin harrastukseen.
>>> Maataloustukien luonteesta olen paljon kirjoittanut tälläkin palstalla. Ne eivät ole sosiaalitukea, eikä niiden suuruus riipu lainkaan tilan omistajan rikkaudesta tai köyhyydestä tai muista tuloista,
Tämä on käsitys, joka ei kestä lähempää tarkastelua.
Nimitysten avulla kaikista yhteiskunnan eri tahoille suorittamista tukimuodoista voitaisiin leimallisesti luoda mielikuvia jotka kullekin eturyhmälle näyttäisivät tuen siinä valossa jossa he sen soisivat näkyvän. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaan että kaikessa yhteiskunnan osallistumisessa tuotantotoiminnan tai minkä tahansa elinkustannuksen tukemiseen on aina pohjimmiltaan kysymys sosiaalisesta tasauksesta, eli sen kansanosan kulutusmahdolisuuksien takaamisesta jonka oma yksityinen talous ei kulutusta mahdollista.
Sosiaalinen tukeminen ja uusjako on ollut perimmeäisenä pyrkimyksenä myös silloin kun maataloustukisysteemiä on luotu. Syyt miksi tukea ei ole ohjattu sitä tarvitseville, vaan tuottajille, ovat de facto samat kuin monen muun yhteiskunnan jakaman tuen kohdalla. köyhillä ei ole etujärjestöä, joka ajaisi heidän asiaansa poliitikkojen keskuudessa. Sensijaan tuottajilla on. Ja eturyhmät ovat tottuneet rahastamaan yhteiskuntaa naamioimalla rahanlypsynsä yleisen hyvän tavoitteluun.
Sinun puheenvuorosi näistä maataloustuista ovat juuri tuollaista tosiasiallista tilannetta savuverhon tavoin peittäviä kiertoilmaisuja. Et näen tilannetta oikein kun maalailet todellisuuden tuollaisilla harhaanjohtavilla käsitteillä. Et esimerkiksi näe mitä seuraa kun jokin tuki institutionalisoidaan valtion ja eturyhmän keskinäiseksi neuvottelukysymykseksi. Tällainen instituutio muuttuu itsetarkoiukselliseksi, ja käytännössä käy niin että tuotantomahdollisuudet määräävät markkinoita, mikä on siis kaikelle terveelle markkinataloudelle täsmälleen nurinkurinen tilanne. Tämä näkyy Euroopan- tai maailmanmittakaavassa paljon selvemmin kuin pienessä Suomessamme: maataloustuet ovat muodostuneet sellaisen tuotantoinstituution ylläpitäjiksi, joissa nulkkiruokaa tuotetaan ihan liikaa omiin tarpeisiin. Niinpä ylijäämä dumpataan kehitysmaihin -- pakkomyyntinä, pakkomarkkinoinnilla -- ja estetään niiden oma ruuantuotanto saati sitten niiden kilpaileva, maailmanmarkkinoille mahdollinen edullisen ruuan tuotanto.
Toimeentulotuet, asumistuet, pankkituki, etc -- kaikki ne pitäisi tai olisi pitänyt maksaa suoraan niitä tarvitseville kansalaisille eikä niille taloustoimijoille, jotka tuollaisten rahojen suhteen ovat talouskuvioissa saamamiehinä. Tämä olisi periaatteessa ainoa tapa suorittaa sosiaalista tasausta yhteiskunnassa. Ja juuri sosiaalisesta tasauksesta kaikessa yhteiskunnan uusjakamassa rahassa on lopulta kyse, vaikka asioita voidaan tietysti verhota erilaisten nimitysten hämäävään valekaapuun.
Lähes vastikkeeton tuki on AINA sosiaalitukea. Kai se pitäisi sinunkin ei-sosialistina tietää?
... maataloustukiaisista mitään. Sosiaalitukea ne ovat kyllä siinä mielessä, että ne saivat ainakin meillä alkunsa sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä, kun erikoisesti demarit eivät halunneet suunnata maataloustulon korotusta suoraan tuottajhintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin, vaan alettiin subventoimaan näillä tukiaisilla ruuan hintaa.
Nyt ne ovat maailmanlaajuinen ongelma ja niiden purkamisesta neuvotellaan WTO:ssa. Mutta purkaminen pitää tapahtua samanaikaisesti kaikissa maissa. Jos ne esim. vain Suomessa lopetettaisiin, loppuisi täällä heti kaikki maatalous; eihän kukaan voi viljellä 40 % halvemmalla kuin nyt.
Viljelijät kyllä ottaisivat mieluummin kaikki tulonsa tuottajahintoina. Nyt he joutuvat hakemaan siitä merkittävän osan byrokraattisen tukiaisjärjestelmän kautta. Toivottavasti järjestelmästä päästään eroon ja jokainen saisi maksaa ruuastaan oikean hinnan. Ruuan alhainen hinta on suhteellisesti tärkeää pienituloiselle, mutta sosiaalipolitiikka pitää hoitaan muulla tavalla kuin maataloustukiaisilla.
Unohdatte sen, että tuella lasketaan ruuan hintaa kuluttajille. Tuottajat ovat aina sanoneet, että he haluaisivat mieluummin tuotteistaan käyvän hinnan ,eikä mitään tukia. Se taas ei sovi kansakunnille. Esim. amerikkalaiset maksavat eniten maataloustukea maailmassa. Maailmanmarkkinahintaa ei ole olemassa. On vain monitahoisesti tuettua ruuan hintaa. Se on sosiaalitukea köyhille ruuan nauttijoille. Hyvätuloiset pystyisivät maksamaan ruuasta käyvän hinnan.
Nyt suomalaisilla kuluu 15 prosenttia ruokaan. Sitäkin osuutta pitäisi vielä kuulemma laskea, jotta jäisi enemmän rahaa vapaa-ajan kulutukseen. Hienompiin autoihin viihde-elektroniikkaan, teattereihin,lomaosakkeisiin, lomamökkeihin,ulkomaanmatkoihin,purjeveneisiin,yökerhoihin,Espanja,Thaimaan asuntoihin,pörssisalkkuihin, golfosakkeisiin,miljoonan euron omakotitaloihin,ylellisyyteen, viihtymiseen... Mutta ruuan tuotantoon menee liikaa rahaa !
Et edelleenkään ymmärrä, etteivät maataloustuet ole yksinomaan järjestelmä joka pyrkisi takaamaan edullisen ruuan hinnan. Maataloustuet ovat de facto järjestelmä jolla yhteistä rahaa siirretään tuottajien kulisseihin. Tällaiset lypsyjärjestelmät institutionalisoituvat niin että niistä kasvaa systeemejä jotka jatkavat olemassaoloaan ja kasvattavat itseään markkinatilanteista huolimatta. Tällaisena tyypilisenä itsetarkoituksellisena instituutiona kaikista tukisysteemeistä pitäisi pystyä puhumaan -- ja sellainen tapa jolla esim. sinä haluat asian esittää, jättää järjestelmän todellisen luonteen silmien sokeaan pisteeseen.
Kysy itseltäsi miksi meilläkin maataloustuista leijonanosan rohmuavat sijoittajat, joilla olisi rajattomat mahdollisuudet sijoittaa mihin tahansa. Eiväthän nämä maataloustukien varsinaiset nostajat mitään maanviljelijöitä ole. He ovat rahapelureita, jotka ovat valinneet viljelyn rahansa kasvualustaksi. Miksi? Siksi että siellä heidän rahansa kasvavat takuuvarmasti ja paljon.
Niin yksinkertaista se on. Pitää vain avata silmänsä ja katsoa mikä on todellisuus. Ja sitten pitää käsitteellisesti määritellä tämä todellisuus. Eli siis lakata käyttämästä niitä käsitteitä ja kielellisiä kuvauksia, joilla asiaa käsitellään niiden toimesta jotka haluavat käsitteillään peittää todellisuuden, ja alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Maataloustuet ovat sosiaalitukea jota maksetaan käytännössä kaikkein rikkaimille ja ahneimmille sijoittajille. Tämä lause ilmaisee sen mistä maataloustuissa on todellisuudessa kysymys.
Jos yhteiskunta haluaisi säädellä maataloustuotantoa ja sen hintoja, se tietysti ensimmäisenä ehtona määrittelisi tarpeet, sitoutuisi määriin, ja heti seuraavaksi jäädyttäisi kuluttajahinnat jotta haluttu vaikutus voitaisiin saavuttaa. Nythän mitään tällaista ei tapahdu, vaan käytännössä maailman maataloustuotanto pakkomarkkinoidaan sinne missä maataloustoiminnalla olisi parhaat toimintaedellytykset, mutta missä maatalouden ei anneta toimia koska vapailla markkinoilla se voittaisi kilpailun eikä rahansijoittajien hyvä lypsymekanismi enää toimisi.
..jos vähänkään osaa hoitaa asioita ja olla aktiivisempi tottakai siihen saa kulumaan vaikka 50% nämä nykyiset uusavuttomat kun ei osata edes vettä keittää.
"Jos yhteiskunta haluaisi säädellä maataloustuotantoa ja sen hintoja, se tietysti ensimmäisenä ehtona määrittelisi tarpeet, sitoutuisi määriin,"
noinhan yhteiskuunta on tehnyt, sitä kutsutaan tuotantooikeudeksi eli kiintiöksi jossa kiintiön ylittäminen tuo hinna jolla ei kateta kustannuksia.
"ja heti seuraavaksi jäädyttäisi kuluttajahinnat jotta haluttu vaikutus voitaisiin saavuttaa."
Tuo tarkoittaisi myös palkkojen jäädyttämistä, sillä muutenhan kustannukset karkaisivat käsistä. Suostuuko työntekijä tuohon? epäilen.
"Nythän mitään tällaista ei tapahdu,"
eipä tapahdu koska työmarkkina sääntöjä piäisi rukata aikalailla.
"vaan käytännössä maailman maataloustuotanto pakkomarkkinoidaan sinne missä maataloustoiminnalla olisi parhaat toimintaedellytykset,"
Aika pientä on vienti mm. Uuteen-Seelantiin ja Brasiliaan, muita maita ei voi pitää parhaina toimintaympäristöinä, koska Esim Brasilian tuotanto on niin voimakasta että moni köyhä maa jää sen jalkoihin.
Suomestahan vedään maataloustuotteita USAan ja enkä oikein näe sitä maata sellaisena jonne ei tuotteita ei voisi viedä.
"mutta missä maatalouden ei anneta toimia koska vapailla markkinoilla se voittaisi kilpailun eikä rahansijoittajien hyvä lypsymekanismi enää toimisi."
Vapaat markkinat, niin, noin 70% koko sektorin toiminnasta on jo muutaman suuryhtiön hallussa, halutaank antaa niille vielä suurempi valta on aivan kansalaisten päätettävissä. Ja monille köyhile maille tuo vapaakauppa toisi enemmän harmia kuin hyötyä, sillä noiden maiden viljelijöillä eón aika huonot mahdollisuudet saada töitä muulta alalta.
Tosin tänäpäivänä viljanhinta on noususuunnassa ja uskottavissa se tulee jatkamaan nousuaan. Ja tuosta noususta johtuen yhteiskunta pyrkii tavalla tai toisella tuota nousua rajaamaan samoin monet jotka ovat jatkuvsti vaatineet vapaita markkinoita maatiloille muuttavat kantaansa ja haluavat että hintojennousua rajoitetaan.
Kaikkihan muistavat mitä tapahtui kun munantuottajat alkoivat viemään muniaa saksaan koska sieltä sai paremmanhinnan, kilpailuvirastohan alkoi heti tutkimaan saako noin toimia, koska siitä seurasi munapulaa joka taas aiheuttaa nostopainetta hintaan.
Maailman viljavarastot olivat vastasivat vuonna 1999 116 päivän kulutusta kun ne vuonna 2005 vastasivat 57 päivän kulutusta. Ja mikä vielä tärkeämpää tietää on se että maailman viljasato on jäämässä kuudetta kertaa kulutusta pienemmäksi seitsämän vuoden aikana. Jos kulutus jo nyt ollut tuotantoa suurempaa muutaman vuoden aikana, voimme vain odottaa koska yhteiskunta todella rupeaa hillitsemään hinnannousua, toivottavasti myös tuolloin sinä vaadit markkinoille vapautta.
Ei tässä ole kyse siitä kuka omistaa ja kuinka paljon, vaan siitä miten omaisuutta kartutetaan yhteisillä rahoilla.
En menisi sanomaan että maatalous on niin-ja-niin paljon tai vähän tuottavaa sijoitustoimintaa. Se riippuu niin monesta asiasta. Varsinaisia omaisuuksia ei luoda missään reaalitalouden tasolla. Niitä luodaan omistamalla, ostamalla ja myymällä omistusarvoja. Perustuotannon kytkökset tuotantoon, jalostukseen ja markkinoihin ovat monentasoisia, ja ainoa mitä sisäpiireihin kuulumaton tarkkailija voi sanoa, on että maatalouden tukeminen on rakenteellisesti samanlaista kuin esim. teollisuustuotannon tukeminen, jossa myös valtion tuet keskittyvät isoille toimijoille.
Tällainen tukirakenne kertoo siitä että asiat järjestyvät rahatalouden lakien mukaan. Mitä suurempia reaalitalouden yksiköitä, sitä enemmän niillä on mahdollisuus kiristää valtiolta osallistumasta yritystoiminnan riskeihin. Ja myös tuotteidensa markkinoimiseen -- mikä yhä useammin sitten nykyisessä rahaohjasteisessa ja kasvupakon sanelemassa taloudessa tarkoittaa erimuotoista pakkomarkkinointia. Pakkomarkkinoinnin kuvioista on hyvä esimerkki maailmanlaajasti toteutunut ja kehitysmaat ulospelaava maataloustukijärjestelmä, jota ei siis pidä katselle kotimaata tiirailevan putken läpi, vaan joka kansainvälisen pääoman kautta muodostaa yleisiä keskittymiä joista yksittäisten tuottajamaiden järjestelyt määräytyvät.
Omalta osaltaan tukien voimakas keskittyminen, ylituotannon määrän optimoituminen ja se tosiasia, että maailman nälkäongelmaa ei millään rahalla näköjään ratkaista, kertoo siitä millaiset lait tukisysteemeissä toteutuvat. Nämä taustalla vaikuttavat kuviot pitäisi nostaa pöydälle, näkyville ja päällimmäisiksi, ja lakata kuvittelemasta että suuret toimijat toimivat reaalitalouden tasolla tai että se mitä Suomessa tapahtuu olisi jokin perustason "totuus" josta käsin kokonaisuus alkaisi rakentua.
Yritys- ja maataloustuet eivät enää ole tuotantotoimintaa masinoivia reaalitalouden tekijöitä, vaan niitäkin on tarkasteltava kahden- kolemnkymmenen viime vuoden aikana syntyneen rahaohjasteisen globaalitalouden eräinä hyvin tyypillisinä ilmentyminä.
... minunkin mielestäni pahasta. Mutta kun maailmalla on sellainen syntynyt, niin kaikkien maiden on sitä noudatettava pitääkseen tietyn tuotannon kotimaassaan. Ja näillä tuilla ei ole sosiaalitukien luonnetta, ne eivät riipu yrityksen suuruudesta, ei sen eikä sen omistajien rikkaudesta tai köyhyydestä tai muista tuloista. Iso, pieni köyhä tai rikas varustamo saa samoilla perusteilla varustamotukea.
Näiden asioiden tajuaminen antaisi kirjoitteluusi selkeyttä, nyt se häilyy sekavan rajamailla.
Olet pudonnut kelkasta.
Valitettavasti rikkaan euro ei ole samaa laatua kuin köyhän euro.
Tämän tajuaminen vaatii perehtymistä kriittiseen talousajatteluun. Siitä vaan globaalitalouden kriitikoiden kirjat käteen - Bourdieusta Sorosiin - ja opiskelemaan. Sen jälkeen sitten mietit uudestaan millainen talousajattelu on sekavaa.