Onkohan vanhimmilla aiheet lopussa vai miksi pitää tehdä tikusta asiaa kokouspuheissa. Kerronpa erään esimerkin.
No. "Palveluskokouksessa" veli Vanhin piti puhetta, jonka suurin anti näytti olevan se, että hänen korvaansa "särähti" aina, kun monet "ystävät" käyttivät Jehovan todistajien virallisista yhdistyksistä sanaa "Seura" (lyhennys nimestä Vartiotorniseura). Hänen mielestään pitäisi käyttää sanaa "järjestö". Todella järkyttävää! Eikö olekin! :) Miten joku voikin erehtyä käyttämään sanaa Seura, vaikka meitä on "varoitettu" tuosta asiasta moneen kertaan vuosien varrella. Tämähän on aivan perustavaa laatua oleva asia! Seuraavaksi tärkein asia heti lunastuksen jälkeen. Vai onko sittenkään?
Ainakin minä käytän "hellittelynimeä" Seura tai Vartiotorniseura tai lyhennettä VTS niin kauan kuin Jehovan todistajien julkaisuissa lukee julkaisijana Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania. Jos eivät halua nimeä Seura käytettävän, muuttakoot nimensä.
Katsotaanpa, mitä meidän upea romppumme (WTCD-2005) asiasta sanoo. Laitetaan hakusana Vartiotorni-seura* (tuo tähti lopussa kertoo sen, että hakutulokseen sisällytetään myös muut kuin perusmuodot ko. sanasta). Tulokset ovat ainakin minun koneellani seuraavat:
Hakemisto 138
Vartiotorni 1242
Herätkää! 525
Valtakunnan palveluksemme 35
Kirjat 345
Vuosikirjat 423
Kirjaset 20
Yhteensä siis 2203 kpl sanoja, joissa esiintyy nimi Vartiotorni-seura. Ja Vartiotorni-seura käyttää itsestään nimeä Vartiotorni-seura, vaikka se joidenkin vanhinten korvissa saakin aikaan pahan särähdyksen.
Jos tämän erään veli vanhimman korvat särähtävät Seura-sanan kuullessaan, hänellä on jotain vikaa, ei korvissaan, vaan jossain muualla pään sisällä. Miksi hän haluaa tyrkyttää sanaa Järjestö tuon sanan seura sijaan? Arvaisin, että se liittyy tähän Järjestön aseman korottamiseen, Järjestön palvontaan, siihen vasikanpalvontaan, mistä konventin näytelmässäkin tänä kesänä varoitettiin. Sen sanan "Järjestö" pitäisi hänen mielestään ilmeisesti olla jatkuvasti ihmisten huulilla.
*** Kyykäärmeiden jälkeläiset, kuinka te voitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Matteus 12:34).
(Minun oli ihan pakko jättää tuon jakeen alkuosa paikalleen, vaikka ilman sitäkin olisi tultu toimeen). Kun sydämessä on koko ajan Järjestö, totta kai siitä haluaa puhua. Mutta mitä sydämessämme tulisi olla? Mistä meidän tulisi puhua, järjestöstäkö vai Jumalasta?
*** Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi. (Room. 10:10).
*** Ylistäkää Jahia! Ylistäkää Jehovaa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa (Psalmi 148:1)
*** Ylistäkää Jahia! Laulakaa Jehovalle uusi laulu, hänen ylistystään uskollisten seurakunnassa (Psalmi 149:1)
Kun vanhimmat usein surevat sitä, että nykyisin vain hyvin harvat nuoret veljet "tavoittelevat vanhimman asemaa", heidän tulisi katsoa peiliin, ja mieluummin vähän kauemmin kuin pelkkänä vilkaisuna. Minkälaisen esimerkin nykyiset vanhimmat antavat nuoremmille? Heijastaako heidän elämästään vakaumuksellinen usko Jehovaan ja hänen lupauksiinsa? Vai tyrkyttävätkö he vain Järjestön neuvoja ja ohjeita, vaikka ne menisivät selvästi yli sen mikä on Raamattuun kirjoitettu? Onko järjestö todellisuudessa heidän (epä)jumalansa?
Meillä Jehovan todistajilla olisi loistavat edellytykset saada vahvaa Raamattuun perustuvaa opetusta ja ohjausta, jos keskittyisimme siihen, mikä on oleellista, eikä kaikenmaailman pikku juttuihin tai henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Mutta ei. Menetämme kaiken tilaisuuden todella kasvaa hengellisesti kansana ja yksilöinä. Uskonnostamme on tullut suorituskeskeistä Järjestön palvontaa. Jehovalla on enää kovin vähän sijaa elämässämme. Kuunnelkaahan joskus, mistä "ystävät" puhuvat keskenään! Voi olla pienoinen yllätys. ... Ei ainakaan kovin hengellistä keskustelua. Eikä varsinkaan Raamatusta. Nyt tällä hetkellä monien huulilla on Puolan konventtimatka. Tehdään "pyhiinvaellusmatka" keskitysleirien maahan. Onhan se tietysti "hienoa", kun näkee kaikki kaasukammiot, joissa miljoonia ihmisiä tapettiin, kun itsellä on tärkein asia se, kutsutaanko Vartiotorniseuraa nimellä Seura vai Järjestö.
No. "Palveluskokouksessa" veli Vanhin piti puhetta, jonka suurin anti näytti olevan se, että hänen korvaansa "särähti" aina, kun monet "ystävät" käyttivät Jehovan todistajien virallisista yhdistyksistä sanaa "Seura" (lyhennys nimestä Vartiotorniseura). Hänen mielestään pitäisi käyttää sanaa "järjestö". Todella järkyttävää! Eikö olekin! :) Miten joku voikin erehtyä käyttämään sanaa Seura, vaikka meitä on "varoitettu" tuosta asiasta moneen kertaan vuosien varrella. Tämähän on aivan perustavaa laatua oleva asia! Seuraavaksi tärkein asia heti lunastuksen jälkeen. Vai onko sittenkään?
Ainakin minä käytän "hellittelynimeä" Seura tai Vartiotorniseura tai lyhennettä VTS niin kauan kuin Jehovan todistajien julkaisuissa lukee julkaisijana Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania. Jos eivät halua nimeä Seura käytettävän, muuttakoot nimensä.
Katsotaanpa, mitä meidän upea romppumme (WTCD-2005) asiasta sanoo. Laitetaan hakusana Vartiotorni-seura* (tuo tähti lopussa kertoo sen, että hakutulokseen sisällytetään myös muut kuin perusmuodot ko. sanasta). Tulokset ovat ainakin minun koneellani seuraavat:
Hakemisto 138
Vartiotorni 1242
Herätkää! 525
Valtakunnan palveluksemme 35
Kirjat 345
Vuosikirjat 423
Kirjaset 20
Yhteensä siis 2203 kpl sanoja, joissa esiintyy nimi Vartiotorni-seura. Ja Vartiotorni-seura käyttää itsestään nimeä Vartiotorni-seura, vaikka se joidenkin vanhinten korvissa saakin aikaan pahan särähdyksen.
Jos tämän erään veli vanhimman korvat särähtävät Seura-sanan kuullessaan, hänellä on jotain vikaa, ei korvissaan, vaan jossain muualla pään sisällä. Miksi hän haluaa tyrkyttää sanaa Järjestö tuon sanan seura sijaan? Arvaisin, että se liittyy tähän Järjestön aseman korottamiseen, Järjestön palvontaan, siihen vasikanpalvontaan, mistä konventin näytelmässäkin tänä kesänä varoitettiin. Sen sanan "Järjestö" pitäisi hänen mielestään ilmeisesti olla jatkuvasti ihmisten huulilla.
*** Kyykäärmeiden jälkeläiset, kuinka te voitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Matteus 12:34).
(Minun oli ihan pakko jättää tuon jakeen alkuosa paikalleen, vaikka ilman sitäkin olisi tultu toimeen). Kun sydämessä on koko ajan Järjestö, totta kai siitä haluaa puhua. Mutta mitä sydämessämme tulisi olla? Mistä meidän tulisi puhua, järjestöstäkö vai Jumalasta?
*** Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi. (Room. 10:10).
*** Ylistäkää Jahia! Ylistäkää Jehovaa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa (Psalmi 148:1)
*** Ylistäkää Jahia! Laulakaa Jehovalle uusi laulu, hänen ylistystään uskollisten seurakunnassa (Psalmi 149:1)
Kun vanhimmat usein surevat sitä, että nykyisin vain hyvin harvat nuoret veljet "tavoittelevat vanhimman asemaa", heidän tulisi katsoa peiliin, ja mieluummin vähän kauemmin kuin pelkkänä vilkaisuna. Minkälaisen esimerkin nykyiset vanhimmat antavat nuoremmille? Heijastaako heidän elämästään vakaumuksellinen usko Jehovaan ja hänen lupauksiinsa? Vai tyrkyttävätkö he vain Järjestön neuvoja ja ohjeita, vaikka ne menisivät selvästi yli sen mikä on Raamattuun kirjoitettu? Onko järjestö todellisuudessa heidän (epä)jumalansa?
Meillä Jehovan todistajilla olisi loistavat edellytykset saada vahvaa Raamattuun perustuvaa opetusta ja ohjausta, jos keskittyisimme siihen, mikä on oleellista, eikä kaikenmaailman pikku juttuihin tai henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Mutta ei. Menetämme kaiken tilaisuuden todella kasvaa hengellisesti kansana ja yksilöinä. Uskonnostamme on tullut suorituskeskeistä Järjestön palvontaa. Jehovalla on enää kovin vähän sijaa elämässämme. Kuunnelkaahan joskus, mistä "ystävät" puhuvat keskenään! Voi olla pienoinen yllätys. ... Ei ainakaan kovin hengellistä keskustelua. Eikä varsinkaan Raamatusta. Nyt tällä hetkellä monien huulilla on Puolan konventtimatka. Tehdään "pyhiinvaellusmatka" keskitysleirien maahan. Onhan se tietysti "hienoa", kun näkee kaikki kaasukammiot, joissa miljoonia ihmisiä tapettiin, kun itsellä on tärkein asia se, kutsutaanko Vartiotorniseuraa nimellä Seura vai Järjestö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
osaisitkos vastata kysymykseeni vanhimman vastuista ja velvollisuuksista tuossa muutama aloitus taaksepäin...
Jaa. En ole varma, voinko antaa täysin oikeaa vastausta. Mutta jotain yritin parhaani mukaan selittää.
Tiedätkös, et ole entisessä terässä. En edes jaksa enää provosoitua. Hyvää loppukesää.
>>Tiedätkös, et ole entisessä terässä.
Paljon mahdollista. Täytyy ryhdistäytyä. Kiitos vinkistä.
>>En edes jaksa enää provosoitua.
Siis sinäkö et jaksa enää provosoitua? Oletko sinäkin kesäterässä? Vai kirjoititko vahingossa sanan "En"?
>>Hyvää loppukesää.
Kiitos. Hyvää loppuvuotta!
"Hyvää loppukesää."
Loppukesääkö vain? Tarkoittaako tämä nyt sitä, että jehovien lahko odottaa maailmanloppua syksyllä 2006? Siihenkö tuo piirikonventin vihjaus tulevan syksyn erikoisuudesta liittyi?
Hyvä F ei ollut parempaa sanottavaa, olisit ollut hiljaa.
Onhan meille läheltä liipanneille ainoa hyväksyttävä kirjoittaja UT. Tämä ei liene mikään meriitti UT:lle. Siitä huolimatta minun sydäntäni sykähdyttää, että edes yksi yrittää olla rehellinen ja on myös sitä.
Sinä hyvä F olet monta kertaa mennyt sudenkuoppaan. Turha kysyä esimerkkejä, koska en tallenna näitä keskusteluja, mutta sellainen käsitys minulle on syntynyt.