Onko joku kristitty koskaan myöntänyt olleensa väärässä?
Tai että jumala olisi ollut väärässä?
Tai että jumala olisi ollut väärässä?
Kristitty
väärässä??
6322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heidän kirjansa nimenomaan opettaa ajattelemaan,että he ovat aina oikeassa ja muut väärässä.
1)Jos sanoo olevansa samaa mieltä heidän kanssaan,niin he ovat tyytyväisiä ja saavat vahvistusta oikeassaolon näkemykselleen.
2)Mutta jos sanoo heidän olevan väärässä ja vielä perustelee näkemyksensä,niin sitten he vasta innoissaan ovatkin ja ovat varmoja siitä,että olivat taas oikeassa. He nimittäin vaahtoavat,että kuinka raamattu taas oli oikeassa kertoessaan että heitä tullaan vihaamaan ja tämä "raamatun oikeaan osuminen" muka todistaa kiistattomasti sekä raamatun että uskisten näkemykset oikeiksi.
Heidän ajattelumallinsa on siis immuuni kaikelle kritiikille,mutta objektiivinen ja looginen se ei ole,mutta tämän tajuaminen olisi heiltä jo liikaa pyydetty.
Näin minäkin ajattelin aikoinaan ja olin 100% varma ettei minusta tule ikinä kristittyä. En halunnutkaan sitä enkä sitä etsinyt, vaan kaikilla konsteilla järjellä, voimallani tieteellä ym. yritin todistaa Raamatun, kristityt ja muut uskovat lähinnä mielisairaiksi ja vinksahtaneiksi. Yhtenä aamuna joku voima vei minut kirkkoon, enkä voinut vastustaa, minun oli vaan mentävä sinne. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet koska olin rakentanut elämäni valheiden varaan. Oli etsittävä todellinen minuus. Väärältä tieltä palaaminen rehellisyyden tiellä oli vaikea, kivulias ja epämiellyttävä. Tunnen olevani oikealla tiellä, mutta niin heikkona, vajavaisena mutta rakastettuna sekä Taivaasta että perheeni taholta.
Ihmisen tulee kysyä itseltään kolme kysymystä. Mistä olen tullut tai miksi olen olemassa? Kuka minä todellakin olen? Mihin olen menossa?
Raamattu tuli tutummaksi vaikka osaan siitä kuin murto-osan, on se antanut minulle loistavia elämän ohjeita joita pitää koetella, soveltaa ja testata omassa elämässään. Muuten homma jää vaan käyttöohjekirjaksi ja pinnalliseksi. Uskoni (Jumala) on vaikuttanut elämääni niin, että tällä hetkellä avioliittoni toimii, lapset ovat kohtuullisen asialliset ja minulla on rauha itseni ja ympäristöni kanssa. Jos en olisi tullut uskoon olisin nyt eronnut, mahdollisesti viinaan menevä yksinäinen mies.
Jos kirjoittajat ovat sitä mieltä, ettei Jumala ole olemassa on ajan haaskausta kirjoitella näillä sivuilla. Miksi kirjoittaa ei mistään? Toisaalta kiivas vastustaminen saattaa olla siemen löytämiselle. Saul Tarsolainen (tiesi olevansa oikeassa) tappoi kristittyjä kunnen kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä ja hänestä tuli Paavali.
Vannoutunut brassifani tietää Brasilian olevan maailman paras futisjoukkue, vaikka hävisi Ranskalle välierissä. On myös muita muotoja olla oikeassa kuin uskonto. Muistakaa, että uskonto on opinkappaleita ja usko on sydämen asia. Näitä pitää mielestäni erottaa toisistaan. Oletteko kirjoittajat joskus keskustelleet uskisten kanssa rauhassa toista osapuolta oikeasti kuunnelleen ja antaen heille puheenvuoron? Rakentava dialogi, puolin ja toisin, on paljon hedellämällisempi kuin kärkäs väittely.
Uskovaisilla on usein yksi etu. He (minä) olen ollut molemmilla puolilla; ei uskovien ja uskovien. Te ette ilmeisesti ole vielä olleet uskovia (oikeasti) kristittyjä. Ottakaa oikeasti selvää asioista, jos uskallatte!
Oikein hyvää kesää!
Itse olin kyllä joskus uskossa, iltarukouksetkin tuli hoidettua :D muttaah... jostain syystä tunsin olevani ala-maissa. En saanut oikein mitään aikaiseksi. Itsetunto oli maissa. Sitten yht äkkiä aloin tutkimaan ihmisten vakaumuksia näiltä keskustelupalstoilta. Ja aloin miettimään, että tarvitsenko uskontoa? Perehdyin yhä syvemmälle kunnes tajusin jo löytäneeni totuuden, mutta en ollut huomannut sitä! Jotta olisin pystynyt tutkimaan näitä juttuja mahdollisimman objektiiviselta kannalta, olin liukunut ateismiin. Se tapahtui ihan itellään! Aloin ajattelemaan omilla aivoillani ja aloitin myös uuden harrastuksen, joka nykyyän ohjaa mun elämää. Sanoin kuvaamaton rentous ja rauhallisuus velloo minussa nytkin! No ainakin mulla on historia molemmilta puolilta. :D
Joskus järkevätkin ihmiset saattavat hurahtaa uskoon, jos heillä on elämässään/ihmissuhteissan ongelmia ja he - ehkä tiedostamattaan - tarvitsevat jotain tukea ja keppihevosta itselleen.
Mutta siinä onkin kysymys tunteesta,ei järjestä.
Kuoleman ollessa parin minuutin päässä, että olipa se evoluutio makeaa ja hyvvää. Nyt on maha täynnä ja muut siivotkoot sotkusi.
Tiedätkös miksi Jumalaa sanotaan Kaikkivaltiaaksi? Koska Hän ei koskaan erehdy. Eihän Hän olisi täydellinen jos erehtyisi.
Ja minä kristittynä myönnän erehtyneeni harva se päivä... minä kun en ole täydellinen.
By the way... oletko SINÄ koskaan myöntänyt erehtyneesi?