Monesti kuulee ateistien vaativan todisteita ennen kuin uskovat. Tähän uskis usein vastaa että ette uskoisi vaikka kuolleet nousisivat haudoistaan. Outo väite sillä minä en ainakaan tiedä tai ole ollut todistamassa kuolleiden heräämistä missään muualla kuin elokuvissa. Oikeastaan ainoat "todisteet" joihin olen elämäni aikana törmännyt ovat jääneet kokouksissa joukkohysteriasta kaatuileviin mummoihin ja riippuvuuksista toiseen pomppiviin heikkomielisiin ihmisparkoihin. Nämä ilmiöt ovat helposti selitettävissä psykologian avulla joten ei ole mtenkään perustelematonta pysyä ateistina ja olla uskomatta.
Todisteiden puutteen lisäksi on toinen seikka joka estää monia uskomasta:jumalan olemassaoloa vastaan todistavien asioiden runsaus. Monet löytävät havaintomaailmastaan enemmän jumalaa vastaan todistavia asioita kuin puolustavia, ja monen mielestä on helpompi omaksua jumala pötypuheeksi kuin todeksi.
Kaikesta huolimatta on myönnettävä että ei jumalan olemassaoloa täysin pysty todistamaan mahdottomaksi tai mahdolliseksi. Joitakin jumalan ominaisuuksia pystytään kuitenkin hyvin pitkälti kumoamaan tai todistamaan aisihavaintoja tutkimalla. Yksi näistä ominaisuuksista on jumalan rakastava luonne. Hyvin simppelin ajatustyön avulla voidaan todeta jumala hyvin sadistiseksi olennoksi eikä niinkään rakastavaksi. Tämä yksinkertaisesti siksi että maailmassa on niin paljon kärsimystä eikä jumala kuitenkaan kaikkivoipana vaivaudu tekemään mitään.
Kristityillä on kaikesta huolimatta kärsimyksellemme selitys:ihmisen syntiinlankeamus. Ihminen ei totellut jumalan käskyä vaan teki miten itse lystäsi. Ihan kiva teoria mutta minussa se ainakin herättää kiperän kysymyksen:onko jumalalla ollenkaan oikeustajua? Onko oikeudenmukaista yhden omenaan takia laittaa pariskunta ja heidän lapsensa kärsimään tuhansiksi vuosiksi eteenpäin? En ole oikeustieteisiin tarkemmin perehtynyt mutta minun maalaisjärkeni sanoo että kyseessä on rankka ylilyönti jumalalta.
Löytyypä tähänkin kristityiltä apu:Jeesuksen pelastustyö. Jumala uhrasi ainokaisen poikansa jotta meidän ei tarvitsisi loputtomiin kärsiä sen perhanan ompun takia. Tämäkin on melko oiva satu mutta pakko myöntää että minuun se ei täysin kolahda. Jos jumala olisi oikeasti ja aidosti kaikkia rakastava, tämä Jessen pelastustyö pitäisi olla kaikkien yhtälailla saatavilla. Nyt se näyttäisi olla lähinnä meidän länkkäreiden saatavilla, mikä herättää uuden kysymyksen:onko jumala rasistinen? Ei ole mitenkään perustelematon kysymys sillä suuri osa kristityistä=oikeaoppista elämää viettävistä ihmisistä ovat valkoihoisia ja elävät hyvinvointivaltioissa.
Monen uskiksen mielestä tähänkin löytyy ratkaisu:Evankeliumi. On meidän ihmisten työ pitää huoli että kaikki saavat kuulla jumalan sanan ja pelastua. Kiva sepitys tämäkin mutta minussa herää jälleen kerran kasa kysymyksiä: Onko järkevää laittaa lapsi kasvattamaan lasta? Eikö lapsen täytyisi olla lapsi, leikkiä ja iloita eikä stressata muiden pelastumisesta? Ja onko mahdollista pelastaa kaikkia? Ei ole. Joka sekunti kuolee nälkään ja sairauksiin lapsia ja aikuisia jotka eivät ole sanaakaan kuullet Jessestä tai muusta Krisseli-shitistä. Eikö ole epäreilua että meillä oikeaoppisilla ei ole mahdollisuutta opettaa kaikkia? Aivan niin kuin Joulupukkikaan ei ehdi kaikkiin maailman koteihin yhdessä illassa, emme mekään oikeaoppiset koskaan ehtisi pelastaa kaikkia. Miksi jumala siis asettaa meille tehtävän, jota ei ole fysiikan lakien tullessa vastaan mahdolista suorittaa?
Monia kiperiä kysymyksiä ja epäloogisuuksia liittyy kristittyjen teorioihin. Kaikkien olisi terveellistä käydä nämä asiat hyvin tarkkaan läpi oman ja yhteisen hyvän vuoksi. Tiedän että on rankkaa laittaa oma hyvä olo peliin kyseenalaistaessa ja pohtiessa asioita. Loppupeleissä valaistuminen ja järkiintyminen voi kuitenkin olla palkitsevaa. Kokeilkaa!
Todisteiden puutteen lisäksi on toinen seikka joka estää monia uskomasta:jumalan olemassaoloa vastaan todistavien asioiden runsaus. Monet löytävät havaintomaailmastaan enemmän jumalaa vastaan todistavia asioita kuin puolustavia, ja monen mielestä on helpompi omaksua jumala pötypuheeksi kuin todeksi.
Kaikesta huolimatta on myönnettävä että ei jumalan olemassaoloa täysin pysty todistamaan mahdottomaksi tai mahdolliseksi. Joitakin jumalan ominaisuuksia pystytään kuitenkin hyvin pitkälti kumoamaan tai todistamaan aisihavaintoja tutkimalla. Yksi näistä ominaisuuksista on jumalan rakastava luonne. Hyvin simppelin ajatustyön avulla voidaan todeta jumala hyvin sadistiseksi olennoksi eikä niinkään rakastavaksi. Tämä yksinkertaisesti siksi että maailmassa on niin paljon kärsimystä eikä jumala kuitenkaan kaikkivoipana vaivaudu tekemään mitään.
Kristityillä on kaikesta huolimatta kärsimyksellemme selitys:ihmisen syntiinlankeamus. Ihminen ei totellut jumalan käskyä vaan teki miten itse lystäsi. Ihan kiva teoria mutta minussa se ainakin herättää kiperän kysymyksen:onko jumalalla ollenkaan oikeustajua? Onko oikeudenmukaista yhden omenaan takia laittaa pariskunta ja heidän lapsensa kärsimään tuhansiksi vuosiksi eteenpäin? En ole oikeustieteisiin tarkemmin perehtynyt mutta minun maalaisjärkeni sanoo että kyseessä on rankka ylilyönti jumalalta.
Löytyypä tähänkin kristityiltä apu:Jeesuksen pelastustyö. Jumala uhrasi ainokaisen poikansa jotta meidän ei tarvitsisi loputtomiin kärsiä sen perhanan ompun takia. Tämäkin on melko oiva satu mutta pakko myöntää että minuun se ei täysin kolahda. Jos jumala olisi oikeasti ja aidosti kaikkia rakastava, tämä Jessen pelastustyö pitäisi olla kaikkien yhtälailla saatavilla. Nyt se näyttäisi olla lähinnä meidän länkkäreiden saatavilla, mikä herättää uuden kysymyksen:onko jumala rasistinen? Ei ole mitenkään perustelematon kysymys sillä suuri osa kristityistä=oikeaoppista elämää viettävistä ihmisistä ovat valkoihoisia ja elävät hyvinvointivaltioissa.
Monen uskiksen mielestä tähänkin löytyy ratkaisu:Evankeliumi. On meidän ihmisten työ pitää huoli että kaikki saavat kuulla jumalan sanan ja pelastua. Kiva sepitys tämäkin mutta minussa herää jälleen kerran kasa kysymyksiä: Onko järkevää laittaa lapsi kasvattamaan lasta? Eikö lapsen täytyisi olla lapsi, leikkiä ja iloita eikä stressata muiden pelastumisesta? Ja onko mahdollista pelastaa kaikkia? Ei ole. Joka sekunti kuolee nälkään ja sairauksiin lapsia ja aikuisia jotka eivät ole sanaakaan kuullet Jessestä tai muusta Krisseli-shitistä. Eikö ole epäreilua että meillä oikeaoppisilla ei ole mahdollisuutta opettaa kaikkia? Aivan niin kuin Joulupukkikaan ei ehdi kaikkiin maailman koteihin yhdessä illassa, emme mekään oikeaoppiset koskaan ehtisi pelastaa kaikkia. Miksi jumala siis asettaa meille tehtävän, jota ei ole fysiikan lakien tullessa vastaan mahdolista suorittaa?
Monia kiperiä kysymyksiä ja epäloogisuuksia liittyy kristittyjen teorioihin. Kaikkien olisi terveellistä käydä nämä asiat hyvin tarkkaan läpi oman ja yhteisen hyvän vuoksi. Tiedän että on rankkaa laittaa oma hyvä olo peliin kyseenalaistaessa ja pohtiessa asioita. Loppupeleissä valaistuminen ja järkiintyminen voi kuitenkin olla palkitsevaa. Kokeilkaa!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Asiallista tekstiä, huomasi kyllä sinun kannan asiaan, itse en myöskään usko että tuolls on Yläkerran Ukko, joka on meidän luonut... Uskon ennemmin siihen että olemme klehittyneet apinoista.
Haastetaan Jumala oikeuteen siitä, onko Hän olemassa, useampi asia (mm. mainitsemasi) todistavat Jumalan olemassaoloa vastaan.
Mutta heikot tarvitsevat hädän hetkellä jonkin mihin uskoa. Kristinuskohan on oiva keino siihen. =)
Lienekö koko Raamattu joidenkin viinipäihdyttämien ihmisten idea, miettineet ringissä että mitenkäs me ihmiset ollaan alkumme saatu....
No, Jumalan ilmestymistä odotellessa, hyvää kesää uskovaisille ja uskonnottomille.
'Nämä ilmiöt ovat helposti selitettävissä psykologian avulla joten ei ole mtenkään perustelematonta pysyä ateistina ja olla uskomatta.'
Psykologialla voi kyllä selittää yhtä ja toista --hieman liiankin hyvin. Eli kaiken kattavat ihmisen käyttäytymisen selittäjät kuten psykoterapia eivät täytä tieteellisyyden kritiikkiä.
'jumalan olemassaoloa vastaan todistavien asioiden runsaus.'
Toisaalta tälläisetkin asiat voidaan selittää pois uskonnollisilla selityksillä. Aivan kuten psykologialla voidaan selittää Jumalan olemassaoloa puoltavia seikkoja.
'Monet löytävät havaintomaailmastaan enemmän jumalaa vastaan todistavia asioita kuin puolustavia,'
Kyse on ainoastaan havaintojen tulkinnasta. Vielä useammalle melkein mikä tahansa riittää kelvolliseksi todisteeksi Jumalasta.
'ja monen mielestä on helpompi omaksua jumala pötypuheeksi kuin todeksi. '
Edelleen, se että ihmiset tulkitsevat havaintojaan eri tavoin ei viittaa minkään olemattomuuteen tai olemassaoloon.
'Tämä yksinkertaisesti siksi että maailmassa on niin paljon kärsimystä eikä jumala kuitenkaan kaikkivoipana vaivaudu tekemään mitään. '
Tälläiset seikatkin voidaan selittää pois.
Ja sitähän se uskonto on, selittämistä.
Taas tuli absurdisti ja osui naulan kantaan. Joo kyllä tiedostan että pohjimmiltaan kyse on tulkinnasta, mutta aivan kuten uskovaisetkin, minäkin elän siinä omassa tulkinnassani niin kuin se olisi totta.
Mikään muu ei loppupeleissä ole varmaa kuin se että elämä on helvetin absurdia.
Jumala vaatii että on uskottava, ja ne, jotka uskovat, pelastuvat. Jeesus oli sentään Hänen Poikansa, ja Jeesuksen uhri on riittävämpi kuin kaatuilevat ihmiset tai kielillä puhuvat henkilöt, tai mikään uhri tässä maailmassa.
Uskovaiset eivät muutu hyviksi kun he lähtevät seuraamaan Jeesusta, mutta ajan kuluessa tahto saattaa muuttaa uskovaista paremmaksi ihmiseksi kuin mitä hän oli ennen uskoon tulemistansa.
Usko tie ei ole helppokulkuinen ja leveä, vaan se tie on joka vie kadotukseen. Kadotukseen vievä tie on mukava ja houkutteleva.
Harvat löytävät sen tien joka vie taivaaseen ja pelastukseen, mutta sekin tie on neuvottu ihmisille.
Uskovaiset pelastuvat armosta, ei tekojensa kautta. Jokainen uskoansa puolustava ihminen tekee sitä omasta vapaasta tahdostansa, kenenkään mihinkään pakottamatta. Mutta lähetyssaarnaajat ovat saaneet kutsumuksensa Jumalalta, ja kyllähän Kaikkivaltias tietää uskovaisten asiat...!
Kysyminen ja etsiminen on ihan oikein, ja niitä on viisasta esittää asiantuntijoille. Minä en ole mikään viisas vaan uskovainen ihminen joka vastaan rehellisesti, tai mietin näitä asioita.
Tälle ihmiselle voi lähettää uskosta johtuvia kysymyksiä, hänen sähköpostiosoitteensa on annettu näillä sivuilla. Jos tosiaan tahtoo tietävämmältä jotakin kysyä:
http://www.patmos.fi/uskonpuolesta/hyväkysymys/tulkintakysymys.htm
http://www.patmos.fi/uskonpuolesta/hyväkysymys/tulkintakysymys.htm
Ei taida oikein sujua? :)
http://www.patmos.fi/uskonpuolesta/sanastapoimittua.htm
Rakas mie vain. Toivon että nyt paneudut esittämiini vastaväitteisiin/kysymyksiin, etkä vastaa suoralta kädeltä kuin ohjelmoitu robotti. Siis ihminen ihmiselle, korvat höröllään ja silmät auki.
"Jumala vaatii että on uskottava, ja ne, jotka uskovat, pelastuvat."
Ok. Tässä uskon perusidea. Mutta edelleen, niin kuin olen miljoonaviisisataatuhattaseitsemänkymmentäkolme kertaa uskovaisilta kysynyt, entä ne, jotka eivät usko sen takia koska ovat syntyneet sellaisiin oloihin ettei heillä yksinkertaisesti ole mahdollisuutta, eikä kyse ole valinnanvapaudesta? Miten käsittelet tämän tosiasian? Sillä faktahan on että kaikki eivät usko niin kuin sinä uskot, ja he elävät aivan samalla tavalla sitä elämää mihin ovat syntyneet, niin kuin sinäkin. Ymmärrätkö?
"Harvat löytävät sen tien joka vie taivaaseen ja pelastukseen, mutta sekin tie on neuvottu ihmisille."
Miten niin neuvottu? Meinaatko siis raamttua? Eikö ole epäreilua että jumala on laittanut ohjeet pelastuksesta yhteen kirjaan ja tämän kirjan antanut vain yhden uskonnon käytettäväksi? Eikö jumala viisaana tiennyt että ihmiset tulevat keksimään muitakin uskontoja ja siksi kaikki eivät saa tietoon tätä "totuutta"
Huomaato kuinka kokoajan kierrän saman kysymyksen keskellä?:miski juuri sinä, ja entäs ne muut? Tämän kysmyksen tulisi jokainen uskovainen miettiä läpikotaisin. MIKSI JUURI MINÄ, JA ENTÄS NE MUUT?
tommonen kun toi "mie vain".
Mitä?
mitään...
saanut ilmeisesti lääkityksen kondikseen kun riehuminen on loppunut..
aika hyvä veto.
"jumalan olemassaoloa vastaan todistavien asioiden runsaus. Monet löytävät havaintomaailmastaan enemmän jumalaa vastaan todistavia asioita kuin puolustavia, ja monen mielestä on helpompi omaksua jumala pötypuheeksi kuin todeksi."
Se riippuu ihan siittä, että onko löytänyt oikean Jumalan vai satujumalan. Oikea Jumala on mahdollista löytää ihan kaikkien.
"Yksi näistä ominaisuuksista on jumalan rakastava luonne. Hyvin simppelin ajatustyön avulla voidaan todeta jumala hyvin sadistiseksi olennoksi eikä niinkään rakastavaksi. Tämä yksinkertaisesti siksi että maailmassa on niin paljon kärsimystä eikä jumala kuitenkaan kaikkivoipana vaivaudu tekemään mitään."
Miksi me tänne maailmaan tulimme? Oppimaan hyvää ja pahaa. Halusimme itse maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta ja poks! Täällä me olemme ja opimme. Opimme sekä hyvästä, että pahasta ja tiedäthän, että hyvyyttä ei voi olla ilman pahuutta. Hyvää ei voi arvostaa, jollei ole pahaakin. Itse me halusimme oppia! Sinäkin, vaikket siittä mitään muista!
"Kristityillä on kaikesta huolimatta kärsimyksellemme selitys:ihmisen syntiinlankeamus. Ihminen ei totellut jumalan käskyä vaan teki miten itse lystäsi."
Koko syntiinlankeemustarina on symbolinen. Jos paratiisi on Jumalan lähellä olemista, niin siellähän ei ole mitään pahaa. Me siis emme tienneet mitä paha on. Halusimme tietää ja saimme yllemme vaatteet (kehon) ja nyt olemme täällä maailmassa oppimassa. Kuoltuamme pääsemme takaisin Jumalan luokse. Tai sitten sinne helvettiin. Jumala ei meitä kuitenkaan sinne tuomitse, vaan tuomitsemme itse itsemme. Ihan niinkuin itse halusimme tänne maailmaankin. Lopuksi katsotaan mitä olemme oppineet ja omaa itseään ei voi huijata. Omatuntomme kertoo meille, että olemmeko eläneet niinkuin pitää ja tämän jälkeen itse langetamme tuomiomme. Vaikka kuinka koittaisi kusettaa itseään, niin aina se pieni ääni siellä takaraivossa kertoo totuuden. Jumala ei kuitenkaan halua kenenkään joutuvan hänestä eroon, joten helvetistäkin voi pelastua rukoilemalla Jumalaa apuun. Toiset rukoilevat Jeesusta.
Helvetin tarkoitus on puhdistaa sielumme pahasta. Tehdä meistä parempia. Koska Jumala on itse rakkaus, niin ei hän meitä sinne viskaa.
Toiset meistä kuulevat omantuntonsa äänen selvemmin kuin toiset. He elävät myös täällä maan päällä rakastaen ja auttaen. Lapset yleensä ovat oikeaoppisia, vaikkeivat kristinuskosta tietäisikään. He murehtivat kuolemaa ja sotia ja vaikka mitä. Muistele itse niitä asioita mitä mietit, kun olit lapsi. Ne vaan unohtuvat vuosien saatossa. Arki painaa päälle ja todellisuus unohtuu.
Sinulla on paljon hyvää kritiikkiä kristinuskosta. Mutta muista, että kritisoit uskontoa. Pidä aina todellinen Jumala ja uskonnot erossa toisistaan. Itse ajattelen, että tämä uskontojen sekametelisoppa vaan sekoittaa päämme. Jumalalle riittää, kun kuuntelemme omaatuntoamme (ne joilla sitä ei ole joutuvat käymään läpi karvaan puhdistumisprosessin) ja rakastamme toisiamme. Eihän Jeesuskaan loppujen lopuksi antanut kuin yhden lähetyskäskyn. Rakastakaa toisianne! Helppoa eikö?
Sinäkin voit löytää Jumalan, kun löydät ihmisen, jota voit rakastaa ja rapsuttaa. Kun on joku jonka kainaloon käpertyä pimeinä talvi-iltoina. Kun tunnet rakkautta niin, että sydämeen sattuu, tunnet Jumalan lähelläsi. Nimitä sitä miksi haluat. Ole kristitty tai juutalainen tai buddha! Ihan mikä vaan! Kun löydät tosirakkauden, olet yksi niistä onnekkaista! Ja kun opit rakastamaan kaikkia, olet yksi todella onnekkaista!
Kuten varmaan huomasit Jumalkäsitykseni ei ole aivan perinteinen. Jumala on kuitenkin ihan kaikkien löydettävissä. Uskontojen kohdalla tulee muistaa, että niiden alkuaikoihin kuului paljon valtapeliä. Uskonnot eivät kuitenkaan sinänsä ole täysin pahoja, sillä hyviä asioitahan ne opettavat. Rakkautta ja lähimmäisen kunnioitusta jne jne. Näin elämällä ei ole kaukanakaan totuudesta.
Olennaista on kuitenkin löytää se omantunnon ääni sisältään ja kuunnella sitä. Muistele vaikka lapsuutesi huonoa koenumeroa ja ensimmäistä väärentämääsi nimikirjoitusta. Tuliko paha olo? Niin pitikin! Me olemme vaan niin vääryyksiin ja syntiin turtuneita, että yksi väärennetty nimmari ei tunnu enää missään. Jatketaan vaan samaa rataa, niin kohta tappaminenkaan ei tunnu missään. Silloin ollaan ajauduttu todella kauaksi Jumalasta, eikä kuulla sitä sisäistä ääntä, joka kertoo meille oikean tavan toimia. Oletko sinä hukannut sen? Jos olet, niin aina voit sen löytää uudestaan. Ei syytä paniikkiin. Itsetutkiskelun paikkahan se on. Käydä läpi oma elämänsä rehellisesti ja katsoa, että kuinka hyvä ihminen sitä loppujen lopuksi onkaan. Kaunankantamiset, kateus, inho ja jopa viha. Tunnetko sellaisia tunteita? Ne eivät kuulu sinun Jumalalliseen sieluusi ja varmasti kostautuvat sitten kun viimeistään on se itsetutkiskelun hetki kuoleman jälkeen.
Loppujen lopuksi tämä on kaikki! Rakkaus on kaikki! Tarkastellaan asiaa miltä kantilta tahansa. Freud puhui egosta, superegosta ja idistä. Hänen tapansa tulkita ihmismielen syöverit oli psykologinen lähestyminen. Kun avaat mielesi huomaat, että koko maailma on sitä. Kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Taide, tiede, uskonnot, aivan kaikki. Kun suodatat niistä kaiken pahan ja itsekkään pois (se on ihmisen aikaansaannosta) niin kaikki osoittaa samaan suuntaan. Vain rakkaus on tärkeää!
"Se riippuu ihan siittä, että onko löytänyt oikean Jumalan vai satujumalan. Oikea Jumala on mahdollista löytää ihan kaikkien."
Ja kuka onkaan se kaikkien kansojen ylin päättäjä joka kertoo ja määrittlee mikä on "oikea" jumala ja mikä satujumala? Oletko se sinä? Oletko sinä jumala?
Meinaan vaan että kuinka voit sanoa että on olemassa satujumalaia ja oikeita jumalia? Mistä sinä tiedät sen enempää kuin nelivuotias Eero Kuopiosta?
"Miksi me tänne maailmaan tulimme? Oppimaan hyvää ja pahaa."
Riippuu vähän näkökulmasta
Miksi me olisimme tulleet tänne minkään ihmiseten käsitemaailmassa vallitsevan asian kuten hyvän tai pahan takia? Meinaan vain että hyvä ja pahakin ovat todennäköisimmin vain meidän ihmisten määrittelemiä parametreja ja sillä ei periaatteessa ole mitään tekemistä sen kanssa että miksi me olemme täällä.
"Kuoltuamme pääsemme takaisin Jumalan luokse. Tai sitten sinne helvettiin. Jumala ei meitä kuitenkaan sinne tuomitse, vaan tuomitsemme itse itsemme."
Minusta erittäin aivokuollut ja alkeellinen tapa ajatella. Jos on olemassa jumala, hänen suhteensa meihin ihmisiin on kaikkea muuta kuin mitä kristittyjen mytologiassa annetaan ymmärtää. Ei ole millään tapaa mahdollista että ihminen olisi vastuussa "virheistään". Ihminen on ja tulee aina olemaan tietämätön siitä miten eletään "oikein" ja sikis ei ole meidän ongelma jos me "sählääme". Tajuatkos?
Tämän takia ei myöskään ole perustelua että ihminen joutuu helvettiin ja toinen taivaasen, koska kukaan ei loppupeleissä tiedä mitä täällä maan päällä oikein "pitäisi" tehdä.
Mitenniin jumala ei tuomitse vaan me itse? Naurettava ajatus. Eikö meidän ensiksi pitäisi tietää tyyliin koko elämän tarkoitus ennekuin me voisimme tehdä jonkun "tuomion" itsellemme? Meinaan vain että ihminen ei elämän tarkoitusta kuitenkaan tidä joten se ei ole kukaan muu kuin mahdollinen jumala joka tuomitsee. Sama kuin isä antaisi kolmevuotiaall ladatun aseen käteen ja sanoisi tee mitä lystäät, tee hyvin tai huonosti, vastuu on nyt sinulla. Lapsi ei tietäisi edes mikä ase on mutta vastuu aseen käytöstä on lapsella. Kristittyjen mielestä siis on perustelua että lapsi on vastuusta aseella mahdollisesti tekmästään haitasta. Minun mielestäni ei, aivban niin kuin ihminen ei ole vastuussa omista kommelluksistaan, ainoastaan jumala lapsistaan. Onko se oikeasti noin vaikea tajuta?
"Sinäkin voit löytää Jumalan, kun löydät ihmisen, jota voit rakastaa ja rapsuttaa. Kun on joku jonka kainaloon käpertyä pimeinä talvi-iltoina. Kun tunnet rakkautta niin, että sydämeen sattuu, tunnet Jumalan lähelläsi."
Tämä tunne johtuu siitä että ihminen on laumaeläin, ja tuntee mielihyvää kun on lajitoveri/tovereita jotka pysyvät mukana. Tämä liittyy hyvin pitkälti viettiimme lisääntyä. Rakkaus on evoluution myötä ihmisille kehittynyt ominaisuus joka edistää elämää.
Huomaatko miten asiat voi nähdä eri valossa?
Sori taitaa tulla pitkä vastaus, mutta koita jaksaa lukea ajatuksella!
"Ja kuka onkaan se kaikkien kansojen ylin päättäjä joka kertoo ja määrittlee mikä on "oikea" jumala ja mikä satujumala? Oletko se sinä? Oletko sinä jumala?"
Nyt sinä teet saman virheen kuin monet muutkin. Sorrut liian kapea-alaiseen näkemykseen Jumalasta. Ei Jumala ole Kuka tai Mikä. Ei ole yhtä ja oikeaa uskontoa (siinä olet oikeassa, uskonnot eivät välttämättä edistä Jumaltuntemusta) Kysymyksesi siittä, että olenko minä Jumala on jotakuinkin epäoikeutettu. En kai missään vaiheessa väittänyt niin? Jumala on ja piste. Mutta Jumala ei ole mikä tai kuka. Jumala on itse rakkaus!
"Meinaan vaan että kuinka voit sanoa että on olemassa satujumalaia ja oikeita jumalia? Mistä sinä tiedät sen enempää kuin nelivuotias Eero Kuopiosta?"
Tiedän, koska olen itse Jumalan tuntenut.
http://www.near-death.com/
Tuo sivusto vastaa kysymyksiisi tämän asian tiimoilta, joihin en itse pysty! Tai pystyn, mutten halua! Toivon, että ymmärrät.
"Miksi me olisimme tulleet tänne minkään ihmiseten käsitemaailmassa vallitsevan asian kuten hyvän tai pahan takia? Meinaan vain että hyvä ja pahakin ovat todennäköisimmin vain meidän ihmisten määrittelemiä parametreja ja sillä ei periaatteessa ole mitään tekemistä sen kanssa että miksi me olemme täällä."
Väärin. Hyvä ja paha ovat olemassa. Siis ihmissielussa. Pieni lapsi tuntee hyvän ja pahan, vaikkei sitä olisi koskaan hänelle opetettu. Keskiajalla noitavainot olivat yleisesti "hyväksyttyjä", mutta yksittäinen ihminen kyllä tunsi sääliä katsellessaan avuttoman ihmisen anelua. Tyhmyys ei piile yksilössä, vaan väkijoukossa. Kun yksi huutaa tarpeeksi kovaa ja saa muut mukaansa, niin kukaan (ainakaan tavis) ei uskalla sanoa vastaan auktoriteettien pelossa. Kukaan ei halua olla erilainen. Sama asia tulee esiin tänä päivänä vaikka koulukiusaamisessa. Joku valitsee yhden jota kiusataan ja lauma seuraa, vaikka yksilö kyllä tietää sen olevan väärin. Ei vaan haluta joutua itse kiusatuksi tai epäsuosituksi. Jopa se, joka aloitti kiusaamisen tietää sen olevan väärin. Hän vaan usein tavoittelee käytöksellään koviksen mainetta tai muuta. Ihminen kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin, kun miettii kultaista sääntöä. Kohtelee siis muita niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan. Ei sen tajuamiseen tarvita mitään ennalta sovittuja ihmisten määrittelemiä parametrejä. Kyllä ihminen ajattelevana olentona osaa asettaa itsensä toisen asemaan ja kuvitella miltä mikäkin asia hänen näkökulmastaan tuntuisi. Se määrittelee oikean ja väärän. Kukaan ei halua esimerkiksi tulla petetyksi. Miksi? Nykymaailmassa pettäminen taitaa olla enemmän sääntö kun poikkeus ja silti pettäjät tajuavat sen olevan väärin, eivätkä halua, että heitä itseään petettäisiin. He siis tietävät mikä on oikein, muta eivät kuuntele omaatuntoaan, vaan jatkavat itsekästä elämäänsä.
"Jos on olemassa jumala, hänen suhteensa meihin ihmisiin on kaikkea muuta kuin mitä kristittyjen mytologiassa annetaan ymmärtää."
Tässä olet oikeassa, mutta jos luit kirjoitukseni, niin huomasit, että myös minun Jumalani on erilainen, kun kristittyjen. En vaan pidä Kristinuskoa pahana, enkä muutakaan uskoa, sillä hyviä asioita siellä Raamatussa opetetaan. Pääasiassa ainakin! En ole Raamattua lukenut, mutta sen mitä tiedän ei ole kovin pahaa ollut.
"Ei ole millään tapaa mahdollista että ihminen olisi vastuussa "virheistään". Ihminen on ja tulee aina olemaan tietämätön siitä miten eletään "oikein" ja sikis ei ole meidän ongelma jos me "sählääme". Tajuatkos?"
Tämän jo aiemmin selitin. Ihminen kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Tiedäthän sinäkin??? Tässä on itsetutkiskelun paikka. Katsos kun ihmisellä on omatunto, joka kertoo nämä asiat ja sen äänen voi hukata elämänsä
varrella. Mutta lapsella se on! Muistat aivan varmasti, että sinullakin sellainen on ollut, jollet sitä enää kuule. Edelleenkin se kultainen sääntö... =)
"Tämän takia ei myöskään ole perustelua että ihminen joutuu helvettiin ja toinen taivaasen, koska kukaan ei loppupeleissä tiedä mitä täällä maan päällä oikein "pitäisi" tehdä"
Kukaan ei joudu helvettiin, vaan me tuomitsemme sinne ihan itse itsemme. Jumala meitä sinne ei pakota. Katsos kun joskus on vaan pakko käydä läpi koko elämä ja katsoa mitä taakseen on jättänyt. Kuoleman jälkeen se lapsen omatunto palaa vahvana ja me itse päätämme, että olemmeko kelvollisia taivaaseen. Jollemme ihan vakavasti ja rehellisesti tunne olevamme, niin itse rakennamme itsellemme helvetin. Omassa mielessämme. Ei se välttämättä ole tulimerta tai tuskaa. Tuska on henkistä laatua. Silloin olemme erossa Jumalasta, kun kerran itse emme tunteneet olevamme Jumalan arvoisia. Joillekin helvetti on kirjaimellinen Danten helvetti. Toisille taas hyvin epämiellyttävä tunne siittä, että on harmaassa tyhjiössä vain ja ainoastaan itsensä kanssa. Yksin ilman ketään muuta koko ikuisuuden. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että vain nöyrtymällä ja rukoilemalla saamme avun siihenkin. Jumala ei jätä ketään yksin! Muista edes, se koko elämäsi, jollet muuta muista! Olen nimittäin ollut helvetissä ja sain avun rukoilemalla. Mutta olen siis kirjaimellisesti ollut juuri kuolemanjälkeisessä helvetissä... Sieltä pääsee pois, kun nöyrtyy!
"Mitenniin jumala ei tuomitse vaan me itse? Naurettava ajatus. Eikö meidän ensiksi pitäisi tietää tyyliin koko elämän tarkoitus ennekuin me voisimme tehdä jonkun "tuomion" itsellemme?"
Ei Jumala tuomitse ketään! Jumala on itse rakkaus! Se on niin käsittämättömän hyvä rakkaus, että kukaan koskaan ei sellaiseen kykene! Ja elämän tarkoitus on oppia! Elämä on koulu! Ensin opitaan elämään ja sitten luopumaan siittä! Opimme hyvästä ja pahasta ja hyvällä säkällä valaistumme. Pääsemme joko takaisin Jumalan luokse tai sitten emme. Saamme myös uuden yrityksen, jos haluamme. Synnymme uudestaan tänne ja koitamme uusiksi. Ehkä seuraavassa elämässä opimme läksymme ja pääsemme takaisin Jumalan luokse. Pääasia on kuitenkin se, että ketään ei ole tuomittu ikuiseen kadotukseen, ellemme sitten sinne itse halua! Kyse on omista valinnoista!
"Meinaan vain että ihminen ei elämän tarkoitusta kuitenkaan tidä joten se ei ole kukaan muu kuin mahdollinen jumala joka tuomitsee."
No sinä et tiedä elämäsi tarkoitusta, mutta ei se tarkoita, että joku muu ei tietäisi. Minä tiedän omani! Sinäkin sen voit selvittää, jos haluat! Valitettavasti en sitä sinulle voi kertoa, kun pitäähän sinulle itsellekin jättää jotakin oivallettavaa. Juuri se asioiden itse tajuaminen tässä onkin hienointa! Pääasiassa olemme täällä omasta tahdostamme. Itse me halusimme tänne tulla. Halusimme kehittyä ja oppia sekä hyvän, että pahan. Kyllähän vanhempikin rakastaa lastaan, eikä koskaan haluaisi että lapset tekevän mitään virheitä elämässään. Vanhempi opettaa lasta mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, mutta loppupeleissä se lapsi on pakko päästää maailmaan oppimaan itse mitä tapahtuu, jos ei maksa vuokria ajoissa tai jos ei jaksa noudattaa yhteiskunnan sääntöjä. Rakastavinkaan vanhempi ei voi lastaan suojella kaikelta, sillä olisiko sellainen lapsi onnellinen? Jos ei koskaan olisi saanut tuntea olevansa vapaa ja oman itsensä herra. Mennä rohkeasti maailmaan ja elää itsenäisesti. Jumala päästi meidät luotaan tänne, koska ei halunnut pitää meitä vankeina luonaan. Jumala haluaa, että me olemme vapaita tekemään itse omat valintamme!
"Sama kuin isä antaisi kolmevuotiaall ladatun aseen käteen ja sanoisi tee mitä lystäät, tee hyvin tai huonosti, vastuu on nyt sinulla. Lapsi ei tietäisi edes mikä ase on mutta vastuu aseen käytöstä on lapsella. Kristittyjen mielestä siis on perustelua että lapsi on vastuusta aseella mahdollisesti tekmästään haitasta. Minun mielestäni ei, aivban niin kuin ihminen ei ole vastuussa omista kommelluksistaan, ainoastaan jumala lapsistaan. Onko se oikeasti noin vaikea tajuta?"
Nyt vertaus ontuu pahasti. Ei Jumala meille ole aseita antanut. Itse me olemme maailman tälläiseksi tehneet. Me todellakin saamme tehdä maailmassa mitä lystäämme, mutta ei meitä ilman ohjenuoraa ole jätetty. Juuri se samainen omatunto, josta puhuin on ohjeemme. Jos joka-ainoa kuuntelisi sitä, niin kuvittele...
"Tämä tunne johtuu siitä että ihminen on laumaeläin, ja tuntee mielihyvää kun on lajitoveri/tovereita jotka pysyvät mukana. Tämä liittyy hyvin pitkälti viettiimme lisääntyä. Rakkaus on evoluution myötä ihmisille kehittynyt ominaisuus joka edistää elämää."
Oletko koskaan kokenut todellista rakkautta? Rajat rikkovaa, päänsekoittavaa rakkautta? Se ei ole evoluution tulos. Se tulee paljon paljon syvempää. Rakkauteen ei välttämättä liity halu lisääntyä. Rakastanhan minä äitiänikin, enkä silti haaveile sukurutsasta! Tai enoani, veljeäni tai ystäviäni! Siihen ei liity mitään seksuaalista. Oman rakastettuni kanssa rakkautemme suola on tottakai seksi, muttei siittä sen enempää... =)
"Huomaatko miten asiat voi nähdä eri valossa?"
Huomaan ja jäin oikein miettimään kirjoitustasi. Olet erittäin paljon miettinyt näitä asioita, mikä on hyvä, mutta mistä kumpuaa tuo hienoinen vihamielisyys, jonka aistin? Rakkautta, rakkautta.... Älä hukkaa sitä! Sitäpaitsi se tuntuu hyvältä, vai voitko väittää vastaan? Toivon kuitenkin, että jos haluat jatkaa keskustelua, et nimittele ajatuskantaani aivokuolleeksi tai alkeelliseksi. Ei tästä
tapella tarvitse. En minä sinua käännytä yhtään mihinkään. Saat ihan vapaasti ajatella miten haluat! Jos olet onnellinen, niin eikö se ole tärkeintä? Minä olen onnellinen ajatellessani niin kuin ajattelen. Mutta jollet ole löytänyt rauhaa, elämäsi tarkoitusta tai rakkautta, niin kannattaisi pysähtyä ja katsoa, että mitä sitä itsestään oikein voikaan löytää. Tajuntasi voima ja kyky ymmärtää on melkoisen paljon suurempi kuin arvaatkaan! Usko pois!
Olet hyvä tyyppi! Muista kuitenkin, että kanssani voi keskustella myös rakentavassa mielessä. Muista se, etten tuputa sinulle mitään ajatustapaa. En sano, että juuri minun tapani on oikea. Kerron omia ajatuksiani. Mutta toivon myös sinulta samaa. Älä sinäkään tuputa ajatusmalliasi. En väitä, että juuri sinä olisit sellainen, mutta osa ihmisistä, jotka eivät tuonpuoleiseen usko tuputtavat omaa kantaansa ihan samallalailla. Osa heistä syyttää uskovia tuputuksesta (mikä on kyllä hyvin suurelta osin totta) mutta syyllistyvät itse ihan siihen samaan sanoessaan, että uskovaiset ovat väärässä ja juuri he oikeassa. Ihmisellä on tarve olla oikeassa varsinkin näissä kysymyksissä. Olet sen varmaankin jo huomannut, mikäli tällä palstalla olet kirjoituksia enemmänkin lukenut. Mutta ihan yhtälailla sitä tarvetta ajaa, kun sanoo, että "uskovat on väärässä ja me ei-uskovat oikeassa..." Ollaan reiluja ja käyttäydytään itse niinkuin halutaan muiden käyttäytyvän. Eikö?
"Nyt sinä teet saman virheen kuin monet muutkin. Sorrut liian kapea-alaiseen näkemykseen Jumalasta."
En minä esittänyt mitään näkemustä jumalasta. Meinasin että kuka IHMINEN on se joka päättää mikä on "oikea" ja mikä "väärä" jumala.
Kapea-alainen näkemys vai? Onko sinun näkemyksistäsi eroava ajatus aina kapea-alainen? Minun käsityksistäni eroavat ainakin ovat, yleensä.
"Tiedän, koska olen itse Jumalan tuntenut.
http://www.near-death.com/"
Kaiken voi selittää miten lystää. Jumalalla, psykologialla, tieteellä, ihmisen monimutkaisella aivorakenteella. Kaikkia mahdollisuuksia on.
"Väärin. Hyvä ja paha ovat olemassa. Siis ihmissielussa. Pieni lapsi tuntee hyvän ja pahan, vaikkei sitä olisi koskaan hänelle opetettu. Keskiajalla noitavainot olivat yleisesti "hyväksyttyjä", mutta yksittäinen ihminen kyllä tunsi sääliä katsellessaan avuttoman ihmisen anelua. Tyhmyys ei piile yksilössä, vaan väkijoukossa. Kun yksi huutaa tarpeeksi kovaa ja saa muut mukaansa, niin kukaan (ainakaan tavis) ei uskalla sanoa vastaan auktoriteettien pelossa. Kukaan ei halua olla erilainen. Sama asia tulee esiin tänä päivänä vaikka koulukiusaamisessa. Joku valitsee yhden jota kiusataan ja lauma seuraa, vaikka yksilö kyllä tietää sen olevan väärin. Ei vaan haluta joutua itse kiusatuksi tai epäsuosituksi. Jopa se, joka aloitti kiusaamisen tietää sen olevan väärin. Hän vaan usein tavoittelee käytöksellään koviksen mainetta tai muuta. Ihminen kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin, kun miettii kultaista sääntöä. Kohtelee siis muita niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan. Ei sen tajuamiseen tarvita mitään ennalta sovittuja ihmisten määrittelemiä parametrejä. Kyllä ihminen ajattelevana olentona osaa asettaa itsensä toisen asemaan ja kuvitella miltä mikäkin asia hänen näkökulmastaan tuntuisi. Se määrittelee oikean ja väärän. Kukaan ei halua esimerkiksi tulla petetyksi. Miksi? Nykymaailmassa pettäminen taitaa olla enemmän sääntö kun poikkeus ja silti pettäjät tajuavat sen olevan väärin, eivätkä halua, että heitä itseään petettäisiin. He siis tietävät mikä on oikein, muta eivät kuuntele omaatuntoaan, vaan jatkavat itsekästä elämäänsä."
Mutta, mitä tapahtuikaan yksilön moraalikäsitykselle? Toisen mielestä kiusaaminen on vallan kivaa ja oikein ja toinen paheksuu sitä. Meinaan vaan että mistäs tiedät että on joku yleispätevä oikea ja väärä ja niin edespäin ja niin edespäin?
Ja miten tuo kaikki edes vastasi tähän pohdintaan?:"Miksi me olisimme tulleet tänne minkään ihmiseten käsitemaailmassa vallitsevan asian kuten hyvän tai pahan takia? Meinaan vain että hyvä ja pahakin ovat todennäköisimmin vain meidän ihmisten määrittelemiä parametreja ja sillä ei periaatteessa ole mitään tekemistä sen kanssa että miksi me olemme täällä."
Sinä vain jauhoit pienen romaanin verran käsityksistäsi hyvästä ja pahasta muttet ollenkaan kommentoinut kysymykseeni, miksi hyvä ja paha, kaksi käsitettä jotka ovat ainoastaan meidän ihmisten kehittelemiä asioita, liittyisivät millään tapaa kokonaisuuteen, maailmankaikkeuteen, kaiken syntyyn?
Eikö ole juuri kapea-alaista ajatella että kaikki liittyisi meihin ja meidän asioihin? Turhan iso paikka tämä maailmankaikkeus että asia olisi niin.
"Tämän jo aiemmin selitin. Ihminen kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin."
Ja ei perhana soikoon tiedä! Kaikilla on oma käsitys oikeasta ja väärästä ja siksi ei ole loogista että olisi joku yleispätevä hyvä ja paha.
Olen jauhanut tästä samasta asiasta viimeaikoina noin kymenen uskiksen kanssa joten alkaa jo migreeni muskemaan päälle.
"Tiedäthän sinäkin??? Tässä on itsetutkiskelun paikka."
Älä pliis ala olettamaan omiasi minusta ja leikkimään jotain moraali-Mattia.
"Katsos kun ihmisellä on omatunto, joka kertoo nämä asiat ja sen äänen voi hukata elämänsä
varrella. "
Tajuatko että se ääni on erilainen joka ihmisellä? Jonkun mielestä voi ihan hyvin lentää lentokoneen päin tornia, tappaa pari ihmistä ja olla aivan ilma omantunnon tuskia (pääasiassa siksi koska on todennäköisesti kuollut). Koska kaikilla on oma hyvä ja paha ei myöskään ole oikeasti pahaa ihmistä tai omantuntonsa kadottaneita ihmsiiä. Se vain sinun näkökulmastasi näyttää siltä että joku on sen kadottanut vaikka todellisuudessa hänen moraalinsa on erilainen kuin sinulla.
"Kukaan ei joudu helvettiin, vaan me tuomitsemme sinne ihan itse itsemme."
Tämä on edelleenkin aivokuollut tapa ajatella. Miten ihmeessä voit tosissasi ajatella että ihminen on vastuussa tekosistaan? Onko ihmisen vika jos maailmasta löytyy miljoona eri uskontosuuntausta ja kaikki ajattele erilailla? Tajuatkos, vai oletko oikeasti aivokuollut?
Joo nyt taas puskee päälle sellanen vitutus että jätän lopun lukemisen väliin. Kiitos tästä.
kannattanut lukea loppuun...
Mutta anyway! Mä en tuomitse sun ajattelutapaas. Ajattelen itse näin ja tunnen sen oikeaksi! Älä sinäkään tuomitse minua, vaikka ajattelet omalla tavallasi. Voimme ihan hyvin elää tällä samalla planeetalla sulassa sovussa. Pieni katsantonäkemys ei sitä estä!
Hyvää jatkoa sinulle!
Joo ei tässä mitään kummempia. Jatketaan vaan molemmat elämää kuoressa ja pilvilinnoisa. Niin se elämä menee. Hyvää juhannusta vaan!
"Tajuatko että se ääni on erilainen joka ihmisellä? Jonkun mielestä voi ihan hyvin lentää lentokoneen päin tornia, tappaa pari ihmistä ja olla aivan ilma omantunnon tuskia (pääasiassa siksi koska on todennäköisesti kuollut). Koska kaikilla on oma hyvä ja paha ei myöskään ole oikeasti pahaa ihmistä tai omantuntonsa kadottaneita ihmsiiä. Se vain sinun näkökulmastasi näyttää siltä että joku on sen kadottanut vaikka todellisuudessa hänen moraalinsa on erilainen kuin sinulla."
Millä perusteella väität että omantunnon ääni on erilainen joka ihmisellä? Mistä tiedät että parin ihmisen tappamisen jälkeen ollaan niin kuin ei mitään? Et mistään. Oletat vain. Itse uskon enemminkin niin, että toisen ihmisen tappaminen saa omatunnon soimaamaan koko loppuelämäksi.
Jos joku uskonnon varjolla aivopesty nykypäivän Kamikaze lentää päin jotain tornia, se ei todista omantunnon moninaisuudesta yhtään mitään. Ei Jumala ole luonut sotia, ei uskonnon varjolla tehtäviä, eikä muitakaan. Ihminen sotii, ei Jumala. Jumala ei ole luonut maapallolle maita ja piirtänyt karttaa niiden rajoista. Ihminen sen teki. Ihminen niistä tappelee, ei Jumala. Jumala ei luonut maailmaan rahaa josta tapella milloin minkäkin asian varjolla. Ihminen sen teki. Sekoitat ihmisen tekemiset ja Jumalan tekemiset keskenään. Ne eivät ole lainkaan sama asia.
Jos vaittää rakkautta joksikin ihmisen suvunjatkamisvietin, laumakäyttäytymisen ym. sekoitukseksi, ei tiedä rakkaudesta yhtään mitään, eli ei ole rakastanut eikä saanut olla rakastettu. Jokin aika sitten sinua neuvottiin etsimään itselles kaveri jota rakastaa niin että sydämeen sattuu. Kehoitus on edelleen voimassa... ja ehkä se migreenikin siitä hellittää. Rakkautta ja hellyyttä, sitä sinä tarvitsen enemmän kuin mitään muuta.
"Millä perusteella väität että omantunnon ääni on erilainen joka ihmisellä?"
Sillä perusteella että toisen mielestä on väärin tappaa ja toisen mielestä ei ole. On kapeakatseista olettaa kaikkien ajattelevan asiat niin kuin sinä ajattelet. Asia ei ole niin että kaikilla on sama moraali vaan toisen paha on toisen hyvä ja niin poispäin.
"Mistä tiedät että parin ihmisen tappamisen jälkeen ollaan niin kuin ei mitään? Et mistään."
Mistä sinä tiedät että parin ihmisen tappamisen jälkeen ollaan niin kuin "APUA HEI MITÄ TULI TEHTYÄ"? Et mistään. Oletat vain.
"Itse uskon enemminkin niin, että toisen ihmisen tappaminen saa omatunnon soimaamaan koko loppuelämäksi."
Tietenkin uskot niin koska sinulla itselläsi alkaisi omatunto tappamisen jälkeen soimaamaan. Se ei kuitenkaan meinaa että kaikilla alkaisi. Sorrut kapea-alaiseen ajatteluun kun oletat kaikkien olevan kuin sinä. Maailma jatkuu napasi ulkopuolella.
"Jos joku uskonnon varjolla aivopesty nykypäivän Kamikaze lentää päin jotain tornia, se ei todista omantunnon moninaisuudesta yhtään mitään."
Ja totta helvetissä todistaa. Omatunto ei ole mikään vakio jonka kanssa synnytään vaan se opitaan. Sinä olet oppinut että tappaminen on pahasta ja itsemurhapilotti on oppinut että parin länkkärin tappaminen on ok. Miksi sinun kohdallasi olisi kyse luonnollisesta ajattelutavasta mutta toisella aivopesusta? Yhtä lailla sinutkin on aivopesty ajattelemaan niin kuin ajattelet.
"Ei Jumala ole luonut sotia, ei uskonnon varjolla tehtäviä, eikä muitakaan."
Jos jumala luo ihmisen, joka luo sotia, silloin juamla ainoastaan on pääsyyllinen, eikä välikäsi, eli ihminen. Ei vastuuta voi siirtää. Jumala luo ihmisen, ja ihmisen ominaisuudet(halu sotia yksi näistä)silloin jumala on ainoa syypää, koska ihmisen ominaisuudet on määrittänyt. Tekeekö oikeasti noin rankkaa ymmärtää? Eihän siinä ole logiikan hiventäkään että jumala luo ihmisen, tietäen hyvin ihmisen ominaisuudet ja toimintatavat, ja kuitenkin ihminen on syypää. Naurettava ajatus suorastaan. Mietis vähän.
"Jos vaittää rakkautta joksikin ihmisen suvunjatkamisvietin, laumakäyttäytymisen ym. sekoitukseksi, ei tiedä rakkaudesta yhtään mitään, eli ei ole rakastanut eikä saanut olla rakastettu."
Mistä sinä tiedät että sinä tunnet rakkauden jotenkin "oikein"? Rakkaushan nimenomaan ON ihmisen suvunjatkamisvietin myötä kehittynyt ominaisuus. Mitä mutta se olisi? Kerro mitä muuta saat aikaan rakastamalla kuin suvun ja ihmisrodun jatkumisen omalta osaltasi? Et mitään muuta. Vai?
Kyllä minä sen teidän että minäkin vingun täällä koska haluan rakastaa ja olla rakastettu. Ei se kuitenkaan meinaa että rakkaus olisi joku taianaomainen asia.
Katso ympärillesi. Kaikki toimintamme perustuu suvunjatkamiselle. Kaikki kosmetiikkatuotteet, tv-shopin kuntolaitteet ovat vain sitä varten että oltaisiin haluttavia ja suku jatkuisi.
Saattaa kuulostaa sairaalta mutta minusta ihminen on syöpä, maapallon viirus ja siksi taistelen parhaani mukaan lisääntymisviettiäni vastaan. Olen niin epänormaali kuin vain kykenen olla. Yritän olla niin kauakana kun pystyn kaikista valtavirran kauneusihanteista, vaikka vaikeata tekee. Vittumaista tässä on se että saan kaikkien moralisoinnit ja vihat niskaani. Taidan olla yltiörealisti ja se laitta muut vittuuntumaan, sinutkin. Sekin on osa selviytymis ja lisääntymisviettiäsi:inhota niitä jotka vastustavat lisääntymistä. Hassua eikö?
Tiedä sitten kuka täällä on hullu ja kuka ei. Minunkin toimintani perustuu todennäköisesti haluun olla jotain erilaista ja parempaa, ja tulla siten huomatuksi ja näin lisäänyä. Hullutusten maailma tämä on.
oikeassa!
Eikö olekin kummallista, että ihmisellä on niin kova tarve olla oikeassa? Jännä juttu eikö? Sinäkin Agneisti niin kovasti haluat olla oikeassa!!! Helppo huomauttaa tikusta toisen silmässä, vaikka omassa olisi se halko!
Niin se menee. "Me ollaan jäärpäitä kaikki, kun oikeen tikkua etsitään...." On kivaa olla oikeassa kun on oikeassa.
on kivaa olla oikeassa, kun niin kovasti luulee olevansa oikeassa... Mistä sinä tiedät, että olet oikeassa? Siksikö, että kaikki näyttää siltä miltä näyttää?
Miten sinä tarkastelet maailmaa? Aistiesi avulla. Näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Ei muuta. Jos näet puun, niin tiedät, että se on puu, sillä se näyttää siltä, tuntuu ihan puulta ja jopa haisee, maistuu ja tuulisella säällä jopa kuullostaa puulta. Mutta kaikkia aistejasi on mahdollista ärsyttää myös keinotekoisesti. Esim aivojen näkökeskusta ärsyttämällä saadaan aikaan näköhavaintoja ja niin poispäin. Kun ottaa tämän huomioon, niin voiko sitä loppujen lopuksi olla varma enää mistään??? No kukas se viisas olikaan, joka totesi, että: "Ajattelen, siis olen." Eli siis voit olla 100% varma ainoastaan siittä, että sinun minuutesi on olemassa. Et mistään muusta! Kummallista, että ainoa "varma" asia tässä maailmassa onkin loppujen lopuksi aikas henkinen juttu...
No aina voi pohdiskella asioita, eikä mielikuvituksen lento tee kenellekään pahaa. Tässä maailmassa me jokatapauksessa elämme, oli se totta tai ei!
Hauskoja päiväunihetkiä sinulle!
=)
Joo kertaa vaan filosofian ehkä kaikkein kulutetuin ongelma, mutta mitään uutta et minulle kertonut. Meinaat siis että olisin "parempi" jos alkaisin esim. skeptikoksi, epäilisin kaikkea, aistejanikin? Sen verran ihminen myönnän olevani että johonkin on pakko minunkin uksoa. Minun tapauksessani järkeen, aisteihini, mahdollisimman vähän viettieni luomiin harhoihin.
empatiakin on opittua?
Tiedätkö mitä empatia on?
Kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Sitä ei tarvitse oppia. Ihmiselle se on sisäänrakennettu taito. Joka-ainoa osaa kuvitella miltä tuntuisi itse tulla vaikka pahoinpidellyksi. Moni osaa tästä itse nokkelasti päätellä, että pahoinpitelemionen on väärin. Ei siis tarvitse opettaa moraalikäsityksiä ihmiselle, joka osaa itse ajatella ja jolla on empatiaykyä!
Joo, jokainen joka omistaa aivot osaa asettua toisen asemaan. Se miten tämän tiedom saatua toimii on opittua.
Opittua tai itse järkeiltyä! Esimerkiksi minulle ei kukaan ollut koskaan sanonut, että väkivalta on väärin. Muistan oikein hyvin kokemani järkytyksen, kun valvoin ensimmäistä kertaa lapsena ja ohimennen näin myöhäisleffan raa-an väkivaltapätkän ensimmäistä kertaa. Muistan, että tuli paha olo ja muistan kertooneeni äidille, että setä ei saa tehdä noin... Muistan tajunneeni jo lapsena ihan itse, että sellainen on väärin! Se todellakin oli ensi kosketukseni väkivaltaan. Ei kukaan äiti höpöttele lapsilleen tappamisesta ja sen vääryydestä, joten en ollut sitä mistään kuullut. Tajusin ihan itse sen olevan väärin, mutta ehkä sitten olen keskivertoa nokkelampi, kun minulle ei moista itsestäänselvyyttä ole milloinkaan tarvinnut erikseen opettaa???
Joo, ihan miten vaan.
Fakta kuitenkin on että jonkun mielestä tietty tappaminen oikein jonkun mielestä ei. Se todistaa että oikea ja väärä on opittua eikä vakio pään uumenissamme.
Itsemurhalentäjän mielestä on ok lentää tornia päin ja tappaa, toisen mielestä ei.
Mielestäni taas väkivalta on opittua! Itsemurhalentäjällä on joskus ollut moraalikäsitykset kohdallaan, mutta uskonto on pannut hänen päänsä sekaisin ja oikea ja väärä ovat sumentuneet! Lapsena hänellä on ollut kyky empatiaan, mutta se on vuosien myötä unohtunut, sillä hänelle on opetettu toinen toimintamalli. Ihminen ei ole luonnostaan paha, vaan kaikki paha on opittua ja seurausta ahneudesta ja itsekkyydestä.
Ruusunpunaiset lasit vai? Mutta eihän ihminen empaattisena olentona tarvitse opetusta siittä mikä on oikein. Sensijaan hänelle tulee opettaa epälooginen toiminta totuutena, jotta hän voisi lentää päin tornia hyvillä mielin! Eikö?