Olen 18v sähköpyörätuolissa istuva vammainen. Sairastan Duchennee, eli lihastensurkastuma tautia. Noin vuosi sitten, jouduin hengityskoneeseen. Minulla on joka päivä erittäin kovat kivut. Tautiini ei ole, eikä vissiin löydy, lääkettä. Harrastuksiini kuuluu tv:katselu ja tietokoneella pelailu. Asun äitini kanssa. Mutta, mun tietokone on hajoamassa. Eikä ole rahaa korjauttaa. Koska asunnon vuokra on 7000mk/kuukausi. Ulosottomies vie kaikki rahat n. kymmenen vuoden takaa tehdyn lainan takia jonka toinen osapuoli jätti meille maksettavaksi. Sitä on maksettu sama 10v. Eikä loppua tule... Kiitos Suomi. Haluaisin viiltää ranteeni auki, mutta en pysty, kyseisen taudin takia. Mä en pysty liikkumaan yhtään. Ja nämä kivutkin vielä... Ainoa vapauteni on tv ja tietokone. Ei ole rahaa ostaa kasetteja, jotta saisi nauhoitella katsomiani ohjelmia. Tietokone toimii 10% enää. Hädin tuskin pystyn käyttämään näyttönäppäimistöä... Mun elämä on yhtä helvettiä. Mä en jaksa tätä elämää... Kukaan ei välitä meistä. Olis vissiin parempi että kuoltais pois... Ei meitä kukaan kaipais. Hyvä suomi, kiitos kun välität omistasi. Toivottavasti meidän taloon törmää lentokone. Mut, mä välitän äidistäni. Me ollaan äidin kans ainoat jotka välitetään toisistamme. Mä oon se poika siit Seiska lehdestä joka julkaistiin 02.5.2002 numero 18. Otsikko on "Päästäkää minut kotiin". Se oli avun huuto. Nyt on toinen avun huuto. Mua ja mun äitiä potkitaan kokoajan päähän. Heti kun meidän nimet nähdään, se alkaa. Mulla on suu-leikkaus torstaina. Hampaat vedetään veke. Joten, vissiin alkaa toinen 6kuukautinen sairaalasessio. Ketään ei vissiin kiinnosta tää, mut saahan sitä yrittää...
Teppo Jaakkola & Seija Manner
Muukalaiset Helsingissä
Teppo Jaakkola & Seija Manner
Muukalaiset Helsingissä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertoisitko hieman lisää "päähän potkimisesta"?
Miten se ilmenee sinun/teidän kohdallasi/kohdallanne?