-veri, saako sitä syödä ottaa suoneen?
ekö kumminkin raamattu kiellä veren käytön?
-homous, saako olla homo?
kumminkin on homopappeja yms..
sekin kaiketi kielletään raamatussa?
-valtio ja uskonto pitäisi olla erillään?
onko näin?
-ei pitäisi tappaa opetella tappamaan?
mitä teki intissä pappi pitämässä papin oppituntia?
miten on?
siinä pari aluksi..
ekö kumminkin raamattu kiellä veren käytön?
-homous, saako olla homo?
kumminkin on homopappeja yms..
sekin kaiketi kielletään raamatussa?
-valtio ja uskonto pitäisi olla erillään?
onko näin?
-ei pitäisi tappaa opetella tappamaan?
mitä teki intissä pappi pitämässä papin oppituntia?
miten on?
siinä pari aluksi..
Vastaukset 34
Vanhimmat
Miksi kysyt näitä asioita? Haluatko teologista keskustelua vai onko sinulla jokin muu pointti?
Kun kyseessä on kirkosta eroaminen eikä teologinen palsta.
joten ajattelin huvikseni vastata henkilökohtaisella tasolla
" -veri, saako sitä syödä ottaa suoneen?
ekö kumminkin raamattu kiellä veren käytön?"
Minulle ja lapselleni on annettu verta siinä yhteydessä kun hän syntyi. Hänen verensä vaihdettiin jos sitä ei olisi tehty hänestä olisi tullut ihminen, joka ei pystyisi normaaliin elämään vaan hänen aivonsa olisivat vahingoittuneet.
Itse en syö enkä valmista verilettuja mutta lapseni syövät niitä koulussa. En puutu kouluruokailuun sillä mielestäni ihmisen tulee syödä sitä mitä eteen laitetaan kyselemättä omantunnon tähden.
Taustaa tuohon veren syönti kieltoon:
Tilanne Uuden testamentin aikaan on ollut aika ongelmallinen kun pakana menoihin kuului haureus ja veren juonti ym. Mutta meille kristityille ei kuulu juutalaisten ruoka säännöt.
Lainaus
--------------------------------------------
10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
11 Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."...
19 Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta...
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Ap. t. 15:20&rnd=1153109899616
"-homous, saako olla homo?
kumminkin on homopappeja yms..
sekin kaiketi kielletään raamatussa?"
Tämä on alue johon en puutu netissä koska siitä saa aikaan vain sekopäisiä keskusteluja.
"-valtio ja uskonto pitäisi olla erillään?
onko näin?"
En pitänyt hyvänä asiana kun puolue politiikka tuotiin kirkkoon. Mutta monet kristityt haluavat hoitaa yhteisiä asioita ja silloin on viisasta he hoitavat niitä omana itsenään. Usko on sellainen asia että se seuraa elämän jokaisessa tilanteessa ja ei sitä voi jäähylle laittaa edes muiden painostuksesta. Joten hoitakoon ateisti asioita Jumalan kieltäjänä ja kristityt kristittyinä ja jos joku on jotain muuta niin tehköön sen omana itseään. Itse en äänestä kuin sellaista jolla on samat arvot kuin itselläni ja puolueella ei ole mitään väliä. Äänestyksen kohteeni on aina henkilö.
"-ei pitäisi tappaa opetella tappamaan?
mitä teki intissä pappi pitämässä papin oppituntia?"
Papin tehtävä on tukea varusmiehiä ja antaa sielunhoitoa sitä halutessa ja hartaudet kuuluvat tähän samaan työnkuvaan. Mielestäni papin paikka on siellä missä poikiamme on. Siis armeijassa,sairaalassa, vankilassa ja jopa hetken veneen alla jos tarvis vaatii sen mukaan kuin heidän aikansa riittää.
Mielestäni armeija ja poliisi kuuluu esivaltaan, jos näitä ei olisi niin seuraus olisi anarkia.
jopa sinun luulisi kykenevän käsittämään että ateisti ei kiellä jumalaa. Hän ei usko jumalan/jumalien olemassaoloon.
Pienellä ponnistelulla saatat asian omaksua.
"hoitakoon ateisti asioita Jumalan kieltäjänä"
Ateistit eivät ole joulupukinkieltäjiä, tonttujenkieltäjiä eikä edes jumalankieltäjiä. Ateistien mielestä kaikki satu olennot ovat yhtä luonnollisia.
Osa ateistesitä uskoo johinkin yliluonnollisiin olentoihin. Muistaakseni Kommunistisessa manifestissa sanotaan, että "Euroopan yllä leijuu kommunismin henki" :-)
Kaikki ateistit eivät ole samalaisia. Ja sinä voit kirjoittaa vain omasta puolestasi.Käännyttäjä ateisteilla katson olevan jopa antiteisminen maailman kuva. Riippuu ihan siitä miten pitkälle hän menee kirjoituksissaan. Tunnen kyllä ateisteja joiden kanssa minulla on paljon samanlaisia ajatuksia ja normaali toisia kunnioittava keskustelu onnistuu heidän kanssaan.
En tunnista sinua koska en ole lukenut viestejäsi montakaan ja en luo mielikuvaani parin viestin arviolla. Mihin porukkaan kuulut siis?
Lainaus
-----------------------------------------------
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
Ateismi on sitä, ettei usko jumalaan tai jumaliin. Ateismia käytetään kuvaamaan kahta hieman erilaista katsantokantaa: laajemmassa mielessä (heikko, negatiivinen tai neutraali) ateismi on yksinkertaisesti jumalaan uskomisen puuttumista. Tässä merkityksessä kuka tahansa henkilö, joka ei ole teisti, on ateisti. Jumalan kieltävää kantaa kutsutaan vahvaksi tai positiiviseksi ateismiksi. Antiteismillä puolestaan tarkoitetaan teismisten uskomusten suoranaista vastustamista.
"Ateistit eivät ole joulupukinkieltäjiä, tonttujenkieltäjiä eikä edes jumalankieltäjiä. Ateistien mielestä kaikki satu olennot ovat yhtä luonnollisia."
E.M. "Ateismi on sitä, ettei usko jumalaan tai jumaliin."
Luulen, että että kukaan itseään ateistinä pitävä ei usko mihinkään yliluonnollisiin oleintoihin. Tunnetko todella jonkun ateistin, joka usko hammaskeijuihin?
Olen tavannut täällä netissä sellaisia ateisteja jotka toisia pilkatakseen uskoo vaikka Jumalaan mutta hammaskeijuihin uskovaa en ole vielä tavannut. (Virne)
Mutta vakavissaan minunkin mielestä ateismi on sitä, että ei usko Jumalaan. Sekä ateistin yksinkertainen määrittely on se, että hän ei usko minkaanlaisen Jumalan olevan olemassa.
Monet ateistit ymmärtävät sen kun rajat asetetaan siis minä uskon Jumalaan ja hän ei ja tähän piste.
Mutta minulle ateisti on Jumalan kieltäjä.
Tuliko tämä nyt selväksi?
kielltkö sinä eija Allahin?
ovat Suomessa hyvin erillään. Vertaa tilannetta vaikkapa muihin Pohjoismaihin. Kirkon puolelta ei ole esteitä sillekään, että sen itsenäisyys olisi entistä suurempi, tosin hautaustointa ei valtio tai kunnat suostu ottamaan itselleen sen suurten kustannusten vuoksi. Toisaalta, kun 98% kansalaisista haluaa kristillisen siunauksen tuntuu nykykäytäntökin varsin hyvin perustellulta. Suomessa ei siis ole valtiokirkkoa.
Minkä ihmeen tutkimuksen mukaan?
Älä usko galluppeihin varsinkaan uskontoon liittyvissä kysymyksissä. Minun havaintojeni mukaan lähes 98% suomalaisista (siis niistä jotka yleensä päästävät ovelta-ovelle-kyselijän sisään taikka antautuvat keskusteluun puhelimitse-utelijan kanssa) vastailee sitä mitä olettavat kyselijän haluavan kuulla, jotta pääsisivät siitä eroon mahdollisimman pian.
Tuo osuus oli muistaaksen nyt 97%. Tilastot ovat täällä: http://195.236.185.50:8080/EVLfi.nsf/Documents/CF9E1638D0F2E9B6C22571550037B559?OpenDocument&lang=FI
Tuon mukaan hautauksia oli viime vuonna 47146, ja tilastokeskuksen mukaan suomalaisia kuoli 47600. Ulkomaalaisten osuus pitäisi tietää jotta voisi laskea oikean luvun.
Joka tapauksessa osuus on paljon suurempi kuin kirkkoon kuuluvien osuus, joka vanhemmissakin ikäluokissa on 90% tai enintään 95%.
Tapakulttuuri muuttuu hitaasti ja aivan erityisen hitaasti muuttuvat hautajaisiin liittyvät asiat. Syynä on tottumus ja harva jaksaa juuri omaisen kuoleman jälkeen miettiä asioita uudella tavalla. Hautaustoimistotkaan eivät tunnu liiemmin noteeraavan ainakaan uskonnottomia hautajaisia, vaan kristilliset hautajaiset ovat oletusarvo kaikille.
Pro-Seremoniat vääntää tilannetta hitaasti parempaan suuntaan. Homma on kuitenkin vaikea, evlut kirkolla on lähes hautausmaiden monopoli ja uusi hautaustoimilaki vahvisti sen. Lisäksi kirkon ei ole pakko luovuttaa kappeleita edes lisämaksusta uskonnottomille, vaikka hautasija onkin kaikille tarjolla. Toisaalta hautausmaan lähellä ei ehkä ole muutakaan paikkaa jossa pitää hautajaisia.
Nopeiten tilannetta auttaisi tuhkauksen ja tuhkan sirottelun yleistyminen. Toinen mahdollisuus on, että tunnustuksettomien hautausmaiden (sellaisia kirkon pitää tarjota vuoden 2007 alusta) lähelle alkaa syntyä sopivia tiloja, ja niissä hautajaisten pitämisestä tulee rutiinia.
Vielä eräs vaihtoehto on kuuluisan ihmisen uskonnottomat hautajaiset, joista tulisi lehtijuttuja. Sellaisen todennäköisyys on aika pieni.
Lainaus
----------------------------------------------
Syynä on tottumus ja harva jaksaa juuri omaisen kuoleman jälkeen miettiä asioita uudella tavalla.
-------------------------------------------------
Kyse on enemmästä. Kyse on lohdutuksesta ja muistoista. Harva kuitenkaan haluaa kieltää sitä omaisiltaan vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.
Hautausmailla on usein monet menneet sukupolvet. Kävin jokin aika sitten isäni isovanhempien haudalla. Minulla on hämärä muisto lapsuudesta, kun olen käynyt sielä. Muistan vain kun minulle yritettiin selittää ketä he ovat ja kyselin kovasti, kun en kyennyt ymmärtämään. Näitä tällaisia ei Pro-Seremoniat voi korvata, vaikkakin sopii paremmin vapaa-ajattelijoille.
Hautapaikka, muistot ja vainajan muistelu on kuitenkin eri asia kuin vainajan kristillinen hautaansiunaus.
Asia voidaan esittää toisinpäin: jos nyt olisi tapana pitää uskonnottomat hautajaiset, miten moni kaipaisi silloin uskonnollista sisältöä? Tottakai on olemassa uskovia suomalaisia, mutta ei heitä ole 98 tai 97 prosenttia. Hautajaisissa lohduttaa myös tapa, se että jälkeenjääneiden elämä jatkuu tutulla rituaalilla.
Uskova vai ei? Vaikea varsinkin ulkopuolisen määritellä. Mielellään otetaan kantaa toisen uskoon, vaikka omakin usko ja tietoisuus siitä vaihtelee. Olen lukuisia kertoja saanut todistaa tilannetta, jossa ns. "maallistunut" ihminen herkistyy (esim. hautajaisten yhteydessä, tai ristiäisten tai häiden, tai ihan vaan keskusteltaessa asioista vähän perusteellisemmin) ja usko ikäänkuin aktualisoituu hänelle. Hänet moni olisi luokitellut "ei-uskovaksi kirkon jäseneksi", ja katso - uskoa löytyykin pinnan alta, kun vähän elämä ensin raaputtaa.
Ei väheksytä ihmisten uskoa.
Minusta on aivan ymmärrettävää, että kirkon ei tarvitse luovuttaa tilojaan uskonnottomia menoja varten, sillä kirkon tilat (esim hautasmaan kappeli) on pyhitetty Jumalan huoneeksi - se on tarkoitettu nimenomaan kristillisiin tilaisuuksiin.
Siinä olisi vapaa-ajattelijoillekin oikea asia ajettavaksi: uskonnottomien hautausten ja hautausmaiden siirto valtiolle tai kunnalle. Tuskinpa kirkolla on mitään sitä vastaan, että joku muu taho huolehtisi uskonnottomien hautauksesta ja hautausmaista - eihän se kirkolle kuulu. Kukaan muu ei vaan taida sitä vastuuta haluta...
Olen havainnut saman. Ja vaikka se olisikin vain rituaali niin kunnioitetaan heidän suruaan eikä mennä siinä tilanteessa möläyttämään, että se on vain tapa.
"Kyse on enemmästä. Kyse on lohdutuksesta ja muistoista. Harva kuitenkaan haluaa kieltää sitä omaisiltaan vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. "
Noin sinä veikkaat. Luot itsellesi oikeutuksen toimia vastoin kuolleen ihmisen omaa vakaumusta.
Tuota on uskismoraali.
tuossa tuli taas malliesimerkki.
Hävettääkö teitä itseänne tuollainen kirjoittelu vai ettekö edes kykene näkemään mitä suollatte ulos?
Tässä vielä koko jeesustelu siteerattuna:
" Uskova vai ei? Vaikea varsinkin ulkopuolisen määritellä. Mielellään otetaan kantaa toisen uskoon, vaikka omakin usko ja tietoisuus siitä vaihtelee. Olen lukuisia kertoja saanut todistaa tilannetta, jossa ns. "maallistunut" ihminen herkistyy (esim. hautajaisten yhteydessä, tai ristiäisten tai häiden, tai ihan vaan keskusteltaessa asioista vähän perusteellisemmin) ja usko ikäänkuin aktualisoituu hänelle. Hänet moni olisi luokitellut "ei-uskovaksi kirkon jäseneksi", ja katso - uskoa löytyykin pinnan alta, kun vähän elämä ensin raaputtaa.
Ei väheksytä ihmisten uskoa."
Monessa Keski-Euroopan maassa on kunnalliset hautausmaat, eli ei tuossa mitään kummallista ole. Kirkolta yhteiskunnalle on siirretty mm. koululaitos ja väestörekisterin toinen haara. Tuskin asiaa kannattaa nyt ajaa, kun hautaustoimilaki saatiin vasta säädettyä, mutta kyse on vain poliittisesta tahdosta eikä sen kummemmasta.
Helpointa olisi ensin velvoittaa kunnat (eikä seurakunnat) ylläpitämään tunnustuksettomia hautausmaita. Siitä saataisiin kunnille kokemusta, jonka pohjalta olisi helppo siirtää seurakuntien hautausmaitakin kunnallisiksi. Siirtymäajan järjestelyt pitäisi toki ratkaista, ja velvoitteiden (mm. haudanhoitosopimukset) pitäisi siirtyä hautausmaan mukana.
Olen samaa mieltä siitä, että kirkolla pitäisi olla oikeus itse päättää kappelien ym. tilojen käytöstä. (Joskin piispainkokouksen kesäisen päätöksen olisi voinut panna täytäntöön edes vähän ennen pahimpia pakkasia...)
Viimeisin kirkon nelivuotiskertomus sisälsi tiedon, jonka mukaan 12% suomalaisista piti itseään ateisteina.
Olen tietoinen siitä, että julkiuskovia, jotka ovat seurakunta-aktiiveja tai kulkevat "Jeesus pelastaa" -paidassa tms. on varmaankin vähemmän kuin niitä jotka katsovat jonkin korkeamman voiman olevan olemassa.
Mutta silti - 97 prosenttia. Ei natsaa, ei mitenkään mahdu minun kokemuspiirini rajoihin että kuolleista 97% olisi halunnut kristillisen siunaukset tai edes valinnut sellaisen jos olisi tarjottu sitä ja maallista mutta juhlallista tilaisuutta.
Sitten vaan tarjoamaan! Kirkko palvelee silloin, kun siltä pyydetään (jos muuta tietoa asianomaisen tahdosta hautauksen suhteen ei ole). On vain hyvä, jos epävarmat joutuvat aika ajoin pohtimaan vakaumustaan vähän tarkemmin.
Tiettyä tendenssiä minusta osoittaa, että ateistit näyttävät "hyväksyvän" uskoviksi vain ns. "julkiuskovat". Muut ovat heille käytännössä "ei-uskovia". Onko ateisteilla korkea kynnys, jotta uskovien määrä saataisiin mahd. alas? Ainoa objektiivinen mittari uskontojen suhteen on jäsenyys, joka ilmaisee kannatuksen.
Objektiivisempi kriteeri lienee täysi-ikäisten jäsenten määrä, vauvoiltahan ei kysytä omaa tahtoa.
Jäsenyyden korostaminen on liian jyrkkä jako sekin. Vaikka lain edessä ihminen kuuluu kirkkoon tai ei kuulu, on todellinen suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon liukuma jossa on liki äärettömästi eri asteita. Varmaan minä olen antanut sellaisen kuvan, että "hyväksyisin" uskovien joukkoon vain julkiuskovat. Mutta toisaalta kyllä välissä tuntuu siltä, että yritetään niputtaa "on korkeampi voima" -mielipiteen kannattajat samaan joukkoon kuin "Uskon Jumalaan kuten kirkko opettaa" -ryhmä.
Evankelis-luterilainen kirkko itsekin tekee tutkimuksia, joissa on eri vaihtoehtoja katsomukselle.
Lapset uskovat usein vahvemmin ja ehyemmin kuin me aikuiset. Miksi heidän uskoaan ei huomioitaisi? Sorretaanko taas lapsia tyyliin "he eivät tiedä, ymmärrä, miten asiat ovat"?
No nyt palaat jäsenyydestä taas uskoon.
Metodistikirkon oppeihin kuuluu lapsikaste, baptistien oppiin ei. Jos verrataan jäsentilastoja metodistien ja baptistien välillä, niin kai tämä ero tulee huomioida?
Alle 18-vuotiaat eivät voi vapaasti valita omaa jäsenyyttään uskontokunnissa. Ja vastahan tässäkin ryhmässä joku kertoi eronneensa kaksi päivää 18-vuotispäivän jälkeen. Tuskin hänellä oli vankka usko ennen täysi-ikäisyyttäkään.
On varmasti alaikäisiä jotka kuuluvat uskontokuntaan jonka oppeihin uskovat. Mutta on myös niitä jotka eroaisivat uskontokunnasta jos saisivat luvan vanhemmilta, ja kaipa niitäkin jotka haluaisivat liittyä mutta eivät saa lupaa.
se että joku kuuluu evlutteihin ei todellakaan ole uskovaisuuden merkki. Henkilökohtaista kokemusta on.
En todellakaan käsitä miten onnistuin kahlaamaan läpi häät, ristiäiset ja hautajaiset tajuamatta yhtään mitään Jumalasta. Häissäkin vääntelehdin kirkon penkillä ja toivoin, että lopettas jo tuo uuvuttava pappi. Kaiken huippu oli kun sukulaiseni vei minut äitilapsi kerhoon. Siellä oli nähtävästi alkurukous ja ohi kaikki meni niinkuin jokisen eväät. Jälkikäteen olen päätellyt, että on sielä kai rukoiltu. Siis minä uskovankodin lapsi ja itsekkin joskus uskossa ollut. En yksinkertaisesti kiinnittänyt mitään huomiota sellaisiin asioihin vaikka ne olisivat olleet nenäni edessä ja itsekkin osallistunut niihin.
Olen pohtinut olinko ateisti? Tuskin olin kun en vaivaanunut sen vertaa pohtimaan onko Jumalaa olemassa vaikka joskus kohtasin tällaisia asioita.
En pysty määrittelemään edes sitä milloin olen tällaiseen tilaan joutunut.
Kun tulin uskoon ja asiat alkoivat palautua mieleeni niin en voinut käsittää kuinka ne on voineet unohtua minulta. Otetaan nyt huomioon, että isäni oli uskova ja kohtasin uskovia ja kuulin kaikenlaista mutta kaikki meni ohi. Itse asiassa en pysty sanomaan tarkkaa aikaa milloin olen tullut uskoon asiat vain alkoivat pikkuhiljaa elämään minulle uudelleen.
Siksipä sanoinkin, että ainoa objektiivinen mittari on jäsenyys. Jos mennään vakaumuksen puolelle, niin tilastoja pitäisi uusia kaiken aikaa sen mukaan miten itsekustakin meistä sattuu tuntumaan ja kuinka voimakkaalta usko tänään TUNTUU tai huomenna. Tosin jotkut ovat menneet nyt jo siihen, että eroavat ja liittyvät tarpeensa mukaan hyvinkin nopealiikkeisesti (esim. kirkollisen toimituksen tarpeessa). Eroaminen kun on tehty niin helpoksi, että kaikkea ei tule aina otettua huomioon etukäteen nettieroja rustailtaessa. Mutta tällaisista edestakas soutajista sanoisin, että heistä ei ole kirkon ja sen tehtävän kannalta paljon väliä - olkoot missä lystäävät. Jos olisin pappi, en hyväksyisi kovin pian mielensä muuttaneita enää takaisin ("on kiire päästä naimisiin / kummiksi, saisko rippikoulun parissa päivässä ja jäsenyyden kuntoon?"). Ja kohta taas erotaan, kun ne verot olisi niin kiva laittaa matkusteluun.
Aina uskonnollisissa hautajaisissa saa kuulla papin puhuvan puuta heinää miten Jeesus herättää viimeisenä päivänä vainajan taas henkiin.
Kun läheinen ihminen on kuollut, niin lohdutus löytyy muualta kuin lapsellisista saduista, jotka vain halventavat täysjärkisenä eläneen vainajan muistoa.
Minulla on eri kokemukset hautajaisista ja monen ihmisen surutyöstä. Sinun täytyy tehdä surutyösi niinkuin sinulle sopii. Mutta anna meidän tehdä omat surutyömme. Ja älä halvenna niitä ihmisiä jotka ajattelevat erilailla kuin sinä.
"Ja älä halvenna niitä ihmisiä jotka ajattelevat erilailla kuin sinä."
HUOM: Tämä viesti on Nasselle.
Nasse usko jo en minä sinun viestejäsi lue ja en muuten aio sinun kanssasi keskustella. Älä turhaan näe vaivaa. Vai siitä oli kysymys. Mistä lie?
Jos toisella nimimerkillä esiinnyt niin melko pian minä sen huomaan. Mutta ethän toki enää alentuisi sellaiseen. Sehän olisi hyvin epämiehekästä tai naisekasta.
Mä en oo eläissäni tavannut sun kaltaista tyyppiä. Tein juuri yhdelle uskovalle saman jutun kuin sinulle. Aika sen näyttää onko yhtä itsepäinen kuin sinä. Huumorilla sinun pelisi nyt otan mutta tämän enempää en sinuun aikaani haaskaa.
Hyvää loppu kesää!!!!
jos et kestä lukea tekstejäni, se on sinun ongelmasi.
Kaikkinainen ajattelu ja kyseenalaistaminen onkin vaarallista, se saattaa johtaa vaikka uskosta luopumiseen.
Siksi on parempi tehdä kuin pikkulapset; työntää sormet korviin ja lällättää.
-veri, saako sitä syödä ottaa suoneen?
ekö kumminkin raamattu kiellä veren käytön?
Saa syödä ja saa ottaa suoneen. Verensyöntikielto liittyy säädöksiin, jotka erottivat israelilaiset muista. Sitä ei pidä soveltaa nykyaikaan. Tai saahan niin toki tehdä, mutta silloin joutuu kysymään, miksi ei myös muita Raamatun käsityksiä tulisi soveltaa, esim. orjuus, moniavioisuus jne.
-homous, saako olla homo?
kumminkin on homopappeja yms..
sekin kaiketi kielletään raamatussa?
Saa olla homo. Voi olla myös homopappi. Raamatun aikainen homous ei liity mitenkään siihen homouteen, josta kysyit. Raamattu ei kiellä seksuaalista taipumusta.
-valtio ja uskonto pitäisi olla erillään?
onko näin?
Mitä tarkoitat valtiolla? Entä uskonnolla? Jos ajattelet, että Suomen valtion ja kristinuskon pitäisi olla erillään, niin tämäkin vaatii täsmennystä. Miten niin erillään? Kulttuuriset juuret ovat mitä ovat, niitä ei voi ainakaan historiassa erotella, saatika sitten nykypäivässä. Valtio taas on konventio, asia, joka on kansalaistensa summa. Jos kansalaisissa on uskonnollisia ihmisiä, niin heidän tulee saada toteuttaa vakaumustaan arkielämässä lain suojissa. Ei pidä yksinkertaistaa liikaa.
-ei pitäisi tappaa opetella tappamaan?
mitä teki intissä pappi pitämässä papin oppituntia?
Ei pitäisi antaa kenenkään tappaa toista... Intissä papin tehtävä on hoitaa sieluja, ei siunata aseita tai opettaa tappamaan. Papin luo voi mennä silloin kun menee siviilissä vähän heikosti, esim. omainen kuolee, nainen lähtee kävelemään jne.