Marxilais-leniniläinen uskontokritiikki
Aloin tänään aamulla miettimään marxilaisuuden suhdetta uskontoon. Asia jota en aiemmin ole pahemmin pohtinut. Olenkohan ihan väärässä, jos väitän että sekä Marxille, että Leninille uskonnon vastustaminen oli hyvin keskeistä?
Mistähän se on peräisin? Ainakin Leninillä vaikuttaisi olevan juutalaista sukutaustaa, ja vanhemmat ortodokseja, joten voisi ajatella että Lenin on lapsesta asti joutunut tekemisiin uskonnollisuuden kanssa, ja ilmeisesti kyrsiintynyt.
Marx ja Engels tas näyttävät hengailleen protestanttisten liberaaliteologien kanssa, varsinkin Bruno Bauerin nimi toistuu heidän yhteydessään.
Minulla se on sellainen hintsu (voi olla vääräkin..) että Lenin ei ollut ateisti, vaan hän oli mystikko, joka taisteli uskovaisten ulkokultaisuutta vastaan. Ehkä hän KERTAKAIKKIAAN NÄKI, että kaikki ihmisen harjoittama uskonnollinen toiminta on silkkaa vallankäyttöä, tai ihmisvaltaan alistumista. Voisikohan Leniniä pitää jonkinlaisena pietistinä?
Neuvostoliiton ateistit näyttävät olleen eri porukkaa kuin bolshevikit. Союз безбожников, eli Taistelevien jumalattomien liitto perustettiin vasta 1925, ja Stalin sen sittemmin lakkautti. Stalinhan taisi ortodoksi.
Sanoiko Lenin missään olevansa ateisti? Minulla on mielikuva että vallankumouksen jälkeen bolshevikit järjestivät kristinuskoa pilkkaavia karnevaalikulkueita. Mistä tuo raivo kristinuskoa kohtaan syntyi?
Marx kuulostaa tuossa paikoitellen joltain Himmleriltä:
"Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.
Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.
Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista." - Karl Marx
Voisiko sanoa että marxismi-leninismin sisin aatteellinen ydin, ja lähtökohta on uskontokritiikki? Lukaisin tuossa vähän taustoja, ja tulin siihen käsitykseen että Ukrainan nälänhätä 1930-1932 ei johtunut pakkokollektivisoinnista. Ymmärtääkseni bolshevikit aiheuttivat nälänhädän uskonnollisista syistä. Kansa ei ollut, varsinkaan maaseudulla, luopunut ortodoksisesta uskosta. Ja sitten Lenin hamusi kirkkojen ehtoolliskalustoja, ja ymmärsi että hän loukkaisi kansan uskonnollisia tunteita, jos bolshevikit menisivät tuosta vaan kirkkoihin, ja ryöväisivät hopeat. Mutta jos kansa tuuperrutettaisiin nälällä, ei kukaan jaksaisi välittää mitä kirkoissa mekastetaan.
Minusta tuntuu että Venäjän maalaisväestö on ollut syvästi uskonnollista, ja se sieppasi Leniniä. Hän tajusi että kommunistit voivat jäällä tappiolle henkien taistossa, vaikka olivat kaupungit saaneet valtaansa.
Minusta tuntuu että marxismi-leninismin voi nähdä uskonnollisena kriisinä. Propaganda, iskulauseet, rivissä etenevät puimakoneet ja traktoritehtaat ovat vain sumutetta. Marxilais-leniniläiset toivoivat sieluissaan, että ihmisistä saisi juurittua pois uskonnollisuuden, siinä mielessä kuin se on ritualismia, vallankäyttöä, kirkollisuutta, ja alistumista.
Mutta en usko, että he halusivat poistaa ihmissielun taipumusta uskonnollisuuteen sinänsä; he halusivat vain ohjata sen uuteen suuntaan; he halusivat että uskonnollisuus tulisi rakentavaan käyttöön. Minusta kommunismi epäonnistui tässä pyrkimyksessä, ja sitä voi siitä syyttää. Perusteiltaan se oli idealistinen yritys vastustaa uskonnon nimissä tapahtuvaa vallankäyttöä. Minusta Lenin näki asian ytimeen.
Hän näki olemassaolon ytimeen. Hän näki mikä ihmisen olemisen perusteissa on mätää. Rahkeet ei vain pojalla riittänyt ihmisen tilanteen korjaamiseen. Jotenkin en vaan pysty näkemään leninismiä, tai neuvostoliittolaista kommunismia materialistisena. He olivat ennemminkin idealisteja jotka pyrkivät hyvään.
THEOMACHY OF LENINISM:
http://www.pravoslavie.ru/enarticles/031230131852
Aloin tänään aamulla miettimään marxilaisuuden suhdetta uskontoon. Asia jota en aiemmin ole pahemmin pohtinut. Olenkohan ihan väärässä, jos väitän että sekä Marxille, että Leninille uskonnon vastustaminen oli hyvin keskeistä?
Mistähän se on peräisin? Ainakin Leninillä vaikuttaisi olevan juutalaista sukutaustaa, ja vanhemmat ortodokseja, joten voisi ajatella että Lenin on lapsesta asti joutunut tekemisiin uskonnollisuuden kanssa, ja ilmeisesti kyrsiintynyt.
Marx ja Engels tas näyttävät hengailleen protestanttisten liberaaliteologien kanssa, varsinkin Bruno Bauerin nimi toistuu heidän yhteydessään.
Minulla se on sellainen hintsu (voi olla vääräkin..) että Lenin ei ollut ateisti, vaan hän oli mystikko, joka taisteli uskovaisten ulkokultaisuutta vastaan. Ehkä hän KERTAKAIKKIAAN NÄKI, että kaikki ihmisen harjoittama uskonnollinen toiminta on silkkaa vallankäyttöä, tai ihmisvaltaan alistumista. Voisikohan Leniniä pitää jonkinlaisena pietistinä?
Neuvostoliiton ateistit näyttävät olleen eri porukkaa kuin bolshevikit. Союз безбожников, eli Taistelevien jumalattomien liitto perustettiin vasta 1925, ja Stalin sen sittemmin lakkautti. Stalinhan taisi ortodoksi.
Sanoiko Lenin missään olevansa ateisti? Minulla on mielikuva että vallankumouksen jälkeen bolshevikit järjestivät kristinuskoa pilkkaavia karnevaalikulkueita. Mistä tuo raivo kristinuskoa kohtaan syntyi?
Marx kuulostaa tuossa paikoitellen joltain Himmleriltä:
"Kristinuskon sosiaaliset periaatteet saarnaavat raukkamaisuutta, itsensä halveksuntaa, alentumista, alamaisuutta, pelkuruutta, lyhyesti kaikkia lurjuksen ominaisuuksia, ja köyhälistö, joka ei halua että sitä kohdellaan lurjuksena, tarvitsee rohkeutensa, itsetuntonsa, ylpeytensä ja riippumattomuuden tuntonsa kipeämmin kuin leipänsä.
Kristinuskon sosiaaliset periaatteet ovat nöyristelijämäisiä ja köyhälistö on vallankumouksellinen.
Se kristinuskon sosiaalisista periaatteista." - Karl Marx
Voisiko sanoa että marxismi-leninismin sisin aatteellinen ydin, ja lähtökohta on uskontokritiikki? Lukaisin tuossa vähän taustoja, ja tulin siihen käsitykseen että Ukrainan nälänhätä 1930-1932 ei johtunut pakkokollektivisoinnista. Ymmärtääkseni bolshevikit aiheuttivat nälänhädän uskonnollisista syistä. Kansa ei ollut, varsinkaan maaseudulla, luopunut ortodoksisesta uskosta. Ja sitten Lenin hamusi kirkkojen ehtoolliskalustoja, ja ymmärsi että hän loukkaisi kansan uskonnollisia tunteita, jos bolshevikit menisivät tuosta vaan kirkkoihin, ja ryöväisivät hopeat. Mutta jos kansa tuuperrutettaisiin nälällä, ei kukaan jaksaisi välittää mitä kirkoissa mekastetaan.
Minusta tuntuu että Venäjän maalaisväestö on ollut syvästi uskonnollista, ja se sieppasi Leniniä. Hän tajusi että kommunistit voivat jäällä tappiolle henkien taistossa, vaikka olivat kaupungit saaneet valtaansa.
Minusta tuntuu että marxismi-leninismin voi nähdä uskonnollisena kriisinä. Propaganda, iskulauseet, rivissä etenevät puimakoneet ja traktoritehtaat ovat vain sumutetta. Marxilais-leniniläiset toivoivat sieluissaan, että ihmisistä saisi juurittua pois uskonnollisuuden, siinä mielessä kuin se on ritualismia, vallankäyttöä, kirkollisuutta, ja alistumista.
Mutta en usko, että he halusivat poistaa ihmissielun taipumusta uskonnollisuuteen sinänsä; he halusivat vain ohjata sen uuteen suuntaan; he halusivat että uskonnollisuus tulisi rakentavaan käyttöön. Minusta kommunismi epäonnistui tässä pyrkimyksessä, ja sitä voi siitä syyttää. Perusteiltaan se oli idealistinen yritys vastustaa uskonnon nimissä tapahtuvaa vallankäyttöä. Minusta Lenin näki asian ytimeen.
Hän näki olemassaolon ytimeen. Hän näki mikä ihmisen olemisen perusteissa on mätää. Rahkeet ei vain pojalla riittänyt ihmisen tilanteen korjaamiseen. Jotenkin en vaan pysty näkemään leninismiä, tai neuvostoliittolaista kommunismia materialistisena. He olivat ennemminkin idealisteja jotka pyrkivät hyvään.
THEOMACHY OF LENINISM:
http://www.pravoslavie.ru/enarticles/031230131852
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ilmoille heitetty ajatus, jonka mukaan Lenin olisi nähnyt uskonnollisen toiminnan silkaksi vallankäytöksi ja vallankäyttöön alistumiseksi, saattoi olla hyvinkin osuva. Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.
Tähän voisi lisätä, että uskonnollisen toimintansa tähden kansalaiset palvelivat muidenkin kuin kommunististen vallanpitäjiensä tarkoitusperiä. Ja tämähän ei tietenkään käynyt päinsä. Ja päinsä ei käynyt sekään, että erittäin uskomuskriittisen maailmankatsomuksen mukaisesti rakennetussa yhteiskunnassa ylistettäisiin voimia, joiden olemassaolosta ei ollut tieteellisiä todisteita. Eräästäkin kuuluisasta kirkosta Pietarissa tehtiin aikoinaan täten uskonnonvastaisuuden museo, jossa kirkon katosta roikkuvalla valtaisalla "viisarilla" havainnollistettiin maapallon pyörimisestä aiheutuvia voimia, joille ei mikään jumalallinen - edes tässä "Jumalan huoneessa" - mitään voinut.
Tiedä sitten, onko tässä taustalla loppujen lopuksi ollut ajatus materialismin ylivertaisuudesta tai jotain muuta. Mielenkiintoisia vaihtoehtoisiakin ajatuksia on tullut avauksessa julki. Mutta tiettyä ajatusta ihmettelen, ikäänkuin kriittisesti.
"Lukaisin tuossa vähän taustoja, ja tulin siihen käsitykseen että Ukrainan nälänhätä 1930-1932 ei johtunut pakkokollektivisoinnista. Ymmärtääkseni bolshevikit aiheuttivat nälänhädän uskonnollisista syistä. Kansa ei ollut, varsinkaan maaseudulla, luopunut ortodoksisesta uskosta. Ja sitten Lenin hamusi kirkkojen ehtoolliskalustoja, ja ymmärsi että hän loukkaisi kansan uskonnollisia tunteita, jos bolshevikit menisivät tuosta vaan kirkkoihin, ja ryöväisivät hopeat. Mutta jos kansa tuuperrutettaisiin nälällä, ei kukaan jaksaisi välittää mitä kirkoissa mekastetaan."
-Hiram
Mitähän on "taustoista lukaistu", kun on moiseen käsitykseen päästy? Ja miten on onnistuttu saamaan 1930-luvun nälänhätä Ukrainassa ja Lenin yhdistettyä?
Nälänhätä oli seurausta siitä, että vuosina 1930–1932 Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Stalinin määräysten mukaisesti. Viljan pakkoluovutusten tähden arviolta jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen.
Mainittu humanitäärinen kriisi Ukrainassa oli jatkumoa Stalinin politiikalle, johon kuului Leninin vuonna 1921 aloittaman NEP-talouspolitiikan lakkauttaminen, viisivuotissuunnitelmiin siirtyminen, teollistaminen ja maatalouden pakkokollektivisoiminen suuriksi kolhooseiksi. Lenin ei tätä 1920-luvun lopun oman visionsa vastaista kehitystä pyrkinyt torppaamaan, kun oli kuollut jo vuonna 1924.
Millä tavoin siis juuri Lenin oli "tuuperruttamassa kansaa nälällä", kun hän "hamusi kirkkojen ehtoolliskalustoja"?
Luokaton yhteiskunta eli sosialismi perustuu
tulevaisuudessa lähinnä kaksijakoiseen
sielunlakiin.
Sielunlaki tarkoittaa filosofiassa sitä,että
puolet äärettömän maailmankaikkeuden miehistä
tajuaa todellisuuden naisellisella tavalla.
Esimerkiksi Marxilla oli naisellinen tajunta,
mutta Leninillä oli miehinen sielu.
Koska ihmisten sielut katoavat juuri sielunlain
perusteella,kaikki uskonnot ovat ihmiskunnan
suurimpia erehdyksiä ja rahavallan hapatuksia.
Näin ollen myös Lähi-itä opettaa kohta kaikille
kansoille,ettemme tarvi tulevaisuudessa valtioita
emmekä edes rahaa.Eli juuri se on tulevaisuuden
sosialismin tai kommunismin ydin.
sosialisti, mutta koita nyt saatana lopettaa toi vitun "sielunlaista" jauhaminen, se ottaa todella aivoon. Perkeleen idiootti.
Siinä kun ei ole mitään järkeä. Kerropa, millä tavalla Marxin ajattelu on "naisellista"?
>> Ilmoille heitetty ajatus, jonka mukaan Lenin olisi nähnyt uskonnollisen toiminnan silkaksi vallankäytöksi ja vallankäyttöön alistumiseksi, saattoi olla hyvinkin osuva.
Löysin tänään Francis Wheenin Marx-elämänkerran. Vielä kun löytäisi pätevän(neutraalin) Lenin-elämänkerran...
>> Tähän voisi lisätä, että uskonnollisen toimintansa tähden kansalaiset palvelivat muidenkin kuin kommunististen vallanpitäjiensä tarkoitusperiä.
Ajattelen että kommunistiset vallanpitäjät, samoin kuin Marx ja Lenin olivat kyynisiä ihmisten suhteen alusta pitäen. Minua kiinnostaa tietää mikä heidät teki niin kyynisiksi.
>> Ja päinsä ei käynyt sekään, että erittäin uskomuskriittisen maailmankatsomuksen mukaisesti rakennetussa yhteiskunnassa ylistettäisiin voimia, joiden olemassaolosta ei ollut tieteellisiä todisteita. Eräästäkin kuuluisasta kirkosta Pietarissa tehtiin aikoinaan täten uskonnonvastaisuuden museo, jossa kirkon katosta roikkuvalla valtaisalla "viisarilla" havainnollistettiin maapallon pyörimisestä aiheutuvia voimia, joille ei mikään jumalallinen - edes tässä "Jumalan huoneessa" - mitään voinut.
Oletko varma että nimenomaan bolshevikit noin tekivät, vai Taistelevien jumalattomien liitto/Bezhbozhniki?
Taistelevien jumalattomien liitto:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelevien_jumalattomien_liitto
Minusta on alkanut näyttää että bolshevikit/marxisti-leninistit eivät olleet täysin ateisteja. He olivat uskontokriittisiä, koska he käsittivät feuerbachlaisittain, että uskonnot ovat ihmisten luomia.
Lenin ja Marx kait olivat sen verran fiksuja, etteivät menneet esittämään "varmuuksia" jostain metafyysisistä olennoista.... Kait he tunsivat sokrateelisen tietoteorian?
>> Mitähän on "taustoista lukaistu", kun on moiseen käsitykseen päästy? Ja miten on onnistuttu saamaan 1930-luvun nälänhätä Ukrainassa ja Lenin yhdistettyä?
Netistä epäkriittisesti lueskelin. Ja eihän Lenin kylläkään enää tuolloin elänyt. Minulla on käsitys että Lenin kuitenkin pani alkuun/suunnitteli nälänhädän. Venäjällä kun niitä oli ollut vuosisadan vaihteessa ja 1800-luvulla useampia.
>> Millä tavoin siis juuri Lenin oli "tuuperruttamassa kansaa nälällä", kun hän "hamusi kirkkojen ehtoolliskalustoja"?
Teorian tasolla. Marx ja Lenin olivat kumpikin vihaisia kuin ampiaiset, ja kyynisiä ihmisten suhteen.. Ehkä Lenin piti alussa Stalinista, kun tämä oli uskontoon kyynistynyt pappis-opiskelija?
Holodomor:
http://en.wikipedia.org/wiki/Holodomor
"BOLSHEVISM has given back to Russia something the Russian people have always understood—absolute authority unmellowed by the democracy or liberalism of the West. Once more the seat of power is Moscow’s Kremlin, not the foreign-looking city named for St. Peter. The Communist party sits now where Ivan sat, with less pomp and luxury but no less power, and like Ivan receives “wonderful great awe and obedience,” that men must give not only the goods which they have been “scraping and scratching for” all their lives, but even life itself."
- The New York Times Magazine. 20 December 1931
STALIN’S RUSSIA IS AN ECHO OF IRON IVAN’S, By WALTER DURANTY:
http://www.garethjones.org/soviet_articles/duranty_1931_13.htm
Robert Conquest, The Harvest of Sorrow: Soviet Collectivization and the Terror-Famine (University of Alberta Press, 1986):
http://www.ditext.com/conquest/toc.html
"Ajattelen että kommunistiset vallanpitäjät, samoin kuin Marx ja Lenin olivat kyynisiä ihmisten suhteen alusta pitäen. Minua kiinnostaa tietää mikä heidät teki niin kyynisiksi."
-Hiram
Esitetty ajatus ei ole välttämättä mitenkään pohjaton. Marx ja Leninhän eivät olleet niin tyhmiä, etteivät olisi oppineet jotain sekä historian ihmisten että aikalaistensa inhimillisestä käytöksestä. Perin moni asioita tutkiva saattaisi heittäytyä kyyniseksi. Toisaalta, olisi perin mielenkiintoista, jos sosialistisessa liikkeessä näinkin perustavanlaatuiset hahmot olisivat jo alun pitäen olleet täydellisen kyynisiä ihmisten suhteen.
Kyynisiä tai ei, niin kyllä uskontokriittisyyttä esiintyi. Ja edelleenkin pidän tämän esiintymistä aiheellisena. Jos johonkin pitää suhtautua kriittisesti, on se ihmisjoukkojen manipulointi idioottimaiseen lammaslaumatoimintaan uskontojen, ideologiain tahi fiktiivisten sepitelmäin tähden. Uskontojen vaikutukset ovat historiassa inhimillisten kärsimysten mittarilla havainnoiden lähinnä negatiivisia. Samaa voisi joku valopää sanoa sosialismistakin. Karkeasti yleistäen - ja ottaen huomioon vain uskontojen, ideologiain ja muiden sepitelmäin uhrien näkemykset - näin voisi katsoakin.
Mutta kun katsoo asiaa vaikkapa inkvisitioliikkeen johtajain, Kristinuskon uskonpuhdistusta lanseeranneiden valtionpäiden, voittoisien sosialististen vallankumousjohtajien ja näiden lähipiirin, 1930- ja 1940-lukujen taitteessa voittoisina riemunneiden Saksan kansallissosialistien ja Italian fasistien ydinryhmäin tai nykyään öljyntuotantoalueita "vapauttavien" länsimaisten koalitiohallitusten johtajain kannalta, ovatkin vaikutukset vain ja ainoastaan positiivisia.
Parit nälänhädät ja kansanmurhat voidaan kuitata olankohautuksella silloin, kun kilpaillaan luonnonvaroista, eri näkemysten hallitsemien maa-alueiden suuruudesta ja siitä, kuinka monta ihmistä saadaan milloinkin kunkin sorron ikeeseen.
En edelleenkään allekirjoittaisi nimenomaan Leninin suunnitelleen Ukrainan 1930-luvun alun nälänhätää. Sen allekirjoitan, että kyse oli siis nimenomaan politbyroon suunnitelmallisesta toiminnasta. Jos jotakuta tästä pitäisi "kiittää", kannattaisi muistaa erään Leniniä seuranneen viiksivallun unohtamattomat sanat.
Toveri Dzhugashvili totesi aikoinaan jokseenkin näin: "Yhden ihmisen kuolema on valtaisa tragedia, mutta miljoonan ihmisen kuolema pelkkä tilastoasia."
Perin kuvaavaa. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku.
Neuvostoliitossa 1900-luvulla vallinneet muut nälänhädät eivät olleet yhtä tarkoituksellisesti aiheutettuja. Nälänhätiähän oli myös vuosina 1921-1922 ja 1947. Ajankohdat viittaavat sotien hajottamiin infrastruktuureihin, mutta ei pidä unohtaa myöskään noina ajankohtina vallinnutta kuivuutta.
Silkalla uskontokriittisyydellä ei voida tahallista nälänhätää Ukrainan tapauksessa selittää.
Eikö taustalla voisi pikemminkin vaikuttaa se, että Ukrainassa, jossa perinteisesti oli Venäjää enemmän omistettu maatiloja yksityisesti, oltiin vähemmän hanakoita kollektivisoitumaan tämän ollessa vielä vapaaehtoista? Kollektivisoitumisnihkeys jopa yllätti jotkut bolshevikit. Kun miettii moista ilmiötä alueella, josta 1900-luvun alussa tuli jopa puolet keisarillisen Venäjän vehnästä, eikö ole ilmeistä, että kollektivisoimismielinen johto alkaa miettiä radikaalejakin toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi?
Ei neuvostojohto toki toiminut pelkästään kollektivisointi mielessään, vaan myös ukrainalaisten kaikenlainen kyykyttäminen ja kansallisuustunteen täydellinen murskaaminen oli tärkeää. Neuvostojohdon näkemyksen mukaan Ukrainan "eliitti" täytyi tuhota. Älymystöä, kirjailijoita ja taiteilijoita vangittiin, tapettiin ja pistettiin pakkotöihin. Tässä yhteydessä myös 1920-luvulla suosiotaan maanviljelijäin keskuudessa kasvattanut ortodoksinen kirkko Ukrainassa likvidoitiin teloittamalla ja kiduttamalla papistoa ja lähettämällä näitä Siperiaan. Kirkkoa vastaan hyökättiin siis suoraan, eikä vasta kansan "nälällä tuuperruttamisen" jälkeen.
Stalinin toimintatavat historian valossa tuntien ei kannattane ihmetellä, miksi "bolshevistinen iskuvylvö" oli tässä tapauksessa perin räikeä tapaus, periaatteessa kansanmurhaksikin luokiteltavissa.
Koska puolet äärettömän maailmankaikkeuden
miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella
tavalla (sielunlaki),marxilaisuus katosi jo
Neuvostoliiton mukana.
Ja katso: taas tarjosi viimeksinauraja totuuksiaan. Vastattakoon hänelle siis tekojensa mukaan, lähinnä aiemmin limestyneeseen, hitusen viisaampaan kirjoitukseensa viitaten.
"...kaikki uskonnot ovat ihmiskunnan suurimpia erehdyksiä ja rahavallan hapatuksia."
-viimeksinauraja
Tämän lauseen haluan nostaa esiin harvinaislaatuisen validina, potentiaalisena totuutena. Nostan sen esiin kontekstistaan irrotettuna lausuntojen leikkaajaksi ja liimaajaksi leimautumisen uhallakin, sillä olen harvinaislaatuisen paljon eri mieltä siitä, mikä merkitys hypoteesilla "sielunlaki" on tässä tapauksessa. Minä en allekirjoita "ikuisia totuuksia" ja "sielunlakeja".
Suurin osa maailman uskonnoista - tähän joukkoon luettakoon myös viimeksinaurajan "sielunlaki" - muodostui jo alkajaisiksi erehdyksistä ja hapatuksesta, joilla pyrittiin selittämään selittämättömiä ilmiöitä sekä pätemään muiden silmissä. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:
Älkää esitelkö tällä palstalla enää mitään
baarifilosofiaa,marxilaisuutta tms. "pääoman
hapatusta",vaan aineellisia totuuksia.
Kun myös ihmisten sielut ovat materiaa,kyllä
se sielukin katoaa kuolemassa.Näin ollen tajunta
muodostuu järjestä ja aisteista.
Sen sijaan äärettömän taivaan tärkein totuus on
sielunlaki.Sielunlaki tarkoittaa materialismissa
sitä,että puolet äärettömän maailmankaikkeuden
miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella tavalla.Vaikka esim. Marxilla oli naisellinen sielu,Leninillä oli miehinen tajunta.
Sielunlain perusteella ihmiskunta ei tarvi kohta
enää valtioita eikä edes rahaa.Tunne siis itsesi,
älä perkele rahaa haaveksi!
Juuri sinäkö komennat keskustelijoita esittelemään juuri sitä, mitä juuri sinä haluat esitettävän? Ilmeisesti. Babylon, keskustelua tukahduttava palonsa savu, hän on nyt puhunut. Kunnia hänelle. Halleluja! Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.
Mikä sinä olet sanomaan, mitä tällä palstalla sopii tai ei sovi esittää; mikä sinä olet sanomaan, että "sielunlaki" on aineellinen totuus?
Vaikka voisikin sinänsä olla kiinnostavaa "tietää", että "Marxilla oli naisellinen sielu" ja "Leninillä oli miehinen tajunta", ei tämä "tieto" ole tämän(kään) keskustelun kannalta merkittävää. "Sielunlaki" ei vastanne marxilaiseen uskontokritiikkiin ja tämän reaalimaailmalliseen ilmenemiseen liittyviin kysymyksiin. "Sielunlaki" ei ole julkituomisen arvoinen edes sitä perustellessa, että ihmiskunta lakkaisi kohta tarvitsemasta valtioita ja rahaa. Keskustelussa julkituotu "sielunlaki" ei millään tavoin tätä perustelekaan.
Valtioiden ja rahan olemassaoloa kyseenalaistaessa tulisi huomioida "sielunlakia" ennemmin vaikkapa tietyt anarkistiset liikkeet.
>> Perin moni asioita tutkiva saattaisi heittäytyä kyyniseksi. Toisaalta, olisi perin mielenkiintoista, jos sosialistisessa liikkeessä näinkin perustavanlaatuiset hahmot olisivat jo alun pitäen olleet täydellisen kyynisiä ihmisten suhteen.
Samaa voisi soveltaa ylipäänsä kaikkiin johtajiin. Yksi ystäväni joskus heitti ajatuksena, kun keskustelimme Hitleristä, - että ehkä Hitler sekosi senkin vuoksi koska oli niin yksin. Ehkä hänellä ei ollut ketään kenen kanssa olisi voinut jutella, ja siksi alkoi vaan määräilemään.
Ns. tavallisille ihmisille tämän ymmärtäminen on vaikeaa, mutta jos vähänkin on ns. erikoinen, niin se on ymmärrettävissä. Taviksethan usein haluaa - kateudesta tms. kieltää neroilta arvon, leimaamalla nerot hulluksi, tai pahoiksi.
Jonkun Stalinin tai Hitlerin toiminta( johtajakultti) kenties voisi olla puolustautumista "tavisten" hirmuvaltaa vastaan.
Tavalliselle ihmiselle elämä on niin paljon helpompaa, koska hän on miljoonien joukossa. Ystävän ja elinkumppanin löytyminen on helppoa.
Mutta jos vähänkin poikkeaa massasta, - omaa syvemmän persoonan, tai himpun verran enemmän älyä, tai laaja-alaisuutta, niin huomaa että huipulla on tuulista... yksinäistä.
Kumma juttu, että elämme muka "kilpailuyhteiskunnassa", - ainoa kilpailu minkä pystyn näkemään on kilpailu siitä kuka on eniten tavallinen. Tai alhaisimman yhteisen nimittäjän kilpailu.
Minusta on niin, että mahdollinen johtaja on jo alusta saakka "stigmatisoitu"; joku Marx ei keksinyt marxismia tyhjästä, ja jotkut Pol Pot, Himmler, tai Mao ei noin vain alkaneet massatuhoamisia.
Luulen että heillä oli aika paljon elämänkokemusta, ja jossain vaiheessa olivat menettäneet uskon ihmisiin. En usko että nämä johtajat ovat eläneet pää pussissa; luulen että he ovat nähneet enemmän kuin muut.
Sanotaan että valta turmelee; - miksi se turmelee? Koska johtaja on ahne? Tai julma? Mitä jos valta turmelee sen takia, että valtapaikalta näkee mikä on ihmismassojen yleinen taso, ja se näköala turmelee moraalin? Mitä jos vika ei olekaan Hitlerissä, tai Stalinissa, vaan ihmisissä jotka tekivät Hitlerin ja Stalinin?
En tarkoita niinkään vanhempia, tai lapsuutta; vaan esim. opiskeluaikaa, ja mitä he kokevat työelämässä. Maoa kiusattiin yliopistossa, naiset kohtelivat nuorta Himmleriä julmasti... Goebbels koki yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden musertavana..
Ja sitten kun tälläinen henkilö pääsee valtaan, niin kostonhalu voi nousta. En sanoisi että silmitön kostonhalu, vaan kosto aiheesta. Elämä itse ehkä haluaa laittaa puntit tasan. Mitäs menivät nauramaan kampurajalalle. Siitäs saivat kun ivasivat arpinaamaa... jne...
Moni nero mystifioi kansan... tulee mieleen miten Evita Peron esim. puhui "kansastaan", - campesinoista, - miten natsit olivat niin "völkische"-orientoituneita, miten nuori Marx suhtautui Trierin köyhiin, - ja varsinkin muistelen miten Ilmari Kianto meni ihan pöpiksi Varsovan ghetossa joskus 1920-luvulla... kun näki lumpenproletariaattia.
Herää kysymys että onko kansa pohjimmiltaan sen arvoinen? Ehkä köyhät vain vaikuttavat lammasmaisen alistuneilta ja paijattavilta, koska he eivät ole voineet kehittää itsekkyyttään, kuten rikkaat?
Minusta nykyään keskitytään liiaksi kritisoimaan poikkeusyksilöitä. Nähdään vain petomaiset puolet.
>> Stalinin toimintatavat historian valossa tuntien ei kannattane ihmetellä, miksi "bolshevistinen iskuvylvö" oli tässä tapauksessa perin räikeä tapaus, periaatteessa kansanmurhaksikin luokiteltavissa.
Olen joskus kävellyt Itä-Euroopan katuja, ja ollut kansan parissa, ja muutaman kerran on tullut ajatus, että Stalinin terrori on siellä jalostanut kansanluonnetta. Ihmiset ovat idässä inhimillisempiä kuin lännessä. "Sielujen insinööri" sai pari ruuvia, ja osaa fiksattua.
Mitkä olivat stalinismin hyvät puolet?
Aina haukutaan homo sovieticusta, mutta minusta homo sovieticus on keskimäärin parempi esimerkki ihmisestä kuin länsimaiset vastakappaleensa. Ei täydellinen, mutta niin kuitenkin että eroa on.
sivuava keskustelu/al-Mahdin okkultaatio
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&posting=22000000017886759
Tuossa toi.. en osaa kovin hyvin ranskaa, mutta mitä näytän ajavan takaa, on tuossa käsitteessä, "occultation": "C'est l'ère de la grande occultation."
http://fr.wikipedia.org/wiki/Muhammad_al-Mahdi
Kuse pulloon pikkuporvari!
Sielunlain "aineellinen testi" on jo Lähi-idässä
menossa.
Painu sinäkin sinne testaamaan jeesushaaveesi.
höh.höh,hööö
puuroja ja vellejä keskenään!Marx ei koskaan kehoittanut puuttumaan,tai vastustamaan ihmisen uskoa jumalaansa.Marxilaisen analyysin ja kritiikin kohteena on uskonnot yhteiskunnallisina instituutioina,kuten kirkko meillä suomessa.Ihmisten henkilökohtaisen uskonnollisen kokemisen manipuloiminen auktoriteettien avulla ja sen kautta hänen sitouttamisensa poliittisiin ideoihin ja uskonnollisen vallan käytön organisaatioon on kritiikin arvoinen asia...katsokaas mitä uskontojen nimissä on tehty ja yhä tehdään juuri sen vuoksi että ne institutionalisoituvat valtarakenteen osaksi ja hyödyntävät politiikkaa yhteiskunnassa valtavälineenään!!!!!
>> Marx ei koskaan kehoittanut puuttumaan,tai vastustamaan ihmisen uskoa jumalaansa.Marxilaisen analyysin ja kritiikin kohteena on uskonnot yhteiskunnallisina instituutioina,kuten kirkko meillä suomessa.Ihmisten henkilökohtaisen uskonnollisen kokemisen manipuloiminen auktoriteettien avulla ja sen kautta hänen sitouttamisensa poliittisiin ideoihin ja uskonnollisen vallan käytön organisaatioon on kritiikin arvoinen asia..
Näinhän se oli. Ajatukseni oli, että Marx ja Lenin olivat jonkinlaisia uskonnollisia mystikkoja, - pietistejä taisin sanoa. Antiklerikalisteja. Aika harva tajuaa tämän puolen; yleensähän taitaa olla kuvitelma että kommunismi on sama kuin ateismi, vaikka se ei ole.
Henkilö, joka pelkää mielikuvitushahmoja, ei voi olla täysin vapaa.