Carmen puhuttaa

Olen nähnyt vuosikymmenien aikana lukuisia versioita Carmenista, ja joka kerta mainostetaan muka uutena oivalluksena, että Carmen on itsenäinen nainen joka tekee omat valintansa. Tämä on kuitenkin kirjoitettu jo oopperan tarinaan, ja varmemmaksi vakuudeksi Carmen kertoo sen heti ensimäisessä aariassaan.

Carmen on villi mustalaisnainen, joka yrittää puukottaa jonkun naisen työpaikallaan, pääsee viranomaisilta karkun, kun lupaa don Joselle seksiä, lähtee salakuljetuspuuhiin, kun ystävät houkuttelevat, ja ottaa don Josen mukaansa. Jonkun ajan kuluttua hän jättää Josen ja ohjauksesta riippuen joko onnistuu tai yrittää iskeä toreadorin. Don Jose ei moisesta tykkää ja puukottaa Carmenin kuoliaaksi.

Carmenin rooli on hyvä ja näyttävä, mutta Tamara Lund sanoi napakasti, että nimenomaan don Jose edustaa intohimoa tässä tarinassa. Saadakseen Carmenin kersantti rikkoo määräyksiä, joutuu tyrmään, menettää sotilasarvonsa, tulee sotilaskarkuriksi ja rikolliseksi ja vajoaa yhteiskunnan pohjalle. Kaikki Carmenin vuoksi. Silti hän haluaa naisen takaisin ja kun Carmen ei hylkiölle suostu, tämä tappaa Carmenin.

Yleensä don Jose kuvataan tyhmyriksi, avuttomaksi tossukaksi tai nahjukseksi. Ei sellaisen narraaminen ole kovinkaan vaikeaa, ja onnistuu se keski-ikäisiltä lihavilta täti-ihmisiltäkin (nähty on).

Tamara Lund oli näyttävä Carmen, niin kuin nykyisin monet muutkin, ja sen ymmärtää, että mies jättää nuoruudenrakastettunsa hänen vuokseen. Mutta toisin kuin muut oopperan miehet, jotka pitävät (oikeutetusti) Carmenia hutsuna, don Jose todella luopuu kaikesta saadakseen hänet. Siinä on draaman ydin.