Olen 23-vuotias tyttö ja asun avoliitossa kihlattuni, tulevan mieheni kanssa. Koko elämäni olen saanut olla Jumalan lapsi ja olen saanut kokea, miten minusta pidetään kaikissa asioissa huolta.
Tähän saakka olen kuitenkin kokenut uskonasiat ahdistavina ja olenkin työntänyt ne elämässäni ja mielessäni taka-alalle. Nyt kuitenkin olen alkanut kokea eräänlaista tarvetta tehdä omakohtainen valintani. Sehän on niin, että joka ei ole Jumalan puolella, on Jumalaa vastaan...
Olen tutustunut helluntaiherätyksen kirjalliseen materiaaliin ja nuorille tarkoitettuihin kirjoihin ja oppaisiin. Niiden kautta minulle on selvinnyt, kuinka kerkeitä helluntailaiset (itse olen "tavallinen" luterilainen) ovat tuomitsemaan avoliiton.
Haluaisinkin nyt kuulla muiden mielipiteitä tästä asiasta. Onko avoliitto synnissä elämistä ja jos, niin miksi? Minä ja kihlattuni olemme Jumalan edessä luvanneet rakastaa toisiamme maailman loppuun saakka, tämän lupauksen olemme tehneet kihlaukseen liittyen. Meillä ei ole varaa eikä muutenkaan mahdollisuutta järjestää hääjuhlia opiskelujemme kiireisimpinä vuosina. Olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta ja naimisiin pitäisi päästä parin vuoden päästä.
Siispä kertokaa, mitä olette mieltä?
Tähän saakka olen kuitenkin kokenut uskonasiat ahdistavina ja olenkin työntänyt ne elämässäni ja mielessäni taka-alalle. Nyt kuitenkin olen alkanut kokea eräänlaista tarvetta tehdä omakohtainen valintani. Sehän on niin, että joka ei ole Jumalan puolella, on Jumalaa vastaan...
Olen tutustunut helluntaiherätyksen kirjalliseen materiaaliin ja nuorille tarkoitettuihin kirjoihin ja oppaisiin. Niiden kautta minulle on selvinnyt, kuinka kerkeitä helluntailaiset (itse olen "tavallinen" luterilainen) ovat tuomitsemaan avoliiton.
Haluaisinkin nyt kuulla muiden mielipiteitä tästä asiasta. Onko avoliitto synnissä elämistä ja jos, niin miksi? Minä ja kihlattuni olemme Jumalan edessä luvanneet rakastaa toisiamme maailman loppuun saakka, tämän lupauksen olemme tehneet kihlaukseen liittyen. Meillä ei ole varaa eikä muutenkaan mahdollisuutta järjestää hääjuhlia opiskelujemme kiireisimpinä vuosina. Olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta ja naimisiin pitäisi päästä parin vuoden päästä.
Siispä kertokaa, mitä olette mieltä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minusta rakastava, uskollinen, lopuksi elämää kestäväksi aiottu parisuhde ei ole syntiä, vaikka naimisiin asti ei vielä olisikaan ehditty.
Itsekin asuin noin vuoden verran nykyisen aviomieheni kanssa ennen häitä. Koko ajan tiesimme, että olemme menossa naimisiin, mutta emme halunneet kiirehtiä sitä, koskapa muutimme yhteen aika pian sen jälkeen, kun tapasimme ja rakastuimme.
Kuveittelimme jopa, ettei häät muuta mitään suhteessamme, mutta tässä olimme väärässä. Naimisissa on vieläkin ihanampaa olla kuin muuten vaan yhdessä, on sellainen yliturvattu olo. Mutta ei avoliittokaan hassummalta tuntunut. Me kuulumme tavalliseen ev.lut kirkkoon.
Hyvää jatkoa teille ja siunausta yhdessäoloonne.
En minä ainakaan ensimmäistä kiveä heitä. Lue Raamattua ja rukoile asiaa yhdessä miehenne kanssa. Jumala tulee ilmoittamaan asian teille. Hän vahvistaa ja antaa ohjeita.
Siunausta elämäänne.
Ei ole mitään lisättävää edellä puhuneisiin, muuta kuin että todella sydämestä onnea teille! Älä ahdistu turhista, vaan luota vaan edelleen äläkä pelkää. Ei ihmisten tuomio ole aina oikea.
En ole Helluntalainen,kuulun kirkkoon,jossa ei tosin monilta saarnata synniksi sitä mitä raamattu synniksi ilmoittaa. Ei teitä kukaan muu voi tuomita kuin Jumalan sana. Varmasti alla olevasta Galattalaiskirjeen 5.luvun lainauksesta tulette syntisiksi useammassa kuin yhdessä paikassa. On kuintenkin hyvä, että syntinsä tunteville kuuluu Jumalan armo.
Ellette kuitenkaan tunne vielä syntejänne, niin rukoilkaa Jumalaa, että hän antaisi synnintunnon ja johdattaisi seurakuntaan jossa saisitte myös tuntea sen, että synnit on anteeksi annetut.Se on myös Lutherin neuvo etsiä ensin seurakunta. Omanparannuksentiellä ei pitkälle pääse.
16. Mutta minä sanon: vaeltakaat Hengessä, niin ette lihan himoa täytä;
17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte.
18. Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla.
19. Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20. Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21. Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.
22. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.
23. Senkaltaisia vastaan ei ole laki.
24. Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.
25. Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä.
26. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme
Heippa!
Kyselet tärkeitä kysymyksiä, mutta tietäen, että täällä suurin osa käviöistä ei ole oikean Hengen johdatuksessa, voisin sanoa, että kysmys on väärässä foorumissa.
Kokeile vaikka http://www.avaimia.net/index.htm "kontaktiavaimia"-palstalta...
Mutta kaikkein parhaimmat vastaukset saat lukemalla raamattua ja rukoilemalla Jeesukselta neuvoa...
Siunausta teidän elämälle...
Se, että olet tuntenut halua etsiä Jumalaa on Jumalan itsensä työtä sinussa. Hän kutsuu meistä jokaista omikseen, sillä Hän ihan oikeasti rakastaa ihmisiä - niin käsittämätöntä kuin se onkin. Ja sellasella iänkaikkisella rakkaudella, jolle mikään muu rakkaus ei voi vetää vertoja.
se on nyt tärkeintä tässä vaiheessa. Olet etsimässä Jumalaa ja Jumala antaa löytää itsensä, jos häntä etsit. Siunausta sulle tässä.
avoliitosta on uskovienkin parissa erilaisia mielipiteitä, mutta raamattu kyllä kehottaa ihmisiä menemään naimisiin. avioliitto on liitto, jossa on mukana paitsi naimisiin menevät ihmiset myös Jumala itse.
mutta jokaisella meistä on omat taakkaamme, syntimme ja epätäydellisyytemme kun tulemme Jumalan luo. emmekä me epätäydellisyydestämme tässä ajassa täysin pääsekään. jos etsit vilpittömästi Jumalaa ja sitä mikä on hänen tahtonsa sun elämässä Hän myös ilmoittaa sen sulle.
useissa helluntaiseurakunnissa on kuulemani mukaan ollut tapa esim. painostaa avoliitossa eläviä jättämään puolisonsa heti. mutta se ei mun mielestä oo tässä vaiheessa oikea tapa toimia, sillä Jumala vihaa myös hylkäämistä. Rukoile Herraa omasta ja avopuolisosi puolesta, niin hän varmasti johtaa teidät molemmat luokseen.
ps. naimisiin voi kyllä mennä pienelläkin rahalla. esim. ystäväni järjesti nyyttikestihäät ja tähän ympärille voi kehittää vaikka mitä juttuja. mielikuvituksella häistä voi tulla paljon kivemmatkin kun ihan sellasista perinteisistä häistä. mikä estäisi pitämästä häitä vaikka hiekkarannalla ja ottamasta mukaan erilaisia pelejä. kaikille omat viltit ja hyvää ruokaa mukaan.
Ensinnäkin tulee mieleen se, että sillä, mitä ihmiset ajattelevat asiasta, ei ole niinkään merkitystä, kuin sillä, mitä Jumala asiasta ajattelee. Uskon siihen Jumalaan, joka puhuu Raamatussa. Joten uskon, että Luojamme on Raamatussa kertonut sen, mikä on syntiä ja rikos Hänen tahtoaan vastaan, ja mikä oikein ja Hänen tahtonsa mukaista.
Siksi syntikysymykset eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan kysymyksiä siitä, mikä on Jumalan edessä väärin ja mikä oikein.
Viimeisenä päivänä Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä meitä ei auta se, mitä eri kristilliset ryhmät tai uskovat ovat olleet asioista mieltä, vaan se, noudatimmeko Jumalan Sanaa, vai emme. Siis ensimmäisenä sinun on syytä selvittää se, uskotko, että Raamattu on Jumalan Sanaa - Vai uskotko johonkin muuhun jumalaan kuin siihen, joka on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa.
Kun olet tämän selvittänyt itsellesi, ja siinä tapauksessa, jos uskot Raamatun Jumalaan, voidaan katsoa mitä Hän sanoo siitä, missä tilanteessa seksi on Hänen tahtonsa mukaista, ja missä yhteydessä ei.
Aloitetaan vaikka tästä:
"Jeesus sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt. 19:4-6
Kyse on siis yhdestä tapahtumasta, jossa mies ja nainen liittyvät toisiinsa peruuttamattomasti, ja heistä tulee "yksi liha". Se, että he ovat sen jälkeen Jumalan silmissä erottamattomasti "yksi liha" kuvaa hyvin lujaa liittoa. Hienoista häistä siinä ei puhuta mitään - vain siitä, että kaksi ovat solmineet selvän ja peruuttamattoman liiton. Tämän Jumala on säätänyt sukupuolisuhteen turvalliseksi toteuttamispaikaksi - elinikäisen sitoutumisen. Siis ei puhuta mistään kokeilusta tai toiseen tutustumisesta, vaan selkeästä sitoutumisesta loppuiäksi.
Miksi siis avoliitto - sana, joka sisältää ajatuksen jostain avoimesta ja toisaalta jostain liitosta. Siis ei sidottu liitto? Eikö elinikäinen? Seksisuhdetta ei Jumalan tahdon mukaan voi kokeilla. Tutustuminen tulevaan "liittolaiseen" täytyy suorittaa muilla tavoin.
Raamatunkohtien tarkastelua voit jatkaa vaikka tämän tekstin avulla: "Esiaviolliset suhteet, avoliitto, avioliitto ja Raamattu"
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/EsiavioEK.htm
Siunausta tutkimiseesi!
Avoliitto ei liittona ole sen avoimempi kuin avioliittokaan. Avo- etuliite tulee vain siitä, ettei sitä ole solmittu yhteiskunnan edessä. Minusta niin avoliitto kuin avioliittokin voi olla yhtälailla sitoutuneiden liitto Jumalan edessä.
Nyt voit huomauttaa, että sitä ei ole solmittu myöskään kirkossa jne. Mutta minusta Jumala on muuallakin kuin siellä kirkossa. Kyllähän se silti on hyvä sekin rituaali hoitaa pois, kirkko on minulle kuitenkin tärkeä ja kirkon siunaus liitolle.
Lutherkin muuten sanoi, että avioliitto on enemmän yhteiskunnallinen liitto. Siksi se ei ole sakramenttikaan meidän kirkossa. Ehkä tästä voisi myös päätellä, että jos se on yhteiskunnan asia ja yhteiskunta hyväksyy avoliiton, niin mitäs siinä sitten.
Toisaalta, miksei menisi sitten saman tien naimisiin, jos avoliitto on samankaltainen. Siinähän saa ne juridiset edut ja kirkon siunauksen.
Turha kuitenkaan alkaa toisia tuomitsemaan heidän omista valinnoistaan.
P.S. tuo raamatunkohta ei kyllä sano yhtään mitään avioliiton puolesta tai vastaan. Tulkitset sitä vaan omalla laillasi, toiset sitten taas omalla laillaan. Minusta yhdeksi lihaksi tuleminen viittaa enemmän seksiin kuin avioliittoon instituutiona. Mutta toisaalta, avioliitto solmittiin 1.Moos. aikoina naimalla. Mutta jos se siihen aikaan solmittiin naimalla, niin jos sitä soveltaa tähän päivään, niin eikö silloin avoliitto ole yhtä pätevä kuin avioliitto. Siinäpä mietittävää.
"Sehän on niin, että joka ei ole Jumalan puolella on Jumalaa vastaan..."
On huolestuttavaa, että vielä löytyy aikuisia ihmisiä jotka ajattelevat noin fasistisesti.
Ilo lukea edelläolevia viestejä, joista suurin osa erittäin rakentavia ja toista kunnioittavia.
Itse olen ollut ahtaalla "avoliittokysymyksen" suhteen. Ensimmäisessä liitossani, joka kesti kymmenisen vuotta, olin ahdistunut ympäristöpaineiden takia, vaikkakaan sydämeni ei minua syyttänyt huoruudesta. Olin lähtenyt liittoon eliniäksi. Ilmeisesti en kuitenkaan osannut tarpeeksi kääntyä Jumalan puoleen saadaksemme apua ogelmien selvittämiseen. Surin pari vuotta ja sen jälkeen odotin vielä pari vuotta nykyistä miestäni. Useimmat tuomitsevat "avoliiton" sillä perusteella, että siinä vain hypitään kukasta kukkaan. Tuota syytöstä en totisesti ota vastaan.
Nyt olen löytänyt sydämelleni rauhan uskoen vakaasti, että avioliitto syntyy Jumalan edessä sillä hetkellä, kun kaksi ihmistä vakaasti lupautuu toinen toiselleen eliniäksi ja myös yhtyvät fyysisesti.
Liiton virallistaminen yhteiskunnallisesti? Uskon,että Jumala on voimallinen tänä päivänikin näyttämään, onko se itsekunkin kohdalla tarpeen. Itse karsastan ainakin toistaiseksi, mutta jos koen siihen kehoitusta, en pistä vastaankaan.
Voisi hävetäkin.Jos olet kihloissa se ei anna lupaa pyllyttelyihin vaan sinun tulee mennä naimisiin.Ja vielä helluntailaisiin.Se se vielä tästä puuttuu.Varo sitä.En teidän kahdenkeskeiseen päätökseen puutu,sanon vain May The Lord bless you.
itse en ole uskovainen enkä edes kuulu kirkkoon,mutta haluan silti kommentoida kysymystäsi
ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa,jos kaksi täysi-ikäistä ihmistä haluaa asua yhdessä ilman naimisiinmenoa
minä olen ollut avoliitossa kohta 20 vuotta ,lapsiakin on,eikä yhtään epävarma olo ole.
ei sana avo- tosiaankaan tarkoita sitä ettei olisi sitoutunut toiseen ihmiseen .
http://www.megabaud.fi/~tro/esite7.htm
Voisitko Kristitty saada esille, missä kohden Raamattua käsketään antamaan julkinen avioliittolupaus, kuten antamassasi linkkitekstissä väitetään?
Menkää salaa naimisiin jossain.
Ja sitten menette "virallisesti" naimisiin
myöhemmin kun siihen on varaa.
En minä voi teitä tuomita, mutta
en voi puolustellakaan, tarkoitan
että jos todella haluatte naimisiin
niin voitte mennä varsin vikkelään,
ihan vaatimattomin seremonion.
Sanon näin, avoliitto on synti,
Jumala odottaa että olette kuuliaisia
hänen Sanallee, ja luotatte siihen.
Jos sanoisin että se ei ole synti,
valehtelisin Jumalan Sanaa ja omaatuntuoni
vastaan.
Miksette vaan mene naimisiin niin se
on siinä, ja on sitten varmasti
hyvä omatunto Jumalan edessä.
Siitähän siinä on pitkälti kysymys
kuitenkin.