Kepun piristyminen

Kepu näyttäisi gallupien valossa kyenneen pysäyttämään hallitsemattoman sakkausvaiheens ja on ottanut jopa hienoisesti uutta lentokorkeutta vähän ylempää.

Miten tämä selittyy? Kaksi asiaa menee tässä ehkä yli muiden. Ensimmmäinen on kuntauudistuskeskustelu, missä Kepun jarrutuslinja on saanut maakunnissa kannatusta. Sukua tälle kehitykselle on esim. useiden ihmisten kannattamat kyläkaupat. Niitä pitäisi olla, mutta niistä ei haluta kuitenkaan kalliimpien hintojen vuoksi ostaa. Kuntakeskustelussa pätee samanlainen kustannustiedoton kaukokaipuu. Kyse on siis maalaisromantiikasta, suomalainen sydän kaipaa korpien yksinäisyyteen huutamaan tuskaansa.

Kuntauudistusperustelu on epärationaalinen, mutta jäjettömätkin perusteet kelpaavat, kun ne kääntyvät kannatusluvuiksi. Maailmassa on monasti ennenkin kannatettu järjettömyyksiä. Suomalainen ei halua ulkoista pakkoa, hän haluaa oppia aina kantapään kautta ja maksaa kalliit oppirahat. Sellaiseen kepulaisuus sopii mitä parhaiten.

Toinen syy Kepun piristymiseen on Matti Vanhanen. Hän on niin epätyypillinen kepulainen kuin olla ja voi. Vanhanen on asiallinen, rehellisen oloinen ja myös asiantunteva. Tämä on puolestaan sukua Kepun nimihämäykselle. Se ei enää riittänyt, nyt pitää hämätä puheenjohtajallakin. Valitaan keulakuvaksi ja nimeksi kaikkea muuta kuin kepulainen ja ihmiset eivät osaa nähdä ulkokuoren taakse. Taktiikka on purrut hyvin ja Kepuhan kyllä osaa politiikan takstiset kuviot. Näitä Karpeloita varmaan nähdä enemmänkin kepulaisministereinä. Susi lammasten vaatteessa, vai miten se nyt meni.