Jos ajattelee, ei usko.
Jos uskoo,
ei ajattele.
8238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uskominen on ajattelemista, vaikka uskon perusta ei olekaan omassa ajattelussamme, vaan Jumalassa.
myönnät, että asia on juuri noin.
Uskovainen ei voi uskoa, jos ajattelee. Uskon perusta on Raamattu, johon pitää uskoa 100%. Jos alkaa miettimään Raamatun sisällön todellisuuspohjaa, huomaa nopeasti, ettei se voi olla kaikilta osin totta. Ja harva pystyy uskomaan 50%. Helluntailaisuus tyypillisesti vaatii 100% uskoa Raamatun sanan oikeellisuuteen.
Siis ajatteleva ihminen ei voi olla uskovainen siinä merkityksessä kuin helluntailaiset ovat.
Luterilaisissa on paljon heitä, jotka uskovat jumalaan, mutta eivät usko Raamatun olevan totta. Mutta heitähän helluntailaiset eivät sisällytä uskovaisiin.
Siis: liika ajattelu on turmiollista uskolle.
Tuon kaikkien syyttelyn tällä palstalla ja vikoulun!! olen lahkohengen sitoma ja kaikki jotka eivät tunnusta oppiasi eivät sinun mielestäsi ole uskossa! Korkkaa se kalja ja palaa kasteen armoon kuten minäkin tein kun olin palanut loppuun helluntalaisuudessa!
noin jyrkän lajittelun taustalla ovat usein uskossaan (=tunteissaan) riehuvat uskovat, jotka kalastavat voimakkaita hengellisiä kokemuksia. Tähän sokeuteen jää hyvin helposti orjaksi. Itsekin olen riippuvainen vuoristoradoista ja siellähän tunne katkaisee järjen. Uskossaan objektiivista totuutta etsivät joutuvat ajattelemaan kovastikin. Silloin tosin eri uskontojärjestelmät saavat hutia, vaikka Jumalaan uskotaankin. Väliin jää suurin massa, Raamattuun ja muihn kirjoihin 100% uskovat, jotka ovat myös ajattelevia ihmisiä, mutta sabluunan mukaan.
Kun uskoo, alkaa myös ajatella.
Jos ei ajattele, se on merkki siitä ettei usko.
tuohon.
Ilman ajattelua ei voi usko, koska usko on kuitenkin ymmärrettävä ja sisäistettävä. Usko ei vie omaa ajattelua pois. Uskossa on myös tunteet, mutta tunteet eivät saa olla ohjeenuorana meidän uskollemme. Uskoamme ohjaa Pyhä Henki avaten meille Sanaa ja opastaen meitä eteenpäin. Usko vaatii PALJON ajatustyötä, sillä siihen kuuluu Sanan miettimistä ja sen soveltamista arkielämään. Sopii kokeilla, sillä se on myös hyvää aivovoimistelua ja eihän Jumala haluakaan meidän aivojen rappeutuvan käyttämättömyyden tähden....
että kysymys ei ole ajattelusta yleensä, vaan koskien maailmankatsomuksia.
Uskovaiset hyväksyvät tiukat rajat (Raamattu, Jumala, luomisoppi), jolloin laajempi ajattelu on tarpeetonta ja jopa haitallista.
Uskovaisten usein toitottama vapaus on mielikuvituksen tuotetta ja perustuu johonkin Raamatun kohtaan. Uskovaisten vapaus- sanan merkitys on eri kuin yleisesti ajatellaan.
Uskoa voi hyvin verrata kommunistiseen järjestelmään. Siinäkin ajattelu oli tarpeetonta ja kiellettyäkin. Tärkeät päätökset tulivat "ylhäältä" ja ne muodostivat lain, jota ei voinut rikkoa. Yksilön liikkumavara oli pieni, mutta järjestelmään tottuneet ihmiset olivat tyytyväisiä, koska eivät ymmärtäneet paremmasta. Lisäksi kommunismi laiskisti ihmistä, koska perushyödykkeet lankesivat jokaiselle, kuin manulle illallinen.