Ilmestyskirja kertoo meille tulevaisuuden. Kaikki tulee päättymään helvetinmoiseen verilöylyyn. Antikristus riehuu niin että oksat pois... Mutta toki myös jotkut harvat pelastuvat tästä kaikesta, eivätkä joudu suureen tulimereen Antikristuksen kanssa.
Jee... Todella valoisa tapa tarkastella tulevaisuutta. Ihmiskunta menee kohti tuhoa. Ei kannata edes yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi, sillä Antikristus laittaa "pian" kaiken sileäksi.
Ja tällaista uskontoa markkinoidaan meille "toivon tuottajana"!
Jee... Todella valoisa tapa tarkastella tulevaisuutta. Ihmiskunta menee kohti tuhoa. Ei kannata edes yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi, sillä Antikristus laittaa "pian" kaiken sileäksi.
Ja tällaista uskontoa markkinoidaan meille "toivon tuottajana"!
Vastaukset 5
Vanhimmat
myöhemmin - kuulemma ironisesti? - runoili AJAN HENKI nimisellä lp:llä, että "istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee, vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee".
Siis. ISTUTA VIELÄ SE OMENAPUU.
Kristillisyys ei ole pessimististä kädet ristissä istumista että mitäpä tässä mitään kannattaa tehdä. Jos ihmisellä on yhteys Jumalaan niin se innoittaa luovaa elämään jossa tahdon todella elää Jumalan kanssa ja elää niinkuin ymmärrän Raamatun ja Pyhän Hengen lohdutuksen kautta että on hyvää ja oikein elää.
Synti tuhoaa ja raiskaa maailmaa, ei pelkästään ylenmääräinen kerskakulutus ja saaste, jotka ovat yksittäisiä ilmauksia ahneuden synnistä.
Olisiko oikeaa optimismia lähteä kävelemään heikoille jäille koska kyltti "varokaa heikkoja jäitä" tuntuu liian pessimistiseltä?
Kyllä lähtökohta on se että etsitään totuutta. Liian helppohintaista on vertailla keskenään erilaisia vaihtoehtoja ja sitten valita se mikä kulloinkin on mukavin: toki sen täytyy olla totta koska se tuntuu niin mukavalta ja edustaa optimismia.
On siis olemassa oikeaa positiivista ajattelua ja väärää positiivista ajattelua.
Jeesuksessa Kristuksessa avautuu positiivisen ajattelun maailma joka perustuu hengellisiin faktoihin eikä sulje silmiään synnin raadollisuudelta ja sen seurauksilta maailmassa. Positiivinen ajattelu joka jättää tosiasiat huomiotta on todellisuudessa perusteetonta - en voi pitää sellaista ajattelua oikeasti positiivisena, se on huonoa päättelyä ja johtaa itsetuhoon vaikkakin matkalla tuottaisi hyviä fiiliksiä.
Onneni on olla Herraa lähellä, ja se onni on enemmän kuin hyviä fiiliksiä, se perustuu totuuteen: Kristuksen todellisuuteen ja armoon, elämän täyteyteen Hänessä.
Jumala antaa sinulle kysyn elää iloista positiivista elämää.
Eli vaikka Raamatun mukaan kaikki päättyykin suureen verilöylyyn, niin sille ei vain yksinkertaisesti mahda mitään. Täytyy vain hyväksyä jotkut raadolliset tosiasiat. Eikä saa antaa niiden häiritä omaa kivaa tunnetta siitä, että on pelastettu Kristuksen armon kautta.
kiva tunne siitä,
että on pelastettu Kristuksen armon kautta,
tuo elämään myöskin vastuullisuuden.
On kysyttävä kuinka tätä armoa ja yhteyttä Jumalaan todeksi elän. Siksi pelastuksen kokemisen tunne ei ole pelkästään kiva tunne vaan on samalla velvoittava ja vakava asia.
Juuri se, että hyväksyn olemassaolevat tosiasiat silloinkin kun ne ovat ikäviä ja tuottavat tuskaa ja surua, antaa minulle parhaat mahdolliset valmiudet että voin elää rakentavasti ja hyvää tehden, niin etten tarpeettomasti lisää raadollisuutta ja tuhoa ympärilläni. Silloin en myöskään jää negatiivisten tuntemusten vangiksi niin että näkökyky vääristyisi ja minusta tulisi kyyninen ja katkera.
Kyllä kaikki on Jumalan käsissä loppuun asti. Vaikka ihmisestä tuntuu hirvittävältä oman kotiplaneetan tuhoutuminen uskovan todellinen koti on kuitenkin Jumalan luona, eikä ainoastaan uskovan, se on Jumalan tarkoitus jokaista ihmistä varten että syntinen voisi ottaa vastaan Hänen armonsa ja siinä päästä kokemaan elämän täyteyttä, joka sitten huipentuu taivaassa.
Jumalan luomistekojen kunnioittaminen on Hänen kunnioittamistaan, siksi kristittyjen pitäis minun mielestä olla esimerkkejä ettei saastuteta eikä ylikuormiteta luontoa.
Kun tulin uskoon minulle oli kauhistus havaita että eräässäkin kirkossa oli hirvittävä määrä erikokoisia sähkölamppuja ja spotteja ja niitä pidettiin ihan turhaan päällä kaikkia kerralla vaikka pienemmälläkin sähkönkulutuksella olisi saanut kirkon valaistua. Melkein häpesin Jumalan puolesta. No, ehkä en ole enää ihan näin fanaattinen tuollaisissa seikoissa koska on tärkeämpiäkin seikkoja joihin keskittyä, mutta ei vähemmän tärkeitäkään saa laiminlyödä vielä tärkeämpien kustannuksella.
Jumalan antamaa luontoa on ehdottomasti vaalittava ja kunnioitettava. Nurinkurista silti on jos luomistekoihin suhtaudutaan kuin ne olisivat Luoja itsessään.
Monikin näkee hirveästi vaivaa liito-oravan säilymisen tähden (sinänsä oikein ja hyvä asia), mutta ei juurikaan murehdi oman iankaikkisen sielunsa ja sisäisen henkensä tilaa.
Voi siis käydä niinkin että sinänsä hyvistä asioista tulee korvike joilla yritetään korvata parhaan ja tärkeimmän puuttuminen? Ja sitten kun nämä korvikkeet on epäjumalina jotka vääristää oman tunne-elämän ja näkemisen, syytetään Jumalaa kaikesta pahasta ja väitetään, että jos Hän on olemassa Hän ei voi olla rakkaus.
Snl. 19:3 sanookin:
"Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee."
Tästä huolimatta Jumalalla on rakkautta ja Hän haluaa antaa sisäisen rauhan ja lohdutuksen ihmiselle joka on elämänsä kipuilujen kanssa solmuun joutunut ja Häntä kohtaan tuntee vihaa ja katkeruutta. Ei Jumala ole tuon vihan ja katkeruuden syy vaan sielunvihollisen voimat, jotka tuottavat ihmisen synnin kautta pahaa ja sitten maalaavat sen pahan Jumalan viaksi.
Jeesuksessa Kristuksessa on voitto vihollisen henkimaailman yli.
Eipä puhuta ilmestyksessä ollenkaan antikristuksesta. Olet tainnut lukea jotain omaa Raamattua kyllä nyt.
Kirkko keksi erään vanhan propagandatempun yhteydessä väittää, että ilmestyksessä olisi antikristus, mutta jokainen, joka osaa lukea, niin voi todeta asian valheeksi.
Sen sijaan 2.Tess 2 määrittelee antikristuksen sellaiseksi, joka kertoo antikristuksesta puhuttavan ilmestyksessä ja hänen opetuslapsikseen sellaiset, jotka hommaan uskovat.
Johanneksen ilmestyksen lopussa ei ole mitään synkkää tai pessimististä.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ilm.21.html