Mitkä asiat teillä laukasee kohtauksia?

Liika kahvi, stressi, joskus jopa kuumuus. Välillä vaa on huonoja päivii, sillon vähä välttelen stressaavia ja ylisosiaalisia tilanteita. Krapulassa ahistuu tosi helposti ja sillon ku jännittää liikaa.

Mulla näyttää enimmäkseen laukaisevan jännitys, esim. soittaa työpaikkailmoituksesta.

Mulla on myös niska,-hartiat-ja selkälihakset välillä jumissa, mikä aiheuttaa päähän outoja tuntemuksia ja sitten kun niitä alkaa ajattelemaan, niin johan alkaa taas show. Liika kahvin juominen tai kahvin juominen iltaisin saattaa aiheuttaa hieman outoja oloja ja tuntemuksia.

Yleisempiä oireita ovat käsien ja jalkojen pistely, puutuneisuus, täristykset ja puuroutuneisuus, levottomuus, ärtyneisyys, vilun tunne, itkukohtaukset, hengenahdistukset ja pari kertaa on lähtenyt jalat alta.

En käytä mitäänlääkkeitä ja yritän koko ajan kohentaa kuntoani, joka on todella huono.
Nyt olen huomannut, että aina kun tuntuu siltä että kohtaus on tulossa lähden sauvakävelemään. Menee oudot olot ja tuntemukset nopeasti ohi.

Ensimmäinen kohtaukseni tuli toukokuun lopulla.

väsymys, epikohtauspelko, hormoonit, kipu, sosiaaliset tilanteet, virastokäynnit, viralliset puhelut, uudet tilanteet, -ihmiset jne jne tai sitten ei yhtään mikään näistä! Eikä mikään muukaan mitä voisi kuvitella. Joskus kohtaus tulee vaan siksi kun alkaa miettimään, että eipä ole ollut kohtauksia aikoihin tms...

Mulla nuoruus oli sitä pahinta kohtausaikaa, nyt vanhana =) sitä osaa usein jo lopettaa kohtauksen kesken jos se livahtaa vahingossa alulle. Joskus kun on muuten hermostunut tulee kohtauksia ja ne saattaa sitten johtaa epikohtaukseen tai toisinpäin, jolloin ph-kohtaus tulee sitten kun epikohtauksen jälkeen taju palaa.

Runsas kahvin juonti on pahasta, mutta muutoin en ole huomannut minkään ruoka-aineen vaikuttavan. Isoihin yleisötilaisuuksiin en mieluusti mene (messut, markkinat, konsertit jne...) enkä veneeseen =)) Pelkään näet keinuntaa!

iltaisin yksin olo.silloin pienikin vihlaisu ruumiissa saa miettimään mihin kaikkeen sitä voi kuollakkin.uutiset jätän mielellään kattomatta koska esim lintuinfulenssa ja mahdollinen pandemia saa ahdistumaan.valitettavasti mut on kirottu kuolemapelolla

kahvi ja tee laukaisee mulla paniikkia usein, mutta silloin pitää olla yleensä jo valmiiksi hieman ahdistava tai hankala mieliala.

hassua kyllä varmimmin saan itseni paniikkikohtaukseen syömällä itseni ähkyihin esim. kouluruokalassa. ja tätä tapahtuu siis harmillisen usein. yhtäkkiä syömisen jälkeen kaikki ympärillä olevat mukavat tutut ihmiset tuntuvat vierailta ja olo on muutenkin epätodellinen. siitä pitää vaan selvitä.

heh, turvakeinokseni olen ruokaloihin keksinyt hupparit. kun syömisen jälkeen tulee paniikkiolo laitan hupun vaivihkaa päähän, suojakseni. tosin lähimmille kavereille olen myös sanonut ruokailuissa piilevästä paniikkivaarasta.

talvella elin vielä ahdistavassa ihmissuhteessa, jossa jouduin usein petetyksi ym. silloin sain paniikkikohtauksia päivittäin ihan missä vain. en silloin ollut käsitellyt suhdeasiaa mielessäni lähes yhtään, koska en halunnut että suhde kuitenkaan päättyisi. silti epätietoisuudessa eläminen ahdisti niin paljon että jostakin alitajunnasta reaktiot sitten tulivat paniikkeina. edes uudelleen aloittamani citalopram ei auttanut.

nyt olo on ollut huomattavasti parempi. "ylimääräiset" paniikin loppuivat välittömästi kun suhde päättyi. tänä aikana paniikkioloja on tullut vain muutamia ja nekin ähkyjen seurauksena ruokalassa.

myös muutamat lääkkeet, kuten panacod ja flagyl, on aiheuttanut mulle kohtauksen. ja tietty krapula on koettemus kaupungilla.

Kuullostaa aika uskomattomalta, mutta mulla loma laukaisi paniikkihäiriön. Juuri kun stressaava työrupeama oli lopussa ja nyt olisi vihdoinkin aikaa vaan olla ja nauttia elämästä niin enköhän kehitä itselleni jonkun hikisen paniikkihäiriön!

Nytkin paniikkioireita tulee kun ajattelen, että loma on pian loppu ja en ehdi nauttia siitä kunnolla... Kellon ja kalenterin katsominen ahdistaa ja viime kesän yms. tapahtumien muistelu ahdistaa välissä. Kahvin juontia vältän viimeiseen asti, pitäisikö teetäkin välttää??? Entä alkoholia?

Epäilen itselläni olevan paniikkihäiriö. Loppuviikolla aion ottaa lääkäriini yhteyttä, kun sen loma nyt vain loppuisi. Minulla nämä käsittämättömät huonovointisuuskohtaukset tulevat mietteistä ja ajatuksista. Esimerkiksi haluan pitää auton mahd. puhtaana ja sen ajatteleminen että se likaantuu, aiheuttaa näitä tuntemuksia. Paha tuntemus tuli tänään jo kolmannen kerran (tullut viime viikolla parina päivänä samasta asiasta) siitä, että autotalliin tarvis saada rappuralli kenkien puhdistamista varten. No muutenkin stressaavat mietteen koeviikosta, kokouksista yms. ovat aiheuttaneet näitä kamalia tuntemuksia. Yleensä jokin aivan typerä juttu saa tällaisen kohtauksen tulemaan ja vointi on silloin kamala.

Nostetaan vanha aihe...

Itellä laukasi paniikkikohtauksia kun venytin illalla nukkuessa olkapäätä ja naksahti. Oletin sen kuuluvan päästä ja menin aivan hirveään paniikkiin että katkesiko verisuoni kenties. Hiki alko virtaa, päähän tuli harhatuntoja ja tärisytti aivan kauheasti. Sitten luin äkkiä mitä oireita tuosta verisuonen katkeamisesta aiheutuu kännykällä netistä... ---> totaalinen paniikki

Siitä sitten tuli kuolemanpelkokin mukaan ja todella pelkäsin että tää jää viimeseks yöks. Oletin että en selviä... Aamulla normisti heräsin lähin kouluun ja silti paniikki valtasi koko päivän ajan. Sydän sykki tuhatta ja sataa että "No kuolenko tän koulupäivän aikana? Ainaki nyt ihmisit näkee soittaa ambulanssin hätätilanteessa..." Kävin terkkaril hän tunnusteli pulssini hitusen epävakaaksi koska vissiin jännitys ylty siinä vaiheessa vielä kauheammaksi. Kävin sitten EKG ja sain pulssia rauhottavaa lääkettä, itellä oli verenpaine huimasti yli normaalin. Huono olo jatkui ja eikun takasin lääkäriin ja uusi EKG. Tällä kertaa pulssi oli normaali. Yöt oli hankala nukkua, paikkoja puutui usein ja seki nosti hikeä pintaan. En saanut kunnolla unta.

Jos joku haluaa epäillä kärsivänsä paniikkikohtauksisat, tuossa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paniikkikohtaus

Kaikki sitä voi laukoa, ihan oikeesti... Pienetkin asiat jotka kuulee/näkee väärin.

Useat eri tekijät, mutta eniten todennäköisesti uskomattoman monimutkaisesti vääristynyt mieleni. Etenkin aamuisin kun lähden pitkälle junamatkalle työharjoitteluun tai opiskelemaan ja tulen ajatelleeksi elämän tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä: töihin, kotiin, löhöäminen, television katselu, tietokoneella olo, lukeminen, kaverilla paria eri juttua, ulkoilu, nukkumaan. Tulen ajatelleeksi että tässäkö koko elämä on ja alkaa ajatella kaikkia seuraavia päiviä ahdistavana massana joka tukahduttaa alleen. Kun tiedostan asian ja yritän olla ajattelematta sitä niin olo saattaa tulla vielä hankalammaksi sillä tulen ajatelleeksi että joutuisin koko loppuelämäni pidättelemään ahdistavia ajatuksia poissa pystymättä nauttimaan elämästä. Asiaa ei lainkaan auta että isosiskoni on aikoinaan tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle ja nyt olen kehittänyt erityisesti juna-asemille ja juniin kohdistuvan ahdistuksen ja pelko että jonakin päivänä ei enää jaksa on valtava. Sitten pyörittelen tätä noidankehää toistuvasti mielessäni ja yritykset olla välittämättä siitä tuntuvat usein mahdottomilta. Kaikista turhauttavinta on tieto että ihmisen pään sisään ei pysty kurkistamaan ja vaikka kuinka kirjoittaisin asiasta, tunnen etten voi saada muita tajuamaan ahdistustani sataprosenttisesti. Lisäksi rahahuolet, työskentely ja opiskelu, liikunta ja muut lukemattomat asiat painavat päälle. Olen tuhansia kertoja kironnut etten voi vain ottaa rennosti ja olla maallikko vaan olen kirottu tähän helvettiin monimutkaisen mieleni takia. Hyvinä hetkinä alan helposti kuvitella että nyt alkaa ahdistamaan koska en jaksaisi pitää sitä mielestäni loitolla, ikään kuin mieli olisi juuttunut niin syvälle ahdinkoon ettei voi elää odottamatta taas seuraavaa puuskaa,

Stalkkaaminen.

Ei mitkään, ne tulee ja menee. Se on hankalaa, kun kohtaus voi tulla milloin tahansa.

Itselläni todettu paniikkihäiriö yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Paniikkikohtaus saattaa tulla milloin ja missä vain, töissä, kotisohvalla, nukkumaan mennessä, autoa ajaessa... Erilaiset tuntemukset kehossa saattavat laukaista kohtauksen. Välillä pelkään sydänkohtausta, välillä aivokasvainta, välillä molempia.. :) Joskus on vaan "outo olo", epätodellinen olo, tai muuten vaan sekava tai poissaoleva fiilis. Välillä myös vaikkapa rasvaisen pizzan syömisen jälkeen alkaa miettimään elämätapoja, ja jo taas on verisuonet tukossa tai muuta vastaavaa, omassa mielessä siis - paniikki!

Varsinaisessa kohtauksessakin oireet vaihtelevat, mutta päälimmäisenä on aina valtava ahdistus, sydämen tykytys, huimaus, suun kuivuminen, harvoin hyperventilointi, välillä kalpeus, toisinaan naama helottaa tulipunaisena, outo "kevyt" olo, pistely, puutuminen... Ja aina kamala kuolemanpelko. Varsinainen kohtaus kestää yleensä noin puolituntia ja sen jälkeen olo on todella väsynyt. Outo olo, huimaus ja sydämentykytys saattavat silti kestää koko loppupäivän kohtauksen jälkeenkin. Olen myös huomannut, että herkimmin kohtaus iskee väsyneenä.

Olen kärsinyt tästä noin 4 vuotta, mutta diagnoosin ja lääkityksen (Escitalopram Actavis unettomuuteen Doxal25mg, Tenox10mg ja Melatonin 5mg) sain vasta tällä viikolla. Toivottavasti auttaa. Voimia ja tsemppiä kaikille samasta ongelmasta kärsiville!

Itse kehitän aina itselleni erilaisia ja uusia panikoinnin aiheita. Tänään olen meinannut saada kaksi kertaa kohtauksen sen takia, että vatsassani tuntuu olevan ilmaa. Kuvittelen vatsassani tietenkin olevan kasvain! Yleensä myös pimeä ja yksin oleminen laukaisevat kohtauksen. Syön usein myös nopeasti, jonka seurauksena minua helposti närästää. Närästys aiheuttaa kohtauksen myös. Kahvia en myöskään uskalla juoda. Joskus myös lähtiessäni lenkille, alan kuunnella hengästymistäni ja sykkeen nousua, joka aiheuttaa loppujen lopuksi kohtauksen. Minun on myös erittäin vaikeaa rentoutua, joka johtuu paljolti myös siitä, että hartiani ovat aina lukossa... Illalla nukkumaan mennessäni saatan huomata, että makaan selälläni hartiat korvissa jännittyneenä. Onko teillä muilla muuten koskaan muljahduksia rinnassa?

Äidilläni on todettu paniikkihäiriö, ja vastaavista oireista olen itsekin kärsinyt jo varmaan kymmenisen vuotta, tosin melko lievinä. Pulssini on kuitenkin ajoittain melko korkea, ja epätodellisuuden tunnetta esiintyy paljon, lähes päivittäin. Tänään sain kuitenkin elämäni ensimmäisen todellisen paniikkikohtauksen, ja se tapahtui hiusten värjäämisen yhteydessä - uskomatonta mutta totta. Olen värjännyt hiukseni vain pari kertaa aiemmin, mutta ilman mitään oireita. Ensimmäinen kerta tapahtui todella ahdistavassa elämäntilanteessa, jolloin kaikki meni päin mäntyä ja kärsin vakavasta alkoholismista. Toinen kerta tapahtui, kun seurustelin entisen tyttöystäväni kanssa, johon minulla edelleenkin liittyy tunteita.

No, ilmeisesti pienoinen jännitys ja värjäysaineen haju laukaisivat jotain, sillä epätodellinen olo alkoi heti, ja kun olin saanut prosessin loppuun, kohtaus tuli. Toinen puoli vartalostani puutui, sydän alkoi hakata hirvittävällä tahdilla, aloin vapista, ja tajunta hämärtyi. Menin hirveään paniikkiin, ravasin ympäri kämppää, ja ainoa selkeä ajatus oli: nyt kuolen. Hapuilin jo puhelinta että soitan hätänumeroon, mutta sitten pahin meni ohi. Pulssi alkoi tasaantua, tajunta normalisoitua. Ehdin jo ajatella myös jotain allergista reaktiota, mutta oireet viittasivat niin selvästi paniikkihäiriöön, ettei epäilystä oikeastaan jäänyt.

Nyt tapahtumasta on noin pari tuntia, ja olo on vieläkin vähän sekava, mutta parempi. Vieläkin on vähän irrallinen olo, mutta paniikin tunteet ja puutumiset ovat poissa. Olen vain tyytyväinen että olen elossa. Enpä taida enää uskaltaa värjätä hiuksiani.