Mikä siinä on niin kauheaa? Miksi jotkut haluavat luottaa enemmän ristiriitaisiin auktoriteetteihin, kuin järkeensä?
Olen positivisti
metaskeema
15545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei ole luottamisen arvoinen tai on muuten heikossa lyönnissä?
N. puolet kansasta on keskitasoa tyhmempiä. Kannattaako sellaisten luottaakaan omaan järkeensä.
reilusti yli puolet Suomen ns. miehistä ilmoittaa olevansa keskimääräistä selvästi parempia miespuolisia nussijoita.
Onkohan nämä niitä krisseleitä jotka eivät ole käsittäneet kysymystä, tai sitten ovat aina kaikessa parempia kuin puolet kansasta ...
"N. puolet kansasta on keskitasoa tyhmempiä."
Eihän tämä tarkoita mitään. Jos keskitaso on keskiarvo puolesta, niin eikös silloin puolet kansasta todellakin ole keskitasoa tyhmempiä?
väitteen todeksi, ainakin yhden henkilön osalta.
Siksi keskitasoa tyhmempiä voi olla enemmän tai vähemmän kuin puolet.
Monet kun elävät selibaatissa hyvin pitkään.
nuo eivät sentään ole ainoat vaihtoehdot.
Kaikilla on jokin auktoriteetti, johon turvaudutaan. Jos se ei ole uskonto eikä järki, niin mikä se on? Mielestäni erilaiset filosofiat ovat usein myös uskontoja.
Positivismi onkin ainoa pensas, johon ateisti voi päänsä työntää. Harmi kyllä, positivismi ja evoluutioteoria eivät oikein hyvin sovi yhteen. Ehkä siitä syystä kys. aatesuunta sammahti jo 1950-luvulla. Sanooko oma järkesi jotain tästä, vai luotatko mieluummin ristiriitaisiin auktoriteetteihin?
Jos positivismi ei riitä, niin luotan fallibilismiin.
laiskan miehen hommaa. Ja pastorillahan on sitä mukavaa evankeliumia uskoteltavana. Mukavahan sitä on elää uskossa, että ei tämä tähän jää. Ja vielä mukavampaa on kun pastori sanoo, että siellä on vieläpä erityisen mukavat oltavat, eikä maksa mitään. Ateisti on vähän kuin ilonpilaaja.
Uskonto voi tehdä onnettomaksi. Tästä on monia esimerkkejä helppo löytää.
Järki on kyseenalaistettu ainakin filosofiaa johtavana teemana. Positivismissa taas on muitakin ongelmia, ja vastauksena aiempaan kysymykseesi postmodernin väitteestä, että tiede on uskontoa, sanottakoon, että tieteen perimmäiset uskomukset ovat yhtä lailla kyseenalaistettavissa kuin uskontojenkin perustavat lähtökohdat. Sen sijaan tiede kyllä pyrkii itsekriittisyydellä muokkaamaan näkemyksiään loogisesti pätevällä tavalla johdonmukaisempaan muotoon, eikä turvaudu ilmoituksen jopa absurdeihin elementteihin, eikä se tässä mielessä ole perinteistä uskontoa. Kyse on ennemminkin tieteen kritiikistä, jotta se tiedostaisi itsensä ja rajansa. Juuri tässä positivismi pyrkii ylittämään tieteen rajat uskoen tieteen kykenevän selittämään maailmankaikkeuden täydellisesti, vaikkei vielä nyt, niin ainakin hamassa tulevaisuudessa.
Esimerkiksi psykoterapiassa positivismilla saadaan hyviä tuloksia. Esimerkiksi sillä voidaan oikea kieroutuneita asenteita. Ei tarvitse sanoa lihavia ihmisiä norsuiksi eikä muslimeja terroristeiksi, vaan voidaan tarkastella asioita neutraalisti.