On se kumma

Jos tätä ei vielä ole hokannut.

"Rakennesopeutusohjelmat

Lainojen takaisinmaksun varmistamisesta ovat rakennesopeutusohjelmien kautta vastanneet Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Molemmissa laitoksissa teollisuusmailla on ehdoton äänivalta.

Rakennesopeutusohjelmia on toteutettu miltei kaikissa kehitysmaissa 1980-luvun alusta lähtien. Ohjelmat edellyttävät, että velanhoitoon on hankittava rahaa ennen kaikkea lisäämällä vientiä ja leikkaamalla valtion menoja. Koska kehitysmaat vievät samoja tuotteita, seurauksena on ollut ylitarjonta ja hintojen voimakas lasku. Tuontia taas on helpotettu madaltamalla tulleja.

Valtion menojen leikkaaminen on tarkoittanut mm. maataloustukien lopettamista ja terveydenhuolto- ja koulutusmenojen rajuja leikkauksia (useimmissa maissa koulu- ja terveyskeskusmaksut on palautettu). Tähän on liittynyt myös laaja yksityistäminen.

Kehitysmaiden velka on kasvanut nopeimmin juuri rakennesopeutumisohjelmien aikana. Lisäksi ohjelmien toteutuksen sosiaalinen hinta on ollut epäinhimillisen korkea. Nälkäänäkevien määrä on noussut miljardiin, toinen miljardi kärsii laadullisesta nälästä (yksipuolinen ravinto). Suurin osa nälkäänäkevistä on naisia ja lapsia. Lapsikuolleisuus ja synnytyskuolleisuus ovat lähteneet uudelleen nousuun. UNICEF:n tutkimuksen mukaan rakennesopeutusohjelmat tappavat joka vuosi puoli miljoonaa lasta. Ympäristöongelmat ovat kärjistyneet, kun maat myyvät velkojen maksamiseksi kaiken minkä irti saavat."

"Tärkein syy hintojen laskuun on viimeaikoina ollut jatkuva ylitarjonta maailmanmarkkinoilla. Ylitarjonta johtuu siitä, mettä rakennesopeutusohjelmat pakottavat kasvattamaan vientiä. Näin teollisuusmaat käytännössä päättävät raaka-aineiden hinnasta, koska ne hallitsevat sekä tarjontaa että kysyntää. Toinen tärkeä syy hintojen laskuun on ollut se, että kehitysmaat ovat joutuneet purkamaan kaikki tuottajien tuotekohtaiset yhteistyösopimukset, joilla pyrittiin sääntelemään ja vakauttamaan tuotantoa. Kun esimerkiksi kahvisopimus purettiin vuonna 1989, kahvin hinta romahti puoleen lähes yhdessä yössä.

Kehitysmaat eivät jalosta omia raaka-aineitaan, sillä suuret ylikansalliset yritykset hallitsevat kehitysmaaraaka-aineiden kuljetusta, jalostusta ja kauppaa. Köyhien kehitysmaiden on käytännössä mahdotonta kilpailla niiden kanssa markkinoilla. Ne käyttävät kehitysmaaperäisten tuotteiden mainontaan enemmän rahaa, kuin kehitysmaat saavat niiden raaka-aineiden kaupasta."

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000016637554

" Toisaalta sikäli kun maailman ruokamarkkinat eivät ole kauppojen kontrolloimia, niitä hallitsevat muut suurfirmat. Elintarvikkeisiin kuuluvien perushyödykkeiden kohdalla kolmesta kuuteen suurinta yh tiötä on kontrolloinut 70-95 % kunkin alan markkinoista.

Viljan maailmanmarkkinoilla monopolisoituminen on selvintä: niistä yhdysvaltalainen Cargill on hallinnut yksin 60 %. Tämän USA:n suurimman perheyhtiön asema on perustunut liittovaltion tuella alhaisena pidettyyn viljan hintaan. Cargillin ja MacMillanin perheiden rahasampo on aktiivisesti lobannut maan hallitukselta maataloustukia. Tuet eivät ole kuitenkaan auttaneet tavallisia USA:laisia farmareita. Ne, jotka eivät ole joutuneet myymään tilaansa, ovat epätoivoisesti yrittäneet tuottaa viljaa Cargillin määräämällä liian alhaisella hinnalla ja turvautuneet ympäristölle tuhoisiin menetelmiin.

Suurimmat onnettomuudet kyseessä olevien perheiden ahneus on kuitenkin aiheuttanut kolmannessa maailmassa. Paikalliset viljelijät ovat menettäneet myyntimahdollisuutensa Cargillin alihinnoitellun viljan takia. He ovat köyhtyneet, ja monet ovat lopulta joutuneet lopettamaan maanviljelyn. Koska entiset viljelijät eivät ole useinkaan löytäneet muutakaan työtä, he ovat liittyneet ainakin ajoittain nälkää näkevään kurjalistoon. Viljelijöiden mukana ovat kurjistuneet monet muut kolmannen maailman ihmiset, jotka ovat menettäneet heidät kauppojen, käsityöpajojen ym. asiakkaina.

Tämä pienviljelijöiden syrjäytyminen on jatkoa 500 vuotta kestäneelle valloitukselle, jossa kolmannen maailman peltojen kasvu on kytketty palvelemaan eurooppalaisperäisten pääomien ja yhtiöiden kasvua. Niinpä ylikansalliset firmat ovat viime vuosikymmeninä kontrolloineet 80 % vientiviljelyyn käytetystä maasta. Pääoman lisäksi tämä maa tuottaa nälkää: peltojen tuotto menee rikkaille ja heidän eläimilleen, eikä edes myynnistä saatava raha palaa ruokkimaan köyhiä. "
http://tammilehto.info/KU-TAYTT.htm

"EU:n komission kehitysasioiden yleisdirektoraatin toimituskirjajohtaja" Jacob Houtman sentään puhui ainakin rivien välissä myös epäoikeudenmukaisuudesta. Hän myönsi myös, että ruokaturva on kiinni poliittisista tekijöistä.

*

* Nestlén kaltaiset ylikansalliset yhtiöt hallitsevat ruokatuotteiden valmistusta ja maailmankauppaa.

* Cargillin kaltaiset "näkymättömät jättiläiset" hallitsevat viljan ja vastaavien perushyödykkeiden maailmankauppaa.

* Unileverin kaltaiset konsernit hallitsevat plantaasiviljelyä.

* Shell ja sen sellaiset hallitsevat siemenkauppaa.


* Maailmanpankki on organisoinut ja rahoittanut Etelän maat hyviksi elintarvikeyhtiöiden asua ja elää.

* Kansainvälinen valuuttarahasto on aukaissut rakennesopeutusohjelmillaan maat hyviksi yhtiöiden hengittää: rahaa ja ruokaa ulos ja sisään.

* Maailman kauppajärjestö WTO takaa yhtiöiden sosiaaliturvan: työkyvytönkin yhtiö saa toimeentulon hankkimalla omistusoikeuden kasvien perintötekijöihin."

http://www.tammilehto.info/SILM-KII.htm